Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Homeinen, vanha, ylilainoitettu perintötalo jää takuuvarmasti pankin huoleksi ja persnetoksi. Siinäpä ihmettelevät 😂
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Ehkä niinkin, mutta oikeasti muuttotappioalueella ei paljon kannata remppailla, mitä nyt välttämättömin itselle. Kukaan ei niitä taloja osta ja jäävät perikuntien murheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, ja siitä voi luopua joko ennen perinnönjättäjän kuolemaa tai sen jälkeen.
Ei kyttääjä raaski. Vaatii, että on ns kuolinsiivous tehty jo vuosikausia aiemmin ja ennakkoperintönä tai lahjoina siirretty vuosien mittaan hänelle varat ja arvokkaammat kiinteistöt ja muut. Remontoituina ja tip top kunnossa tietenkin. Sit perittävä hus hus johonkin loukkoon pois omasta kodistaan ja tutusta ja rakkaasta ympäristöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korvamerkinnyt rahaa että saavat minut toivomallani tavalla multiin.
Käytät lapsisi maksullisena palvelijana?
Meinaat että hautajaisten sopiminen on jotain palvelijana olemista? Vaikka riittävä raha jää kuollut ei voi itse pappia tilat eikä kuoppaa itselleen
Entä sitten? Voiko kuollut pakottaa että perilliset noudattavat laadittuja ehtoja?
Oon 38v kokoaikatyössä oleva pian neljän lapsen äiti. Vanhenevat vanhempani asuvat yli 100 km päässä. Myös minä olen alkanut miettiä näitä asioita.
Lapsissa on minulle työtä vielä seuraavat liki 20 vuotta. Työt päälle. Olisi hienoa jos vanhempani muuttaisivat tähän lähistölle vuokralle. Asun itsekin vuokralla. Heidän oma asunto on muuttotappiokunnassa ja sen myyminen tulee olemaan hidasta hyvin todennäköisesti.
Päästäisiin useammin kylään puolin ja toisin ja voisin olla avuksi konkreettisesti. Myös teinini voisi tarvittaessa tuoda ruokaa ja käydä tarkistamassa mummon ja papan vointeja. Koululainen voisi piipahtaa koulun jälkeen kylässä ja ulkoiluttaa heidän koiran. Nyt välimatkan päästä kaikki avun antaminen on melkein mahdotonta.
Nyt vielä hyvin asiat vanhemmilla, mutta miten kauan, kun isäkin on jo 70+. Perintö ei tässä myöskään ole se juttu, mulla on säästöissä ja sijoituksissa jo enemmän kuin mitä vanhemmat omistaa. Isoin ongelma on se, että hoidan perhettä yksin ja olen lisäksi vanhempieni ainut elossa oleva rintaperillinen, jolle kait lankeaa vastuut heidän asioiden selvittelyistä kun eivät pysty joskus itse.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Vtuttaa varmasti sitä kuunnella, mutta kannattaisi silti. Mikään ei ole karmeampaa kuin että ihminen käyttäisi viimeiset vuotensa talousvaikeuksissa, koska rahat eivät riitä sen oman rakkaan, silmissä rapistuvan kodin ylläpitoon. Miten paljon mukavampaa olisi viettää ne vuodet ilman huolia, sitä rakasta kotia hyvällä muistellen jossain muualla, johon rahatkin riittää?
Tämä ei tunnu menevän jakeluun kyllä kuin ihan murto-osalle. Se ratkaisu on vaan tehtävä ja mielellään ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
"Perintö."
Kaupungissa asuvilta vanhuksilta varmaan jääkin perintöä, kun asunto on arvokas. Muuttotappioalueella asuvilta ei. Heidän eläkkeensä menevät loppuvuosien hoivamaksuihin.
En kyllä ihan muutamista tuhansista ala perkaamaan kenenkään vuosikymmenten jäämistöä.
Anna sitten jonkun alan yrittäjän tehdä perkaus. Roskiin menevät, lahjoituksina menevät, kirpparikama, arvokama. Viimeinen voidaan vaikka antaa kunnon huutokauppaan ja voitot jakaa omistajan ja perkuufirman kesken.
Sehän on perinnön vastaanottamista, että päättää tilata jonkun yrittäjän hoitamaan perkuun. Sieltä tulee vielä tuhansien eurojen lasku perään, niin morjes.
Kai nyt tajuat pyytää tarjouksen työn kustannuksista ensin. Nuo firmat ovat yleensä tosi tehokkaita, kämpän kamat on yleensä päivässä tyhjennetty ja lajiteltu. Myyntikelpoisten tavaroiden tuotolla maksaa perkaajien palkan ja voi saada itsellekin tuottoa.
Vierailija kirjoitti:
Tuikkaat sitten mökin tuleen,kai tontilla on jotain arvoa.
Meillä talo on arvokkaampi kuin tontti. Ei viitti kaskeamaan ruveta noin pientä länttiä maata. Kolme puuta.
Menee kaupaksi taloineen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennakoida, tehdä testamentti ja edunvalvontavaltuutus ja suunnitella asumista. Vanhempani ovat jo vuosia sitten ostaneet kerrostaloasunnon "palveluiden läheltä" vaikka vielä asuvat omakotitalossa ja hoitavat kasvimaata. Fiksua.
Harvalla on varaa tuosta vaan ostaa kerrostaloasunto odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
On myös oikeus ajaa tuollaiset lapset pois omasta kodista ja palveluja voi ostaa niin kuluu siinä samalla perintökin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korvamerkinnyt rahaa että saavat minut toivomallani tavalla multiin.
Käytät lapsisi maksullisena palvelijana?
Meinaat että hautajaisten sopiminen on jotain palvelijana olemista? Vaikka riittävä raha jää kuollut ei voi itse pappia tilat eikä kuoppaa itselleen
Entä sitten? Voiko kuollut pakottaa että perilliset noudattavat laadittuja ehtoja?
Ei. Mutta kyllä nyt yleensä joku viittii sen verran että mammat saadaan multiin.
Oletko ap SINÄ laittanut asiasi kuntoon kuoleman varalta? Vai oletko niin naiivi, että luulet kaikkien elävän yli 70-vuotiaiksi?
Sylvester Stallone muutti jokin aika sitten Kaliforniasta Floridaan, ikää 77 vuotta. Sanoi dokumentissa pysyvänsä nuorena, kun muuttaa tasaisin väliajoin uuteen paikkaan. Heitti vanhaa tavaraa pois muuttaessaan, että pääsee hyvin uuteen alkuun uudessa kotikaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Ehkä niinkin, mutta oikeasti muuttotappioalueella ei paljon kannata remppailla, mitä nyt välttämättömin itselle. Kukaan ei niitä taloja osta ja jäävät perikuntien murheeksi.
Ihmeen paljon vielä maaseudulla kommentoijien vanhempia vaikka suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin.
Vierailija kirjoitti:
On myös oikeus ajaa tuollaiset lapset pois omasta kodista ja palveluja voi ostaa niin kuluu siinä samalla perintökin.
Miksi niitä lapsia edes kiinnostaisi sinne hometaloon tulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Vtuttaa varmasti sitä kuunnella, mutta kannattaisi silti. Mikään ei ole karmeampaa kuin että ihminen käyttäisi viimeiset vuotensa talousvaikeuksissa, koska rahat eivät riitä sen oman rakkaan, silmissä rapistuvan kodin ylläpitoon. Miten paljon mukavampaa olisi viettää ne vuodet ilman huolia, sitä rakasta kotia hyvällä muistellen jossain muualla, johon rahatkin riittää?
Tämä ei tunnu menevän jakeluun kyllä kuin ihan murto-osalle. Se ratkaisu on vaan tehtävä ja mielellään ajoissa.
Kaikki ei ole persaukisia. Tiedän tarkkaan näiden remppojen hinnat. Selkeästi et ymmärrä mitään ok-taloista.
Melko kylmää tekstiä ap:lta. Mielessä vain oman perinnön maksimoiminen. Mistä muuten tiedät, että vanhemmillasi ei ole tehtynä suunnitelmia? Eihän ne välttämättä niistä sinulle kerro, kun tietävät, että sinulle raha on tärkeintä elämässä.
Meinaat että hautajaisten sopiminen on jotain palvelijana olemista? Vaikka riittävä raha jää kuollut ei voi itse pappia tilat eikä kuoppaa itselleen