Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Lastemme serkkupoika oli tuollainen ennen kouluikää. Aina tönimässä ja satuttamassa muita. Kun hän meni kouluun, häntä kookkaammat koulutoverit laittoivat hänet ruotuun. Hänestä kasvoi ihan mukava nuorimies. Vanhemmat eivät saa lyödä lasta, mutta koulussa ja etenkin koulumatkoilla toiset lapset saavat lyödä kenenkään siihen puuttumatta. Oppi tulee kantapään kautta.
Tää.
Meillä oli ylimielinen ja aggressiivinen poika, joka kuvitteli olevansa paras kaikessa. Huomasi kouluvuosina olevansa hyvin epätoivottua seuraa, ja jäi yksin. Vasta kun alkoi nöyrtymään ja osoittamaan kiinnostusta muiden asioita kohtaan, alkoi kavereitakin löytymään(prosessi vei vuosia ja vaati myös terapiaa ym.).
Perheen muut lapset täysin normaaleja, tämä yksi myös autisminkirjolla lievästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se apukaan vie agressioita pois, vaan (toiminta)terapiassa kerrotaan millainen arki lapselle pitää järjestää, jotta agressio vähenee.
Tylsä arki rutiineineen ja paljon unta. Ei harrastuksia, kaveritapaamisia, kaupunkishoppailureissuja, tv:tä, e-pelejä tms. Nuo kaikki nostaa kierroksia ja sen jälkeen alkaa agressio kun tekeminen päättyy. Tasapainottelua ja vielä teini-iässä oireilee, vaikka vähemmän.
Tutkimukset ja terapia ei vie ongelmaa pois vaan antaa selviytymiskeinoja, jotka toisinaan toimii ja useimmiten ei.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tehoaa ainoastaan kunnollinen leijonan karjaisu syvällä rintaäänellä. Oletteko koittaneet?
Tämä on totta! Eikä sitten mitään paijailua/lässytystä jälkikäteen, vaan lyhyt kysymys; ymmärrätkö, että niin ei saa tehdä!! Pienet ja isot lapset tarvitsevat rajat, joiden avulla oppivat elämään toisten ihmisten kanssa ja niitä opetellaan jo lapsena,!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tehoaa ainoastaan kunnollinen leijonan karjaisu syvällä rintaäänellä. Oletteko koittaneet?
Tämä on totta! Eikä sitten mitään paijailua/lässytystä jälkikäteen, vaan lyhyt kysymys; ymmärrätkö, että niin ei saa tehdä!! Pienet ja isot lapset tarvitsevat rajat, joiden avulla oppivat elämään toisten ihmisten kanssa ja niitä opetellaan jo lapsena,!
Lisään vielä, että kaikki valkoinen jauho ja sokeri, siemenkukkaöljyt ja useat lisäaineet pois heti ja kokonaan ruokavaliosta! Täysjyväviljat, kasvikset, hapanmaitotuotteet ja kylmäpuristettu oliiviöljy tilalle.
Tsemppiä, kaverini selviytyi loppujen lopuksi hyvin lapsensa kanssa, joka nyt jo aikuinen ja koulutettu!
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tällaista:
Lapsen käytös on todella vaikeaa, aggressiivisuutta yms. Sitten tulee joku yksittäinen tosi kiva ja helppo päivä, lapsi on hyvällä tuulella koko päivän ja kaikki sujuu. Huokaiset, että ehkä tämä nyt tästä alkaa helpottaa. Kunnes tulee seuraava päivä ja lapsi on naama norsunv'tulla heti aamusta. Nimimerkillä meillä lapsi sai aivan järkyttävän raivokohtauksen tänään, vaikka on ollut mukava lomapäivä kotona. Lapsi haukkui, löi, heitteli tavaroita, karjui ja pomppi. Vartin hullun raivoamisen jälkeen pyrki syliin ja ihmettelee, miksi olen ihan väsynyt tuosta raivarista. Mietin, eikö tämä helvetti lopu ikinä ja kasvaako tästä lapsesta ikinä kilttiä.
Siis, annat lapsen haukkua ja lyödä itseäsi, ja lopuksi palkitset ottamalla syliin. Sitten ihmettelet, kun lapsi "ei kasva kiltiksi"..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla jotain neuroepätyypillisyyttä? ADHD?
Ikävä nostaa vielä yksi mahdollisuus, eikä toivottavasti liity asiaan kuitenkaan mitenkään, mutta osa lapsista on synnynnäisesti antisocial behavior -piirteisiä. Psykopatia-kirjolla. Jos näin olisi, on heistäkin aivan mahdollista tulla aikuisia jotka käyttäytyvät toetyn tavoin huolehtivasti läheisien ihmisten kanssa ym. vaikkakin heiltä jossain määrin puuttuu toiseen eläytymisen ja empatian kyky. Googleta Patric Gagne tai Loic de Marie.
Kyllä, ja tämä synnynnäinen antisosiaalisuus ja aivojen synnynnäisestä rakenteesta johtuva impulssikontrollin puute on seikka, jota ei useinkaan haluta myöntää, kun etsitään ratkaisua lasten käytöshäiriöihin. Näistä on todella paljon tutkimuksia Suomessakin, sekä mies- että naisvankien kohdalla, ja tätä piirrettä on oikeastaan mahdoton millään varhaisillakaan tukitoimilla vähentää, ellei sitten henkilö jostain syystä motivoidu jostain ei-rikollisesta asiasta niin, että se pitää tarpeeksi kiireisenä.
Se piirre on perinnöllinen ja usein taustalla on kaltoinkohtelua lapsuudessa myös.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla kokemusta ihan samasta. Mitään apua ei saatu, syynättiin vaan kotiolot + syyllistettiin vanhempia vihjaillen. Tutkimuksia pyydettiin, aina vaan vedottiin ikään. Perheneuvolassa käytiin vuosi turhaan, työntekijä myönsi ettei ole osaamista neurokirjon lapsista, muttei suostunut lopettamaan asiakkuutta ekan 3kk jälkeenkään. Mitään tukea tai apua siitä höpöttelystä ei ollut, toki systeemi itse koki sen tukikeinona...
Kaikki päättyi lopulta huostaanottoon, sairaalakouluun jne. jossa tekivät kunnolla tutkimukset. Ylläripylläri, autismihan sieltä löytyi, lisäksi muutakin. (Ei tullut meille yllätyksenä, hoitotaholle kylläkin.) Suomessa menee päin helvettiä moni asia, lasten puolen terveydenhuolto lukeutuu niihin.
Menkää yksityiselle, asiantuntemusta on kyllä tarjolla, jos vaan haluaa maksaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
empatiaa ei voi opettaa- lapsi sisäistää empatian vain jos häntä kohtaan ollaan empaattisia, jolloin käsitys ja kokemus menee solutasolle, epigeneettisesti DNA- ketjuihin asti
ja mitä eläimiin tulee, niin se onkin kiperämpi juttu, kun yhteiskuntamme on lähes psykopaattinen, todella julma eläimiä kohtaan jolloin päätyvät pitkän kärsimyksen jälkeen lautasille asti - ensin lapsia opetetaan olemaan kilttejä eläimille ja sen jälkeen lapset opetetaan syömään heitä 😮 ----- miten nurinkurinen, skitsofreeninen juttu !
NO nyt on suurinta soopaa ikinä. Todellakin empatiaa voi JA PITÄÄ OPETTAA lapselle pienestä pitäen. Keskustella siitä, miltä itsestä tuntuu ja miltä toisista tuntuu. Kaikilla lapsilla ei ole luontaisesti voimakasta empatiakykyä, joten sitä todellakin pitää opettaa ja pitää iskostaa sitten sitä kautta, että mitäs jos sinulle tehdään kuten sinä teet toiselle?
Maailman yksinkertaisin asia opettaa empatiaa olisi opettaa lapset hoivaamaan ja pitämään huolta pienemmistä ja heikommista, esim. eläimistä. Mistä sen sijaan tee aikuiset? Vähät välittää, jos lapset esim. rääkkää nuijapäitä tms. Kun siinä jos missä olisi oiva paikka opettaa, että vaikka olet täysin vallassa suhteessa toiseen, oikea tapa on auttaa ja olla empaattinen.
Ja sitten niille vähemmän empaattisille: suurin osa koulukiusaamisestakin loppuisi jos kaikki vanhemmat tekisi, kuten tiedän yhden vanhemman tehneen: Lapsellaan oli paljon merkkivaatteita, ja olivat muutenkin varakkaita. Äiti sanoi lapselleen, että jos IKINÄ kuulee, että lapsi on kiusannut toista lasta vaatteista tai köyhyydestä tms. niin siltä seisomalta kaikki lapsen merkkitavarat lähtee sille lapselle, jota on mennyt kiusaamaan.
Ei kiusannut ketään se lapsi.
Näin kerran, kun aikuinen opetti lasta heittämään lintuja kivillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
olen ollut lapsi 60-luvulla,risusta kintuille,läimäytys tai joku muu "selkäsauna"toimi... ja kun tiedettiin mistä se tuli,niin ei jäänyt traumoja,kuritus kun ei tullut ilman syytä.fyysinen kuritus aiheuttaa myös häpeää,joka toimii aika hyvänä ehkäisijänä tulevia tilanteita varten,oli noloa saada kuritusta,en puhu nyt mistään "hakkamisesta" vaan sopivasti. jos lapselle sanotaan,että kun lyöt toista,tai alat riehumaan,saat samalla mitalla takaisin,ja myös se toteutetaan eikä vaan jää hölinäksi,korvasta kiinni,ja poistetaan paikalta,jos ei osaa käyttäytyä..luunappi otsaan..niin uskon että tehoaa,ainakin jos lapsella on jonkunlainen järki päässä,se selkäsaunan pelko on hyvä kasvattaja.no nyt tulee tietysti tuutin täydeltä kaikenlaista lässytystä kuinka on niin väärin lasta kurittaa,mutta jos se toteutetaan loogisesti ,niin toimii varmasti paremmin kun nämä "keskustelut asiantuntijoiden kanssa" teoria kun ei aina korvaa käytäntöä.ehkä omalla kohdalla toimi hyvänä kasvattajana myös se ,että meitä oli 9 sisarusta,siinä porukassa kun ei kukaan voinut olla "keskipiste",itsekäs meuhkaaja,vaan jo sisaruksien kesken palautettiin "maan pinnalle".ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin,huumeiden,poliisin eikä muunkaan kanssa,joten ei se pieni kuritus ole päätä sotkenut,ainakaan pahasti. vanha sanonta mielestäni pitää paikkansa "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee".repikää siitä!
Kuri ei tarkoita kuritusväkivaltaa. Kuri tarkoittaa sääntöjä, rajoja, ja asiallisia seuraamuksia, jos sääntöjä rikotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
kuulen ketjussa jatkuvasti sanoja opettaa, kouluttaa, asettaa rajoja, rangaista, hallita tunteita, keskustella eli manipuloida lasta pois omista tunteistaan, jotka ovat aidot ja joihin on aina syynsä ---- jotkut jopa suosittelevat väkivaltaa ja lyömistä, vaikka se on pahoinpitelyä ja suomen laissa rikos ja täysin kielletty--- huomautan että väkivalta ja kevytkin manipulointi missään muodossa ei ratkaise mitään vaan usein pahentaa tilannetta entisestään
SIIS
onko lapselta itseltään koskaan kysytty MIKSI hän suuttuu, raivostuu, mikä hätänä, mitä tapahtui, miksi tuli paha olo ja miksi tönit, lyöt tms mitä milloinkin ?
onko ?
jos lapsella on paha olo, niin se pitää osata uskaltaa kohdata ja hyväksyä, antaa lapsen ilmaista se mistä on kyse, koska siihen on aina olemassa SYY
ei pienet lapset tyhmiä ole, heihin vain sattuu ja miksi sattuu on vanhemman asia ottaa siitä selvää
ei siihen kuole, jos antaa lapsen olla sitä mitä hän on eli aito
olen joskus lukenut leikkiterapiasta ja jos lapsi ei osaa sanallistaa tunteitaan, niin siitä voisi olla apua
"Miksi?" "Koska mä voin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
kuulen ketjussa jatkuvasti sanoja opettaa, kouluttaa, asettaa rajoja, rangaista, hallita tunteita, keskustella eli manipuloida lasta pois omista tunteistaan, jotka ovat aidot ja joihin on aina syynsä ---- jotkut jopa suosittelevat väkivaltaa ja lyömistä, vaikka se on pahoinpitelyä ja suomen laissa rikos ja täysin kielletty--- huomautan että väkivalta ja kevytkin manipulointi missään muodossa ei ratkaise mitään vaan usein pahentaa tilannetta entisestään
SIIS
onko lapselta itseltään koskaan kysytty MIKSI hän suuttuu, raivostuu, mikä hätänä, mitä tapahtui, miksi tuli paha olo ja miksi tönit, lyöt tms mitä milloinkin ?
onko ?
jos lapsella on paha olo, niin se pitää osata uskaltaa kohdata ja hyväksyä, antaa lapsen ilmaista se mistä on kyse, koska siihen on aina olemassa SYY
ei pienet lapset tyhmiä ole, heihin vain sattuu ja miksi sattuu on vanhemman asia ottaa siitä selvää
ei siihen kuole, jos antaa lapsen olla sitä mitä hän on eli aito
olen joskus lukenut leikkiterapiasta ja jos lapsi ei osaa sanallistaa tunteitaan, niin siitä voisi olla apua
Paha olo ei koskaan oikeuta lyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.
Ehkä lapsi ei halua leikkiä ja siksi on väkivaltainen, kun tietää että sitten pääsee kotiin?
Jos on jotain neurokirjojuttua, miltä tilanne äkkisältän vaikuttaa, muiden lasten seura saattaa ahdistaa.
Ei neurokirjolainen mieti, että pitääpä olla väkivaltainen niin pääsen kotiin. Heillä on kyse hallitsemattomasta stressireaktiosta, jossa osumaa ottaa se, joka sattuu tielle, jos poistumistietä tilanteesta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi adoptioon, vahinko kiertämään.
Tää olis muuten hyvä, jos lapsi ei tottele, sanokaa sille että annatte sen adoptioon sellaiseen perheeseen missä saa huutaa, tapella ja riehua aamusta iltaan ja joskus öisinkin :DDD
Meille sanottiin lapsena että "Turkin Lappalainen" hakee teidät jos ette osaa olla kunnolla ja lopeta kauheaa mekastusta ja riitelyä. Peloteltiin että "Turkin Lappalainen" on kiroileva vihainen karvainen mies eikä kukaan halua olla tekemisissä sen kanssa. :D :D :D
Tämä päivänä tuo olisi varmaan jonkin sortin rassssismia, puhua turkkilaisesta lappalaisesta, ehkä?
Vanhempi kertoi, että hänen lapsuudessaan sanottiin, että "m*stalainen vie". Huh. Ajat oli toiset ja rasismipuheet tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska te itse olette sen saaneet aikaan lässyttämällä että älä nyt se kakara tietää että saa tehdä mitä lystää kärsimättä seurauksista nyky karoitten suuri ongelma on idiootti vässykät vanhemmat ja nyt ruvetaan itkemään että hakatakko pitää no ei jos ei puhetta usko niin jotain muutahan on tehtävä se on vanhempien vika suurimaks osaks että nää kakarat on nykyään niin kusipäisiä turha lässyttää muuta
Lapsi kannattaisi laittaa päiväkotiin. Ulkopuolisten huomiot arjesta olisi hyväksi. Voisi myös olla muutenkin lapselle hyvää kasvatusta ja kuntoutusta. Koulukin alkaa ehkä paremmin, jos tuen tarpeet on jo etukäteen tiedossa.
Diagnoosit saa yleensä vasta kouluiässä.
Kyllä, ja tämä synnynnäinen antisosiaalisuus ja aivojen synnynnäisestä rakenteesta johtuva impulssikontrollin puute on seikka, jota ei useinkaan haluta myöntää, kun etsitään ratkaisua lasten käytöshäiriöihin. Näistä on todella paljon tutkimuksia Suomessakin, sekä mies- että naisvankien kohdalla, ja tätä piirrettä on oikeastaan mahdoton millään varhaisillakaan tukitoimilla vähentää, ellei sitten henkilö jostain syystä motivoidu jostain ei-rikollisesta asiasta niin, että se pitää tarpeeksi kiireisenä.