Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
""Wimps and posers" is a derogatory phrase used to describe weak, inauthentic people who pretend to belong to a subculture—especially heavy metal—without genuine passion or knowledg."
^ ^ ^ ^ ^ ^
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
No kyllä vain itse itsensä työllistäminen on yksi varsin hyvä mahdollisuus. Esim. digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn varsin pienellä pääomalla. Tai nettisivut pystyyn ja freelancer hommia nykyisen työn ohella jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Lisääntymiskyvyn ohella en keksi kovin montaa asiaa mitä 50v ei voisi tehdä siinä missä 25 vuotiaskin.
Hyppääminen on kyllä kärsinyt verrattuna 25 vuoteen. Aika on vienyt polvista jousituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Mun mielestä on säälittävää olla tekemättä niitä asioita mistä tykkää muiden mielipiteiden vuoksi ja säälittävää arvostella muita, jotka tekevät niitä asioita joista nauttivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Ei se viisikymppinen mikään vanha ole. Vai onko sinusta? Se on juuri sellainen ikä, että tunnet itsesi vielä nuoreksi mutta muut ihmiset pitävät sinua vanhana ja raihnaisena. Se ottaa päähän. Kohtelu jotenkin muuttuu, vaikka ei ole mitään syytä.
Pakko kysyä, missä ja miten tämä vanhana ja raihnaisena pitäminen näkyy? Kun en tunnista lainkaan tällaista.
T N54 (hoikka ja liikunnallinen, jos se nyt mitenkään tähän liittyy)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Makuasioita. On esim taiteilijoita joilla on pikimusta tukka vanhanakin. Siis on tyyli joka pidetään samana loppuun asti. Brändi. Tai näitä rokkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
No kyllä vain itse itsensä työllistäminen on yksi varsin hyvä mahdollisuus. Esim. digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn varsin pienellä pääomalla. Tai nettisivut pystyyn ja freelancer hommia nykyisen työn ohella jne.
Naurahdin.
Kerrotko vielä, nyt kun neuvomaan lähdit, minkä alan verkkokaupalla voi elättää itsensä? Mitkä nettisivut? Kovin on laaja käsite. Minkä alan freelancer-hommat kannattaa, niin että sillä oikeasti elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Makuasioita. On esim taiteilijoita joilla on pikimusta tukka vanhanakin. Siis on tyyli joka pidetään samana loppuun asti. Brändi. Tai näitä rokkareita.
Niin nehän ollut samanlaisia aina. Ei vasta viisikymppisenä eli katu-uskottavia. Ota koppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetäänkö Pippa Laukkaa, milf-Suskia tai sitä kuumaa näyttelijä- the Body Kuusiluomaa vanhoina ja raihnaisina?
Ei ihmiset kuole henkisesti keski-ikäisenä vaan heidän ajanköyttönsä keskittyy eri asioihin kuin ennen. Festarit ja konsertit eivät ole monelle keski-iässä enää se "juttu". Kun on kiireinen kovapalkkainen työ ja lapset siihen päälle, niin ei vapaa-ajalla välttämättä halua mitään festarihulinaa vaan omaa rauhaa ja omia harrastuksia joihin ei muutoin olisi aikaa. Itse olen keski-iässä alkanut harrastamaan luovia asioita ja tuo teini iän alkoholin löträys ja musiikki jumputus festareilla ei jaksa kiinnostaa yhtään. Siellä on samat rillutukset joita kuulee joka arkipäivä työmatkalla radiosta. Vielä vapaa-ajalla niitä? Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Mun mielestä on säälittävää olla tekemättä niitä asioita mistä tykkää muiden mielipiteiden vuoksi ja säälittävää arvostella muita, jotka tekevät niitä asioita joista nauttivat.
Juuri näin. Miksi ei voi keskittyä omaan elämäänsä ja antaa muiden elää omalla tavallaan? Luuleeko arvostelija, ettei hänen elämästään löydy mitään arvosteltavaa, vaan se on kaikkien mielestä täydellistä. Blah.
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö Pippa Laukkaa, milf-Suskia tai sitä kuumaa näyttelijä- the Body Kuusiluomaa vanhoina ja raihnaisina?
Ah, Suski. Näyttää keskaria kaikille puritaaneille ja kontrollifriikeille🥰
Terveisin, keski-ikäinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotias farkkuasuinen menee helposti kolmivitosesta ja saa 25-vuotiailla misuilla sukat pyöriin jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.
Ai viisikymppinen? Siitä vaan. Eikö se ole vähän säälittävää?
Mun mielestä on säälittävää olla tekemättä niitä asioita mistä tykkää muiden mielipiteiden vuoksi ja säälittävää arvostella muita, jotka tekevät niitä asioita joista nauttivat.
Joku ulkonäkö..antaa jokaisen tehdä mitä lystää. Jos haluaa babypinkin kuontalon viisissäkymmenissä siitä vaan. Ehkä se on statement, ehkä vain tylsistymistä.
Voihan olla että on kokenut olevansa näkymätön ja tulee tukkansa kautta taas näkyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Täällä myös 44-vuotias nainen ja joka odotan jokaista uutta päivää mielenkiinnolla.
Kivahan se on jos on saanut syntymässä hyvät pelikortit tai muuten onnistunut nousemaan hyväosaisten joukkoon elämän aikana. Silloin on helppo olla innostunut ja onnellinen. Kiva juttu sinulle.
Mä olen hyväosainen. Kuusinumeroinen vuosipalkka ja kaikki sen mukana tulevat edut. Silti näin nelikymppisenä jo ihan kyllästynyt. Lapsi alakoulussa tuo elämään syvyyttä, muu ei oikeastaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Tee asioille jotain. T: 62v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Täällä myös 44-vuotias nainen ja joka odotan jokaista uutta päivää mielenkiinnolla.
Kivahan se on jos on saanut syntymässä hyvät pelikortit tai muuten onnistunut nousemaan hyväosaisten joukkoon elämän aikana. Silloin on helppo olla innostunut ja onnellinen. Kiva juttu sinulle.
Mä olen hyväosainen. Kuusinumeroinen vuosipalkka ja kaikki sen mukana tulevat edut. Silti näin nelikymppisenä jo ihan kyllästynyt. Lapsi alakoulussa tuo elämään syvyyttä, muu ei oikeastaan kiinnosta.
Älykkyys ei sisältynyt yhtälöön.
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Ja kypsyyttä on se ettei käy festareilla, laittaudu ja opiskele vaikka haluaisi?
Katu-uskottava ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Hän värjää tukkansa mustiksi tai vaikka vihreäksi siksi koska hän itse haluaa, ei siksi että joku nuorempi tekee myös niin.