Äidilleni iski viime hetkellä vauvakuume.
Uskomaton tilanne.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja naimisissakin jo viisi vuotta. Päätimme jo aikoja sitten, ettemme hanki yhteisiä lapsia, koska emme kumpikaan sellaisia halua.
Miehelläni on nuoruuden suhteesta yksi nyt jo täysi-ikäinen lapsi.
Äitini on ollut asian kanssa ihan sinut jo pitkän aikaa ja on menneinä vuosina jopa kehunut miten hienoa on, että elämme omannäköistä elämää, emmekä tee asioita vaan siksi, että aina on tehty, tai niin on tapana jne.
Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana äidilleni on sitten puhjennut mieletön vauvakuume ja tarve päästä mummoksi, vaikka ennen ei tällainen ole kiinnostanut. Kuume nousi aika viime metreillä, sillä minä olen 36 ja mieheni 40 ja minä olen siis äitini ainoa lapsi.
Tilanne on saanut viime aikoina jopa ihan koomista piirteitä, kun äiti laittaa linkkejä kaiken maailman lapsi, raskaus ja synnytysartikkeleihin liki päivittäin.
Kun kerron, että meidän päätös on edelleen sama, eli lapsia ei ole tulossa, niin hän joko loukkaantuu tai sitten ohittaa koko kommentin kokonaan. Ei ole kuulevinaan.
Nyt on ruvennut lähettelemään näitä artikkeleita myös miehelleni, joka on onneksi suhtautunut niihin hienovaraisesti.
Pahin tilanne oli pari viikkoa sitten kun olimme vanhemmillani syömässä ja äiti parin viinilasin jälkeen rupesi vääntämään itkua ja selittämään miten hänellä on elämässä enää yksi ainoa toive ja se olisi saada edes yksi lapsenlapsi. Lupasi hoitaa lasta niin paljon kuin on tarve ja maksaa kaikki harrastukset ja polkupyörät jne. Se oli aivan naurettavaa ja jotenkin todella kiusallinen, jopa säälittävä tilanne.
Kun taas kerran toistimme, että päätös on jo tehty, niin hän anelemalla aneli, että harkitkaa vielä. Kerroimme, ettei asia harkitsemalla enää muutu mutta eihän sekää asia mennyt perille.
Tämä on ihan uskomaton tilanne. En olisi muutama vuosi sitten voinut ikinä uskoa, että tämä voi vielä mennä näin. En ymmärrä mitä äidilleni on yhtäkkiä tapahtunut?
Ymmärrystä, neuvoja tai vertaistukea kiitos...
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 100 päivää isänä
Hieno kokemus, ja tunnistan tuosta paljon samaa. Isänä olen itsekin kokenut, että lasten kanssa vietetty aika on ollut niitä elämäni arvokkaimpia asioita. Se läheisyys, joka syntyy silloin kun lapset ovat pieniä, tuntuu kantavan pitkälle aikuisuuteen asti.
Omien lasten ollessa nyt aikuisia huomaan, miten hienoa on, että yhdessä tekeminen jatkuu edelleen. Siinä samalla jutellaan, nauretaan ja vaihdetaan kuulumisia. Parasta on ehkä juuri se, että aikuisista lapsista on tullut myös kavereita, joiden seurasta aidosti nauttii. Kun katsoo taaksepäin, en vaihtaisi lasten kanssa vietettyä aikaa mihinkään. Lapsuus menee lopulta todella nopeasti, mutta silloin rakennettu läheinen suhde voi parhaimmillaan säilyä koko elämän.
Hän voisi alkaa varamummiksi tai vapaaehtoiskummiksi.
Tehkää lapsi
Vauvelin kehitys on ihanaa
Minusta lapsen hankkimista ei pitäisi ajatella vain omana valintana.
Ihminen on osa sukuyhteisöään ja yhteiskuntaa. Tehdään siis lapsia, jotta sukulinjat jatkuvat ja Suomen yhteiskunta jatkuu.
Onko sinulla tälläistä kokemusta ollenkaan? Onko lasta?
Olen kyllä saavuttanut vaikka mitä työelämässä ja harrastuksissa, mutta lapseni ovat silti parasta mitä olen saanut aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen hankkimista ei pitäisi ajatella vain omana valintana.
Ihminen on osa sukuyhteisöään ja yhteiskuntaa. Tehdään siis lapsia, jotta sukulinjat jatkuvat ja Suomen yhteiskunta jatkuu.
Hyvin sanottu
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen hankkimista ei pitäisi ajatella vain omana valintana.
Ihminen on osa sukuyhteisöään ja yhteiskuntaa. Tehdään siis lapsia, jotta sukulinjat jatkuvat ja Suomen yhteiskunta jatkuu.
Juuri näin
Raskaus on kaunis asia
Kerro äidilllesi, että hänen olisi knanattanut tehdä enemmän lapsia, jos lapsenlapset kiinnostaa. Silloin olisi ollut todennäköisempää, että edes joku hänen lapsistaan saa tai hankkii lapsia.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista olla vähän iäkkäämmät vanhemmat.
Nainen. Ootko valmis poppaamaan?
Raskaana olevan naiminen on parasta. Ne ihanat muodot ja turvonneet paikat. Vaimo on ollut joka kerta tosi himokas. Seksiä on saanut kerrankin kyllikseen.
-Tuomas
Minusta mieheni on vaan kätevä laueta sisääni
Kyllä raskaana olleen vaimoni paneminen oli kokemus. Vaimon b kupin tissit kasvoi ja nännit törrötti. Pillun huuletkin turposi rivon näköisesti ja hän valui tavattomasti. Usein vielä pyysi panemaan kun oli niin virittynyt että valui pitkin reisiä. Vaimoa panetti siinä raskauden keskivaiheilla aivan älyttömästi. Muistelen lämmöllä aikaa.
Itse 60v. naisena toivottavasti saan jossain vaiheessa lapsenlapsia. Olisisihan se kiva jatkumo. Mutta kaikki naiset tekevät itse päätöksen. Tässä lapsi asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä raskaana olleen vaimoni paneminen oli kokemus. Vaimon b kupin tissit kasvoi ja nännit törrötti. Pillun huuletkin turposi rivon näköisesti ja hän valui tavattomasti. Usein vielä pyysi panemaan kun oli niin virittynyt että valui pitkin reisiä. Vaimoa panetti siinä raskauden keskivaiheilla aivan älyttömästi. Muistelen lämmöllä aikaa.
On tuo Rouva kiimaisempi paksuna - hyvä, koska ilo on panna kiimaista naista, jonka tissitkin on valtavan pinkeät ja kooltaan kuin vedellä täytetty ilmapallo - raskaat ja niin isot-että liivien löytö kuulemma vaikeaa - ja vaikealta näyttää niiden paitoihin mahduttaminenkin
Oi että. Raskaana olevien naisten näkeminen saa minut vieläkin aika kiihottuneeksi kun mieleen muistuu vaimon raskausajat.
T. Pappa
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myös
Kuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Jep, yök