Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Täällä myös 44-vuotias nainen ja joka odotan jokaista uutta päivää mielenkiinnolla.
Kivahan se on jos on saanut syntymässä hyvät pelikortit tai muuten onnistunut nousemaan hyväosaisten joukkoon elämän aikana. Silloin on helppo olla innostunut ja onnellinen. Kiva juttu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sekö on ikäkriisi, että tekee asioita, joita joku muu saman ikäinen ei enää uskalla tehdä?
Eikö se sitten ole ikäkriisi, kun huomaa olevansa "liian vanha" tekemään kivoja asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
Joo toki näinkin, mutta tyhjästä jos tähän lähtee niin ihmeitä ei kannata odotella henkeä pidätellen. Takamatka on takamatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Täällä myös 44-vuotias nainen ja joka odotan jokaista uutta päivää mielenkiinnolla.
Kivahan se on jos on saanut syntymässä hyvät pelikortit tai muuten onnistunut nousemaan hyväosaisten joukkoon elämän aikana. Silloin on helppo olla innostunut ja onnellinen. Kiva juttu sinulle.
Hyväosaisten joukkoon voi nousta myös 44 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Lisääntymiskyvyn ohella en keksi kovin montaa asiaa mitä 50v ei voisi tehdä siinä missä 25 vuotiaskin.
50-vuotiaalla on yleensä enemmän rahaakin kuin parikymppisellä, joten erilaisten asioiden tekeminen on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tavallaan. Osa jaksaa innostua ja olla aktiivinen. Osa tajuaa keski-iässä, ettei tarvitse olla koko ajan menossa. Monet asiat ovat jo niin koettuja, että alkaa arvostaa rauhaa ja omaa kotia. Esim. matkustaminen. Nuorena pääasia oli, että pääsi matkalle. Keski-ikäinen on usein niin mukavuudenhaluinen, että tuntikausien matkanteko on jo suurempi rasite kuin perillä olon synnyttämä wau-efekti. Nuorempana ei ollut niin väliksi, vaikka majoittui hostellissa. Vanhempana arvostaa hyvää sänkyä ja mukavuuksia, jotka kotona ovat saatavilla halvempaan hintaan.
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
No ei muutu viisikymppinen teiniksi, vaikka opiskelisi teinien kanssa samassa ryhmässä. Mutta ei se ole tarkoituskaan. Opiskelun tarkoitus on oppia uusia asioita.
Eikä sekään tee minusta teiniä, että tykkään nuorten tekemästä musiikista ja käyn sitä kuuntelemassa. En edes halua muuttua teiniksi.
Mitähän muuta "viisikymppisiltä kiellettyä" olen tehnyt?
Koen, että minulla on riittävästi ikää tehdä asioita, joista nautin, enkä ole niistä tilivelvollinen tuntemattomille ihmisille.
P.S. Isoisäni alkoi opiskelemaan espanjaa yli 80 vuotiaana. Ei hän siitä nuoremmaksi muuttunut, eikä edes kuvitellut muuttuvansa. Ei se hänen dementiaansa tai sydänsairauttaan parantanut, mutta toi hänen viimeisiin elinvuosiinsa mielekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
No ei muutu viisikymppinen teiniksi, vaikka opiskelisi teinien kanssa samassa ryhmässä. Mutta ei se ole tarkoituskaan. Opiskelun tarkoitus on oppia uusia asioita.
Eikä sekään tee minusta teiniä, että tykkään nuorten tekemästä musiikista ja käyn sitä kuuntelemassa. En edes halua muuttua teiniksi.
Mitähän muuta "viisikymppisiltä kiellettyä" olen tehnyt?
Koen, että minulla on riittävästi ikää tehdä asioita, joista nautin, enkä ole niistä tilivelvollinen tuntemattomille ihmisille.
P.S. Isoisäni alkoi opiskelemaan espanjaa yli 80 vuotiaana. Ei hän siitä nuoremmaksi muuttunut, eikä edes kuvitellut muuttuvansa. Ei se hänen dementiaansa tai sydänsairauttaan parantanut, mutta toi hänen viimeisiin elinvuosiinsa mielekkyyttä.
Itse käyn näin keski-ikäisenä EDM-festareilla. Suurin osa on minua nuorempia, mutta mitä väliä? Tykkään tuosta musiikista ja se on ainoa millä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan. Osa jaksaa innostua ja olla aktiivinen. Osa tajuaa keski-iässä, ettei tarvitse olla koko ajan menossa. Monet asiat ovat jo niin koettuja, että alkaa arvostaa rauhaa ja omaa kotia. Esim. matkustaminen. Nuorena pääasia oli, että pääsi matkalle. Keski-ikäinen on usein niin mukavuudenhaluinen, että tuntikausien matkanteko on jo suurempi rasite kuin perillä olon synnyttämä wau-efekti. Nuorempana ei ollut niin väliksi, vaikka majoittui hostellissa. Vanhempana arvostaa hyvää sänkyä ja mukavuuksia, jotka kotona ovat saatavilla halvempaan hintaan.
Minä tein lapset nuorena. Koska jäin yksinhuoltajaksi lasten ollessa pieniä, ei minulla ole ollut varaa matkustella.
Tein töitä, kasvatin lapset ja maksoin asuntolainaa. Edes uutta parisuhdetta ei hommannut
Nyt sitten kaikki on edessä .nautin yksin olosta, toki rakkauskin olisi tervetullut. Töitä on edelleen, ja talo on maksettu. Ikää on alta 50.
Ei mulla ole olo, että kaikki on nähty, päin vastoin, on paljon nähtävää; millaisen tien elämässään lapset valitsevat. Ehkä parisuhde minullekin? Matkustella voin yksinkin. Jne.
Omassa ympäristössä ei näitä 50 ja elämä ohi ole missään, olen tähän törmännyt vain tällä palstalla.
Me muut elämme elämäämme,emmekä ankeile
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Mä varmaan elän sun mukaan oikein. T.valis
Kuulun niihin viisikymppisiin, jotka eivät enää nauti baareissa tai festareilla käymisestä. Se ei tarkoita, että elämäni olisi tylsää tai ankeaa - päinvastoin! Mielenkiintoni kohdistuu nyt aivan erilaisiin asioihin, joiden parissa vietän aikaa. Olen ikään kuin löytänyt itseni ja syvän mielenkiinnon kohteeni. Lasten aikuistuminen on antanut minulle aikaa ja mahdollisuuksia perehtyä moniin juttuihin ihan eri tasolla kuin nuorempana.
Kuuntelen kyllä musiikkia, mutta se onnistuu onneksi missä tahansa.
Moni pintapuolisesti minut tunteva varmaan ajattelee, että elämäni on ankeaa, kun en oikein käy missään. Asia onkin aivan päinvastoin: elän elämäni parasta aikaa :-)
n54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Mikään nuori? Ai niinku ahdasmielinen tekopyhä höntti joka haksahtaa kaikkiin halpoihin vedätyksiin sopeutuakseen ? No eipä kyllä ole. Ja se just tässä niin riemastuttavaa onkin.
Mitä lisääntymiskyvyllä on arvoa kun nuoretkaan eivät tee sillä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Lisääntymiskyvyn ohella en keksi kovin montaa asiaa mitä 50v ei voisi tehdä siinä missä 25 vuotiaskin.
Tässähän ei ole siitä, mitä voi tehdä, vaan mitä saa tehdä 5kymppisenä.
Taas ihmisiä, jotka haluaa kontrolloida muiden elämää ja valintoja 🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei kelpaa. Joko tekeydyt liian nuoreksi ja olet vain nolo tai jos et tekeydy olet pystyynkuollut pökkelö joka pyörii vain tiellä 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen on viisikymppinen vaikka voissa paistaisi. Ja lisääntymiskykykin alkaa olla takanapäin. Se kannattaa muistaa että jo luonto osoittaa ettei ole enää mikään nuori.
Mikään nuori? Ai niinku ahdasmielinen tekopyhä höntti joka haksahtaa kaikkiin halpoihin vedätyksiin sopeutuakseen ? No eipä kyllä ole. Ja se just tässä niin riemastuttavaa onkin.
Mitä lisääntymiskyvyllä on arvoa kun nuoretkaan eivät tee sillä mitään?
Apua, mulla on neljä aikuista lasta, vieläkö mun siis pitäisi vielä pystyä lisääntymään?
N54
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Kuulostaa masennuksesta, siihen saa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Täällä myös 44-vuotias nainen ja joka odotan jokaista uutta päivää mielenkiinnolla.
Kivahan se on jos on saanut syntymässä hyvät pelikortit tai muuten onnistunut nousemaan hyväosaisten joukkoon elämän aikana. Silloin on helppo olla innostunut ja onnellinen. Kiva juttu sinulle.
Olen 54-vuotias sinkkunainen, pitkäaikaistyötön ja elän tuilla. Olen silti onnellisempi kuin koskaan yli 30 vuotisen työurani aikana.
Minulla on harrastuksia, ystäviä, suku, kiva koti (omakotitalo), ja aina silloin tällöin pystyn matkustelenaankin. Olen todella tyytyväinen elämääni.
En ole milloinkaan käynyt metalli ja rock keikoilla ja festareilla yhtä paljon kuin nyt. Pitkät lomat ja vapaat missä haluan. Vakiduuni ja ok palkka. Ei lapsia eikä vaimoa jarraamassa.
M53
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Ei se viisikymppinen mikään vanha ole. Vai onko sinusta? Se on juuri sellainen ikä, että tunnet itsesi vielä nuoreksi mutta muut ihmiset pitävät sinua vanhana ja raihnaisena. Se ottaa päähän. Kohtelu jotenkin muuttuu, vaikka ei ole mitään syytä.
Juu ei tietenkään jos perusluonne on ankea. Yhtäkkiä alkava ankeus ei ole perusluonnetta.