Lue keskustelun säännöt.
Äidilleni iski viime hetkellä vauvakuume.
02.09.2026 |
Uskomaton tilanne.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja naimisissakin jo viisi vuotta. Päätimme jo aikoja sitten, ettemme hanki yhteisiä lapsia, koska emme kumpikaan sellaisia halua.
Miehelläni on nuoruuden suhteesta yksi nyt jo täysi-ikäinen lapsi.
Äitini on ollut asian kanssa ihan sinut jo pitkän aikaa ja on menneinä vuosina jopa kehunut miten hienoa on, että elämme omannäköistä elämää, emmekä tee asioita vaan siksi, että aina on tehty, tai niin on tapana jne.
Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana äidilleni on sitten puhjennut mieletön vauvakuume ja tarve päästä mummoksi, vaikka ennen ei tällainen ole kiinnostanut. Kuume nousi aika viime metreillä, sillä minä olen 36 ja mieheni 40 ja minä olen siis äitini ainoa lapsi.
Tilanne on saanut viime aikoina jopa ihan koomista piirteitä, kun äiti laittaa linkkejä kaiken maailman lapsi, raskaus ja synnytysartikkeleihin liki päivittäin.
Kun kerron, että meidän päätös on edelleen sama, eli lapsia ei ole tulossa, niin hän joko loukkaantuu tai sitten ohittaa koko kommentin kokonaan. Ei ole kuulevinaan.
Nyt on ruvennut lähettelemään näitä artikkeleita myös miehelleni, joka on onneksi suhtautunut niihin hienovaraisesti.
Pahin tilanne oli pari viikkoa sitten kun olimme vanhemmillani syömässä ja äiti parin viinilasin jälkeen rupesi vääntämään itkua ja selittämään miten hänellä on elämässä enää yksi ainoa toive ja se olisi saada edes yksi lapsenlapsi. Lupasi hoitaa lasta niin paljon kuin on tarve ja maksaa kaikki harrastukset ja polkupyörät jne. Se oli aivan naurettavaa ja jotenkin todella kiusallinen, jopa säälittävä tilanne.
Kun taas kerran toistimme, että päätös on jo tehty, niin hän anelemalla aneli, että harkitkaa vielä. Kerroimme, ettei asia harkitsemalla enää muutu mutta eihän sekää asia mennyt perille.
Tämä on ihan uskomaton tilanne. En olisi muutama vuosi sitten voinut ikinä uskoa, että tämä voi vielä mennä näin. En ymmärrä mitä äidilleni on yhtäkkiä tapahtunut?
Ymmärrystä, neuvoja tai vertaistukea kiitos...
Kommentit (127)
Suurin saavutus eli elämän merkityksellisin asia. Jos haluat erilaisen vastauksen sun pitää määritellä mitä tarkoitat suurimmalla saavutuksella ja mitkä ovat sen reunaehdot. Senhän voi tulkita monin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täältä kuolen, niin lapset (ja myöhemmin heidän lapsensa jne) ovat ainoa jälki joka musta pysyvämmin jää. Siinä mielessä siis suurin saavutus.
Minusta se ainakin on mun suurin saavutukseni, että sain ruokittua ja kasvatettua lapseni aikuisiksi ja omillaan pärjääviksi. Iso ponnistus kun oli.
Mikään työ tai oppiarvo ei vaadi niin kovaa työtä ja vaivannäköä. Arvotan sen kyllä kaikkein korkeimmalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun täältä kuolen, niin lapset (ja myöhemmin heidän lapsensa jne) ovat ainoa jälki joka musta pysyvämmin jää. Siinä mielessä siis suurin saavutus.
Vauva 🥰 💕
Vierailija kirjoitti:
Kun täältä kuolen, niin lapset (ja myöhemmin heidän lapsensa jne) ovat ainoa jälki joka musta pysyvämmin jää. Siinä mielessä siis suurin saavutus.
Monella lapsettomalla tuntuu olevan ihmeellisiä käsityksiä lapsiperhe-elämän rankkuudesta. Lapsi herättää alkuun öisin, mutta nukkuu myös päikkäreitä. Lapsi oppii syömään itse vuoden vanhana ja kuivaksi pari vuotiaana. Seitsemänvuotias jo mennä viipottaa kavereilla, ulkoiluttaa koiraa ja tekee kotitöitä. Se työläs vaihe on siis lyhyt ja sen jälkeen lapsista on paljon enemmän iloa kuin vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on viisaampi kuin ap ainakin tässä asiassa. Kannattaisi ap:n uskoa äitiä, muuten jo 10 vuoden päästä ap alkaa katumaan tekemätöntä lasta ja katuu sitä loppuelämän.
Miksi katuisi, kun ei ole kokemusta edes? Oletko matkustellut Timbuktussa? Ai et? No mahtaa kaduttaa loppuelämän.
Matkustaa voi niin kauan kuin henki pihisee. Lapsia voi tehdä vain määrätyn ajan. Näetkö eron?
Voi sitä kuolla vaikka niin nuorena, ettei ehdi tehdä lapsia EIKÄ matkustella. Mikä muuten on inhokkiruokasi? Suosittelen syömään sitä 18 vuotta vähintään.
Matthew McConaughey tiesi haluavansa isäksi jo kahdeksanvuotiaana, koska hän huomasi, että kaikkia hänen elämänsä kunnioitettuja miehiä yhdisti yksi yhteinen rooli: he olivat isiä.
The ultimate goal: He viewed fatherhood as the highest form of success and the best role a man could achieve.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan vaan sanoisin, että otetaan yhteydenpidosta vähän taukoa ja palataan asiaan, kun hän on asian hyväksynyt. En yhtään jaksaisi kuunnella jonkun painostusta ja anelua noin isossa asiassa.
Kai te pösilöt ymmärrätte, että joka kerta kun jaatte tänne noita vastenmielisiä videoita, niin ainakin pari naista päättää jättää lapset tekemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaankin aika hidasälyinen mutta nyt kun lapset jo aikuisia olen alkanut ymmärtää kuinka tärkeitä he ovat meille. Tulevat käymään niin kyynelsilmin saattelen junalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 vuotta olin sitä mieltä, että ei lapsia. Sitten muutin mieleni eikä parempaa voi olla.
Juuri heitin pienen sähläävän prinsessan päiväkotiin.
T: Ylpeä isä
Vierailija kirjoitti:
Kai te pösilöt ymmärrätte, että joka kerta kun jaatte tänne noita vastenmielisiä videoita, niin ainakin pari naista päättää jättää lapset tekemättä?
Se on tarkoituskin, iigor niitä spämmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lapset ovat kyllä aina olleet valtavan suuri ilon ja rakkauden lähde. En ole koskaan kokenut heitä rasitteena, vaikka vanhemmuuteen on tietenkin mahtunut myös väsymystä, huolta ja vaikeampia vaiheita. Nekään eivät ole vieneet pois sitä pohjimmaista iloa siitä, että juuri he ovat olemassa ja kuuluvat elämääni.
Vierailija kirjoitti:
38 vuotta olin sitä mieltä, että ei lapsia. Sitten muutin mieleni eikä parempaa voi olla.
Juuri heitin pienen sähläävän prinsessan päiväkotiin.
T: Ylpeä isä
Tämä spämmi toimii vaan aamuisin, hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapset ovat kyllä aina olleet valtavan suuri ilon ja rakkauden lähde. En ole koskaan kokenut heitä rasitteena, vaikka vanhemmuuteen on tietenkin mahtunut myös väsymystä, huolta ja vaikeampia vaiheita. Nekään eivät ole vieneet pois sitä pohjimmaista iloa siitä, että juuri he ovat olemassa ja kuuluvat elämääni.
Ihana lukea tällaista. Meilläkin lapset ovat olleet toivottuja ja tuoneet elämään ihan valtavasti iloa. Ja täytyy sanoa, että se ilo ei todellakaan lopu siihen, kun lapset kasvavat aikuisiksi – ehkä se vain muuttuu vähän erilaiseksi.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, on ihanaa huomata, miten heidän kanssaan voi jutella ihan kaikesta, nauraa samoille jutuille ja viettää aikaa yhdessä muutenkin kuin vain vanhemman ja lapsen rooleissa. Heistä on tullut aikuisina myös todella tärkeitä ihmisiä omaan elämään. Ja kyllä sitä välillä katsoo heitä edelleen ihan samoilla silmillä kuin silloin, kun he olivat pieniä. Miettii vain, että miten ihmeessä aika meni näin nopeasti ja miten hienoja tyyppejä heistä kasvoi. Aikuiset lapset tuovat ainakin minulle edelleen ihan hirveän paljon iloa ja lämpöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 100 päivää isänä
Tulen aina hieman kateelliseksi, kun näen sellaisen isän, joka osaa olla pientenkin lasten kanssa sillä tavalla itsenäisesti, normaalisti, kivasti ja vastuullisesti. Omien lasten isällä ei hermot riittäneet, vaikka kovasti halusi jälkikasvua. Pienet lapset ovat eläväisiä ja sähläävät kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Kun täältä kuolen, niin lapset (ja myöhemmin heidän lapsensa jne) ovat ainoa jälki joka musta pysyvämmin jää. Siinä mielessä siis suurin saavutus.
No epäitsekkyyttä oma lapsi kyllä opettaa mittavissa määrin, varsinkin silloin, kun hänellä on vaikeaa ja kokemuksesta puhun.
En tiedä miten mitoittaa saavutuksena, mutta kaipa se sitä sitten varmaan on kun on valmis uhraamaan itsensä hänen vuokseen
Yleensä tuo ry s s ä t ro lli on aktiivinen aamuisin mutta nyt se heräsi taas jostain.