Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Onneksi isäni asuu vuokralla, niin ei tarvitse miettiä asunnon myyntiä. Yhteen aikaan hän oliis halunnut ostaa muuttotappiopaikkakunnalta halvan rivitalo-osakkeen, mutta nostin siitä kyllä sellaisen metelin, että ostaminen jäi. Siitä osakkeesta ei olisi ikinä päässyt eroon. Perinnön perässä en ole. Hyvä jos isä saadaan aikoinaan omillaan hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Eihän kukaan voi etukäteen tietää minkä ikäisenä kuolee?
Äitini on 92v hän elää okt, hoitaa puutarhaa ja hoitaa talon, liikkuu paljon ja on energinen. Hänen siskonsa eli 103v.
Kun vastaavasti sisareni eli äitini lapsi kuoli alle 40v nopeasti etenevää syöpään ja yksi sisar kuoli 19v liikenneonnettomuudessa. Itse olen kuusikymppinen, eikä ole tullut mieleen lakata elämästä ja varata hautapaikkaan.
Rahako on motiivisi vai miksi olet noin huolissasi jonkun elämästä ja miten elet järjestänyt oman elämäsi, sillä myös sinä voit kuolla vaikka huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Miksi sen sairastavan iäkkään pitäisi hoitaa jonkun lapsia?
Joo myisin ok-talon ja tuhlaisin rahat ettet saa perintöä. Anna heidän asua omassa kodissa rauhassa. Tosin olisin huomattavasti ilkeämpi ja sanoisin sulle suorat sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Niin. Kuitenkin pitäisi se omistuskaksio myydä ja muuttaa metropoliin kalliiseen vuokra-asuntoon jotta lapsi voisi valvoa ja vahdata?
Ei kaikki vanhenevat asu omakotitaloissa eikä etenkään maaseudulla.
Ei tarvitse ostaa omaksi. Oma isäni on viisaasti sanonut, että jos jää leskeksi/sairastuu, niin myyvät omakotitalon pois ja muuttavat vuokralle. Vuokrat ovat halpoja pikkukaupungissa, paljon järkevämpää kuin ostaa omaksi ja jännittää myymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huoli on aiheellinen. Voin kokemuksesta kertoa että ei ole helppoa hoitaa ilman aikaisempaa kokemusta perunkirjoitusta, elonjääneen vanhuksen asiat ja vanhan omakotitalon hoito. Omaa elämää ei enää ole. Minä olen ainakin täysin loppu.
Tähän päälle vielä se oma elämä: suurimmalla osalla työ, kenties teini-ikäiset lapset (tai osalla jopa pienemmät), oma talo jne.
Vanhuksen syytäkö se on?
Ei, mutta vanhus voisi armahtaa sitä keski-ikäistä lastaan ja hoitaa omat asiansa kuntoon, eikä jättää niitä lapsensa murheeksi. Sillä lapsella on omankin elämän vastuut.
Tämä. Minä rakastan omaa lastani sen verran, että olen hoitanut järjestelyt valmiiksi ja puhunut näistä myös miehen kanssa. Enkä todellakaan tekisi niin, että jättäisin lapseni setvittäväksi ikävät asiani. On minun asiani hoitaa omat asiani kuntoon, ei se ole lapseni tehtävä.
Olen luvannut, että viimeistään 70 -vuotiaana kaikki on mapissa ja ennakkoperintö jaettu.
Ja jos nyt viikate niittäisi, ei olisi vaikeaa hoitaa asioita kuntoon.
Jotkin prosessit olen jo käynnistänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Eihän kukaan voi etukäteen tietää minkä ikäisenä kuolee?
Äitini on 92v hän elää okt, hoitaa puutarhaa ja hoitaa talon, liikkuu paljon ja on energinen. Hänen siskonsa eli 103v.
Kun vastaavasti sisareni eli äitini lapsi kuoli alle 40v nopeasti etenevää syöpään ja yksi sisar kuoli 19v liikenneonnettomuudessa. Itse olen kuusikymppinen, eikä ole tullut mieleen lakata elämästä ja varata hautapaikkaan.
Rahako on motiivisi vai miksi olet noin huolissasi jonkun elämästä ja miten elet järjestänyt oman elämäsi, sillä myös sinä voit kuolla vaikka huomenna.
Työskentelen kuoleman parissa:
Mielestäni jokaisen aikuisen/lapsia saaneen kannattaisi hoitaa paperiasiat kuntoon kuoleman varalta. Tämä helpottaa jäljelle jäävien tuskaa valtavasti. Todellisuudessa äärimmäisen harva tekee tätä. Edes silloin, kun on vaikka syöpä tms sairaus tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Miksi sen sairastavan iäkkään pitäisi hoitaa jonkun lapsia?
Se iäkäs ihminen on todennäköisesti kieltäytynyt hoitamasta lastenlapsiaan aikanaan. Silti myöhemmin olettaa saavansa apua itselleen.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ja antaa ihmisten elää viimeiset vuotensa ihan niin kuin itse haluavat. Omassa kodissaan ja omilla rahoillaan. Minä tekisin kyllä painostajat ja kyttääjät itse perinnöttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sen, että halutaan asua tutussa paikassa mutta kun aika monen talo on homeessa! Eivät vaan enää haista sitä. Lisäksi alkaa olla vaarallista asua omakotitalossa. Kaiteet linksuu, keittiön kaapit alkaa irtoilla, mitään ei ole huollettu eikä hoidettu. Toinen kun liukastuu kellarissa saunaan ja toinen syöksyy portaita pitkin auttamaan ja kaatuu niin siinä se sitten olikin. Mitään turvarannekkeita eivät tietysti suostu ottamaan, kun paljoksuvat hintaa ja hyvinhän tässä homeen ja kusen ja paskan keskellä pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huoli on aiheellinen. Voin kokemuksesta kertoa että ei ole helppoa hoitaa ilman aikaisempaa kokemusta perunkirjoitusta, elonjääneen vanhuksen asiat ja vanhan omakotitalon hoito. Omaa elämää ei enää ole. Minä olen ainakin täysin loppu.
Tähän päälle vielä se oma elämä: suurimmalla osalla työ, kenties teini-ikäiset lapset (tai osalla jopa pienemmät), oma talo jne.
Vanhuksen syytäkö se on?
Ei, mutta vanhus voisi armahtaa sitä keski-ikäistä lastaan ja hoitaa omat asiansa kuntoon, eikä jättää niitä lapsensa murheeksi. Sillä lapsella on omankin elämän vastuut.
Tämä. Minä rakastan omaa lastani sen verran, että olen hoitanut järjestelyt valmiiksi ja puhunut näistä myös miehen kanssa. Enkä todellakaan tekisi niin, että jättäisin lapseni setvittäväksi ikävät asiani. On minun asiani hoitaa omat asiani kuntoon, ei se ole lapseni tehtävä.
Niin. Tyhjentää kämppä, irtisanoa vuokra-asunto, varata hautapaikk ja maksaa hautaustoimistolle. Varata tuju annos pillereitä ja käydä lattialle tyhjään kämppään . Siisti ja helppia omaisille. Pitää muistaa varata pissialusta alle ettei parketti pilaannu, kuollessa tulee pissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Eihän kukaan voi etukäteen tietää minkä ikäisenä kuolee?
Äitini on 92v hän elää okt, hoitaa puutarhaa ja hoitaa talon, liikkuu paljon ja on energinen. Hänen siskonsa eli 103v.
Kun vastaavasti sisareni eli äitini lapsi kuoli alle 40v nopeasti etenevää syöpään ja yksi sisar kuoli 19v liikenneonnettomuudessa. Itse olen kuusikymppinen, eikä ole tullut mieleen lakata elämästä ja varata hautapaikkaan.
Rahako on motiivisi vai miksi olet noin huolissasi jonkun elämästä ja miten elet järjestänyt oman elämäsi, sillä myös sinä voit kuolla vaikka huomenna.
En viitsi kysyä, oletko tyhmä vai ilkeä.
Vastaus on selvä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ja antaa ihmisten elää viimeiset vuotensa ihan niin kuin itse haluavat. Omassa kodissaan ja omilla rahoillaan. Minä tekisin kyllä painostajat ja kyttääjät itse perinnöttömiksi.
Rintaperillistä ei Suomessa perinnöttömäksi voi tehdä kuin erittäin painavasta syystä, vaikkapa että tämä on tehnyt vakavan rikoksen perittävää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että halutaan asua tutussa paikassa mutta kun aika monen talo on homeessa! Eivät vaan enää haista sitä. Lisäksi alkaa olla vaarallista asua omakotitalossa. Kaiteet linksuu, keittiön kaapit alkaa irtoilla, mitään ei ole huollettu eikä hoidettu. Toinen kun liukastuu kellarissa saunaan ja toinen syöksyy portaita pitkin auttamaan ja kaatuu niin siinä se sitten olikin. Mitään turvarannekkeita eivät tietysti suostu ottamaan, kun paljoksuvat hintaa ja hyvinhän tässä homeen ja kusen ja paskan keskellä pärjätään.
Miksi se on sinulle ongelma jos he pärjäävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n huoli on aiheellinen. Voin kokemuksesta kertoa että ei ole helppoa hoitaa ilman aikaisempaa kokemusta perunkirjoitusta, elonjääneen vanhuksen asiat ja vanhan omakotitalon hoito. Omaa elämää ei enää ole. Minä olen ainakin täysin loppu.
Tähän päälle vielä se oma elämä: suurimmalla osalla työ, kenties teini-ikäiset lapset (tai osalla jopa pienemmät), oma talo jne.
Vanhuksen syytäkö se on?
Ei, mutta vanhus voisi armahtaa sitä keski-ikäistä lastaan ja hoitaa omat asiansa kuntoon, eikä jättää niitä lapsensa murheeksi. Sillä lapsella on omankin elämän vastuut.
Se ei ole sitä että oma koti on pakko myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
"Perintö."
Kaupungissa asuvilta vanhuksilta varmaan jääkin perintöä, kun asunto on arvokas. Muuttotappioalueella asuvilta ei. Heidän eläkkeensä menevät loppuvuosien hoivamaksuihin.
En kyllä ihan muutamista tuhansista ala perkaamaan kenenkään vuosikymmenten jäämistöä.
Voi taivahan vallat. Luulin jo, että kaiken olen jo lukenut tällä palstalla, mutta en sittenkään.
Vai kun ihminen täyttää viisikymmentä, niin pitäisi hankkia kotiinsa ruumisarkku ja varata tuhkaus. Saako kuolemaa odotellessa polttaa valoja, vai pitääkö olla pimeässä vai onko se liikaa pyydetty?
Alue: Aihe vapaa
Niin. Kuitenkin pitäisi se omistuskaksio myydä ja muuttaa metropoliin kalliiseen vuokra-asuntoon jotta lapsi voisi valvoa ja vahdata?
Ei kaikki vanhenevat asu omakotitaloissa eikä etenkään maaseudulla.