Te jotka olette konkareita asumaan ilman mukavuuksia, miten onnistutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää kysymyksen ihmisille, jotka asuvat ilman mukavuuksia. Ketju täyttyy ihmisistä, jotka eivät elä ilman mukavuuksia ja raivovat niille, joiden mielestä ilman mukavuuksia eläminen on ihanaa. Perus-av! 

Ei täällä ole ainutkaan ihminen raivonnut asiasta. Eri mieltä ovat toki olleet.

Hirveä parku siitä "mutkun mä en totu ja mä en valitse". Minulle se on raivoamista. Eikä edes liity ketjun aiheeseen mitenkään. Jos olet ihminen, joka ei halua elää ilman mukavuuksia, olet väärässä ketjussa kommentoimassa. 

"ihminen voisi valita lämpimän ja toimivan vessan, mutta päättääkin vapaaehtoisesti elää kylmässä vessassa ja perustelee sitä sillä, että siihen voi totutella" 

Olen eri, mutta me voisimme hyvin valita asunnon, jossa on vesivessa, suihkut, sähkösauna jne. Sellaisesta tähän muutimmekin, aivan vapaaehtoisesti. Eikä perusteluna ole se, että "tähän voi totutella", vaan se että täällä nyt vaan ei ole sisävessaa vaan ulkohuussi, eikä täällä ole kylppäriä ja suihkua, vaan peseydytään pihasaunassa. Ei tämä mikään ongelma ole. Täysin normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Se ei ole mitään romantisointia, että itse asuu näin ja kertoo pärjäävänsä ja viihtyvänsä. Se on ihan vaan faktaa.

Niin, ja sitähän minä en ole missään vaiheessa kiistänyt. Jos sinä asut noin ja viihdyt siinä, niin hyvä niin. En myöskään ajattele, että sinun pitäisi haluta samoja mukavuuksia kuin minä.

Ongelma tulee siinä kohtaa, kun omasta valinnasta tehdään yleinen johtopäätös muista ihmisistä. Se, että sinä olet tottunut kylmään vessaan ja koet elämäsi silti mukavaksi, ei tarkoita, että ihmisen, joka mieluummin käyttää lämmintä vessaa, pitäisi vain kasvattaa itseään ja opetella sietämään kylmää. 

Se, että sinä itse alat haukkumaan toista kermaperseeksi tai laiskaksi vain siksi, ettei hän halua samoja olosuhteita kuin sinä, kertoo kuitenkin aika paljon siitä, miten suhtaudut niihin, jotka valitsevat ne mukavuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka tykkäävät asua alkeellisesti, tekevät tietysti niin ja se on heille varmasti oikea ratkaisu. Kaikki eivät kuitenkaan halua sellaista elämää, eikä se asia muutu miksikään hehkuttamalla, että siihen tottuu. Tottuminen ja se, että oikeasti nauttisi sellaisesta arjesta, ovat kaksi eri asiaa.

 

 

Kukaan ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi asua alkeellisesti. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että tottuminen tarkoittaa nauttimista. Ei se jääkylmässä vessassa istuminen todellakaan mikään nautinto ole :D Mutta se on osa arkea ja siihen on tottunut. Elämä ei missään olosuhteissa ole aina pelkkää nautintoa. Silti se voi olla mukavaa. 

Mun mielestä kylmässä vessassa istuminen on aika lailla sen mukavan elämän vastakohta. Totta on se, että elämä ei ole aina nautintoa, mutta tämä on nimenomaan sellainen asia, jossa sitä mukavuutta ja nautintoa voi itse lisätä valitsemalla toisenlaiset olosuhteet.

 

 

Sä oletkin kermaperse, joka on tottunut liian mukavaan elämään. Se on juuri sitä ajatuksen laiskuutta, josta aiemmin kirjoitin. Olet niin tottunut pitämään mukavuuksia itsestäänselvyytenä, ettet pysty edes ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehto, jossa sinäkin tottuisit käymään kylmässä vessassa ja oppisit jopa sietämään sitä. Kun ihmiseltä otetaan pois vaihtoehto valita mukavuus, alkaa ajattelukin kummasti muuttua ja niistä epämukavista asioista tulee ajan kanssa jopa siedettäviä. Ihmismieli on valtavan mukautuvainen, kun sille antaa mahdollisuuksia eikä vain posota omassa kuplassaan vänkäämässä "en totu, koska olen tällainen". 

 

eri

Mitä edes tarkoittaa ”liian mukava elämä”? Miksi elämään pitäisi vapaaehtoisesti lisätä turhaa ikävyyttä vain siksi, että siihen voisi teoriassa tottua?

Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi tuollaisissa olosuhteissa. Varmasti pärjäisin, jos olisi pakko. Kyse on siitä, etten näe ainuttakaan syytä hakeutua vapaaehtoisesti epämukavampiin olosuhteisiin, jos vaihtoehtona on mukavampi arki.

Se, että ihminen ei halua kyykkiä jääkylmässä vessassa, ei myöskään kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan, aikaansaavuudestaan tai kyvystään sietää vaikeuksia muilla elämän osa-alueilla. On aika erikoinen ajatus, että kylmässä vessassa käyminen olisi jonkinlainen luonteen tai ajattelun testi.

Yhtä hyvin minä voisin kysyä sinulta: miksi et itse juokse maratoneja, kiipeile vuorille, opiskele kiinan kieltä tai perusta yritystä? Laiskuuttasiko? Niihinkin ihminen voi totutella. 

 

 

Liian mukava elämä tarkoittaa, että ajettelee kuten sinä. Sinulle ei käy mielen vieressäkään, ettäaina ei ole mahdollisuutta valita. Jopa sinun elämäsi voi päätyä sellaiseen pisteeseen, että et voi valita suihkua, vaan sinun tarvitsee keksiä joku muu ratkaisu. Mites sitten suu pannanaan? 

 

t. sama

Elämä nimenomaan on täynnä valintoja. Toki joskus voi joutua tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan, mutta valinta on sekin, jääkö siihen tilanteeseen vai pyrkiikö muuttamaan sitä. Ja jos elämä joskus pakottaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole, siihen sopeudutaan sitten kun se on ajankohtaista. Se on aivan eri asia kuin romantisoida tällaista elämää ja väittää, että mukavampien olosuhteiden valitseminen silloin kun se on mahdollista kertoo ihmisestä jotain negatiivista.

Se ei ole mitään romantisointia, että itse asuu näin ja kertoo pärjäävänsä ja viihtyvänsä. Se on ihan vaan faktaa.

Niin, ja sitähän minä en ole missään vaiheessa kiistänyt. Jos sinä asut noin ja viihdyt siinä, niin hyvä niin. En myöskään ajattele, että sinun pitäisi haluta samoja mukavuuksia kuin minä.

Ongelma tulee siinä kohtaa, kun omasta valinnasta tehdään yleinen johtopäätös muista ihmisistä. Se, että sinä olet tottunut kylmään vessaan ja koet elämäsi silti mukavaksi, ei tarkoita, että ihmisen, joka mieluummin käyttää lämmintä vessaa, pitäisi vain kasvattaa itseään ja opetella sietämään kylmää. 

Se, että sinä itse alat haukkumaan toista kermaperseeksi tai laiskaksi vain siksi, ettei hän halua samoja olosuhteita kuin sinä, kertoo kuitenkin aika paljon siitä, miten suhtaudut niihin, jotka valitsevat ne mukavuudet.

Miksi olet tässä ketjussa, kun et selkeästi ole henkilö, joka elää ilman mukavuuksia? 

Ongelma tulee siinä kohtaa, kun omasta valinnasta tehdään yleinen johtopäätös muista ihmisistä. Se, että sinä olet tottunut kylmään vessaan ja koet elämäsi silti mukavaksi, ei tarkoita, että ihmisen, joka mieluummin käyttää lämmintä vessaa, pitäisi vain kasvattaa itseään ja opetella sietämään kylmää. 

Ainut ongelma tässä ketjussa on se, että sinä et ymmärrä lukemaasi. Kyse ei ole siitä, että sinun on tässä hetkessä pakko totutella elämään ilman lämmintä vessaa. Kyse on siitä, että JOS ON PAKKO, sinäkin totut elämään kylmän vessan kanssa tykkäsit siitä tai et. Ymmärrätkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

Mutta jos se ensihoitaja ei uskalla mennä ulkohuussiin/riu'ulle, koska on kylmä, se ei pärjää sotaoloissa hetkeäkään. Tämä oli se pointti. Ei se, että ulkohuussi olisi joku selviytymisen ylin saavutuspiste. 

Täällä torpallani on kaikki tarvittava. Ruokaa omasta maasta, metsästä, järvestä. Kauppias toi kirkonkylästä, kahvia, sokeria, puuroriisiä, rusinoita, ohrajauhoja ja korppuja puoleksi vuodeksi.

 Vielä lokakuun alkuun mennessä 100 litraa bensiiniä agrekaattiin kun aurinkopaneeli jää tehottomaksi. 

Kirjoitus / kopiopaperia on riittävästi.

 Empulle, husky-susikoira-doperman-karhukoiralleni tilattu riittävästi hirviporukalta kuivalihaa ja luitakin.

Mikäs meidän tässä, molemmat hyvässä seurassa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos oletetaan, että sauna löytyy niin sitähän on mukava lämmitellä ja käydä peseytymässä pari-kolme kertaa viikossa. Ulkovessakaan ei ole paha, jos on styroksi-istuin ja joku valo siellä, että näkee syyspimeälläkin jotain.

Huussiin kannattaa laittaa paristoilla toimiva liiketunnistinvalaisin. Ihan paras!

Jos vaan sähkö on niin muuta en tarvitse. Meillä mökillä on huussissa sellainen säteilylämmitin ja laitan se päälle, kun istahdan ja pois päältä, kun poistun. Siinä on kolme vastusta, joten saa vähän lämpöä tai sitten vähän enemmin😅

Toihan on loistava idea.

Vedin juuri uuteen huussiin sähköt.

Täytyypä hankkia lämmitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

Samaa pohdin. Eihän ulkohuussin käyttö tai saunan lämmittäminen edes vaadi mitään erityisiä selviytymistaitoja. Kuka tahansa pystyy tuohon, jos tilanne niin vaatii. Huomattavasti vaativampaa on esimerkiksi juosta ultramaratoneja tai vaikka harrastaa vaikkapa vapaasukellusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

Samaa pohdin. Eihän ulkohuussin käyttö tai saunan lämmittäminen edes vaadi mitään erityisiä selviytymistaitoja. Kuka tahansa pystyy tuohon, jos tilanne niin vaatii. Huomattavasti vaativampaa on esimerkiksi juosta ultramaratoneja tai vaikka harrastaa vaikkapa vapaasukellusta.

Sait kiinni pointistani. Ulkohuussin käyttö tai saunan lämmittäminen ei tosiaan vaadi mitään erityisiä selviytyimistaitoja. Tästä syystä vastaus ap:n kysymykseen on: Onnistumme helposti. Ei vaadi kuin se, että tottuu niitä käyttämään. 

t. se, joka kirjoitteli, että mukavuudet tekevät ihmisistä laiskoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

 

 

Mutta jos se ensihoitaja ei uskalla mennä ulkohuussiin/riu'ulle, koska on kylmä, se ei pärjää sotaoloissa hetkeäkään. Tämä oli se pointti. Ei se, että ulkohuussi olisi joku selviytymisen ylin saavutuspiste. 

Se, ettei uskalla mennä, on eri asia kuin se, että ei halua elää näin. Uskon, että lähes kaikki niistä, jotka valitsevat mukavuudet, osaisi ja uskaltaisi käyttää ulkohuussia tarpeen (pun intended) tullen, he vain ovat valinneet elämän, jossa tällaista ei tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

 

 

Mutta jos se ensihoitaja ei uskalla mennä ulkohuussiin/riu'ulle, koska on kylmä, se ei pärjää sotaoloissa hetkeäkään. Tämä oli se pointti. Ei se, että ulkohuussi olisi joku selviytymisen ylin saavutuspiste. 

Se, ettei uskalla mennä, on eri asia kuin se, että ei halua elää näin. Uskon, että lähes kaikki niistä, jotka valitsevat mukavuudet, osaisi ja uskaltaisi käyttää ulkohuussia tarpeen (pun intended) tullen, he vain ovat valinneet elämän, jossa tällaista ei tarvitse tehdä.

Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että HALUTAAN elää noin. Mitä v'ttua jankutat koko ajan ohi aiheen? 

Kaikkeen tottuu. Mummolassa oli ulkohuusi ja ei suihkua. Vesi pumpattiin sellaisella käsipumpulla kaivosta. Siihen aikaan se oli ihan normaalia, toki hieman epämukavaa mutta kyllä siten voi elää ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eleltiin yhteen aikaan mökillä 3 päivää viikossa ympäri vuoden. Siellä oli ulkohuussi ja ulkosauna, jossa pestiin kousalla ja padassa lämmitetyllä saavivedellä. Myös tiskit tiskattiin saunassa vadeissa. Eikä aina ollut edes lämmin se sauna, kun sinne meni pesulle. Aina oli niin nostalginen olo, koska olen kotoisin maalta ja lapsuudenkodin ulkosaunassakin aina pestiin samoin. Juuri ostin uuden kousan kotiinkin. Jos vaikka tulee joku vesikatko, eikä suihku toimi, niin saa kotona sangosta vettä ottaa sen kanssa.

Missäpäin sanotaan kousa? En ole ikinä ennen kuullut tuota sanaa.

Niinkö? Läntisessä Suomessa on niin kauan puhuttu kousasta kuin minä muistan, mutta kun asiaa tutkin, niin itä-Suomessa sanaa käytetään myös ja sitä esiintyy myös Hämeessä. Eli varsin yleinen sana Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeen tottuu. Mummolassa oli ulkohuusi ja ei suihkua. Vesi pumpattiin sellaisella käsipumpulla kaivosta. Siihen aikaan se oli ihan normaalia, toki hieman epämukavaa mutta kyllä siten voi elää ihan hyvin.

Puulämmityksen lisäksi oli tosin sähköpatterit. Ilman niitä olisi joutunut lämmittämään todella paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin eilen kotiin rapakon takaa, ja kyllä oli ihanaa päästä suoraan lämpimään suihkuun. En voisi kuvitella mitään kauheampaa kuin sitä, että rättiväsyneenä kotiin palatessa pitäisi vielä erikseen ruveta lämmittämään vesiä tai että talvella palaisi jääkylmään asuntoon. Mukavuudet on kyllä ihan syystä keksitty. 

 

 

Mukavuudet tekevät ihmisistä laiskoja. Kun pitää vähän nähdä vaivaa asioiden eteen, oppii arvostamaan asioita eikä pidä esim. lämmintä kämppää itsestäänselvyytenä. 

No enpä sanoisi itseäni laiskaksi. Olen kilpaurheilutaustainen ja liikun edelleen todella paljon, pyöritän omaa yritystä ja minulla on muutenkin aktiivinen elämä. Se, että arvostan arjessa mukavuuksia ja haluan kotiin tullessani lämpimän asunnon, suihkun ja muut toimivat perusasiat, ei tee minusta laiskaa. Päinvastoin, valitsen käyttää aikani ja energiani tärkeämpiin asioihin. En näe mitään syytä tehdä asioita, joita en koe tarpeellisiksi, vain jotta voisin kiillottaa kruunuani ja kehuskella muille, miten ahkera olen.

Niin, sinä näköjään kiillotat kruunuasi ja kehuskelet ahkeruuttasi ihan muutenkin 😂 😂😂

Vastapainona sille, että teit varsin kyseenalaisen oletuksen: ei arjen mukavuuksien valitseminen tarkoita, että ihminen olisi kaikilla muillakin elämänalueilla laiska kermaperse. Päinvastoin. Monet mukavuudesta nauttivat tekevät elämässään fyysisesti, henkisesti tai ammatillisesti huomattavasti vaativampia asioita kuin mitä se ulkovessan käyttö tai saunanlämmitys on. Kyse on vain siitä, mihin sen vaivannäön ja energian päättää kohdistaa. Arjen helppous ei tarkoita laiskuutta muilla elämänalueilla, pikemminkin se antaa resursseja tehdä paljon vaativampia asioita muualla. Vai meinaatko rehellisesti, että kovan tason urheilija tai 60-tuntista viikkoa tekevä on laiska vain siksi, ettei halua jäätyä kotiin tullessaan? 

Tästä haluamisesta jne: Halu ja kyvyttömyys eivät ole ainoita vaihtoehtoja

EI minulle se vessa ole haluamista eikä pakkoa mihinkään suuntaan. Ei minulla ole mikään itsetarkoitus se, että ei ole sisävessaa. Se sisävessattomuus ei ole se, mitä mökillä asumisesta haluan. Haluan olla siellä mökillä, ja siellä nyt ei vaan ole sisävessaa - mikä on minulle vallan ok. Mutta jos tälle mökille tehtäisiin sisävessa, se olisi edelleen ihan ok ja voisin edelleen ihan hyvin mökkeillä siellä. en tosin viitsi alkaa tehdä (tai maksaa) sellaista nyt, mutta ei se nyt mikään kynnyskysymys ole, etteikö joskus voida, jos tulee tarve.

Sisävessalla ei yksinkertaisesti ole minulle mitään väliä kumpaankaan suuntaan. Osaan tehdä asiani sekä ulkohuussissa että vesiklosetissa ja osaan peseytyä sekä saunassa että suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nilkkoihin asti ulottuva säkkitakki, jonka pistän päälle kun lähden huussiin. Hyvin tarkenee yölläkin. Ihminen tottuu kaikenlaiseen. 

Asuin vuoden kimppakämpässä, jossa oli ihan äärettömän kylmä sisälämpötila. En todellakaan tottunut siihen tuon vuoden aikana, vaan joka ikinen kerta kun piti lähteä vessaan, vitutti ja palelsi kyllä ihan hemmetisti – ja sentään oli sisävessa. 

 

 

Tottuminen ei tarkoita sitä, etteikö tuntisi kylmää. Tottakai minullakin tuntuu kylmältä kun pylly ja sääret paljaana istun huussissa. Tottuminen tarkoittaa sitä, että se kylmyys ei enää häiritse, vaan se on luonnollinen osa vessareissua. 

No minua häiritsi ja häiritsi paljon.

 

 

Eli et asunut siellä kämpässä tarpeeksi paljon, jotta olisit tottunut tilanteeseen. 

Mistä tiedät, että olisin ikinä tottunut? Vuosi kylmyydessä on jo varsin pitkä aika. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä, että ihmiset kokevat ja sietävät asioita eri tavoin, eikä kaikesta epämiellyttävästä tarvitse oppia pitämään. Ennen kaikkea: miksi ihmeessä edes pitäisi tottua, kun voi myös tavoitella sellaista elämää, joka tuntuu itselle paremmalta ja mukavammalta? Kyllähän ihminen tottuu lopulta vaikka sota-oloihin, mutta ei se tee niistä tavoittelemisen arvoisia. 

Niin. Sotaolot = koti jossa on ulkohuussi, eikä suihkua.

Todellakin nykyihmiset on tottuneet liian helppoon elämään.

Kyllä elämässä vaikeuksia riittää, eikä se ulkohuussi ole mikään merkki siitä, että pärjäisi muuten elämässä yhtään sen paremmin. Jos vaikka tulisi sotatilanne, niin ihminen, joka on työskennellyt esimerkiksi ensihoidossa, pelastustoimessa, puolustusvoimissa tai muussa vaativassa ja stressaavassa työssä, pärjäisi todennäköisesti paljon paremmin kuin sellainen, jonka ainoa kovien olosuhteiden kokemus on se, että on käynyt vuosia ulkohuussissa. Ulkohuussissa käyminen ei itsessään opeta johtamaan ihmisiä kriisissä, tekemään päätöksiä paineen alla, hoitamaan sairasta läheistä, selviytymään taloudellisesta romahduksesta tai toimimaan hengenvaarallisessa tilanteessa. Siksi en oikein ymmärrä, miksi juuri siitä pitäisi tehdä jonkinlainen pärjäämisen mittari.

 

 

Mutta jos se ensihoitaja ei uskalla mennä ulkohuussiin/riu'ulle, koska on kylmä, se ei pärjää sotaoloissa hetkeäkään. Tämä oli se pointti. Ei se, että ulkohuussi olisi joku selviytymisen ylin saavutuspiste. 

Se, ettei uskalla mennä, on eri asia kuin se, että ei halua elää näin. Uskon, että lähes kaikki niistä, jotka valitsevat mukavuudet, osaisi ja uskaltaisi käyttää ulkohuussia tarpeen (pun intended) tullen, he vain ovat valinneet elämän, jossa tällaista ei tarvitse tehdä.

 

 

Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että HALUTAAN elää noin. Mitä v'ttua jankutat koko ajan ohi aiheen? 

No saahan sitä haluta elää noin, minä nimenomaan vastasin edelliseen, että joku toinen on valinnut olla haluamatta elää noin ja että kyse ei ole mistään uskaltamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottuu, jos haluaa. Jos heti alkuun on sitä mieltä, ettei tästä tule mitään, niin ei varmasti tulekaan.

Voin kyllä sanoa ihan suoraan, että en edes halua tottua siihen, ettei ole sisävessaa tai suihkua ja että peseytyminen, vessassa käyminen, veden kantaminen, lämmittäminen ja kaikki muukin arjen perusasia vaativat ylimääräistä vaivaa ja järjestelyä. En näe ainuttakaan syytä, miksi haluaisin tehdä omasta arjestani tarkoituksella vaikeampaa. Päinvastoin, jos jotain pystyy tekemään helpommin, mukavammin ja vähemmällä vaivalla, niin mielelläni teen niin. Kun arjen perusasiat toimivat vaivattomasti, aikaa ja energiaa jää enemmän niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat ja tuntuvat tärkeiltä.

Sama. Elämäni ensimmäiset 18 vuotta elin tuollaisissa oloissa. Sitten pääsin opiskelijasoluun, jossa oli sisävessa ja suihku, oli valtava elämänlaadun parannus. Joku kesämökki voi olla ilman mukavuuksia, mutta ei varsinainen asunto.