Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
Jos vanhus ei itse pysty huolehtimaan asioistaan, niin eihän se jää lasten tehtäväksi, sillä jo laki velvoittaa hoitavan lääkärin ja mahdollisen hoitolaitoksen hoitamasn virallisen (maistraatti) edunvalvojan, joka valvoo lain tuomaa turvaa ja oikeutta. Ja hoitava lääkärin laki velvoittaa kirjaamaan jo vuosikymmeniä etukäteen henkilössä tapahtuvat muutokset, jonka pohjalta ratkaistaan edunvalvojan tarve.
Eli ap. ei edes ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta päättää vanhempiensa asioista, ellei ole maistraatin määräämä edunvalvoja. Jos hävitetään tavaroita tai myydään omaisuutta vanhuksen sitä ymmärtämättä,.on syyllistynyt rikpkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat luopuivat eläessään kesämökistään. 2 lapsista "osti" mökin eli jakoivat mökin saaden kumpikin 50 % mökistä lahjaksi. 2 muuta sisarusta, jotka eivät mökistä kiinnostuneet, saivat vastaavan summan rahana.
Eiköhän aloittajalla ole vastaava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Senioriasuntoihin ei tuosta vain muuteta. Niihin voi olla jopa vuosien jonot. Sinne jonoon ehtii kuollakin moni. Tervetuloa todellisuuteen!"
Eikös siinä juuri lukenutkin, että "heti kun pääsen"?
Luki. Sitähän tuossa ei kommentoitu. Kommentoitiin moraalisaarnaa siitä, miten kaikkien pitäisi vain muuttaa senioritaloihin ettei lapsille jää tekemistä. Täällä reaalimaailmassa tuollainen vain ei ole mahdollista, koska seniori- ja palvelutailoihin on valtavat ruuhkat. Moniin jopa kuntovaatimus eli liian hyväkuntoinen ei pääse.
Ei siinä mitään moraalisaarnaa ollut. Kerroin vain kuinka itse olen suunnitellut asiat järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Sinä tässä yksinkertainen olet. Saaminen ei aina tarkoita rahan saamista. Voi saada esimerkiksi mahdollisuuden ostaa toivomansa perintömökki ilman, että siitä tarvitsee maksaa kalliisti perintöveroa. Pojille se mökki saattoi olla tärkeämpää kuin raha ja siksi asia hoidettiin noin. Kaikille elämässä tärkein asia ei ole eurot, vaikka sinulle on.
Eli et tajua. Olet tyhmä, mutta ei siinä mitään pahaa ole. Sen lisäksi olet myös ilkeä, mikä taas on huono juttu.
Ymmärrän, että sinulta loppuivat argumentit. Sen voi ihan rehdisti myöntää eikä lähteä tuolaliselle tapperotason kiukuttelulinjalle.
Sinähän se aloit vttuilemaan, että minua kiinnostaa vain raha, vaikka kommentoin ainoastaan "perinnönjaon" epäreiluutta.
Se, että ostaa mökin, ei ole perinnön saamista, vaan normaali ostotapahtuma.
Se taas, että saa rahaa, on perinnön saamista.
Niin, kaikille ei ole elämässä tärkeintä saada perintöä, vaikka sinulle se on elämäsi tärkein tavoite. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ei ollut kysymys siitä. Noita lapsia kohtaan tuollainen "perinnönjako" oli epäreilua. Sulla nyt ei järkeä eikä moraalia, joten ethän sinä sellaisesta mitään ymmärrä.
Se ei ole lainkaan epäreilua, jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ulkopuoliselle asia ei kuuluu v'ttukaan.
Omat vanhempani pistivät paperit kuntoon jo viisikymppisinä. Appivanhemmat sen sijaan eivät suostu edes puhumaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Ei riitä, halpoja arkkuja ei ole. Hautauskulut ovat nykyään useampi tonni halvimmillaankin.
Polttoarkku, tuhkaus, sirottelu
Tuhkaushautauksen kokonaiskustannukset arkkuineen, kuljetuksineen ja viranomaismaksuineen ovat yleensä 2 000–5 000 euroa.
Alue: Aihe vapaa
Saa ostaa mökin, josta olisi joutunut perintönä maksamaan helvetisti veroja.