Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
kuulen ketjussa jatkuvasti sanoja opettaa, kouluttaa, asettaa rajoja, rangaista, hallita tunteita, keskustella eli manipuloida lasta pois omista tunteistaan, jotka ovat aidot ja joihin on aina syynsä ---- jotkut jopa suosittelevat väkivaltaa ja lyömistä, vaikka se on pahoinpitelyä ja suomen laissa rikos ja täysin kielletty--- huomautan että väkivalta ja kevytkin manipulointi missään muodossa ei ratkaise mitään vaan usein pahentaa tilannetta entisestään
SIIS
onko lapselta itseltään koskaan kysytty MIKSI hän suuttuu, raivostuu, mikä hätänä, mitä tapahtui, miksi tuli paha olo ja miksi tönit, lyöt tms mitä milloinkin ?
onko ?
jos lapsella on paha olo, niin se pitää osata uskaltaa kohdata ja hyväksyä, antaa lapsen ilmaista se mistä on kyse, koska siihen on aina olemassa SYY
ei pienet lapset tyhmiä ole, heihin vain sattuu ja miksi sattuu on vanhemman asia ottaa siitä selvää
ei siihen kuole, jos antaa lapsen olla sitä mitä hän on eli aito
olen joskus lukenut leikkiterapiasta ja jos lapsi ei osaa sanallistaa tunteitaan, niin siitä voisi olla apua
Paha olo ei koskaan oikeuta lyömistä.
Paha olo ei oikeuta lyömistä, mutta motiivin ymmärtäminen auttaa keksimään ratkaisuja.
Esim. meillä lapsi löi sisarustaan kun sisaruksen pitämä meteli tuntui sietämättömältä -> otettiin tarjolle kuulosuojaimet ja järjestettiin tiettyyn osaan asunnosta hiljainen nurkka jonne pikkusisaruksella ei ollut asiaa. Lyömistä tuli myös tilanteissa joissa sisarus tuli liian vauhdikkaasti ja levottomasti lähelle -> opetettiin toinen pyytämään tilaa ja toinen kunnioittamaan sitä toivetta, asetettiin lapsen huoneen vauvaportti (ei tarvitse olla yksi suljetun oven takana ollakseen rauhassa, näköyhteys olkkariin säilyy). Epäreiluus sai lyömään -> lakattiin kertomasta lapselle ettei se oikeastaan ollut epäreilua (koska ei se yleisen oikeustajun mukaan ollut!) vaan keskityttiin kuuntelemaan lapsen näkökulmaa ja keksimään (sisaruksen oikeuksia polkematon) ratkaisu myötätuntoisesti aina kun lapsi pyysi apua, vaikka meidän mielestä olisi ollut turha asia.
Aggressio helpottui useammaksi vuodeksi kunnes palasi teini-iän kaverikriisien myötä tällä kertaa itseen kohdistuvana. Nyt sitten opetellaan yhdessä sitä mitä muuta voisi tehdä kuin satuttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vinkit:
1. Lapselta kaikki pelit ja videot pois (puhelin, tabletti, pelikone, tv). Kokeillaan sitten, kun lapsi on 10- vuotias uudelleen.
2. Kotona lapsi näkee vanhempien välistä ystävällistä käytöstä eli vanhempien täytyy alkaa harjoitella sosiaalisia taitoja. Toisen lyömiseen, kiroiluun ja huutamiseen tulee lapselle elävä esimerkki vanhempien välisestä naljailusta, mitätöimisestä, epäkohteliaisuudesta, ilkeydestä.
3. Säännöllinen nukkuma-aika arkena ja viikonloppuna kello 21-07 eli 10 tuntia unta.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Jopa oli empaattinen, kannustava kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vanhemmat viihtyvät viikonloput kauhuleffojen parissa ja pelaavat räiskintäpelejä. Toiset heistä viettävät näiden parissa aikaa ihan koko perheellä.
Olen ollut itse paikalla kun televisio pauhasi k18 ohjelmaa ja taaperot säikkysilmin leikkivät niinkuin eivät huomaisi televisiota mutta vilkaisuja siihen suuntaan ei voinut olla huomaamatta.
Minusta on tärkeää se, että minkälaisia asioita lisää elämäänsä, sellaiset aiheet nousevat keskiöön. Minkälaisiin kontakteihin ja kommunikaatiotapoihin panostan. Sellainen lisääntyy. Lempeys, ystävällisyys, rauhallisuus, yhteisöllisyys lisääntyvät vain keskittämällä elämänsä näiden asioiden ympärille.
Vanhemmilla, jotka pelaavat itse paljon ja katsovat väkivaltaa ruudulta, on väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia.
Täällä jo mainittiinkin, että kannattaa ottaa oppia Suomen Super Nannysta ja alkuperäisestä brittiversiosta. Kotona täytyy molempien vanhempien toimia suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, jotta tilanne muuttuu, ja se vaatii jatkuvaa epämukavuuden sietämistä. Paljon helpompaa olisi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti olette tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Jotkut ovat lapsesta asti sellaisia etteivät he tottele sanaa vaikka kuinka yrittäisi.
Luonnetyypiltään koleerikko. Vaatii sen takia lujaa koulutusta.
Koleerikot ovat kovapäisiä ja kiivaita. Toimintatarmoisia ja härkäpäisiä. Energisiä, uhkarohkeita ja voimakastahtoisia. He ovat myös usein kostonhimoisia, kun he kokevat narsistisen loukkauksen.
Koleerikko tarvitsee usein vahvaa ulkopuolista apua tunteidensa ja halujensa hillitsemisessä. Mitä nuorempana luja koulutus aloitetaan, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyseessä nk. tulistuva lapsi. Lasta ei pidä pakottaa, vaan neuvotella asioista. Joskus lapsen näkökulma voi olla oikeakin. Käytöksen syynä on se, että lapsi ei osaa toimia oikein. Kieltäminen ei tehoa, vaan täytyy vähitellen opettaa oikea tapa toimia ja se tapahtuu neuvottelemalla ja lasta kuuntelemalla. Jos lapsi hermostuu, hän ei ota mitään vastaan enää. Hermostumista pitää välttää esim. ennakoimalla. Onko vaikkapa siirtymätilanteet vaikeita?
Meidän lapsen paras kaveri oli sellainen pienenä, ettei hänellä ollut pettymysten käsittely hallinnassa. Meidän poika sai nyrkistä vielä eskarissa ja taisi olla ekaluokallakin. Eskarista ja koululta viestiteltiin tuosta, mutta me vanhemmat emme reagoineet tuohon mitenkään, kun pojat olivat selkeästi mitä parhaimmat kaverit kuitenkin. Tuo loppui sitten ja kaveri sai myöhemmin ADHD-diagnoosin. Hänestä on sittemmin kasvanut poikkeuksellisen kohtelias ja mukava teini.
Toivon teille kärsivällisyyttä. Koittakaa keskittyä hyviin asioihin ja onnistumisiin, ettei lapselle kehity huono itsetunto. Jos niin käy, lapsi voi lakata edes yrittämästä käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnetyypiltään koleerikko. Vaatii sen takia lujaa koulutusta.
Koleerikot ovat kovapäisiä ja kiivaita. Toimintatarmoisia ja härkäpäisiä. Energisiä, uhkarohkeita ja voimakastahtoisia. He ovat myös usein kostonhimoisia, kun he kokevat narsistisen loukkauksen.
Koleerikko tarvitsee usein vahvaa ulkopuolista apua tunteidensa ja halujensa hillitsemisessä. Mitä nuorempana luja koulutus aloitetaan, sen parempi.
nää "luonneluokitukset" alkaa kuullostaa jo ihan horoskooppimerkeiltä,joka päivä keksitään uusi nimi/diagnoosi,joista sitten (useimmiten) äidit keskustelevat kuin asiantuntijat,jotkut melkeimpä kuin olisivat ylpeitä,kun lapsi ei ole "tavis"...
Ainakin on äksöniä elämässä kun saa väistellä nyrkkipotkuja:3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmi käyttöön niin kasvatettiin ennen ja toimii edelleen
Amatöörinä ajattelen, että lääkityksen tarvitsee rauhoittuakseen. Annattehan B12-vitamiinia ja jotain tavallista lasten monivitamiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amatöörinä ajattelen, että lääkityksen tarvitsee rauhoittuakseen. Annattehan B12-vitamiinia ja jotain tavallista lasten monivitamiinia.
Jos alat miettiä lääkitystä mikä vaan turruttaa peli on jo menetetty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Jotkut ovat lapsesta asti sellaisia etteivät he tottele sanaa vaikka kuinka yrittäisi.
Silloin mistään asioista ei pidä tehdä valtataisteluita tai mitään sellaisia " sinä tottelet kun minä sanon"- juttuja. Vaan todella selkeitä syy-seuraus-asioita.
Mä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset selittää kuinka niiden lapsi ei esim. suostu tekemään kotitöitä. Tai pienempi siivoamaan jälkiään. Kun on ihan hirveän yksinkertaista kun ihan pienelle jo opettaa, että jos jotain pyydetään tekemään, se tehdään. Ja niin kauan kuin se asia on tekemättä, niin vanhemmalta ei saa MITÄÄN. Ei huomiota, ei rakkautta, ei ruokaa, ei mitään. Ei toki myös minkäänlaista vihaa tai aggressiota, vaan tärkeintä on olla rauhallinen ja positiivinen. Ja toki pienen lapsen kanssa tarjoutua tekemään yhdessä lapsen kanssa. Mutta ei lapsen puolesta.
Esim. oma lapsi ei olisi pienenä halunnut kerätä lelujaan. Sanoin asiasta kerran, sen jälkeen sanoin että menen keittiöön lukemaan, tule kertomaan kun olet kerännyt lelut, niin voidaan tehdä asiat x ja y. Jos lapsi tuli pyytämään jotain, kysyin onko lelut kerätty jo, ja jos vastaus oli ei, niin sanoin, että okei, käypä keräämässä lelut, niin sitten x ja y tapahtuu.
Eikä mitään jankkauksia ja perusteluita ja nyt tulee äidille paha mieli kun et tottele ja lässyti lää. Vaan hirveän simppeli setti sen suhteen, että asiat hoituu. Sama käytöksen kanssa, jos teet asian x, tapahtuu asia y, ja se tapahtuu AINA. Olipa se positiivista tai negatiivista.
Lapsen pitää ensin oppia, että vanhemman sana pitää AINA. Ja vanhempi on se, joka määrää mitä tehdään. Kun nämä asiat on oikeasti opittu, voi aina aika ajoin olla sitten lepsumpikin, ja opettaa lapsille, että kannattaa neuvotella asioista asiallisesti, niin vanhempi voikin joustaa. Mutta millään huutamisella tai rääkymisellä ei saa ikinä mitään. Korkeintaan rauhallista myötätuntoa, mutta ei mitään muuta.
Näillä konsteilla kasvatettu 3 vilkasta poikaa oikein hyväkäytöksisiksi aikuisiksi.
Oman lapsen pallopelissä on tuollainen aggressiivinen poika. On vielä ikäisekseen isokokoinen. Peleissä saattaa hermostua ja kaataa vastapelaaja tai sitten raivoaa joukkuekavereille jos peli ei kulje. Treeneissä kuulemma saattaa myös tuuppia joukkuekavereita ja sitten istuu hetken jäähyllä.
Ihan tavalliset vanhemmat, mutta mietin että ei se helppoa ole tuollaisen kuumakallen kanssa. Tietääkseni ei ole mitään nepsyä vaan pelkästään kiivas luonne. Kyllähän tuosta voi myöhemmin tulla ongelmia kun ei vielä ole edes murrosiässä.
Miten olisi lobotomia tällaiselle luonnevaurioiselle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tehoaa ainoastaan kunnollinen leijonan karjaisu syvällä rintaäänellä. Oletteko koittaneet?
Tämä on totta! Eikä sitten mitään paijailua/lässytystä jälkikäteen, vaan lyhyt kysymys; ymmärrätkö, että niin ei saa tehdä!! Pienet ja isot lapset tarvitsevat rajat, joiden avulla oppivat elämään toisten ihmisten kanssa ja niitä opetellaan jo lapsena,!
Se on tasan näin. Mutta tosi moni aikuinen ei nykyään pysty sellaiseen, vaan ajattelee että tässä tarkoitetaan vähän murahdusta ja perään paijailua.
Siitä ei-toivotusta käytöksestä pitää tulla niin negatiiviset seuraukset lapselle, että se käytös muuttuu. Tunnepuhe ja muu sitten ihan eri yhteyteen. Mutta sen seurauksen pitää olla esim täydellinen hylkäys ja eristäminen - hetkeksi. Mutta sen pitää tapahtua sillä hetkellä kun lapsi käyttäytyy huonosti, eikä sitä hyvitellä koskaan jälkikäteen. Lapsen sen sijaan täytyy hyvittää käytöksensä tavalla tai toisella.
Sen hinnan huonosta käytöksestä täytyy olla tarpeeksi kova, mutta väkivaltaa sen ei tarvitse olla.
Sitten jos ei halua tehdä noin, niin sitten vaan paijailua, tunnepuhetta, äidin pahaa mieltä jne. kunnes ikä ja kasvu ( tai se, että joku toinen taho tekee noin) tekee tehtävänsä.
Syy seuraus suhteiden lisäksi, en suuttuisi vaan sanoisin ohjaten lempeästi et miten kannattaa toimia kun tulee sellainen vihan tunne tai ahdistus tai ärsyyntyminen ettei automaattisesti tiedä miten toimia ja purkaa sen noin? Lapsi ei tottelemattomuuttaan aina vielä alle koulu ikäisenä ja siinä rajalla ole vaan koska ei osaa. tunnetiadoty kehittyy vielä johon vain liittyy vielä tuossa ikävaiheessa, et miten purkaa eritunteet ja vaikka olisi kiukkuinen tai ahdistaisi lyödä tai ym ei silti saa koska se satuttaa. Et voisi vaikka tyynyyn potkia tai tulla syliin. Keksiä oma paikka turvapaikka mihin tulla kun tulee sellainen tunne ja sanottaa et nään sua nyt suututtaa tai joku harmittaa tai joku tunne sielä alla. Muuta kuin ehkö pelkkä pahntahtoisuus.. Viskari ja eskari ikäisillä.... Sitten kun puhutan jo 10v eri asia..
eirtyisherkät vanhemmat eivät kykene kasvattamaan lapsia.
niistä tulee juuri tuollaisia kauhukakaroita.