Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (100)
Ei vanha koirakaan innostu enää ihan kaikesta ja sama pätee ihmisiin. Ihmiset alkaa jo kyllästyttämään missä heitä onkaan. N62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50-vuotias farkkuasuinen menee helposti kolmivitosesta ja saa 25-vuotiailla misuilla sukat pyöriin jalassa.
Voi misu-parka, kun joutuu odottamaan, koska sun katkarapusi edes liikahtaa 😂
Äläkä edes aloita Viagrasta 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
No kyllä vain itse itsensä työllistäminen on yksi varsin hyvä mahdollisuus. Esim. digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn varsin pienellä pääomalla. Tai nettisivut pystyyn ja freelancer hommia nykyisen työn ohella jne.
Naurahdin.
Kerrotko vielä, nyt kun neuvomaan lähdit, minkä alan verkkokaupalla voi elättää itsensä? Mitkä nettisivut? Kovin on laaja käsite. Minkä alan freelancer-hommat kannattaa, niin että sillä oikeasti elää?
Se on laaja käsite, koska se on laaja käsite – ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä verkkokauppaa, joka menestyy. Joku menestyy esimerkiksi tietyn automerkin tiettyihin malleihin erikoistuneella kansainvälisellä varaosa- ja tuning-verkkokaupalla, toinen taas digitaalisilla tuotteilla, kuten tietyn ammattiryhmän tarpeisiin tehdyillä ohjelmistoilla, mallipohjilla tai työkaluilla. Melkein mikä tahansa menestynyt yritys tarvitsee nettisivut. Samoin freelancereita löytyy laidasta laitaan. Kyse on enemmän siitä, että tarjoat jotain sellaista, mitä muilla ei ole, tai tarjoat sen paremmin kuin kilpailijasi. Ei siis ole olemassa mitään yhtä tiettyä taika-alaa, jonka valitsemalla automaattisesti elättää itsensä.
Kiitos, tyhjän saa näköjään edelleen pyytämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset kuole henkisesti keski-ikäisenä vaan heidän ajanköyttönsä keskittyy eri asioihin kuin ennen. Festarit ja konsertit eivät ole monelle keski-iässä enää se "juttu". Kun on kiireinen kovapalkkainen työ ja lapset siihen päälle, niin ei vapaa-ajalla välttämättä halua mitään festarihulinaa vaan omaa rauhaa ja omia harrastuksia joihin ei muutoin olisi aikaa. Itse olen keski-iässä alkanut harrastamaan luovia asioita ja tuo teini iän alkoholin löträys ja musiikki jumputus festareilla ei jaksa kiinnostaa yhtään. Siellä on samat rillutukset joita kuulee joka arkipäivä työmatkalla radiosta. Vielä vapaa-ajalla niitä? Ei kiitos.
Naulankantaan! Ei voisi vähempää kiinnostaa raakkua festareilla vaan ennemmin käyn vaikka sienessä. Ap voisi korjata vähän tuota asennetta itsessään ja lopettaa määrittelemästä mikä on kullekkin sitä elämistä. Luen hyvän kirjan sohvalla 1000 kertaa ennemmin kuin menen leffaan katsomaan huonoja elokuvia. Elokuvat on myös paljon huonompia kuin ennen. Minä harrastan omia harrastuksia myös en muiden. Harrastan niitä itseni vuoksi, en siksi että ap ei näkisi minua festareilla "elämässä". Nyt kesällä juoksin maratonin lasketaanko ap se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-vuotias farkkuasuinen menee helposti kolmivitosesta ja saa 25-vuotiailla misuilla sukat pyöriin jalassa.
Voi misu-parka, kun joutuu odottamaan, koska sun katkarapusi edes liikahtaa 😂
Äläkä edes aloita Viagrasta 😂😂😂
Misulla pyörii kengät eteisessä, kun juoksee naurusta ulvoen ulos tennarimiehen luota 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että yksinkertaiset ihmiset elää vanhempana kuten ap kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
No kyllä vain itse itsensä työllistäminen on yksi varsin hyvä mahdollisuus. Esim. digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn varsin pienellä pääomalla. Tai nettisivut pystyyn ja freelancer hommia nykyisen työn ohella jne.
Naurahdin.
Kerrotko vielä, nyt kun neuvomaan lähdit, minkä alan verkkokaupalla voi elättää itsensä? Mitkä nettisivut? Kovin on laaja käsite. Minkä alan freelancer-hommat kannattaa, niin että sillä oikeasti elää?
Se on laaja käsite, koska se on laaja käsite – ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä verkkokauppaa, joka menestyy. Joku menestyy esimerkiksi tietyn automerkin tiettyihin malleihin erikoistuneella kansainvälisellä varaosa- ja tuning-verkkokaupalla, toinen taas digitaalisilla tuotteilla, kuten tietyn ammattiryhmän tarpeisiin tehdyillä ohjelmistoilla, mallipohjilla tai työkaluilla. Melkein mikä tahansa menestynyt yritys tarvitsee nettisivut. Samoin freelancereita löytyy laidasta laitaan. Kyse on enemmän siitä, että tarjoat jotain sellaista, mitä muilla ei ole, tai tarjoat sen paremmin kuin kilpailijasi. Ei siis ole olemassa mitään yhtä tiettyä taika-alaa, jonka valitsemalla automaattisesti elättää itsensä.
Kiitos, tyhjän saa näköjään edelleen pyytämättäkin.
Tuolla asenteella ei kyllä yrittäjäksi kannata lähteä. Jos lähtökohtana on, että jonkun pitäisi valmiiksi kertoa tarkka toimiala, valmis liikeidea ja vielä taata, että sillä varmasti elättää itsensä, niin yrittäjyys ei ehkä ole se oikea vaihtoehto. Yrittäjyydessä kun nimenomaan joutuu itse etsimään sen, mitä osaa tarjota, kenelle sitä tarjotaan ja mistä löytyy maksavia asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut tämän vanhoissa ystävissä. Pysähtyneisyyttä ja muistoissa elämistä. Itsellä meni elämä niin, että kaikki, mitä olin rakentanut, romahti viimeisen 8 vuoden aikana. On ollut pakko lähteä muutokseen, sosiaalisesti, psyykkisesti, henkisesti ja fyysisesti. m50
Tähän ketjuun on näköjään löytänyt tiensä juuri tuollaisia masentajia, joista aloituksessa puhuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin puhua tietenkin vain itsestäni: Minua ei vaan kiinnosta enää konstertit, festarit, baarit tai uudet harrastukset samaan tapaan kuin ennen. Ei ole kyse siitä ettenkö voisi niin tehdä ja teenkin välillä (esim. festareilla olen kyllä nytkin kesällä käynyt), mutta minua vain kiinnostaa rauhallisempi tekeminen ja matkustamisesta en ole koskaan nauttinut.
Ehkä se on enemmän sitä, ainakin omalla kohdallani, että itsetuntemus selvästi kasvaa tässä iässä, alan enemmän tutkia mitä oikeasti haluan, sen sijaan että mietin mitä ulkopuoliset tai yhteiskunta olettaa mun haluavan.
Ikää kun tulee, niin voimavarat jatkuvasti vähenee, se on osa ihan normaalia elämänkulkua. Itselläni ei riittäisi enää energiaa opiskella töiden ohessa ja lisäksi, kun on juuri saavuttanut kaikki kokemuslisät ja täydet lomat, niin kynnys vaihtaa alaa kasvaa senkin vuoksi.
Mutta siinä olen eri mieltä, että ei minua kyllä kiinnosta jos joku toinen ikäiseni päättää elää toisenlaista elämää, että en tiedä mistä kumpuaa kokemuksesi että "ei saa" tehdä joitakin asioita. Ei kai sitä nyt kukaan voi kieltää.
Täällä on viime aikoina ollut aika paljon näitä Tuntuuko, ettei keski-iässä enää mikään kiinnosta eikä mitään jaksa -ketjuja. Aika yleistä tuntuu olevan. Itse en kyllä tunnetta jaa paitsi välillä työn osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
No kyllä vain itse itsensä työllistäminen on yksi varsin hyvä mahdollisuus. Esim. digitaalisen yrityksen voi laittaa pystyyn varsin pienellä pääomalla. Tai nettisivut pystyyn ja freelancer hommia nykyisen työn ohella jne.
Naurahdin.
Kerrotko vielä, nyt kun neuvomaan lähdit, minkä alan verkkokaupalla voi elättää itsensä? Mitkä nettisivut? Kovin on laaja käsite. Minkä alan freelancer-hommat kannattaa, niin että sillä oikeasti elää?
Se on laaja käsite, koska se on laaja käsite – ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä verkkokauppaa, joka menestyy. Joku menestyy esimerkiksi tietyn automerkin tiettyihin malleihin erikoistuneella kansainvälisellä varaosa- ja tuning-verkkokaupalla, toinen taas digitaalisilla tuotteilla, kuten tietyn ammattiryhmän tarpeisiin tehdyillä ohjelmistoilla, mallipohjilla tai työkaluilla. Melkein mikä tahansa menestynyt yritys tarvitsee nettisivut. Samoin freelancereita löytyy laidasta laitaan. Kyse on enemmän siitä, että tarjoat jotain sellaista, mitä muilla ei ole, tai tarjoat sen paremmin kuin kilpailijasi. Ei siis ole olemassa mitään yhtä tiettyä taika-alaa, jonka valitsemalla automaattisesti elättää itsensä.
Kiitos, tyhjän saa näköjään edelleen pyytämättäkin.
Tuolla asenteella ei kyllä yrittäjäksi kannata lähteä. Jos lähtökohtana on, että jonkun pitäisi valmiiksi kertoa tarkka toimiala, valmis liikeidea ja vielä taata, että sillä varmasti elättää itsensä, niin yrittäjyys ei ehkä ole se oikea vaihtoehto. Yrittäjyydessä kun nimenomaan joutuu itse etsimään sen, mitä osaa tarjota, kenelle sitä tarjotaan ja mistä löytyy maksavia asiakkaita.
Joo, tämä on tyypillinen suomalainen asenne - opittu avuttomuus, jossa kaiken pitää tulla valmiiksi ja on ihmisoikeus saada valtion takaamana ylemmän keskiluokan elintaso.
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Kypsyyttä on osata ja uskaltaa nauttia MYÖS niin sanotusti lapsellisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta mitä muut tekee. Persoonaeroja on keski-ikäisillä: Toiset on menevämpiä kuin toiset. Jos joku tykkää käydä paljon maksullisissa tapahtumissa ja menevissä harrastuksissa, niin tottakai hän tekee niinkuin haluaa ja mistä nauttii.
MInusta tämän ketjun aloitus on mielenkiintoinen, kun siinä samalla ollaan närkästyneitä siitä, että toiset sanoo mitä tietyssä iässä saa tehdä ja samalla se esittelee tietynlaisen elämäntyylin sellaisena että ihminen on jotenkin "kuollut" jos ei tee tiettyjä asioita. Tavallaan aloituksessa siis tehdään ihan sitä samaa "kieltämistä" mitä on saatu ilmeisesti kokea.
Mitä jos annettaisiin vaan kaikkien tehdä asioita mistä nauttivat ja pitävät? Miksi siitä pitää olla mitään mielipidettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Kuulostaa masennuksesta, siihen saa hoitoa.
Ikääntymiseen ja väsymykseen ei ole hoitoa. Sekin on tuuria, saako masennukseen hoitoa, ja jos saa, niin minkälaista.
Ikääntyminen ei itsessään ole sairaus, joka tarvitsee hoitoa. Mitä väsymykseen tulee on kyllä paljon keinoja, mitkä voivat auttaa tuossa kuten säännöllinen unirytmi, terveellinen ruokavalio ja liikunta ja jos on krooninen väsymys niin kannattaa jutella lääkärin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut tekee. Persoonaeroja on keski-ikäisillä: Toiset on menevämpiä kuin toiset. Jos joku tykkää käydä paljon maksullisissa tapahtumissa ja menevissä harrastuksissa, niin tottakai hän tekee niinkuin haluaa ja mistä nauttii.
MInusta tämän ketjun aloitus on mielenkiintoinen, kun siinä samalla ollaan närkästyneitä siitä, että toiset sanoo mitä tietyssä iässä saa tehdä ja samalla se esittelee tietynlaisen elämäntyylin sellaisena että ihminen on jotenkin "kuollut" jos ei tee tiettyjä asioita. Tavallaan aloituksessa siis tehdään ihan sitä samaa "kieltämistä" mitä on saatu ilmeisesti kokea.
Mitä jos annettaisiin vaan kaikkien tehdä asioita mistä nauttivat ja pitävät? Miksi siitä pitää olla mitään mielipidettä?
Ehkä pointtini jäi alkuperäisessä kirjoituksessa epäselväksi. En tarkoita, että kaikkien keski-ikäisten pitäisi elää samalla tavalla tai käydä konserteissa, festareilla, baareissa tai matkustella. Jokainen saa aivan vapaasti elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Tarkoitin enemmän sitä, miksi niitä ihmisiä pitää arvostella, jotka eivät halua asettua siihen perinteiseen keski-ikäisen muottiin. Aika usein tuntuu, että juuri ne, jotka itse ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, suhtautuvat kaikkein ivallisimmin niihin, jotka vielä innostuvat asioista, kokeilevat uutta ja tekevät elämässään itselleen mieluisia valintoja.
En tiedä, omasta elämästä työ vie nykyään kaiken ilon. Olen ruohonjuuritason juristi valtiolla, eikä tässä ole enää mitään järkeä. Säästöjä vuosikausia (jo ennen tätä hallitusta), työmäärä vaan kasvaa ja kasvaa, ja aina vaan nopeammin pitäisi tehdä yhä monimutkaisempia juttuja. Jossain kohtaa se raja vaan tulee vastaan.
Katson avoimia työpaikkoja nykyään jokaisen työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut tekee. Persoonaeroja on keski-ikäisillä: Toiset on menevämpiä kuin toiset. Jos joku tykkää käydä paljon maksullisissa tapahtumissa ja menevissä harrastuksissa, niin tottakai hän tekee niinkuin haluaa ja mistä nauttii.
MInusta tämän ketjun aloitus on mielenkiintoinen, kun siinä samalla ollaan närkästyneitä siitä, että toiset sanoo mitä tietyssä iässä saa tehdä ja samalla se esittelee tietynlaisen elämäntyylin sellaisena että ihminen on jotenkin "kuollut" jos ei tee tiettyjä asioita. Tavallaan aloituksessa siis tehdään ihan sitä samaa "kieltämistä" mitä on saatu ilmeisesti kokea.
Mitä jos annettaisiin vaan kaikkien tehdä asioita mistä nauttivat ja pitävät? Miksi siitä pitää olla mitään mielipidettä?
Koska palstalla on selvästi näkyvä tarve osoitella oikeaa ja vääränlaista olemista. Joka taas kielii joko epäkypsyydestä tai nuoruudesta.
Ikään liittyvä vähättely ja leimaaminen on hyvin yleistä. Ei tähän "luonnossa" törmää, mutta täällä ei selvästi ole mitään rajoituksia toiseuttaa milloin milläkin ominaisuudella.
Minulla keski-ikä lähestyy. Olen huomannut, että pikkuhiljaa tietyt mielenkiinnon kohteet alkavat olla sellaisia, joita minulla ei muka saisi enää olla, kun ikää tulee lisää. Pukeutumisessa pitäisi seurata oman ikäluokan Marimekko-lokeroa tai olen jotenkin säälittävä, kun yritän leikkiä nuorempaa kuin olen. Elokuvat ja vapaa-ajanviettotavat, joista pidän on mukamas liian lapsellisia. Nämä kommentit tulleet siis toisilta naisilta. Itseäni vähän vanhemmilta. Minua ei juurikaan kiinnosta muiden mielipiteet, sillä ikä ei minun mieltymyksiä muuta. Mutta ihmettelen joidenkin huono itsetuntoa, kun pitää kaikki tehdä tiettyjen odotusten mukaan. Ja koetaan, että voidaan kommentoida toisten valintoja, jos ne eivät mene tiettyyn lokeroon. Naurettavimpana tällaisena kommenttina pidän sitä, että kun ostin vaihtelun vuoksi vasempaan nimettömään uuden sormuksen, joka oli hopeinen ja siinä oli pinkkejä kiviä, työkaveri kommentoi, että sormus on halpa teinin sormus, joka ei ole vihkisormuksen arvoinen. Ja että on lähinnä säälittävää, että ostin sen itse, enkä saanut mieheltäni. Mitä hittoa oikeasti?
Se on laaja käsite, koska se on laaja käsite – ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä verkkokauppaa, joka menestyy. Joku menestyy esimerkiksi tietyn automerkin tiettyihin malleihin erikoistuneella kansainvälisellä varaosa- ja tuning-verkkokaupalla, toinen taas digitaalisilla tuotteilla, kuten tietyn ammattiryhmän tarpeisiin tehdyillä ohjelmistoilla, mallipohjilla tai työkaluilla. Melkein mikä tahansa menestynyt yritys tarvitsee nettisivut. Samoin freelancereita löytyy laidasta laitaan. Kyse on enemmän siitä, että tarjoat jotain sellaista, mitä muilla ei ole, tai tarjoat sen paremmin kuin kilpailijasi. Ei siis ole olemassa mitään yhtä tiettyä taika-alaa, jonka valitsemalla automaattisesti elättää itsensä.