Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
muista vahvistaa asioita ja kehua enemmän kuin torua.. niin aggressiivisuus vähenee. Empati kykyä myös korostaa samalla kuinka hienosti toimi muiden kanssa sillon kun toimii.. anna ääneen 90 prosenttia enemmän kehuja kokoajan ääneen vaikka olisi ns turhaa. Lapselle se on positiivista palautetta ja miten näkee itsensä muiden palautteiden kautta. ton ikäisenä.. ja kokee itsetuntonsa.. sit siinä kohtaa olla "turva" kun on aggressiivinen et on läsnä ja kääntää huomio miten hyvin teki jonkun muun asian ja lapsi luottaa siihen aikuienn siinä, siten myöhemmin keskustella ja sano oli ikävästi tehty. tunnetaidoista monesti näissä kyse ja miten osaaa itsesäädellä-lapsitarvii vielä siinä aikuisen tukea ja aikuisen tehtävä kannatella.
t. lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Musta tuntuu että näitä lastenhakkausneuvoja antaa yksinäiset miehet joilla ei todellakaan ole omia lapsia mutta fantasioivat niiden pahoinpitelystä ja miten väkivallalla ratkaistaan maailman ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
olen ollut lapsi 60-luvulla,risusta kintuille,läimäytys tai joku muu "selkäsauna"toimi... ja kun tiedettiin mistä se tuli,niin ei jäänyt traumoja,kuritus kun ei tullut ilman syytä.fyysinen kuritus aiheuttaa myös häpeää,joka toimii aika hyvänä ehkäisijänä tulevia tilanteita varten,oli noloa saada kuritusta,en puhu nyt mistään "hakkamisesta" vaan sopivasti. jos lapselle sanotaan,että kun lyöt toista,tai alat riehumaan,saat samalla mitalla takaisin,ja myös se toteutetaan eikä vaan jää hölinäksi,korvasta kiinni,ja poistetaan paikalta,jos ei osaa käyttäytyä..luunappi otsaan..niin uskon että tehoaa,ainakin jos lapsella on jonkunlainen järki päässä,se selkäsaunan pelko on hyvä kasvattaja.no nyt tulee tietysti tuutin täydeltä kaikenlaista lässytystä kuinka on niin väärin lasta kurittaa,mutta jos se toteutetaan loogisesti ,niin toimii varmasti paremmin kun nämä "keskustelut asiantuntijoiden kanssa" teoria kun ei aina korvaa käytäntöä.ehkä omalla kohdalla toimi hyvänä kasvattajana myös se ,että meitä oli 9 sisarusta,siinä porukassa kun ei kukaan voinut olla "keskipiste",itsekäs meuhkaaja,vaan jo sisaruksien kesken palautettiin "maan pinnalle".ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin,huumeiden,poliisin eikä muunkaan kanssa,joten ei se pieni kuritus ole päätä sotkenut,ainakaan pahasti. vanha sanonta mielestäni pitää paikkansa "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee".repikää siitä!
Voi luoja. En todellakaan ihmettele että boomereissa on niin paljon persoonallisuushäiriöisiä sosiopaatteja kun heidän keskuudessaan puhutaan näin kaihoisaan ja ihailevaan sävyyn lasten pahoinpitelystä ja väheksytään ammattilaisia. Joka kerta kun olen tavannut ihmisen joka suorastaan kerskailee sillä miten otti turpaansa vanhemmilta ja "ihan hyväksi kasvoi", niin tällä on ollut kaikenlaista henkistä ongelmaa ja yhteys lapsena koettuun turvattomuuteen toki pitää kieltää viimeiseen asti. Mutta koska ei ole rappioalkoholisti ja ojan pohjalla makaava nisti niin kaikki on "hyvin".
Vierailija kirjoitti:
Tässä vinkit:
1. Lapselta kaikki pelit ja videot pois (puhelin, tabletti, pelikone, tv). Kokeillaan sitten, kun lapsi on 10- vuotias uudelleen.
2. Kotona lapsi näkee vanhempien välistä ystävällistä käytöstä eli vanhempien täytyy alkaa harjoitella sosiaalisia taitoja. Toisen lyömiseen, kiroiluun ja huutamiseen tulee lapselle elävä esimerkki vanhempien välisestä naljailusta, mitätöimisestä, epäkohteliaisuudesta, ilkeydestä.
3. Säännöllinen nukkuma-aika arkena ja viikonloppuna kello 21-07 eli 10 tuntia unta.
VMP taas. Ruutuaika ja vanhemmat. Eikö mitään uutta?
Kaikki huono käytös ei ole ruuduilta peräisin, huonoa käytöstä oli jo kultaisella 80-luvulla kun itse olin lapsi ja kaikilla ei ollut edes telkkaria.
Aina ei syy ole vanhemmissa tai vanhempien esimerkissä. Ja vaikka nyt sinulle kiroilin, niin meillä ei kotona kiroilla, eikä ole ilkeyttä ja epäkohteliasuutta vanhempien välillä.
Kasvattamieni lasten kanssa tuolla kun liikkuu, on saanut kyllä kuulla jopa tuon, silleen "sivusta" että varmaan tuollakin kotona tehdään noin (lapsi löi toista). Tekisi mieli sanoa näille pätijöille että olen SIJAISvanhempi ja mulla on kasvatusalan pätevyys ja lapset käyttäytyy nyt "huonosti" syistä joita sinä kultalusikka-perseessä et osaa EDES kuvitella, mitä jotkut on kokeneet.
Mutta en voi sitä ääneen sanoa, että lapset on huostaanotettuja.
Mutta lasten biol. vanhemmilla ei ole sitäkään vähää puolustusta. Törkeää tuo miten syyllistetään. Suurin osa lapsista on kyllä nähnyt vanhempien jopa rankkaakin riitelyä (erolapsia on valtavasti) eikä niistä silti tule väkivaltaisia.
Lapsi ei ole joku tyhjä taulu edes syntyessään, vaan geenit määrää paljon, ja ne voi tulla isovanhemmilta asti. Tai ihan sattuma. Kehityksen häiriöt, keskosuus, nepsyhaasteet, aistiyliherkkyydet, lapsen kokema trauma (joihin ei aina syynä ole vanhemmat!) .... Vanhemmat voi tehdä aivan kaikkensa ja lapsesta tulee silti ympäristön mielestä "hirviökakara".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Jotkut ovat lapsesta asti sellaisia etteivät he tottele sanaa vaikka kuinka yrittäisi.
Silloin mistään asioista ei pidä tehdä valtataisteluita tai mitään sellaisia " sinä tottelet kun minä sanon"- juttuja. Vaan todella selkeitä syy-seuraus-asioita.
Mä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset selittää kuinka niiden lapsi ei esim. suostu tekemään kotitöitä. Tai pienempi siivoamaan jälkiään. Kun on ihan hirveän yksinkertaista kun ihan pienelle jo opettaa, että jos jotain pyydetään tekemään, se tehdään. Ja niin kauan kuin se asia on tekemättä, niin vanhemmalta ei saa MITÄÄN. Ei huomiota, ei rakkautta, ei ruokaa, ei mitään. Ei toki myös minkäänlaista vihaa tai aggressiota, vaan tärkeintä on olla rauhallinen ja positiivinen. Ja toki pienen lapsen kanssa tarjoutua tekemään yhdessä lapsen kanssa. Mutta ei lapsen puolesta.
Esim. oma lapsi ei olisi pienenä halunnut kerätä lelujaan. Sanoin asiasta kerran, sen jälkeen sanoin että menen keittiöön lukemaan, tule kertomaan kun olet kerännyt lelut, niin voidaan tehdä asiat x ja y. Jos lapsi tuli pyytämään jotain, kysyin onko lelut kerätty jo, ja jos vastaus oli ei, niin sanoin, että okei, käypä keräämässä lelut, niin sitten x ja y tapahtuu.
Eikä mitään jankkauksia ja perusteluita ja nyt tulee äidille paha mieli kun et tottele ja lässyti lää. Vaan hirveän simppeli setti sen suhteen, että asiat hoituu. Sama käytöksen kanssa, jos teet asian x, tapahtuu asia y, ja se tapahtuu AINA. Olipa se positiivista tai negatiivista.
Lapsen pitää ensin oppia, että vanhemman sana pitää AINA. Ja vanhempi on se, joka määrää mitä tehdään. Kun nämä asiat on oikeasti opittu, voi aina aika ajoin olla sitten lepsumpikin, ja opettaa lapsille, että kannattaa neuvotella asioista asiallisesti, niin vanhempi voikin joustaa. Mutta millään huutamisella tai rääkymisellä ei saa ikinä mitään. Korkeintaan rauhallista myötätuntoa, mutta ei mitään muuta.
Näillä konsteilla kasvatettu 3 vilkasta poikaa oikein hyväkäytöksisiksi aikuisiksi.
Se on ihanaa tulla pätemään kun on kokonaista kolme helppoa lasta kasvattanut.
Tule kertomaan miten toimii jollain lailla erityisen lapsen kanssa. Kun lapsi vetää raivarit jostain kiellosta, niin että hakkaa päätään seinään, niin että sun on vanhempana pakko mennä väliin (koska lapsi satuttaa itseään). Tai lapsi paiskoo tavaroita. Voiko antaa tehdä niin, vai täytyykö vanhemman puuttua? Niin miten se nyt menikään, että ei saa vanhemman huomiota kun toimii väärin?
Helppo päteä, jos vaan yhtä rauhallisen temperamentin sorttia on kasvattanut. Minä väitän että ole vilkasta lasta nähnytkään, jos kerran pystyt vetäytymään keittiöön "lukemaan" ja voit jättää lapsen valvomatta toiseen tilaan. Ei, sun lapset ei ole oikeasti olleet vilkkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä? ADHD?
Ikävä nostaa vielä yksi mahdollisuus, eikä toivottavasti liity asiaan kuitenkaan mitenkään, mutta osa lapsista on synnynnäisesti antisocial behavior -piirteisiä. Psykopatia-kirjolla. Jos näin olisi, on heistäkin aivan mahdollista tulla aikuisia jotka käyttäytyvät toetyn tavoin huolehtivasti läheisien ihmisten kanssa ym. vaikkakin heiltä jossain määrin puuttuu toiseen eläytymisen ja empatian kyky. Googleta Patric Gagne tai Loic de Marie.
Kyllä, ja tämä synnynnäinen antisosiaalisuus ja aivojen synnynnäisestä rakenteesta johtuva impulssikontrollin puute on seikka, jota ei useinkaan haluta myöntää, kun etsitään ratkaisua lasten käytöshäiriöihin. Näistä on todella paljon tutkimuksia Suomessakin, sekä mies- että naisvankien kohdalla, ja tätä piirrettä on oikeastaan mahdoton millään varhaisillakaan tukitoimilla vähentää, ellei sitten henkilö jostain syystä motivoidu jostain ei-rikollisesta asiasta niin, että se pitää tarpeeksi kiireisenä.
Juu, tämä on iso elefantti olohuoneessa, tätä vaihtoehtoa ei edes mainita. Vaikka ihan fakta on että jopa prosentti väestöstä menee tähän. Heitä on siis enemmän kuin vaikkapa autisteja, mutta lastenpsykiatrisella tutkitaan paljon mieluummin että onkohan tuossa nyt vaikka autistinen lapsi. Todennäköisemmin lapsi on antisosiaalinen. Sitäkin voitaisiin tukea esim terapialla ettei kasvaisi aivan "vinoon" mutta kun asiaa ei edes myönnetä, että sellaisia lapsia on.
Sen sijaan syyllistetään mieluummin vanhempia.
Turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi lobotomia tällaiselle luonnevaurioiselle lapselle.
Se tapahtuu lääkkeillä nykyään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta jos ei ole vielä kokeiltu, niin varatkaa aika lääkärille että tekisi lapsesta lähetteen lastenpsykiatrian polille. Siellä tutkimukset onko kyse esim. käytöshäiriöstä, autisminkirjosta tai ADHD:sta. Jos ette saa lähetettä tai se tulee takaisin, menkää perheneuvolaan ja pyytäkää psykologin tutkimuksia. Jos ette saa sieltäkään menkää yksityiselle psykologin tutkimuksiin. Voimia
Tähän on tultu, kun lapselle ei saa antaa tukkapöllyä enää. Prseillään eikä totella kun siitä ei seuraa mitään. Minun ikäluokkani lapset sai tukkapöllyä tarvittaessa ja olivat pääsääntöisesti ruodussa eikä mummoja potkittu kaduilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismin kirjoilla? Valitettavasti diagnoosin saa vasta vanhempana. Rauhallinen ympäristö voi auttaa, ei puhelinta, telkkaria, monivalintakysymyksiä, tai liian levottomia leikkipaikkoja.
Olen ollut samassa tilanteessa. Nytkin sydänalaa ahdistaa ne tuntemukset joita itsellä oli omasta lapsesta, huoli oli valtava. Meillä kyse oli kuopuksesta, kahdella vanhemmalla lapsella ei ole ollut käytöksen pulmaa. Meillä tilanne oli koko leikki-iän hankala, mutta kärjistyi sitten koulussa. Adhd dg tuli 1. luokan lopulla. Lääkitys koulupäivinä ja positiivinen kannustava opettaja muutti koulupolun suunnan valoisampaan 2. luokalla. Vielä yläkouluun saakka sattui ja tapahtui kaikenlaista. Kaverisuhteet olleet aina hankalia. Nyt poika on 17-vuotias lukiolainen. Vuoden jo ollut koulussa ilman lääkettä. Hyviä ystäviä ei ole, mutta kavereita koulussa kuitenkin ja hän on iloinen ja tyytyväinen. Lapsen ollessa pieni, en olisi ikinä uskonut mikä tilanne on nyt teininä. Usko tulevaan, hän kehittyy ja kypsyy hiljalleen. Ole jämäkkä rajojen suhteen. Kehu ja kannusta; on lapsellekin surullista kun aina tilanteet menee solmuun. Kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse törmäsin ammattikasvattajana sellaiseen kuin "uhmakkuushäiriö", johon kuului esimerkiksi vihainen tuijottaminen ja toisaalta huomionkipeäys ja hyväksynnänhakeminen, mutta tämä huomionhakeminen tapahtui sitten paiskomalla tavaroita yms. aggressiivisella käyttäytymisellä.
Lasta oli kasvatettu pois tästä käytösmallista asettamalla rajat rangaistuksineen ja purkamalla aggressiivinen käytös urheiluun, mutta tästä ei hyvä seurannut. Lapsi jäi lukiolaisenakin emotionaalisessa kehityksessä jälkeen eikä kyennyt empatiaan.
Hoitamattomana saattaa aiheuttaa melkoisen murrosiän kriisin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on tultu, kun lapselle ei saa antaa tukkapöllyä enää. Prseillään eikä totella kun siitä ei seuraa mitään. Minun ikäluokkani lapset sai tukkapöllyä tarvittaessa ja olivat pääsääntöisesti ruodussa eikä mummoja potkittu kaduilla.
Mikä se on se sinun täydellinen ikäluokkasi? Kerrohan, niin käydään katsomassa tilastot alkoholista, rikoksista, vankilassa istujista, syrjätyneistä ja mt-ongelmaisista vaikka noin alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko oli tuollainen, löi, potki, puri, raapi yms, pelkäsin siskoani myöhemmin todettiin autismia mutta ei se siltäkään selitä kaikkea käytöstä yritti mm tappaa minut hukuttamalla kun oltiin uimarannalla tai tönäisi kuumaan takkaan niin että ihoa paloi navan alueelta vieläkin on jälki/arpi.
Voi olla, että lapsi on myös päiväkodista oppinut aggressiiviseksi, jos vaikka muut lapset käyttäytyvät niin eikä aikuiset vahdi ja kiellä sellaista käytöstä. Lapsen ikä voi vaikuttaa asiaan, mutta jokaisen temperamentti on myös erilainen. Joillekin kielto normaalilla äänellä ei yksistään riitä, ja jos puhuu tekojen seurauksista, ei välttämättä ymmärretä ja ohitetaan helposti (ikäkin vaikuttaa).
Täytyy yrittää olla kärsivällinen, mutta aggressiiviseen käytökseen, kuten lyömiseen ja muiden satuttamiseen, voi myös puuttua kovemmalla asenteella. Sellaisissa tilanteissa kovasti sanominen ja äänen korottaminen voi olla hyödyllistä, koska se saa yleensä ihmisen pysäyttämään toimintansa iästä riippumatta. Ja sitten myöhemmin voi keskustella käytöksestä, kun lapsi on rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on tultu, kun lapselle ei saa antaa tukkapöllyä enää. Prseillään eikä totella kun siitä ei seuraa mitään. Minun ikäluokkani lapset sai tukkapöllyä tarvittaessa ja olivat pääsääntöisesti ruodussa eikä mummoja potkittu kaduilla.
Mikä se on se sinun täydellinen ikäluokkasi? Kerrohan, niin käydään katsomassa tilastot alkoholista, rikoksista, vankilassa istujista, syrjätyneistä ja mt-ongelmaisista vaikka noin alkuun.
Huomaatko vapaan kasvatuksen hedelmä, että minun ei tarvitse valittaa vauva palstalla kaltaistesi pimiöiden tavoin lapsen mielenterveysongelmista tai huonosta käytöksestä? Useanpi lapsi meillä ja jokainen hyväkäytöksinen.Siinä sinulle tilastoa.Nykykakarat polttelevat jo mittatilaustyönä yrityksiäkin kun joku ulkomaiden sankari laittaa muutaman satkun rahaa ja myyvät mopoautoista huumeita. Ei ollut minun aikana tuollaista joten voit nyt aika varmasti pitää turvan kiinni tilastoistasi hippitorttu.Teitä vitipäitä vihreiden äänestäjiä piisaa vanhemmissa ja usein yksinhuoltajia vielä kun äijä ei porsimisen jälkeen jaksa sitä ikuista vinkumista.
Pääseekö avun piiriin helpommin jos tekee itsestään lasun? Sehän on myös vaihtoehto aloittajalle. Eikä siis tarkoita mitään lapsen poisvientiä. (Voi olla et ap on jo tehnytkin aiemmin kun on jo saanut jotain apuja.)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että lapsi on myös päiväkodista oppinut aggressiiviseksi, jos vaikka muut lapset käyttäytyvät niin eikä aikuiset vahdi ja kiellä sellaista käytöstä. Lapsen ikä voi vaikuttaa asiaan, mutta jokaisen temperamentti on myös erilainen. Joillekin kielto normaalilla äänellä ei yksistään riitä, ja jos puhuu tekojen seurauksista, ei välttämättä ymmärretä ja ohitetaan helposti (ikäkin vaikuttaa).
Täytyy yrittää olla kärsivällinen, mutta aggressiiviseen käytökseen, kuten lyömiseen ja muiden satuttamiseen, voi myös puuttua kovemmalla asenteella. Sellaisissa tilanteissa kovasti sanominen ja äänen korottaminen voi olla hyödyllistä, koska se saa yleensä ihmisen pysäyttämään toimintansa iästä riippumatta. Ja sitten myöhemmin voi keskustella käytöksestä, kun lapsi on rauhallinen.
Jos on edes 4vee, niin saa olla aika huonot olosuhteet päiväkodissa, että tollanen käytös tarttuisi noin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
muista vahvistaa asioita ja kehua enemmän kuin torua.. niin aggressiivisuus vähenee. Empati kykyä myös korostaa samalla kuinka hienosti toimi muiden kanssa sillon kun toimii.. anna ääneen 90 prosenttia enemmän kehuja kokoajan ääneen vaikka olisi ns turhaa. Lapselle se on positiivista palautetta ja miten näkee itsensä muiden palautteiden kautta. ton ikäisenä.. ja kokee itsetuntonsa.. sit siinä kohtaa olla "turva" kun on aggressiivinen et on läsnä ja kääntää huomio miten hyvin teki jonkun muun asian ja lapsi luottaa siihen aikuienn siinä, siten myöhemmin keskustella ja sano oli ikävästi tehty. tunnetaidoista monesti näissä kyse ja miten osaaa itsesäädellä-lapsitarvii vielä siinä aikuisen tukea ja aikuisen tehtävä kannatella.
t. lastenhoitaja
Voi elämä kun te aivopestyt lässyttäjät olette pihalla. KunnonNarsisti-kersa ei välitä teidän lässytyksistä pätkääkään vaan ainoa mikä toimii on kunnon VANHAN AJAN KOVA KURITUS
Mitä enemmän lapsi saa huomiota ja kieltoa siinä vaiheessa, kun yksi jämäkkä kielto riittä, sen enemmän käytös kiertää kehää ja ympyrää. kun ei saa "huomioo" vaan käännät johonkin muuhun ja annat ns olla niin lapsi lopettaa sen pikku hiljaa ja reaktio sammuu.. opetettiin vanhempainillallakin jo 4-6v. vuotiaille..