Lue keskustelun säännöt.
Äidilleni iski viime hetkellä vauvakuume.
02.09.2026 |
Uskomaton tilanne.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja naimisissakin jo viisi vuotta. Päätimme jo aikoja sitten, ettemme hanki yhteisiä lapsia, koska emme kumpikaan sellaisia halua.
Miehelläni on nuoruuden suhteesta yksi nyt jo täysi-ikäinen lapsi.
Äitini on ollut asian kanssa ihan sinut jo pitkän aikaa ja on menneinä vuosina jopa kehunut miten hienoa on, että elämme omannäköistä elämää, emmekä tee asioita vaan siksi, että aina on tehty, tai niin on tapana jne.
Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana äidilleni on sitten puhjennut mieletön vauvakuume ja tarve päästä mummoksi, vaikka ennen ei tällainen ole kiinnostanut. Kuume nousi aika viime metreillä, sillä minä olen 36 ja mieheni 40 ja minä olen siis äitini ainoa lapsi.
Tilanne on saanut viime aikoina jopa ihan koomista piirteitä, kun äiti laittaa linkkejä kaiken maailman lapsi, raskaus ja synnytysartikkeleihin liki päivittäin.
Kun kerron, että meidän päätös on edelleen sama, eli lapsia ei ole tulossa, niin hän joko loukkaantuu tai sitten ohittaa koko kommentin kokonaan. Ei ole kuulevinaan.
Nyt on ruvennut lähettelemään näitä artikkeleita myös miehelleni, joka on onneksi suhtautunut niihin hienovaraisesti.
Pahin tilanne oli pari viikkoa sitten kun olimme vanhemmillani syömässä ja äiti parin viinilasin jälkeen rupesi vääntämään itkua ja selittämään miten hänellä on elämässä enää yksi ainoa toive ja se olisi saada edes yksi lapsenlapsi. Lupasi hoitaa lasta niin paljon kuin on tarve ja maksaa kaikki harrastukset ja polkupyörät jne. Se oli aivan naurettavaa ja jotenkin todella kiusallinen, jopa säälittävä tilanne.
Kun taas kerran toistimme, että päätös on jo tehty, niin hän anelemalla aneli, että harkitkaa vielä. Kerroimme, ettei asia harkitsemalla enää muutu mutta eihän sekää asia mennyt perille.
Tämä on ihan uskomaton tilanne. En olisi muutama vuosi sitten voinut ikinä uskoa, että tämä voi vielä mennä näin. En ymmärrä mitä äidilleni on yhtäkkiä tapahtunut?
Ymmärrystä, neuvoja tai vertaistukea kiitos...
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 100 päivää isänä
Hieno kokemus, ja tunnistan tuosta paljon samaa. Isänä olen itsekin kokenut, että lasten kanssa vietetty aika on ollut niitä elämäni arvokkaimpia asioita. Se läheisyys, joka syntyy silloin kun lapset ovat pieniä, tuntuu kantavan pitkälle aikuisuuteen asti.
Omien lasten ollessa nyt aikuisia huomaan, miten hienoa on, että yhdessä tekeminen jatkuu edelleen. Siinä samalla jutellaan, nauretaan ja vaihdetaan kuulumisia. Parasta on ehkä juuri se, että aikuisista lapsista on tullut myös kavereita, joiden seurasta aidosti nauttii. Kun katsoo taaksepäin, en vaihtaisi lasten kanssa vietettyä aikaa mihinkään. Lapsuus menee lopulta todella nopeasti, mutta silloin rakennettu läheinen suhde voi parhaimmillaan säilyä koko elämän.
Hyvin sanottu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju meni pilalle yhden runkkarin takia
Olin vela 44 vuotta ja vaikka minulla on nyt vauva, ymmärrän Ap:tä ja vapaaehtoista lapsettomuutta täysin. Entinen anoppi lähetteli lehtileikkeitä ja kertoili hedelmöityshoidoista. Olin täysin onnellinen lapsettomana eikä kenenkään muun mielipide olisi tätä muuttanut. Rakastan siskoni lapsia mutta edes heidän kanssaan vietetty aika ei saanut haluamaan omaa lasta. Aikani yritin selittää anopille mutta ehkä alkava muistisairaus esti asian ymmärtämisen.
Jankutus loppui vasta avioeron myötä. (Anoppia on ikävä edelleen.) Tapasin miehen, jonka kanssa tiesin heti haluavani lapsen. Se biologinen pakotus tuntui niin vahvalta, että elämä meni uusiksi.
Lapsen saaminen on muuttanut minua ihmisenä juuri siihen suuntaan, mihin ennen pyrin. Vastaavaa rakkautta en ole ennen kokenut enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Ja silti uskon, että en olisi tätä osannut kaivata ilman juuri tätä kokemusta. Lapsen saaminen on kuitenkin rajannut pois arjesta paljon sellaisia asioita joista nautin, kuten aika niiden rakkaiden sukulaislasten kanssa. Elin ihan täyttä elämää, se oli vaan erilaista.
Äidin kanssa vakava keskustelu, että nyt homma poikki ja alkaa kunnioittaa teudän yksityisyyttä. Jos ei muu auta niin muistuta, että olisi itse voinut tehdä enemmän lapsia niin ei tarvitsisi odottaa sinulta niitä lapsenlapsia. Vaikka neljästä lapsesta jo luultavasti saisi edes yhden lapsen lapsen. Se, että hän itse päätti tyytyä yhteen lapseen on hänen valinta eikä sinun taakkasi.
Pitäiskö vihjaista miniälle, että koska pääsee ostamaan lastenvaunuja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko.
Mennään taas
Porvooseen.
Normonenttinaisten
jubinoita.
AssburgEr-vela
Niin totta