Lue keskustelun säännöt.
Milloin keski-ikäisestä tuli liian vanha elämään?
26.08.2026 |
Muutamasta muusta tämän palstan ketjusta olen jäänyt miettimään, miksi niin moni keski-ikäinen tuntuu jotenkin henkisesti kuolevan keski-iän koittaessa. Mikään ei tunnu enää kiinnostavan, ja ajatellaan, ettei tuon ikäisen kuuluisi enää käydä konserteissa tai festareilla, mennä baareihin, matkustella tai harrastaa mitään uutta. Ei saisi enää opiskella uutta ammattia, välittää ulkonäöstään, pukeutua kivasti tai muutenkaan innostua elämästä.
Ja ehkä surullisinta on se, ettei muidenkaan samanikäisten pitäisi heidän mielestään tehdä näitä asioita. Aktiivisesti elämäänsä elävä keski-ikäinen leimataan helposti lapselliseksi tai ikäkriisissä olevaksi.
Miksi ihmeessä? Keski-ikä ei ole mikään elämän loppumetreille siirtymisen merkki. Saa edelleen innostua, oppia uutta, juhlia, matkustella, rakastaa musiikkia, pitää itsestään huolta ja kokeilla aivan kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa. Minusta on oikeastaan paljon surullisempaa se, jos ihminen luopuu elämästä vain siksi, että joku muu on päättänyt, miltä tietyn ikäisen pitäisi näyttää ja miten hänen pitäisi käyttäytyä.
Kommentit (91)
Ikävää on sekin että jos joku keski-ikäinen viitsii tehdä noita asioita (esim mennä festareille ja ottaa vähän rennommin) niin nuoriso viimeistään pilaa ne fiilikset, jo katseista näkee sen "mitä tuo täällä tekee"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on sekin että jos joku keski-ikäinen viitsii tehdä noita asioita (esim mennä festareille ja ottaa vähän rennommin) niin nuoriso viimeistään pilaa ne fiilikset, jo katseista näkee sen "mitä tuo täällä tekee"
Ei ainakaan metalli ja rock -piireissä.
Lapinlahden Lintujen sanoin:
keski-ikä näyttää hyvältä, keski-ikä tuntuu tärkeältä, mutta keski-ikä on todella syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Totta tuossakin, mutta kuntokin on sellainen johon voi vaikuttaa paljon itse. Ja se hyvä kunto auttaa myös jaksamaan siellä töissä paremmin.
Se kroppa alkaa usein reistailla, vaikka söisi terveellisesti, ei olisi ylipainoa ja kuntoilisi. Ikä EI ole vain numero. Ne joilla kroppa kestää, ajattelevat usein sen olevan täysin omaa ansiostaan. Valitettavasti geenit sanelevat paljon.
Olen 55 ja kyllä tässä työelämä puristaa minusta mehut. Harrastan ja kiinnostun asioista, mutta paljon entistä matalammalla intensiteetillä.
Puoliso menetti osan raajastaan syövän takia, minua vaivaa nivelrikko useissa nivelissä.
Työelämässä olemme molemmat.
Jatkanpa päivän töitäni...
T: mies 55v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää on sekin että jos joku keski-ikäinen viitsii tehdä noita asioita (esim mennä festareille ja ottaa vähän rennommin) niin nuoriso viimeistään pilaa ne fiilikset, jo katseista näkee sen "mitä tuo täällä tekee"
Ei ainakaan metalli ja rock -piireissä.
Olen tuo, joka käy noilla EDM-festareilla, enkä minäkään ole koskaan kokenut, että nuoremmat kanssakeikkailijat suhtautuisivat minuun jotenkin pahasti. Päinvastoin, monesti on tullut juteltua niitä näitä ja hypittyä ja tanssittua yhdessä heidän kanssaan. Ja vaikka joku katsoisikin pahasti, se olisi hänen ongelmansa, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin 44-vuotiaana suhteellisen pitkäaikaisesta työpaikasta toiseen työpaikkaan. Ammatilliselle kasvulle voi tehdä hyvää työpaikan vaihto.
Ymmärrän ettei vaihto ole tässä työtilanteessa kaikille mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
No viisikymppinen ei ole mikään teini enää. Se ärsyttää eniten että ollaan olevinaan niin nuorekkaita kun se fakta on että ovat viisikymppisiä. Se ei tarkoita elämän lopettamista tai elämistä kuin vanhus, mutta jotakin iän mukanaan tuomaa kypsyyttä olettaisi löytyvän.
Sitä on vaikea selittää. Kun ei se viisikymppinen nuoreksi muutu vaikka mitä tekisi ja miksi pitäisikään muuttua?
Mikä siinä ärsyttää ? =D Se on sun omassa päässä tuo ajatus, että tietyssä iässä pitäisi olla tietynlainen. Se vasta naurettavaa ja lapsellista onkin. Ikä on hyvin pitkälti vaan numero, joka kertoo kauan täällä on talsittu menemään. Ei se tarkoita sitä, että pitää muuttua tietynlaiseksi. Tulet varmasti itse myös huomaamaan tämän. Jokainen saa käyttää sellaisia vaatteita kun haluaa, harrastaa mitä tykkää ja opiskella jos siltä tuntuu, iästä huolimatta. En minä ainakaan ole luonteeltani muuttunut mihinkään aikuisella iällä. Ainoa mitä on tullut enemmän on suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan lisää ja kaikki turha häpeä on jäänyt taakse ( mitä joku ajattelee minusta ym. )
Yritän näyttää hyvältä, en mitenkään erikseen " nuorekkaalta". Pidän itsestäni huolta ja pidän sellasia vaatteita joista itse tykkään.
En meinannut 70v laittaa mummomekkoa päälle. Edelleen vedän silloin farkut jalkaan. Koska se on minua. Vaikka naama olis rypyssä, niin mieli ei. Enkä myöskään ajatellut muiden vuoksi miettimään, mitä en voi tehdä näin 50v.
Ja, kyllä näytän n. 10v nuoremmalta, mutta ei se mun vika ole.
Olisi aika lopettaa myös tämä ikään liittyvä rasismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on ns. katu-uskottavuudesta. Joku on ollut metallisti koko ikänsä. On luontevaa että hän on sitä vielä viisikymppisenäkin. Sitten yhtäkkiä joku viisikymppinen värjää hiuksensa mustiksi ja yrittää olla niin "jotakin". Hei, juna meni jo ja se katu-uskottavuus puuttuu. Olet pouseri ja ne ei ole oikein pidettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ydinasia tässä on mielestäni vanhentuminen arvokkaasti. Miksi 50veen pitää käsi ojossa riehua festateilla ja käydä bajamajassa? Se oli 20veenä ihan ok, kaikki oli uutta ja jännää. Mutta ei enää tässä iässä. Mutta ne saa jatkaa nuoruuden ihannointia festikseneen päivinen jos haluaa, minua sinne ei enää saa koska ei huvita.
Perusmammojen puheenaiheet ainakin meillä töissä on käsityöy, marjastus ja koirat ja tietenkin lasten asiat käydään läpi... ehkä toisaalta raikas tuulahdus olisi jos joku puhuis joskus jostain muusta..
Mä olen meidän työpaikalla se alt -täti, asun kesät autossa (tämän tietävät) ja muutenkin eroaa aika paljon tuosta lapset ja koirat -peruskuviosta. En halua jakaa elämääni töissä, joten pitäydyn ihan kepeissä peruspuheenaiheissa. Luultavasti muut tekevät samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä kiinnostaa jonkun homeperseen mielipiteet? Teen ja elän just kuten itse haluan, synkistelkööt muut omassa rauhassaan. Ne ovat yleensä niitä ihmisiä jotka olivat tylsimyksiä jo nuorena.
Näihin pousereihin törmää kyllä siellä ja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku keikka ei vaan voisi enää vähempää kiinnostaa, nähty ja tehty. Terveys on harvalla viisikymppisellä enää priimaa, eikä liikunta, korvaushoito ja hyvä kunto tarkoita, etteikö esim. työpäivästä väsyisi enemmän kuin ennen, ja tarvitsisi lepoa enemmän kuin ennen. Ikä ei ole pelkkiä numeroita, 10 v sitten jaksoi enemmän. Ja seuraavan 10 v päästä jaksaa jälleen vähemmän, vaikka kuinka on normaalipainossa ja kuntoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näihin pousereihin törmää kyllä siellä ja täällä.
Ja luulet ettei ikääntyminen koske sinua? :D
Viiskymppisiä on ihan yhtä monenlaisia kuin vaikka kolmekymppisiä. Ei ikä tee ketään. Jotkut pysyy teineinä ikänsä, siitä vaan. En silti kutsuisi tuota porukkaa enemmistöksi.
Vierailija kirjoitti:
Ai sekö on ikäkriisi, että tekee asioita, joita joku muu saman ikäinen ei enää uskalla tehdä?
Eikö se sitten ole ikäkriisi, kun huomaa olevansa "liian vanha" tekemään kivoja asioita?
korvaa sana "vanha" sanalla "lihava" niin ollaan jännän äärellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin pousereihin törmää kyllä siellä ja täällä.
Ja luulet ettei ikääntyminen koske sinua? :D
En todellakaan luule. Mutta en esitä sellaista mitä en ole aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 44-vuotias nainen eli juurikin APn avauksen kohderyhmää. Kerronpa oman näkökulmani tähän keskusteluun.
Itse ainakin alan olemaan väsynyt tähän elämään. Kaikki on jo nähty niin sanotusti, eli elämä joka näillä pelikorteilla on mahdollista saavuttaa ilman ihmeen tapahtumista. Rahattomuus kaventaa mahdollisuuksia eli ei ole varaa tehdä niitä asioita jotka itseä aidosti kiinnostaisivat ja kutsuvat. Eli lannistuminen ja kyynistyminen ja väsyminen.
Ymmärrän, että rahattomuus ahdistaa, mutta silloin ensimmäinen askel on laatia suunnitelma miten tulevaisuudessa pääsee parempaan taloudelliseen asemaan.
niin 44 v koulunpenkille ja 47 valmistuminen.
kuka palkkaa? sinäkö?
se kyyninen
Miksei, mutta ajatuksella että joku palkkaa Ruotsissa tai Norjassa. Suomessa se on jo ohi, me kenellä töitä yhä on tiedämme että tämä on viimeinen paikka Suomessa, jos sen menettää se on siinä. Ja tukia leikataan jatkuvasti ja tullaan yhä leikkaamaan, tuilla eläminen ei ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, saa kyllä innostua, mutta jos ei kiinnosta. Monella alkaa tuossa iässä olemaan vaivaa jos toistakin, ja ne kenellä on töitä niin työtahti senkun kiristyy ja siellä revitään viimeisetkin mehut irti. Työpäivään jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Estrogeenin tuotanto kropassa hiipuu, ja maailma näyttää muutenkin sumuiselta. Haluaisi vaan olla rauhassa ilman ketään muita.
Kuulostaa masennuksesta, siihen saa hoitoa.
Ikääntymiseen ja väsymykseen ei ole hoitoa. Sekin on tuuria, saako masennukseen hoitoa, ja jos saa, niin minkälaista.
Ydinasia tässä on mielestäni vanhentuminen arvokkaasti. Miksi 50veen pitää käsi ojossa riehua festateilla ja käydä bajamajassa? Se oli 20veenä ihan ok, kaikki oli uutta ja jännää. Mutta ei enää tässä iässä. Mutta ne saa jatkaa nuoruuden ihannointia festikseneen päivinen jos haluaa, minua sinne ei enää saa koska ei huvita.
Perusmammojen puheenaiheet ainakin meillä töissä on käsityöy, marjastus ja koirat ja tietenkin lasten asiat käydään läpi... ehkä toisaalta raikas tuulahdus olisi jos joku puhuis joskus jostain muusta..