Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan parasta mitä vanhus voi perheelle tehdä on kuolla ajoissa.
Ei, vaan laittaa asiansa kuntoon.
Se ei jouduta kenenkään kuolemaa. Päinvastoin. Siitä voi saada lisävoimia hyvään loppuelämään.
Eli luopua kodistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja muistoistaan ja muuttaa yksiöön odottamaan kuolemaa.
Näinhän tämä näkyy olevan. Eläkkeelle jäädessä luovutaan elämästä , muutetaan paikkaan jossa ei tunneta ketään ja ruvetaan odottamaan kuolemaa 20 neliössä noin 20 tavaran kanssa kuin ennen kunnalliskodissa.
Nuoremmat sukupolvet joutuvat elämään koko elämänsä pienessä vuokrayksiössä, sikäli kun eivät saa vakituista työpaikkaa eivätkä parisuhdetta. Passaa sama vanhemmillekin ihmisille. Ei sitä roinaa tarvitse niin tolkuttomasti olla, vähemmälläkin pärjää. Suomalaisista on nyt jo 35 % omalla eläkkeellä, niin millaista luksuselämää pitäisi vielä kustantaa kun ei työssäkäyvienkään rahat tahdo riittää pakollisiin menoihin?
Se on oma vika jos rahaa ei ole muuhun kun siihen yksiön vuokraan. Jokainen hankkii oman omaisuuden eikä himoitse toisen omaa. Röyhkeät ei astu tupaan.
Voin vakuuttaa, että kukaan ei himoitse noita vanhusten homeisia asuntoja ja tavaroita. Mutta eläkeläisväestö on jo muutenkin niin iso taloudellinen taakka yhteiskunnalle, että on turha vaatia yksiötä suurempia hoivakotiasuntoja yhteiskunnan piikkiin.
Todella surullista, että omat vanhempasi ovat sinulle vain iso taloudellinen taakka. Toisaalta: Ehkä hekin ovat ajatelleet sinusta noin, kun olit lapsi he joutuivat maksamaan sinun elatuksesi. Siksi sinulle ei ole muodotunut kykyä rakastaa vanhempiasi.
En puhunut vanhemmistani, vaan yhteiskunnan väestörakenteesta yleisesti. Yritä pysyä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Niin. Joka tapauksessa pojathan eivät saaneet tuossa mitään. Tytöt saivat.
Mitä höpiset? Pojat saivat mökin, jonka todennäköisesti ihan itse halusivat ostaa. Olisihan se mökki voitu myydä vieraalle ja laittaa rahat vaikka takkaan palamaan. Sekö olisi ollut pojille parempi vaihtoehto`?
Jotta olisi reilua, se mökki olisi pitänyt antaa. Ihan samalla tavalla kuin ne rahat annettiin tytöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
No se nyt ei liity tähän tapaukseen, jossa yritetään saada oikeustoimikelpoinen vanhus ymmärtämään, mikä hänelle olisi järkevää taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskee minusta kaiken ikäisiä: jos sinusta ei ole hoitamaan omaa omakotitaloasi, rivariasi tms, niin on aika muuttaa kerrostaloon vuokralle (tai miksei ostaa omaa asuntoa sellaisesta, jos haluaa). Ei niin, että sinulla lappaa kaikenlaista kotisairaanhoitajaa ja avustajaa, kun et itse kykene hoitamaan enää asioitasi, mutta et halua muuttaa kodistasi.
Ei se kuule ole haluamisesta kiinni. Niitä paikkoja ei vaan ole. Ja miksi ei saisi asua kotonaan, jos tukitoimien avulla siellä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Sinä tässä yksinkertainen olet. Saaminen ei aina tarkoita rahan saamista. Voi saada esimerkiksi mahdollisuuden ostaa toivomansa perintömökki ilman, että siitä tarvitsee maksaa kalliisti perintöveroa. Pojille se mökki saattoi olla tärkeämpää kuin raha ja siksi asia hoidettiin noin. Kaikille elämässä tärkein asia ei ole eurot, vaikka sinulle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Niin. Joka tapauksessa pojathan eivät saaneet tuossa mitään. Tytöt saivat.
Mitä höpiset? Pojat saivat mökin, jonka todennäköisesti ihan itse halusivat ostaa. Olisihan se mökki voitu myydä vieraalle ja laittaa rahat vaikka takkaan palamaan. Sekö olisi ollut pojille parempi vaihtoehto`?
Eiväthän pojat saaneet mökkiä. He ostivat sen ja maksoivat siitä. He eivät saaneet mitään.
Tytöt taas saivat rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
Kenelle sen voi tehdä jos lapset ei halua hoitaa asioitasi?
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma kokemus tuttavapiirin vanhuksista, sukulaisista jne.
Äärimmäisen harva remontoi asuntoa itse/hankkii siihen remontteja eläkeikäisenä. Ei raaskita, eikä haluta. Ajatellaan että "kyllä tämä 90-luvun alussa ostettu omakotitalo on oikein hyvä näin, ei tarvitse mitään tehdä." Sitten jälkipolvet saavat pohdittavaksi, että mitäs tehdään, kun on alkuperäisessä kunnossa oleva asunto, isot rempat tekemättä ja myydäkin pitäisi, mutta kukapa haluaa tällaisen alkuperäisessä kunnossa olevan omakotitalon ostaa jostain Iisalmesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Minä jätän lapsilleni selvää rahaa ja melko tyhjän vuokra-asunnon. Tiedän, että he eivät minun kippojani ja kappojani kaipaa, mutta raha on aina mukavaa. Sitä järkkään heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
No se nyt ei liity tähän tapaukseen, jossa yritetään saada oikeustoimikelpoinen vanhus ymmärtämään, mikä hänelle olisi järkevää taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Liittyy ihan jokaiseen tapaukseen. Jokaisen meistä olisi hyvä tehdä edunvalvontavaltuutus. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin omalle kohdalle iskee onnettomuus tai sairaus, joka tekee itsestä toimintakykyttömän. Sellainen ei katso ikää, joten asia kannattaa hoitaa kuntoon ajoissa, kun vielä pystyy asioistaan huolehtimaan. Minullakin on tuollainen tehtynä, vaikka olen vasta nelikymppinen.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Ei riitä, halpoja arkkuja ei ole. Hautauskulut ovat nykyään useampi tonni halvimmillaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Sinä tässä yksinkertainen olet. Saaminen ei aina tarkoita rahan saamista. Voi saada esimerkiksi mahdollisuuden ostaa toivomansa perintömökki ilman, että siitä tarvitsee maksaa kalliisti perintöveroa. Pojille se mökki saattoi olla tärkeämpää kuin raha ja siksi asia hoidettiin noin. Kaikille elämässä tärkein asia ei ole eurot, vaikka sinulle on.
Eli et tajua. Olet tyhmä, mutta ei siinä mitään pahaa ole. Sen lisäksi olet myös ilkeä, mikä taas on huono juttu.
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
Kenelle sen voi tehdä jos lapset ei halua hoitaa asioitasi?
Itsellesi sinä sen teet. Voit valtuuttaa edunvalvojaksesi ihan kenet tahansa aikuisen oikeustoimikelpoisen henkilön. Ei tarvitse olla sukulainen. Voi olla ystävä, naapuri, työkaveri tai ihan kuka vain. Vaatii vain hänen ja sinun suostumuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Niin. Joka tapauksessa pojathan eivät saaneet tuossa mitään. Tytöt saivat.
Mitä höpiset? Pojat saivat mökin, jonka todennäköisesti ihan itse halusivat ostaa. Olisihan se mökki voitu myydä vieraalle ja laittaa rahat vaikka takkaan palamaan. Sekö olisi ollut pojille parempi vaihtoehto`?
Jotta olisi reilua, se mökki olisi pitänyt antaa. Ihan samalla tavalla kuin ne rahat annettiin tytöille.
Minulla oli mökki joka olisi voinut jäädä lapsille perinnöksi. Mutta ei rahaa. Yksi halusi ostaa mökin. Hinnan arvioi ulkopuolinen taho.
En voinut yhdelle lahjoittaa sitä, se olisi ollut väärin. Kaksi muuta sai sitten rahaa kun myyntisumma oli tililläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Sinä tässä yksinkertainen olet. Saaminen ei aina tarkoita rahan saamista. Voi saada esimerkiksi mahdollisuuden ostaa toivomansa perintömökki ilman, että siitä tarvitsee maksaa kalliisti perintöveroa. Pojille se mökki saattoi olla tärkeämpää kuin raha ja siksi asia hoidettiin noin. Kaikille elämässä tärkein asia ei ole eurot, vaikka sinulle on.
Eli et tajua. Olet tyhmä, mutta ei siinä mitään pahaa ole. Sen lisäksi olet myös ilkeä, mikä taas on huono juttu.
Ymmärrän, että sinulta loppuivat argumentit. Sen voi ihan rehdisti myöntää eikä lähteä tuolaliselle tapperotason kiukuttelulinjalle.
Alue: Aihe vapaa
Mitä höpiset? Pojat saivat mökin, jonka todennäköisesti ihan itse halusivat ostaa. Olisihan se mökki voitu myydä vieraalle ja laittaa rahat vaikka takkaan palamaan. Sekö olisi ollut pojille parempi vaihtoehto`?