Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Ei riitä, halpoja arkkuja ei ole. Hautauskulut ovat nykyään useampi tonni halvimmillaankin.
Polttoarkku, tuhkaus, sirottelu
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän pitäisi se kerrostalokämppäkin myydä ja mennä vuokralle ettei lapsilla vaivaa kuoleman jälkeen. Ja antaa rahat lapsille. Jakaa tavaransa. Vanhus ei tarvitse kuin sängyn, yhden tuolun ja pöydän, yhdet ruokailuvälineet ja kattilan kuolemaa odotellessa. Vaatteita ei saa enää ostaa ettei perintö kulu.
Ei nyt kukaan näin mustavalkoisesti tarkoita.
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Älkää nyt hyvät ihmiset laitelko taloja lastenne harmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskee minusta kaiken ikäisiä: jos sinusta ei ole hoitamaan omaa omakotitaloasi, rivariasi tms, niin on aika muuttaa kerrostaloon vuokralle (tai miksei ostaa omaa asuntoa sellaisesta, jos haluaa). Ei niin, että sinulla lappaa kaikenlaista kotisairaanhoitajaa ja avustajaa, kun et itse kykene hoitamaan enää asioitasi, mutta et halua muuttaa kodistasi.
Ei se kuule ole haluamisesta kiinni. Niitä paikkoja ei vaan ole. Ja miksi ei saisi asua kotonaan, jos tukitoimien avulla siellä pärjää.
Voisi jäädä enemmän rahaa tarpeellisiin palveluihin ja kotihoitoon, kun olisi ajoissa ymmärtänyt myydä kämppänsä, kun se vielä oli myytävissä. Lopussa kun kaipaa vain sitä vaipanvaihtajaa ensisijaisesti eikä enää edes tiedä, missä on.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset laitelko taloja lastenne harmiksi.
Ei laitella. Laki pitää huolen siitä, että talo siirtyy lapsille laittamattakin.
Minä jätän meidän puolimädän sukumökin lapsilleni ihan kiusallani. Kostan sillä kaikki ne valvotut yöt ja siivotut oksennukset ja kestetut kiukkukohtaukset, joita olen heiltä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Lapsistahan huolehditaan, kun ne eivät vielä itse pysty. Minä sen sijaan kohta kuusikymppisenä pystyn hyvin suunnittelemaan tulevaa niin, että lapseni välttyvät ylimääräiseltä riesalta ja helpotan itse loppuvuosieni oloa ja eloa. Muutan hyvin varusteltuun senioriasuntoon heti kun pääsen, ja sinne otan mukaan vain tärkeimmät tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätän meidän puolimädän sukumökin lapsilleni ihan kiusallani. Kostan sillä kaikki ne valvotut yöt ja siivotut oksennukset ja kestetut kiukkukohtaukset, joita olen heiltä saanut.
Millätavalla mätä mökki on lasten kiusa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Niin. Joka tapauksessa pojathan eivät saaneet tuossa mitään. Tytöt saivat.
Mitä höpiset? Pojat saivat mökin, jonka todennäköisesti ihan itse halusivat ostaa. Olisihan se mökki voitu myydä vieraalle ja laittaa rahat vaikka takkaan palamaan. Sekö olisi ollut pojille parempi vaihtoehto`?
Jotta olisi reilua, se mökki olisi pitänyt antaa. Ihan samalla tavalla kuin ne rahat annettiin tytöille.
Minulla oli mökki joka olisi voinut jäädä lapsille perinnöksi. Mutta ei rahaa. Yksi halusi ostaa mökin. Hinnan arvioi ulkopuolinen taho.
En voinut yhdelle lahjoittaa sitä, se olisi ollut väärin. Kaksi muuta sai sitten rahaa kun myyntisumma oli tililläni.
Eli yksi ei saanut mitään. Vaan joutui maksamaan mökistä normaalihinnan.
Kaksi muuta lasta taas saivat ihan ilmaiseksi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset laitelko taloja lastenne harmiksi.
Ei laitella. Laki pitää huolen siitä, että talo siirtyy lapsille laittamattakin.
Lapsilla on oikeus kieltäytyä perinnöstä. Itse aion tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätän meidän puolimädän sukumökin lapsilleni ihan kiusallani. Kostan sillä kaikki ne valvotut yöt ja siivotut oksennukset ja kestetut kiukkukohtaukset, joita olen heiltä saanut.
Lapsilla on oikeus kieltäytyä perinnöstä. Itse aion tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätän meidän puolimädän sukumökin lapsilleni ihan kiusallani. Kostan sillä kaikki ne valvotut yöt ja siivotut oksennukset ja kestetut kiukkukohtaukset, joita olen heiltä saanut.
Kuulostaa boomerin rakkaudelta lapsiinsa.
Muuttaa vuokralle, minne? Liian hyväkuntoinen palvelutaloon, mutta liian vanha ja puolikuntoinen, jotta joku yksityinen vuokraisi asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Lapsistahan huolehditaan, kun ne eivät vielä itse pysty. Minä sen sijaan kohta kuusikymppisenä pystyn hyvin suunnittelemaan tulevaa niin, että lapseni välttyvät ylimääräiseltä riesalta ja helpotan itse loppuvuosieni oloa ja eloa. Muutan hyvin varusteltuun senioriasuntoon heti kun pääsen, ja sinne otan mukaan vain tärkeimmät tavarat.
Kuolleetko sitten pystyvät hoitamaan itse omat asiansa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Lapsistahan huolehditaan, kun ne eivät vielä itse pysty. Minä sen sijaan kohta kuusikymppisenä pystyn hyvin suunnittelemaan tulevaa niin, että lapseni välttyvät ylimääräiseltä riesalta ja helpotan itse loppuvuosieni oloa ja eloa. Muutan hyvin varusteltuun senioriasuntoon heti kun pääsen, ja sinne otan mukaan vain tärkeimmät tavarat.
Se muuttaa kuka semmosen saa. Ja ovat muuten tavallusia vuokra-asuntoja kalliimpia.
Niitä on kahdenlaisia, yksityisiä kalliilla, yhteiskunnan taas anomisperiaatteella tulot ja omaisuus syynäten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset laitelko taloja lastenne harmiksi.
Ei laitella. Laki pitää huolen siitä, että talo siirtyy lapsille laittamattakin.
Lapsilla on oikeus kieltäytyä perinnöstä. Itse aion tehdä niin.
Se on sitten heidän valintansa. Minulla ei siinä kohtaa ole asiaan sanottavaa. Joka tapauksessa lapset joutuvat asian hoitamaan, koska he ovat perillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaa vuokralle, minne? Liian hyväkuntoinen palvelutaloon, mutta liian vanha ja puolikuntoinen, jotta joku yksityinen vuokraisi asunnon.
Mikä estää muuttamasta palvelu- tai senioritaloon hyväkuntoisena?
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Omille vanhemmille oli kauhea paikka, kun olisi pitänyt vähän alkaa miettiä, mistä luopuu kun tarvittiin tilaa rollaattoreille. Mistään tavarasta ei voitu luopua. Ei olisi vienyt edes sitä paria kuukautta, mutta oli liikaa kumminkin vähän järkkäillä kotia liikkumisen kannalta turvallisempaan kuntoon. Muut olisi kantaneet, kun olisivat vaan tehneet päätöksiä. Mutta ei. Yhtään polypropeenimattoa tai kukkatelinettä ei saa siirtää eikä viedä minnekään.
Purkuunhan se menee, ja se purku maksaa noin 30 000 euroa. Kaikki tavarat jätelavalle ja kuljetus sekajätteseen 500 - 1500 euroa. Sitten vielä paperityöt ja palkkiot ynnä muut pikkukulut ja se on siinä.