Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös oikeus ajaa tuollaiset lapset pois omasta kodista ja palveluja voi ostaa niin kuluu siinä samalla perintökin.
Miksi niitä lapsia edes kiinnostaisi sinne hometaloon tulla?
Selkeästi ap:ta kiinnostaa, kun on kieli pitkällä kärkkymässä perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Oman lapsen järkevät ehdotukset on perinnön kärkkymistä, mutta sitten langetaan johonkin verkkopankkihuijaukseen hyväuskoisina ja menetetään kaikki säästöt. Hienoa luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Niinpä. Siirrettiinkö poikien mökistä maksamat rahat tyttöjen tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukset voisi eläkkeensä käyttää ostamalla arvokasta tavaraa talon tyhjentäjille. Arvotauluja, tesloja, kultaharkkoja. Ei olisi niin noloa kuin loppuunkäytetty tavara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan parasta mitä vanhus voi perheelle tehdä on kuolla ajoissa.
Ei, vaan laittaa asiansa kuntoon.
Se ei jouduta kenenkään kuolemaa. Päinvastoin. Siitä voi saada lisävoimia hyvään loppuelämään.
Eli luopua kodistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja muistoistaan ja muuttaa yksiöön odottamaan kuolemaa.
Näinhän tämä näkyy olevan. Eläkkeelle jäädessä luovutaan elämästä , muutetaan paikkaan jossa ei tunneta ketään ja ruvetaan odottamaan kuolemaa 20 neliössä noin 20 tavaran kanssa kuin ennen kunnalliskodissa.
Nuoremmat sukupolvet joutuvat elämään koko elämänsä pienessä vuokrayksiössä, sikäli kun eivät saa vakituista työpaikkaa eivätkä parisuhdetta. Passaa sama vanhemmillekin ihmisille. Ei sitä roinaa tarvitse niin tolkuttomasti olla, vähemmälläkin pärjää. Suomalaisista on nyt jo 35 % omalla eläkkeellä, niin millaista luksuselämää pitäisi vielä kustantaa kun ei työssäkäyvienkään rahat tahdo riittää pakollisiin menoihin?
Se on oma vika jos rahaa ei ole muuhun kun siihen yksiön vuokraan. Jokainen hankkii oman omaisuuden eikä himoitse toisen omaa. Röyhkeät ei astu tupaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näillä on suunnitelmat, mutta eivät kerro niistä sinulle, kun olet heidän kotiaan myymässä ja hoivakotiin työntämässä?
Tuollaiset kuviot yleensä tarkoittaa ihmisille menetyksiä ja elämänlaadun laskua. Miksi kukaan tekisi sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen järkevät ehdotukset on perinnön kärkkymistä, mutta sitten langetaan johonkin verkkopankkihuijaukseen hyväuskoisina ja menetetään kaikki säästöt. Hienoa luottamusta.
Aikuinen ihminen saa ihan itse päättää, minkä kokee järkeväksi ja mihin aikoo rahansa käyttää. Ihannetilanteessa ihminen käyttää viimeistä senttiä myöten koko omaisuutensa itselleen tärkeisiin asioihin eikä lapsille jää yhtään mitään. Lapset kerryttäköön itse oman omaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, ja siitä voi luopua joko ennen perinnönjättäjän kuolemaa tai sen jälkeen.
Ei kyttääjä raaski. Vaatii, että on ns kuolinsiivous tehty jo vuosikausia aiemmin ja ennakkoperintönä tai lahjoina siirretty vuosien mittaan hänelle varat ja arvokkaammat kiinteistöt ja muut. Remontoituina ja tip top kunnossa tietenkin. Sit perittävä hus hus johonkin loukkoon pois omasta kodistaan ja tutusta ja rakkaasta ympäristöstään.
Se on tää minä minä -sukupolvi. Valittavat, miten pitää muka huolehtia vanhoista. Mutta auta armias, jos se perittävä ikäihminen käyttääkin sitten omia rahojaan erilaisten palveluiden ostamiseen kotiin: siivous, pikkuremontit, ruohon ja pensasaidan leikkuu ym ym. Siitä vasta valitus alkaa, kun "mulle kohta tulevat rahat" meneekin nykyisen omistajan eli kaiken sen tienanneen omaan elämään ja hyvinvointiin. Itse päättämään. Ei, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan parasta mitä vanhus voi perheelle tehdä on kuolla ajoissa.
Ei, vaan laittaa asiansa kuntoon.
Se ei jouduta kenenkään kuolemaa. Päinvastoin. Siitä voi saada lisävoimia hyvään loppuelämään.
Eli luopua kodistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja muistoistaan ja muuttaa yksiöön odottamaan kuolemaa.
Näinhän tämä näkyy olevan. Eläkkeelle jäädessä luovutaan elämästä , muutetaan paikkaan jossa ei tunneta ketään ja ruvetaan odottamaan kuolemaa 20 neliössä noin 20 tavaran kanssa kuin ennen kunnalliskodissa.
Nuoremmat sukupolvet joutuvat elämään koko elämänsä pienessä vuokrayksiössä, sikäli kun eivät saa vakituista työpaikkaa eivätkä parisuhdetta. Passaa sama vanhemmillekin ihmisille. Ei sitä roinaa tarvitse niin tolkuttomasti olla, vähemmälläkin pärjää. Suomalaisista on nyt jo 35 % omalla eläkkeellä, niin millaista luksuselämää pitäisi vielä kustantaa kun ei työssäkäyvienkään rahat tahdo riittää pakollisiin menoihin?
Se on oma vika jos rahaa ei ole muuhun kun siihen yksiön vuokraan. Jokainen hankkii oman omaisuuden eikä himoitse toisen omaa. Röyhkeät ei astu tupaan.
Voin vakuuttaa, että kukaan ei himoitse noita vanhusten homeisia asuntoja ja tavaroita. Mutta eläkeläisväestö on jo muutenkin niin iso taloudellinen taakka yhteiskunnalle, että on turha vaatia yksiötä suurempia hoivakotiasuntoja yhteiskunnan piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tässä puhuu nyt ahneus.
Itse olen hoitanut hautaan molemmat vanhempani muutaman viime vuoden aikana. Sitä ennen toimin molempien edunvalvontvaltuutettuna noin viisi vuotta.
Saivat asua kotonaan niin pitkään kuin pystyivät eikä asuntoa myyty tai tyhjätty ennen kuolemaa.
Kaikista käytännön asioista selviää, kun käyttää asiantuntijoita. Itsekin asuin muutaman sadan kilometrin päässä vanhemmista.
On todella itsekästä vaatia vanhempiaan myymään omaisuuttaan ennen kuin ovat siihen valmiita. Se omaisuus kun ei ole lasten omaisuutta ennen kuin vanhemmat kuolevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, ja siitä voi luopua joko ennen perinnönjättäjän kuolemaa tai sen jälkeen.
Ei kyttääjä raaski. Vaatii, että on ns kuolinsiivous tehty jo vuosikausia aiemmin ja ennakkoperintönä tai lahjoina siirretty vuosien mittaan hänelle varat ja arvokkaammat kiinteistöt ja muut. Remontoituina ja tip top kunnossa tietenkin. Sit perittävä hus hus johonkin loukkoon pois omasta kodistaan ja tutusta ja rakkaasta ympäristöstään.
Se on tää minä minä -sukupolvi. Valittavat, miten pitää muka huolehtia vanhoista. Mutta auta armias, jos se perittävä ikäihminen käyttääkin sitten omia rahojaan erilaisten palveluiden ostamiseen kotiin: siivous, pikkuremontit, ruohon ja pensasaidan leikkuu ym ym. Siitä vasta valitus alkaa, kun "mulle kohta tulevat rahat" meneekin nykyisen omistajan eli kaiken sen tienanneen omaan elämään ja hyvinvointiin. Itse päättämään. Ei, ei.
Me olemme veljien kanssa kannustaneet vanhempiamme nimenomaan OSTAMAAN palveluita, kun emme ehdi heidän pihaansa ja kattoaan laittaa. Kunpa osaisivatkin ostaa, mutta kun tuntuu olevan täysin tuntematon käsite, että voisi ihan reilusti rahalla ostaa rempan eikä mobilisoida sukulaisia siihen ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tajuakaan, miten vaikeaksi asiat menevät, jos esim. läheinen sairastuu muistisairauteen. On todella vaikea lähteä hoitamaan joitakin asioita, kun toinen ei ole oikeustoimikelpoinen. Ja saattaa pitkään ennen diagnoosin saamista olla puolikuntoinen.
Moni viisikymppinenkin voi sairastua dementiaan, jospa se joku onkin juuri sinä.
Myy asuntosi ja jaa rahasi suvulle niin et ole haitaksi lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Niin. Joka tapauksessa pojathan eivät saaneet tuossa mitään. Tytöt saivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös oikeus ajaa tuollaiset lapset pois omasta kodista ja palveluja voi ostaa niin kuluu siinä samalla perintökin.
Miksi niitä lapsia edes kiinnostaisi sinne hometaloon tulla?
Selkeästi ap:ta kiinnostaa, kun on kieli pitkällä kärkkymässä perintöä.
P jauhaminen tuskin tarkoittaa sitä että kävisi. Kaikkea ei pidä uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan parasta mitä vanhus voi perheelle tehdä on kuolla ajoissa.
Ei, vaan laittaa asiansa kuntoon.
Se ei jouduta kenenkään kuolemaa. Päinvastoin. Siitä voi saada lisävoimia hyvään loppuelämään.
Eli luopua kodistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja muistoistaan ja muuttaa yksiöön odottamaan kuolemaa.
Näinhän tämä näkyy olevan. Eläkkeelle jäädessä luovutaan elämästä , muutetaan paikkaan jossa ei tunneta ketään ja ruvetaan odottamaan kuolemaa 20 neliössä noin 20 tavaran kanssa kuin ennen kunnalliskodissa.
Nuoremmat sukupolvet joutuvat elämään koko elämänsä pienessä vuokrayksiössä, sikäli kun eivät saa vakituista työpaikkaa eivätkä parisuhdetta. Passaa sama vanhemmillekin ihmisille. Ei sitä roinaa tarvitse niin tolkuttomasti olla, vähemmälläkin pärjää. Suomalaisista on nyt jo 35 % omalla eläkkeellä, niin millaista luksuselämää pitäisi vielä kustantaa kun ei työssäkäyvienkään rahat tahdo riittää pakollisiin menoihin?
Se on oma vika jos rahaa ei ole muuhun kun siihen yksiön vuokraan. Jokainen hankkii oman omaisuuden eikä himoitse toisen omaa. Röyhkeät ei astu tupaan.
Voin vakuuttaa, että kukaan ei himoitse noita vanhusten homeisia asuntoja ja tavaroita. Mutta eläkeläisväestö on jo muutenkin niin iso taloudellinen taakka yhteiskunnalle, että on turha vaatia yksiötä suurempia hoivakotiasuntoja yhteiskunnan piikkiin.
Todella surullista, että omat vanhempasi ovat sinulle vain iso taloudellinen taakka. Toisaalta: Ehkä hekin ovat ajatelleet sinusta noin, kun olit lapsi he joutuivat maksamaan sinun elatuksesi. Siksi sinulle ei ole muodotunut kykyä rakastaa vanhempiasi.
Alue: Aihe vapaa
Se mikä on vanhusten mielestä myyntikelpoista ei ole sama asia kuin mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Yksi astiasto siellä on, josta joku voi 50 euroa maksaa. Ei niitä vanhoja koulupöytiä ja nitiseviä sänkyjä ja vaahtomuovipatjoja kukaan osta.