Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?
02.09.2026 |
Lopputuloshan on kuitenkin sama sen vanhemman kannalta.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tärkeintä on että lapseni ovat elossa,vaikka ilman minua.
Minusta asia ei ole noin yksinkertainen. Jos tietäisin, että lapseni elää jonkun Touko Tarkin tai vastaavan kanssa, toivoisin lapselleni ennemmin kuolemaa kuin sitä, että elämä jatkuu Tarkin seurassa.
Nihilismiä tämäkin. Ymmärrän syöpään tuskallisesti kuolevan lapsen vanhemman haaveen, että lapsi pääsisi pois. Mutta hän on kuolemassa joka tapauksessa. Kuitenkin tälläkin palstalla kirjoittaa useampi ihminen, joiden lapsuus on Tarkin lapsenkasvatukseen verrattavissa tai pahempikin, ja silti he näkevät elämällään arvoa. Meillä on nykyisin aika hysteerinen suhtautuminen kipuun ja kärsimykseen.
Mikä prkeleen "täydellinen" ja kaikkitietävä oikein kuvittelet olevasi?
Onhan minullakin oltava vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä miesvihaajahyeena kertoi juurikin rakastavansa poikaansa ja ymmärrän myös hänen isäänsä enkä vihaa häntä vaikka hän ei aina ole osannut toimia mielestäni pojan etu edellä. Arvostan myös nykyistä miestäni hänen puutteistaan huolimatta, eivätkä ne ole ihan vähäiset. Sinusta en erityisemmin perusta, koska olet hysteerinen mölö naisvihaaja, jonka mielestä on ok toivoa ihmisiä raadoiksi, kun on niin tuskallista se, että he ovat olemassa ilman minuakin. Mutta en minä sinua tai kaltaisiasikaan vihaa, suren sitä että olette jääneet jotain vaille. Juuri näin vaivaa kirjoittaakseni teille näkemykseni, ja vaikka se sinua sattuikin, niin lääke joskus maistuu vaikulta. Pahoittelut siitä.
Teitä luonnehäiriöisiä ei voi edes hoitaa mitenkään, joten en toivota että mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tärkeintä on että lapseni ovat elossa,vaikka ilman minua.
Minusta asia ei ole noin yksinkertainen. Jos tietäisin, että lapseni elää jonkun Touko Tarkin tai vastaavan kanssa, toivoisin lapselleni ennemmin kuolemaa kuin sitä, että elämä jatkuu Tarkin seurassa.
Nihilismiä tämäkin. Ymmärrän syöpään tuskallisesti kuolevan lapsen vanhemman haaveen, että lapsi pääsisi pois. Mutta hän on kuolemassa joka tapauksessa. Kuitenkin tälläkin palstalla kirjoittaa useampi ihminen, joiden lapsuus on Tarkin lapsenkasvatukseen verrattavissa tai pahempikin, ja silti he näkevät elämällään arvoa. Meillä on nykyisin aika hysteerinen suhtautuminen kipuun ja kärsimykseen.
Mikä prkeleen "täydellinen" ja kaikkitietävä oikein kuvittelet olevasi?
Onhan minullakin oltava vikani.
Joo, vaikuttaa pahalta LUONNEVIALTA ja niihin ei ikävä kyllä ole hoitoa olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Esim. katkaisee välinsä vanhempaan.
Jos noin tapahtuu, syyllinen löytyy peilistä. Et ole tuossa tapauksessa menettänyt lastasi, vaan olet ihan itse omalla toiminnallasi poistanut hänet elämästäsi.
Totta, näin se usein menee. Itse olen katkaissut yhteyden kaltoinkohtelevaan, väkivaltaiseen vanhempaan. Hänen reaktionsa asiaan oli toivoa minun kuolevan.
Tässä tapauksessa good riddance.
Toisin päin vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.
Onko elossa olo aina ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto? Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Jos elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä, on parempi kuolla kuin elää pelkän elossa olemisen vuoksi.
Tässä puhutaan ihmisistä, joiden mielestä muiden kuolema olisi heille parempi. Ei oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Sen verran tiedän että. He joilta lapset huostaan otetaan. Heitä helposti osa kusipäistä pitää paskana joka ei pysty edes omia lapsia hoitamaan tai pitämään kurissa.
Heiltä jolta lapsi kuolee jos vanhempi ei sitä aiheuta. Ihmiset on helposti tukena.
Tietenkin tilanteet vaihtelee ja ihmiset on yksilöllisiä ja kokee surun jne erillälailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua tietää, että on isälleen vain negatiivinen muisto, johon ei liity yhtäkään positiivista tunnetta. Tästä on helppo päätellä, että lasta ei ole mitenkään vieraannutettu isästä, vaan isä on ihan itse omalla käytöksellään aiheuttanut vieraantumisen.
Jos lapsesi revitään pois 1,5 v ikäisenä, ja käyt vuosien oikeustaisteluita ja maksat itsesi kipeäksi siitä, että saat ilmaantua sovittuun tapaamiseen, johon lapsi ei tulekaan. Jos lähetät vuosia joulu- ja synttärilahjoja ja kirjeitä ja saat kolmannen osapuolen kautta kuulla, että kaikki ovat menneet tori.fi tai roskiin...
Ja kun vihdoin tapaaminen vuosien päästä järjestyy, edessäsi on vieras lapsi, joka kysyy, että kuka tuo setä on....
Joo, ei niiden haalistuvien ja exän mt-ongelmien värittämien vauvamuistojen lisäksi hirveästi positiivista ole. Pelkkiä haavoja.
Tervetuloa kerhoon!
Joskus voi myös olla hyvä vaihtoehto pysyä poissa kaikista tuollaisen ympäristön ihmisistä, pysyvästi..
Se tekee nimenomaan yhtälöstä haastavan, jos oman lapsen äiti kuuluu tuollaisen ympäristön ihmisiin....
Niimpä. Nuorena ei aina ymmärrä millaisiin ongelmiin joissain tilanteissa väistämättä joutuu.
Jos lohduttaa, niin meitä ja vastaavia kärsiviä lapsia on täällä jokunen satatuhatta.
Itse asiassa ei. Kyseessä on elämän peruspilareihin vaikuttava tragedia, joka syö ihmisiä monessa sukupolvessa ja monella tasolla. Sitä ikävämpää, mitä useampaa ongelma koskettaa (en ole ap).
Enkä puhu pelkästään vieraannuttamisesta, vaikka ap:n aloitus ilmeisesti tätä koskikin (?), vaan dysfunktionaalisesta ja toteutumattomasta vanhemmuudesta ylipäätään. Valitettavan monella on päihdeongelmainen/väkivaltainen/epävakaa vanhempi. Kaikki em. ryhmistä voivat myös käyttää vieraannuttamista strategiana.
Kunhan totean, että ihmiset, jotka käyttävät lapsiaan välineinä puolisoaan satuttaakseen, ovat jollain perustavanlaatuisella tavalla häiriintyneitä. Kuten esimerkiksi he, jotka muulla tavoin pahoinpitelevät lapsiaan tai puolisoitaan.
Yhteiskunnan tulisi sanktioida em. toiminta, mutta sanktiot ovat kovin vähäisiä, kuten myös tarjolla oleva apu persoonallisushäiriöisille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Kannattaisi korjata, tulisi pitkällä aikavälillä halvemmaksi!
T: Väkivaltaisen narsisti-yh-äidin häpäisy/huuto/lyömishelvetissä kasvanut poika, jonka juoppoisä teki itsemurhan kun olin pieni.
Ihan vaan teille palstan kusipäille p-häiriöisille, jotka puolustatte vieraannuttamista: Ymmärrän, että ette ole itse valinneet perimäänne ja kasvatustanne. Itsekään en valinnut. Tehkää kuitenkin maailmalle palvelus, ja poistakaa vaikka itsenne elävien kirjoista, jos ette muuhun kykene. Tai katsotte ensimmäistä kertaa elämässänne peiliin, ja teette kerrankin jotain oikein.
Yritän kovasti ymmärtää teitä, mutta en ihan vieläkään osaa. Sama varmaan heille, jotka ovat joutuneet esim. vanhempansa raiskaamaksi. Anteeksianto on ihan heeeelvetin vaikeaa.
Vaikka kestät saman tuskan paremmin kun joku toinen. Se ei oikeuta sinua olemaan mulkku muita kohtaan. Ihmiset on erilaisia ja me ei ikinä voida heitä ymmärtää. Mutta mulkku ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Hänet on pienenä VIERAANNUTETTU toisesta vanhemmasta, siten!
Tämän "vieraannutetun" vanhemman olisi kannattanut itse ottaa osaa perhe-elämään, eikä ESIM. maata sohvalla ja kitata kaljaa.
Tai sitten olisi kannattanut pidättäytyä seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Hänet on pienenä VIERAANNUTETTU toisesta vanhemmasta, siten!
Tämän "vieraannutetun" vanhemman olisi kannattanut itse ottaa osaa perhe-elämään, eikä ESIM. maata sohvalla ja kitata kaljaa.
Tai sitten olisi kannattanut pidättäytyä seksistä.
Provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua tietää, että on isälleen vain negatiivinen muisto, johon ei liity yhtäkään positiivista tunnetta. Tästä on helppo päätellä, että lasta ei ole mitenkään vieraannutettu isästä, vaan isä on ihan itse omalla käytöksellään aiheuttanut vieraantumisen.
Jos lapsesi revitään pois 1,5 v ikäisenä, ja käyt vuosien oikeustaisteluita ja maksat itsesi kipeäksi siitä, että saat ilmaantua sovittuun tapaamiseen, johon lapsi ei tulekaan. Jos lähetät vuosia joulu- ja synttärilahjoja ja kirjeitä ja saat kolmannen osapuolen kautta kuulla, että kaikki ovat menneet tori.fi tai roskiin...
Ja kun vihdoin tapaaminen vuosien päästä järjestyy, edessäsi on vieras lapsi, joka kysyy, että kuka tuo setä on....
Joo, ei niiden haalistuvien ja exän mt-ongelmien värittämien vauvamuistojen lisäksi hirveästi positiivista ole. Pelkkiä haavoja.
Tervetuloa kerhoon!
Joskus voi myös olla hyvä vaihtoehto pysyä poissa kaikista tuollaisen ympäristön ihmisistä, pysyvästi..
Se tekee nimenomaan yhtälöstä haastavan, jos oman lapsen äiti kuuluu tuollaisen ympäristön ihmisiin....
Niimpä. Nuorena ei aina ymmärrä millaisiin ongelmiin joissain tilanteissa väistämättä joutuu.
Jos lohduttaa, niin meitä ja vastaavia kärsiviä lapsia on täällä jokunen satatuhatta.
Itse asiassa ei. Kyseessä on elämän peruspilareihin vaikuttava tragedia, joka syö ihmisiä monessa sukupolvessa ja monella tasolla. Sitä ikävämpää, mitä useampaa ongelma koskettaa (en ole ap).
Enkä puhu pelkästään vieraannuttamisesta, vaikka ap:n aloitus ilmeisesti tätä koskikin (?), vaan dysfunktionaalisesta ja toteutumattomasta vanhemmuudesta ylipäätään. Valitettavan monella on päihdeongelmainen/väkivaltainen/epävakaa vanhempi. Kaikki em. ryhmistä voivat myös käyttää vieraannuttamista strategiana.
Kunhan totean, että ihmiset, jotka käyttävät lapsiaan välineinä puolisoaan satuttaakseen, ovat jollain perustavanlaatuisella tavalla häiriintyneitä. Kuten esimerkiksi he, jotka muulla tavoin pahoinpitelevät lapsiaan tai puolisoitaan.
Yhteiskunnan tulisi sanktioida em. toiminta, mutta sanktiot ovat kovin vähäisiä, kuten myös tarjolla oleva apu persoonallisushäiriöisille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Kannattaisi korjata, tulisi pitkällä aikavälillä halvemmaksi!
T: Väkivaltaisen narsisti-yh-äidin häpäisy/huuto/lyömishelvetissä kasvanut poika, jonka juoppoisä teki itsemurhan kun olin pieni.
Ihan vaan teille palstan kusipäille p-häiriöisille, jotka puolustatte vieraannuttamista: Ymmärrän, että ette ole itse valinneet perimäänne ja kasvatustanne. Itsekään en valinnut. Tehkää kuitenkin maailmalle palvelus, ja poistakaa vaikka itsenne elävien kirjoista, jos ette muuhun kykene. Tai katsotte ensimmäistä kertaa elämässänne peiliin, ja teette kerrankin jotain oikein.
Yritän kovasti ymmärtää teitä, mutta en ihan vieläkään osaa. Sama varmaan heille, jotka ovat joutuneet esim. vanhempansa raiskaamaksi. Anteeksianto on ihan heeeelvetin vaikeaa.
2 narsistia tätäkin käynyt alapeukuttamassa. Palstalla on kyllä mielenkiintoisella arvomaailmalla varustettua porukkaa, joiden mielestä lasta saa satuttaa käyttämällä häntä koston välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie".
En kirjoittanut tuota kommenttia, mutta tälleen kokemuksen kautta, vieraannutettu lapsi on hälläväliä mikälie tapaus. Aika meni jo, eikä uutta aikaa enää tule.
Asiat niinkuin oli ja meni.
Ajattelepa, jos lapsesi lukisi kommenttisi ja saisi tietää henkilöllisyytesi. Miltähän mahtaisi tuntua kuulla, on omalle isälle vain hälläväliä-mikäli eli käytännön tasolla vähemiarvoinen kuin isän naapurit, joita isä sentään saattaa tervehtiä kun satutaan rapussa vastakkain. Normaalille isälle oma lapsi on maailman tärkein ihminen riippumatta siitä, onko lapseen yhteyttä vai ei. Ei se lapsi ole valinnut äitiään, joten on naurettavaa kostaa lapselle se, että hänen ei anneta tavata sinua.
Hänhän on täysin vieras ihminen, johon ei ole mitään yhteyttä. Pelkkiä negatiivisia muistoja.
Nyt ei puhuttu siitä, mitä lapsi on sinulle. Puhuttiin siitä, mitä sinä olet lapselle. Vaikka oletkin tunteeton kusipää, jolle lapsi on vain negatiivinen muisto, olet sille lapselle kuitenkin isä. Lapsi voi kaivata sinua, vaikka olisit miten mulkku.
Tiedän. Siksi vieraannuttaminen onkin niin haitallista, koska lapsi usein kaipaa poissaolevaa vanhempaa.
Aikuisena yleensä eivät kaipaa vanhempiaan, jos he eivät ole olleet lapsen elämässä läsnä. Suurin osa tietää jonkun, joka on kasvanut ilman isää. Itse tunnen useita, ja kukaan heistä ei ole muodostanut biologiseen isään suhdetta aikuisena. Suurin osa ei ole edes tavannut.
Ja vaikka olisi joskus soitettu tai käyty kahvilla, kyseessä on tosiaan täysin vieras ihminen, ja yhteydenpito ei yleensä jatku. Moni ehjässä perheessäkään kasvanut ei aikuisena kiireen keskellä ole kovin aktiivinen pitämään vanhempiinsa yhteyttä. Tyyliin joskus ja jouluna saatetaan tavata.
Vaikka ap:n kysymykseen vastaus on se, että elävä lapsi on 99% tapauksissa parempi, tätä taustaa vasten on outoa katsoa kommentteja, joissa lapsesta aiheellisesti tai aiheetta vieraannutetulle sanotaan vaan, "että pikkujuttuja, muodostat vaan suhteen aikuisena". Koska näin ei yleensä tapahdu.
Tuo on sama kuin puhuisi pahasti velkaantuneelle työttömäksi jääneelle, että "ei se mitään, menet vaan uuteen parempaan työhön ja rikastut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huostaanptettu lapsikin kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen. Parhaimmillaan saa viimeistään silloin rakennettua ok suhteen häneen.
Tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, joissa lapsi huostaanotettu vanhemmiltaan (molemmat vauvaikäisenä). Toinen ei edes tiedä vanhempiensa nimeä, on nykyään narkkari. Toinen eli laitoksissa ja sijaiskodeissa, joissa eräästä hänet mm. raiskattiin. Muutti "omilleen" tuettuun asumisyksikköön 18-vuotiaana, ja kuoli 3 kk muuton jälkeen aivoverenvuotoon. Ilmeisesti synnynnäinen vika, jota ei ollut havaittu. Vanhemmat pitivät aktiivisesti yhteyttä, mutta käytännössä tapaamisia oli todella harvoin.
Melko usein huostaanoton taustalla on painava syy (ei tosin aina), ja näiden syiden takia lapsi ei välttämättä halua edes tavata vanhempaansa kun kasvaa vähän isommaksi, ja alkaa ymmärtää asioita. Kovin harva ajattelee, että "Ryyppäsit ja hakkasit minua kun olin pieni, minkä takia vietin lapsuuteni laitoksessa. Joo, todellakin haluan olla tekemisissä kanssasi!"
Kuvailemasi skenaario on toki mahdollinen, ja näitä tapahtuu. Kuvailet kuitenkin poikkeusta, et sääntöä. Eikä se helpota menetyksen tuskaa, jos saat ehkä 1/10 mahdollisuuden rakentaa suhteen lapseen joskus aikuisena, jos täysi-ikäinen lapsesi sinua edes suvaitsee tavata.
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Lapsi ottaa ja lähtee eikä pidä yhteyttä enää koskaan eikä ota vastaan yhteydenottoja, vaikka asuisi samalla paikkakunnallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus on yksi itsekkäimmistä mitä olen nähnyt.
Menetin kuoleman kautta. En sure vain menetystäni vaan myös ja etenkin sitä, että tyttäreni menetti oman elämänsä.
Nyt on minä minä huipussaan.
Kuolema on lopullista ja siinä pääsee suremaan sitä menetystä.
Jos menettää lapsensa huumeille, niin hän on jatkuvasti mielessä ja saa pelätä koko ajan pahinta.. semmoisessa jatkuvassa painajaisessa eläminen on kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on lopullista ja siinä pääsee suremaan sitä menetystä.
Jos menettää lapsensa huumeille, niin hän on jatkuvasti mielessä ja saa pelätä koko ajan pahinta.. semmoisessa jatkuvassa painajaisessa eläminen on kamalaa.
Ei näemmä ole kokemusta.
Lapseni käytti ja kuoli huumeisiin. Tuska kuolemasta on täysin eri luokkaa kuin suru eläessä. Kuolemaan loppui toivo.
Tunsin muutaman toisesta vanhemmastaan vieraannutetun kolme..neljäkymppisen. Yhteinen tekijä kaikille oli, että kärsivät vielä tuossakin iässä. Angsti oli jäänyt pahasti päälle. Hävisivät lähipiiristä, kun siivosin myrkylliset ihmiset läheltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on lopullista ja siinä pääsee suremaan sitä menetystä.
Jos menettää lapsensa huumeille, niin hän on jatkuvasti mielessä ja saa pelätä koko ajan pahinta.. semmoisessa jatkuvassa painajaisessa eläminen on kamalaa.
Ei näemmä ole kokemusta.
Lapseni käytti ja kuoli huumeisiin. Tuska kuolemasta on täysin eri luokkaa kuin suru eläessä. Kuolemaan loppui toivo.
Näin käymme läpi eri tavalla asioita
Toivo loppui, mutta samalla lapsen väkivaltainen elämä päättyi ja se oli valtava huojennus.
Pystyi hengittämään vuosiin kuitenkin, vaikka suru oli musertava.
Vaikka lapsella oli selviäkin aikoja. Aineet lopetettu ja ystäväpiiri vaihtui ja töissäkin kävi.. en ikinä uskaltanut tuudittautua siihen auvoon. En luottanut.. Kohta rysähtää taas, kuten kävikin.. aina ne aineet voitti.
Suurin pelko: Kuoleeko hän vai tappaako hän? Monia hakkas sairaalaan, kun velkoja peri..
Nyt säästyi ulkopuoliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on lopullista ja siinä pääsee suremaan sitä menetystä.
Jos menettää lapsensa huumeille, niin hän on jatkuvasti mielessä ja saa pelätä koko ajan pahinta.. semmoisessa jatkuvassa painajaisessa eläminen on kamalaa.
Ei näemmä ole kokemusta.
Lapseni käytti ja kuoli huumeisiin. Tuska kuolemasta on täysin eri luokkaa kuin suru eläessä. Kuolemaan loppui toivo.
Näin käymme läpi eri tavalla asioita
Toivo loppui, mutta samalla lapsen väkivaltainen elämä päättyi ja se oli valtava huojennus.
Pystyi hengittämään vuosiin kuitenkin, vaikka suru oli musertava.
Vaikka lapsella oli selviäkin aikoja. Aineet lopetettu ja ystäväpiiri vaihtui ja töissäkin kävi.. en ikinä uskaltanut tuudittautua siihen auvoon. En luottanut.. Kohta rysähtää taas, kuten kävikin.. aina ne aineet voitti.
Suurin pelko: Kuoleeko hän vai tappaako hän? Monia hakkas sairaalaan, kun velkoja peri..
Nyt säästyi ulkopuoliset.
No mun lapsi ei ollut julma eli tuon pystyn jollain tasolla ymmärtämään.
Sivistysmaissa tuo onkin sanktioitu, Suomi EI kuulu siihen joukkoon.