Te jotka olette konkareita asumaan ilman mukavuuksia, miten onnistutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa alkoi pännimään, kun tuli ikää eikä ollut ketään jakamassa hommia. Elämä oli pelkkää selviytymistä. Muutuin apaattiseksi. Muutin kaupunkiin. Ei täälläkään kovin riemukasta ole, mutta ainakaan ei ole pakko henkensäpitimeksi raataa itseään väsyksiin.  Askeettiset olot menettelee tilapäisesti, ei vakituiseen asumiseen.

Äitini taas muutti eläkeikäisenä leskeksi jäätyään mökille sisävedettömiin oloihin päästäkseen irti surun aiheuttamasta apatiasta. Ja auttoihan se fyysisen puuhastelun pakko siinä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on elämässä muutenkin niin paljon vastuuta ja tekemistä, ettei fyysinen puuhastelu perustarpeiden tyydyttämiseksi tunnu lainkaan terapeuttiselta. Pikemminkin se on yksi ylimääräinen asia, joka lisää sitä stressiä.

Olen sitä mieltä, että suurelle osalle ihmisistä tällainen elämä tekisi TODELLA hyvää. Ei aina tarvitse olla menemässä, tekemässä ja stressaamassa. Sekö sinusta on hienoa elämää? Minun mielestäni ei, vaan kaukana siitä.

Ihmiset haluavat elämältään eri asioita. Se mikä toiselle kuulostaa unelmaelämältä on jonkun toisen painajainen.

Se, mitä ihminen haluaa ei aina ole sitä, mikä olisi hänelle hyväksi. Ihmisillä on taipumus asettaa elämälle standardeja, joiden kuvittelevat olevan välttämättömiä. Kun sitten tulee stoppi syystä tai toisesta, saattaa huomata että se "painajainen" onkin juuri sitä mitä tarvitsee. Ei tarvitsekaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, vaan voi ihan aidosti nauttia siitä, että istuu terassilla kuuntelemassa linnunlaulua tai heittää saunan pesään puita. Näin on käynyt hyvin monelle, joka on uuppunut hektiseen elämäänsä ja muuttanut luonnonrauhaan palautumaan.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Mä teen töitä 3päivää viikosta kaupungissa mukavuuksilla ja vietän 4 päivää mökillä. On ulkohuussi, siisti ja hajuton, ikkuna järvelle. Mä käytän sitä aina, vaikka on sisävessakin. Sisävessa on käytössä vaan talviöisin hätätapauksessa. 
Aamupakkasella pihalle heräämään sillä välin, kun kahvi valmistuu ja sit kupin kanssa pakkaseen terassille miettimään uuden päivän metkuja. 
Eli mikä kenellekin on luksusta tai epämukavuutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa alkoi pännimään, kun tuli ikää eikä ollut ketään jakamassa hommia. Elämä oli pelkkää selviytymistä. Muutuin apaattiseksi. Muutin kaupunkiin. Ei täälläkään kovin riemukasta ole, mutta ainakaan ei ole pakko henkensäpitimeksi raataa itseään väsyksiin.  Askeettiset olot menettelee tilapäisesti, ei vakituiseen asumiseen.

Äitini taas muutti eläkeikäisenä leskeksi jäätyään mökille sisävedettömiin oloihin päästäkseen irti surun aiheuttamasta apatiasta. Ja auttoihan se fyysisen puuhastelun pakko siinä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on elämässä muutenkin niin paljon vastuuta ja tekemistä, ettei fyysinen puuhastelu perustarpeiden tyydyttämiseksi tunnu lainkaan terapeuttiselta. Pikemminkin se on yksi ylimääräinen asia, joka lisää sitä stressiä.

Olen sitä mieltä, että suurelle osalle ihmisistä tällainen elämä tekisi TODELLA hyvää. Ei aina tarvitse olla menemässä, tekemässä ja stressaamassa. Sekö sinusta on hienoa elämää? Minun mielestäni ei, vaan kaukana siitä.

Ihmiset haluavat elämältään eri asioita. Se mikä toiselle kuulostaa unelmaelämältä on jonkun toisen painajainen.

 

 

Se, mitä ihminen haluaa ei aina ole sitä, mikä olisi hänelle hyväksi. Ihmisillä on taipumus asettaa elämälle standardeja, joiden kuvittelevat olevan välttämättömiä. Kun sitten tulee stoppi syystä tai toisesta, saattaa huomata että se "painajainen" onkin juuri sitä mitä tarvitsee. Ei tarvitsekaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, vaan voi ihan aidosti nauttia siitä, että istuu terassilla kuuntelemassa linnunlaulua tai heittää saunan pesään puita. Näin on käynyt hyvin monelle, joka on uuppunut hektiseen elämäänsä ja muuttanut luonnonrauhaan palautumaan.

 

t. eri

Ja joku toinen on yhtä hyvin voinut löytää onnen suurkaupungista kun on kyllästynyt siihen maalaiselämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Oletpa lapsellinen. Jos esimerkiksi halvaannut onnettomuuden seurauksena, et siinä voi valita jäätkö siihen tilanteeseen vai pyritkö muuttamaan sitä. Sinä olet halvaanutunut ja sillä hyvä. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole mahdollisuutta valita, miten asiat menenevät. Liian helppo ja mukavaa elävä ihminen ei tätä ymmärrä. Ei ennen kuin elämä heittää eteen tilanteen, jossa et voikaan valita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Vuosi on yksi hyttysen pieru ihmisen elämässä. Jos olisit syntynyt sinne kämppään ja elänyt siellä koko elämäsi, olisit pitänyt kylmyyttä itsestäänselvyytenä, koska et olisi tiennyt muusta. Jos olisit muuttanut asumaan 22 asteiseen kämpään, se olisi tuntunut sinusta kuumalta, koska et olisi tottunut sellaiseen. 

Olen eri ja asuin 28 vuotta Suomessa, enkä koskaa oppinut tykkäämään talvesta ja kylmyydestä. Muutin Italiaan ja täällä koen itseni paljon onnellisemmaksi kuin, että olisin jatkanut 'totuttautumista' Suomen ilmastoon.

"Koin myös, että ne liiketunnistinvalota ja erilaiset muut ulkona pidettävät patterivalot olivat ankean epäluotettavia - pakkanen tuppasi viemään niistä yhtenään latauksen." 

En tiedä millaisia valoja olet käyttänyt, mutta meillä on saunassa tämä

https://www.puuilo.fi/airam-led-valo-6xled-liiketunnistimella-nox?utm_s…

Saunan pukuhuoneessa tämä

https://www.valaisinkauppa24.fi/tuote/energy-led-valaisin-liiketunnisti…

Ja huussissa, navetan vesipisteellä ja kylmällä kuistilla tämä https://www.lysman.fi/fi/articles/1.19.12244/ledvance-spylux-white-akku…

Ja kun näin syksyllä uusii paristot, ei talvella tarvitse uusia kuin kerran. Todella kestäviä siis! Ja ihan K-raudasta ostettu.

maalla on upeaa kun naapurit tuovat polttopuut ja auraavat tien talkoilla. hirveää joudunko näistä maksamaan nyt 3v päästä ovat alkaneet laskuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa alkoi pännimään, kun tuli ikää eikä ollut ketään jakamassa hommia. Elämä oli pelkkää selviytymistä. Muutuin apaattiseksi. Muutin kaupunkiin. Ei täälläkään kovin riemukasta ole, mutta ainakaan ei ole pakko henkensäpitimeksi raataa itseään väsyksiin.  Askeettiset olot menettelee tilapäisesti, ei vakituiseen asumiseen.

Äitini taas muutti eläkeikäisenä leskeksi jäätyään mökille sisävedettömiin oloihin päästäkseen irti surun aiheuttamasta apatiasta. Ja auttoihan se fyysisen puuhastelun pakko siinä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on elämässä muutenkin niin paljon vastuuta ja tekemistä, ettei fyysinen puuhastelu perustarpeiden tyydyttämiseksi tunnu lainkaan terapeuttiselta. Pikemminkin se on yksi ylimääräinen asia, joka lisää sitä stressiä.

Olen sitä mieltä, että suurelle osalle ihmisistä tällainen elämä tekisi TODELLA hyvää. Ei aina tarvitse olla menemässä, tekemässä ja stressaamassa. Sekö sinusta on hienoa elämää? Minun mielestäni ei, vaan kaukana siitä.

Ihmiset haluavat elämältään eri asioita. Se mikä toiselle kuulostaa unelmaelämältä on jonkun toisen painajainen.

 

 

Se, mitä ihminen haluaa ei aina ole sitä, mikä olisi hänelle hyväksi. Ihmisillä on taipumus asettaa elämälle standardeja, joiden kuvittelevat olevan välttämättömiä. Kun sitten tulee stoppi syystä tai toisesta, saattaa huomata että se "painajainen" onkin juuri sitä mitä tarvitsee. Ei tarvitsekaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, vaan voi ihan aidosti nauttia siitä, että istuu terassilla kuuntelemassa linnunlaulua tai heittää saunan pesään puita. Näin on käynyt hyvin monelle, joka on uuppunut hektiseen elämäänsä ja muuttanut luonnonrauhaan palautumaan.

 

t. eri

Ja joku toinen on yhtä hyvin voinut löytää onnen suurkaupungista kun on kyllästynyt siihen maalaiselämään.

Onko joku jossain väittänyt, että noin ei voisi käydä? Fakta on kuitenkin se, että tilastollisesti eniten stressiä jne. on nimenomaan suurkaupungeissa ja hektistä elämää elävillä. Moni kuvittelee olevansa onnellinen jatkuvassa paineessa, mutta biologinen fakta on, että ihminen tarvitsee palautumista ja luonto on yksi tehokkaimpia keinoja sitä saada. Ei tarvitse elää maalaiselämää, jotta voi elää palauttavaa luonnonläheistä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

Miksi olet ketjussa?

Ap esittää kysymyksen ihmisille, jotka asuvat ilman mukavuuksia. Ketju täyttyy ihmisistä, jotka eivät elä ilman mukavuuksia ja raivovat niille, joiden mielestä ilman mukavuuksia eläminen on ihanaa. Perus-av! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Ihan jokaiselle tekisi hyvää asua vaikkapa puolivuotta alkeellisissa oloissa. Siinä saisi tervettä persepektiiviä elämään. 

t. kerrostaloasuja, joka ei nauti ulkohuusseista jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Kuvaile omin sanoin, miten ihminen, joka syntyy Nepalissa savimajaan perheeseen, jossa nippa nappa saadaan haalittua kokoon yksi ateria päivässä, voi valita elämän, jossa hän asuukin hienossa talossa jossa on suihku ja sisävessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa alkoi pännimään, kun tuli ikää eikä ollut ketään jakamassa hommia. Elämä oli pelkkää selviytymistä. Muutuin apaattiseksi. Muutin kaupunkiin. Ei täälläkään kovin riemukasta ole, mutta ainakaan ei ole pakko henkensäpitimeksi raataa itseään väsyksiin.  Askeettiset olot menettelee tilapäisesti, ei vakituiseen asumiseen.

Äitini taas muutti eläkeikäisenä leskeksi jäätyään mökille sisävedettömiin oloihin päästäkseen irti surun aiheuttamasta apatiasta. Ja auttoihan se fyysisen puuhastelun pakko siinä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on elämässä muutenkin niin paljon vastuuta ja tekemistä, ettei fyysinen puuhastelu perustarpeiden tyydyttämiseksi tunnu lainkaan terapeuttiselta. Pikemminkin se on yksi ylimääräinen asia, joka lisää sitä stressiä.

Olen sitä mieltä, että suurelle osalle ihmisistä tällainen elämä tekisi TODELLA hyvää. Ei aina tarvitse olla menemässä, tekemässä ja stressaamassa. Sekö sinusta on hienoa elämää? Minun mielestäni ei, vaan kaukana siitä.

Ihmiset haluavat elämältään eri asioita. Se mikä toiselle kuulostaa unelmaelämältä on jonkun toisen painajainen.

Stressaaminen ja jatkuva kiire on sinulle unelmaelämää? Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

 

 

 

Oletpa lapsellinen. Jos esimerkiksi halvaannut onnettomuuden seurauksena, et siinä voi valita jäätkö siihen tilanteeseen vai pyritkö muuttamaan sitä. Sinä olet halvaanutunut ja sillä hyvä. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole mahdollisuutta valita, miten asiat menenevät. Liian helppo ja mukavaa elävä ihminen ei tätä ymmärrä. Ei ennen kuin elämä heittää eteen tilanteen, jossa et voikaan valita. 

Mutta tuossa menee koko ajan sekaisin kaksi aivan eri asiaa: kyky sopeutua epämukavuuteen ja halu valita epämukavuus silloin, kun siihen ei ole mitään pakkoa.

Se, että ihminen pystyisi elämään kylmän vessan kanssa, ei tarkoita, että hänen pitäisi tavoitella tai haluta sitä. Ihminen pystyy sopeutumaan vaikka kuinka monenlaisiin huonoihin olosuhteisiin. Jos joskus elämässä tulee tilanne, jossa ei voi valita, sitten sopeudutaan siihen. Halvaantunut ihminen joutuu sopeutumaan tilanteeseen, johon hän ei ole vapaaehtoisesti hakeutunut ja jossa hänen vaihtoehtonsa ovat aidosti muuttuneet. Se on aivan eri asia kuin se, että ihminen voisi valita lämpimän ja toimivan vessan, mutta päättääkin vapaaehtoisesti elää kylmässä vessassa ja perustelee sitä sillä, että siihen voi totutella. Sopeutumiskyky on hyödyllinen ominaisuus. Turhan epämukavuuden tavoittelu ei ole. Ja oikeastaan tässä on vielä yksi aika olennainen ero: sinä puhut siitä, mihin ihminen voi tottua. Minä puhun siitä, millaista elämää ihminen haluaa elää silloin kun on vapaus valita. Ne eivät ole sama kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Se ei ole mitään romantisointia, että itse asuu näin ja kertoo pärjäävänsä ja viihtyvänsä. Se on ihan vaan faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

 

 

 

Oletpa lapsellinen. Jos esimerkiksi halvaannut onnettomuuden seurauksena, et siinä voi valita jäätkö siihen tilanteeseen vai pyritkö muuttamaan sitä. Sinä olet halvaanutunut ja sillä hyvä. Elämässä on paljon tilanteita, joissa ei ole mahdollisuutta valita, miten asiat menenevät. Liian helppo ja mukavaa elävä ihminen ei tätä ymmärrä. Ei ennen kuin elämä heittää eteen tilanteen, jossa et voikaan valita. 

Mutta tuossa menee koko ajan sekaisin kaksi aivan eri asiaa: kyky sopeutua epämukavuuteen ja halu valita epämukavuus silloin, kun siihen ei ole mitään pakkoa.

Se, että ihminen pystyisi elämään kylmän vessan kanssa, ei tarkoita, että hänen pitäisi tavoitella tai haluta sitä. Ihminen pystyy sopeutumaan vaikka kuinka monenlaisiin huonoihin olosuhteisiin. Jos joskus elämässä tulee tilanne, jossa ei voi valita, sitten sopeudutaan siihen. Halvaantunut ihminen joutuu sopeutumaan tilanteeseen, johon hän ei ole vapaaehtoisesti hakeutunut ja jossa hänen vaihtoehtonsa ovat aidosti muuttuneet. Se on aivan eri asia kuin se, että ihminen voisi valita lämpimän ja toimivan vessan, mutta päättääkin vapaaehtoisesti elää kylmässä vessassa ja perustelee sitä sillä, että siihen voi totutella. Sopeutumiskyky on hyödyllinen ominaisuus. Turhan epämukavuuden tavoittelu ei ole. Ja oikeastaan tässä on vielä yksi aika olennainen ero: sinä puhut siitä, mihin ihminen voi tottua. Minä puhun siitä, millaista elämää ihminen haluaa elää silloin kun on vapaus valita. Ne eivät ole sama kysymys.

Olet väärässä ketjussa. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, miten onnistuu elämään ilman mukavuuksia. Tässä ketjussa ei ole aiheena vänkääminen siitä, onko pakko asua ilman vesivessaa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää kysymyksen ihmisille, jotka asuvat ilman mukavuuksia. Ketju täyttyy ihmisistä, jotka eivät elä ilman mukavuuksia ja raivovat niille, joiden mielestä ilman mukavuuksia eläminen on ihanaa. Perus-av! 

Ei täällä ole ainutkaan ihminen raivonnut asiasta. Eri mieltä ovat toki olleet.

Heh , olen syntynyt 60-luvulla, en kaupunkissa, en edes kylässä vaan jossain, joten pärjään kyllä ilman mukavuuksia tarvittaessa, no nykyään ne  mukavuudet suurinpiirtein on ja hyvä niin.