Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huoli on aiheellinen. Voin kokemuksesta kertoa että ei ole helppoa hoitaa ilman aikaisempaa kokemusta perunkirjoitusta, elonjääneen vanhuksen asiat ja vanhan omakotitalon hoito. Omaa elämää ei enää ole. Minä olen ainakin täysin loppu.
Tähän päälle vielä se oma elämä: suurimmalla osalla työ, kenties teini-ikäiset lapset (tai osalla jopa pienemmät), oma talo jne.
Vanhuksen syytäkö se on?
Ei, mutta vanhus voisi armahtaa sitä keski-ikäistä lastaan ja hoitaa omat asiansa kuntoon, eikä jättää niitä lapsensa murheeksi. Sillä lapsella on omankin elämän vastuut.
Tämä. Minä rakastan omaa lastani sen verran, että olen hoitanut järjestelyt valmiiksi ja puhunut näistä myös miehen kanssa. Enkä todellakaan tekisi niin, että jättäisin lapseni setvittäväksi ikävät asiani. On minun asiani hoitaa omat asiani kuntoon, ei se ole lapseni tehtävä.
Niin. Tyhjentää kämppä, irtisanoa vuokra-asunto, varata hautapaikk ja maksaa hautaustoimistolle. Varata tuju annos pillereitä ja käydä lattialle tyhjään kämppään . Siisti ja helppia omaisille. Pitää muistaa varata pissialusta alle ettei parketti pilaannu, kuollessa tulee pissa
Juuri näin, mutta ennen maatemenoa tulee ilmoittaa jollekin, ettei tule hajuhaittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että halutaan asua tutussa paikassa mutta kun aika monen talo on homeessa! Eivät vaan enää haista sitä. Lisäksi alkaa olla vaarallista asua omakotitalossa. Kaiteet linksuu, keittiön kaapit alkaa irtoilla, mitään ei ole huollettu eikä hoidettu. Toinen kun liukastuu kellarissa saunaan ja toinen syöksyy portaita pitkin auttamaan ja kaatuu niin siinä se sitten olikin. Mitään turvarannekkeita eivät tietysti suostu ottamaan, kun paljoksuvat hintaa ja hyvinhän tässä homeen ja kusen ja paskan keskellä pärjätään.
Miksi se on sinulle ongelma jos he pärjäävät?
Kun eivät pärjää vaan työssäkäyvien lasten pitäisi viikonloppuna ajella satojen kilometrien päähän tekemään heille ilmaiseksi remppaa ja auttamaan asioinneissa.
Tuli tosi huono omatunto että elän vielä. 83 v. Lapsille en vielä ole ollut haitta. Mutta eipä jää omakotitaloakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että halutaan asua tutussa paikassa mutta kun aika monen talo on homeessa! Eivät vaan enää haista sitä. Lisäksi alkaa olla vaarallista asua omakotitalossa. Kaiteet linksuu, keittiön kaapit alkaa irtoilla, mitään ei ole huollettu eikä hoidettu. Toinen kun liukastuu kellarissa saunaan ja toinen syöksyy portaita pitkin auttamaan ja kaatuu niin siinä se sitten olikin. Mitään turvarannekkeita eivät tietysti suostu ottamaan, kun paljoksuvat hintaa ja hyvinhän tässä homeen ja kusen ja paskan keskellä pärjätään.
Miksi se on sinulle ongelma jos he pärjäävät?
Kun eivät pärjää vaan työssäkäyvien lasten pitäisi viikonloppuna ajella satojen kilometrien päähän tekemään heille ilmaiseksi remppaa ja auttamaan asioinneissa.
Älä mene. Mikä pakko?
Vierailija kirjoitti:
Voi taivahan vallat. Luulin jo, että kaiken olen jo lukenut tällä palstalla, mutta en sittenkään.
Vai kun ihminen täyttää viisikymmentä, niin pitäisi hankkia kotiinsa ruumisarkku ja varata tuhkaus. Saako kuolemaa odotellessa polttaa valoja, vai pitääkö olla pimeässä vai onko se liikaa pyydetty?
Ei nyt sentään. Viisikymppisellä on vielä kaksikymmentä vuotta tehokasta työaikaa jäljellä. Sitten on aika sammuttaa valot.
Terv. Kokoomus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Annoin tälle yläpeukun.
Meillä houkuteltiin leskeksi jäänyt kasikymppinen äiti myymään asunto kehyskunnasta ja muuttamaan pääkaupunkiseudulle vuokralle esteettömään senioritaloon palvelukeskuksen viereen, lähemmäs meitä lapsia ja lastenlapsia. Mutta kovaa ja määrätietoista vänkäämistä se vaati, koska hänkin yksinkertaisesti pelkäsi uusia asioita ja oli menettänyt aloitekykynsä. Avustettuna hän onneksi suostui tekemään kuolinsiivouksen ja hankkiutumaan eroon kaikesta ylimääräisestä kuormasta. Oikeasti hän ei menettänyt mitään, eikä hänellä nyt ole hätäpäivää taloudellisestikaan.
Siis oppikaa. Älkää ostako taloja eikä asuntoja. Niistä ei ole kuin harmia. Vuokralla on huoletonta asua. Ja vanhusten tavarat voi raijata kierrätykseen ja jättää ihan minimitarpeet ja ottaa tilit haltuun ettei tuhlaile. Kyllä 200 pitää kuussa ruokaan riittää ja sähköä säästyy kun ustuu pimeissä eikä katso telkkua.
Talon/asunnon ostamisessa ei ole mitään vikaa. Mutta jos ikää alkaa olla +70 v, ei niitä terveitä ja virkeitä elinvuosia ole puolta vuosisataa edessä. Silloin kannattaa myydä isoksi käynyt, työtä vaativa talo. Vuokralla voi asua elämän loppupuolen. Helppoa, ei tarvitse itse murehtia pihatöistä ja huoltomiehen saa soittamalla paikalle ongelmatilanteissa. Ja monilla vähänkään pienemmillä paikkakunnilla vuokrat ovat halpoja eli ei edes kannata ostaa sitä kerrostalokaksiota omaksi, vaan asua vuokralla loppuun asti.
Eikä pelkästään se työmäärä, vaan se kasvava velkavuori mikä monesti näihin taloihin liittyy. Kattoremppaa, ikkunaremppaa, oviremppaa, putkiremppaa jne. Velat kasvaa ja tuloksena on monesti kuolinpesä jossa arvonsa menettänyt talo ja isot velat. Siinäpä perillisillä ihmettelemistä, etenkin jos vieläpä leski jää siihen loukkoon luuhaamaan.
Se on heidän koti. Karmeita ahneita ihmisiä täällä.
Kannattaa ennakoida, tehdä testamentti ja edunvalvontavaltuutus ja suunnitella asumista. Vanhempani ovat jo vuosia sitten ostaneet kerrostaloasunnon "palveluiden läheltä" vaikka vielä asuvat omakotitalossa ja hoitavat kasvimaata. Fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on taas yksi korppikotka kuola valuen odottamassa perintörahoja. 🤢
Minä kieltäydyn perinnöstä kokonaan. En ala siihen urakkaan.
Vanhemmilla on uskomus, että heidän huonekalunsa, tekstiilinsä ja astiansa on hyvinkin arvokkaita ja haluttuja. Eivät ymmärrä, että tilille jäävät rahat eivät riitä edes talon purkamiseen. Maksaa 35 000 - 50 000, mahdollisesti enemmänkin kun on iso talo ja asbestia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
"Perintö."
Kaupungissa asuvilta vanhuksilta varmaan jääkin perintöä, kun asunto on arvokas. Muuttotappioalueella asuvilta ei. Heidän eläkkeensä menevät loppuvuosien hoivamaksuihin.
En kyllä ihan muutamista tuhansista ala perkaamaan kenenkään vuosikymmenten jäämistöä.
Anna sitten jonkun alan yrittäjän tehdä perkaus. Roskiin menevät, lahjoituksina menevät, kirpparikama, arvokama. Viimeinen voidaan vaikka antaa kunnon huutokauppaan ja voitot jakaa omistajan ja perkuufirman kesken.
Taas on ahneus ja itsekkyys huipussaan.
Perinnöt mielessä kai.
Mistä AP tiedät että elät vanhempasi kauemmin?
Oletko itse tehnyt kuollut nsiivouksesi?
Ja kori aina siistitty jos sattuisi iltapäivällä kuolleen?
Voi h€lvetti sentään teidän kanssanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tosi huono omatunto että elän vielä. 83 v. Lapsille en vielä ole ollut haitta. Mutta eipä jää omakotitaloakaan.
Sulla on hyvät lapset ja niin on mullakin. Eivät ole ahneita.
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn perinnöstä kokonaan. En ala siihen urakkaan.
Vanhemmilla on uskomus, että heidän huonekalunsa, tekstiilinsä ja astiansa on hyvinkin arvokkaita ja haluttuja. Eivät ymmärrä, että tilille jäävät rahat eivät riitä edes talon purkamiseen. Maksaa 35 000 - 50 000, mahdollisesti enemmänkin kun on iso talo ja asbestia.
Lahjoita se kirkolle, jollekin pilipaliyhdistykselle tai kunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen korvamerkinnyt rahaa että saavat minut toivomallani tavalla multiin.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, ja siitä voi luopua joko ennen perinnönjättäjän kuolemaa tai sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen korvamerkinnyt rahaa että saavat minut toivomallani tavalla multiin.
Käytät lapsisi maksullisena palvelijana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
"Perintö."
Kaupungissa asuvilta vanhuksilta varmaan jääkin perintöä, kun asunto on arvokas. Muuttotappioalueella asuvilta ei. Heidän eläkkeensä menevät loppuvuosien hoivamaksuihin.
En kyllä ihan muutamista tuhansista ala perkaamaan kenenkään vuosikymmenten jäämistöä.
Anna sitten jonkun alan yrittäjän tehdä perkaus. Roskiin menevät, lahjoituksina menevät, kirpparikama, arvokama. Viimeinen voidaan vaikka antaa kunnon huutokauppaan ja voitot jakaa omistajan ja perkuufirman kesken.
Sehän on perinnön vastaanottamista, että päättää tilata jonkun yrittäjän hoitamaan perkuun. Sieltä tulee vielä tuhansien eurojen lasku perään, niin morjes.
Lakisääteiseksi. Kun jää eläkkeelle irtaimisto , vaatteet kaatopaikalle, asunto myytävä tai irtsanottava vuokrakämppä. Kuolinpaita päällä nautittava Kaari Utrion ehdottama kuolinpilleri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn perinnöstä kokonaan. En ala siihen urakkaan.
Vanhemmilla on uskomus, että heidän huonekalunsa, tekstiilinsä ja astiansa on hyvinkin arvokkaita ja haluttuja. Eivät ymmärrä, että tilille jäävät rahat eivät riitä edes talon purkamiseen. Maksaa 35 000 - 50 000, mahdollisesti enemmänkin kun on iso talo ja asbestia.
Lahjoita se kirkolle, jollekin pilipaliyhdistykselle tai kunnalle.
Käsittääkseni perinnöstä luovutaan ehdoitta eikä silloin itse pääse määräämään, minne se menee.
Alue: Aihe vapaa
Voi tehdä kun tuhlaa rahat ja antaa niille joille haluaa. Siis silloin kun vielä elää.