Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
En sano tarkkaa ikää, jotta lapsi ei olisi tunnistettavissa. Ei ole enää taapero, mutta alle kouluikäinen.
Ap
Tämä vastaus paljasti sen, mikä aloituksessa jo paistoi läpi. Provo provo.
Älkää reagoiko.
Ei ole helppoa nykyaikana saada tuollaista kersaa kuriin, kun täytyy loputtomasti ymmärtää. Koska ei saa käyttää ruumiillista kuritusta jos muu ei auta, sitä käyttää joku muu kuin vanhempi. Viimeistään siinä vaiheessa kun teininä tai nuorena aikuisena aukoo päätään väärälle henkilölle käy huonosti. Eri asia on sitten menettääkö maailma mitään. Pyydän edellistä lausettani anteeksi AP:ltä. Ei mitään henkilökohtaista.
,
Jotkut lapset kehittyvät hitaasti ja sosiaaliset taidot tulevat jälkijunassa. Jos on alle kouluikäisestä kyse, en vielä olisi kauhean huolissaan. Tosin leikkikaverit voivat jäädä saamatta, jos ei osaa vielä käyttäytyä. Olen tuntenut lapsia, jotka olivat agressiivisia vielä ennen kouluun menoa, mutta kouluun mennessä osasivat jo käyttäytyä ja agressiivisuus hävisi. Käytös voi myös johtua monesta muustakin asiasta: turhautuminen, pikkusisaruksen syntymä jne.
Mutta tosi ikävää, että ette ole saanut apua tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko aggressiivisuutta, jos 1-vuotias (1) puree, yrittää purra aikuisia, kaiketi saadakseen huomiota. Näykkäisee. Vaarana, että voisiko purra oikeasti.
No onhan se aggressiivista käyttäytymistä, mutta tuon ikäiseltä ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi(!) en ole lisääntynyt.
Mutta silti roikut vauva-palstalla.
Omaan korvaan kuulostaa siltä, että lapsi voi olla herkästi kuormittuva, ja kuormituksen alla reagoi sitten helpommin tunteen vietävänä. Jos esim. leikit ensin sujuu hyvin ja loppua kohden hermostuu, niin voi olla jo liian kuormittunut eikä sitten enää hallitse käytöstään tunnekuohussa.
Neuvoisin panostamaan riittävään uneen ja lepoon, ei liikaa kuormittavia asioita samaan päivään. Samoin myös hyvä nesteytys ja säännöllinen syöminen auttaa.
Kivakin tekeminen kuormittaa ja vie myös sosiaalista akkua. Vanhempana panostaisin noiden edellä mainittujen lisäksi myös siihen, että aina kun mahdollista (aina ei kerkeä tai ehdi huomata merkkejä), vaalisin sitä että kun huomaan hänessä väsymisen/kuormituksen merkkejä, mitottaisin kuormittavat hetket lyhyiksi, jotta lapsi jaksaa/pystyy toimimaan oikein ja häntä kerkeää kehua ja kannustaa miten hienosti meni. Ja sitten sitä lepoa/välipalaa/juomista, jotta vireystila pysyy hyvänä.
Päiväkotipäivät/koulupäivät ovat herkille lapsille todella kuormittavia ja kun vireystila on huono, se näkyy käytöksessä helposti. Jos arkea ja iltoja pystyy rahoittamaan, niin lapsi ehtii palautua ja levätä. Unentarvekin saattaa olla herkillä lapsilla suurempi.
Parhaita aina ne kaikkitietävät kommentit, joissa kuvitellaan kaikkien lasten olevan täysin samanlaisia ja on vain kiinni vanhemmista :D
Muistelkaapa omia kavereitanne lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi(!) en ole lisääntynyt.
Kyse on siitä, että kukaan ei halua lisääntyä sinunlaisesi luuserin kanssa. Miksi edes kommentoit sitten tänne?
Kasvatusneuvojen kysyminen AV:ssa on sama kuin ripottelisi tuhkaa päällensä. Kaikkitietäviä selvännäkijöitä riittää + kaikki muut MT-potilaat.
Ai että iän kertominen paljastaisi perheen ja lapsen? Eiköhän tuossa tullut kymmenen muuta seikkaa josta joku voisi yhdistää jos tietäisi perheen :D Taas näitä höpöjuttuja.
On myös tapauksia, joissa aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi on esim hiekkalaatikolta vaan napattu syliin ja lähdetty tuohtuneena pois, ikinä selittämättä tapahtunutta lapsille ikätasollaan. Jälkikäteen käynyt ilmi, että aggressiivinen lapsi on ottanut aggression käyttoonsä tilanteissa, joissa ollut väsynyt ja/tai kokenut esim muut lapset/hälyn tms kuormittavina ja tarvinnut vanhemman läheisyyttä, syliä ja rauhaa ja tapahan on jopa toiminut, kun vanhempi on vienyt lapsen sylissän pois tilanteesta. Kun tämä ollaan tajuttu, ollaan opeteltu sekä vanhemman että lapsen kanssa ennakointia ja lapselle opetettu parempi tapa ilmaista tarpeensa.
Alle kouluikäiset saattavat reagoida tunneimpulssiin ennen, kuin edes tajuavat tehneensä mitään. Suurin osa lapsista ei halua aiheuttaa aggressiivisuudellaan mitään pahaa toisille, vaan aivot eivät ole vielä kehittyneet riittävästi. Lapsilla ei yleensä ole muuta motiivia teolleen, kuin tunteen/tarpeen ilmaisu. Lapsia on erilaisia, jotkut oppivat hillitsemään tunnereaktioitaan myöhemmin. Reaktiivisten lasten kohdalla on siis ensiarvoisen tärkeää säädellä kuormitusta ja osata ennakoida. Tämä suojelee lasta itseään ja myös muita lapsia ja vanhempaa huonon kehän (huono käytös -> rangaistus -> häpeä + pettymys) syntymiseltä.
Lapsella on kuitenkin lupa mokata montakin kertaa ja vanhemman tehtävä on olla johdonmukainen ja kärsivällinen. Jos vanhempi ei kykene ennakoimaan ja toimimaan tilanteissa, joissa lapsi kohdistaa aggressiota muihin lapsiin tai eläimiin, tulee tällaisia tilanteita välttää ja harjoitella ensin esim vanhemman kanssa leikkien. Kenenkään lapset tai lemmikit eivät saisi joutua toimimaan harjoittelukappaleina, jos kyseessä on väkivaltainen käytös.
Vanhempien tulee osata tehdä lapsen ympäristö turvalliseksi (myös lapsen kavereille) opetella kanssakäymistä ja pettymyksen sietämistä. Jos vanhempi suhtautuu lapseen niin, että lapsi ikäänkuin kiusaisi vanhempaansa, huonona, viallisena, tms, lapsi aistii tämän, joka vain pahentaa tilannetta, koska lapsi alkaa sisäistämään huonon käyttöksen osana minuutta, eli ettei siitä edes pääse eroon, josta seuraa vakavia vääristymiä. Ts jos vanhempi suhtautuu lapseen taakkana, koska lapsi onkin temperamentiltaan toivottua reaktiivisenpi, aiheutuu tästä pahimmillaan sisäistettyä vihaa, eli lapsi saattaa jopa oppia olemaan käyttämättä väkivaltaa, mutta kääntääkin sen itseensä, joka voi myöhemmin ilmetä masennuksena, itsetuhoisuutena, lapsen kasvettua jopa päihteidenkäyttönä tai vakavampana väkivaltana muita kohtaan. Siksi opettaminen parempiin käytösmalleihin ei saisi käydä syyllistämisen kautta.
Jos ap kokee, ettei saa tukea tai ohjausta tilanteeseen, suosittelen ottamaan esim neuvolan kautta yhteyttä lastenpsykiatrialle. Jos ei muuten, niin lasun tai huoli-ilmoituksen kautta. Vaikkei lasulta saisikaan apuja (koska ei selkeää lastensuojelun tarvetta), niin heillä on velvollisuus ohjata tuen piiriin ja velvollisuus myös toimia aika nopeasti.
Hei ap! Meillä on samanlainen 5v lapsi. Mitään diagnoosia hänellä ei ole (neuvolasta ei ole ollut apua meilläkään) mutta on ollut samanlainen vauvasta saakka. Lapsi on sosiaalinen eikä ole muuten aggressiivinen (ainakaan vielä) kuin pikkusisarustaan kohtaan. Mielestäni kyseessä on tunnesäätelyn ongelmat. Lapsi ei pysty säätelemään omaa hermostumistaan muuten kuin esim. lyömällä. Tällaisen lapsen kanssa ei mitkään perinteiset rajat, kiellot, uhkailut, lahjomiset, rangaistukset toimi. Luin jostain, että tällaisen lapsen neurologinen kehitys on 3v ikäistään jäljessä. Meillä siis 5v ulvoo ja rääkyy ja käyttäytyy kuin 2v uhmataapero.
Lapsellamme menee päivähoidossa todella hyvin. Hän on älykäs, utelias, sosiaalinen, kielellisesti lahjakas mutta tunnesäätely on ongelma. Hän on loputtoman energinen.
Koska lapsi ei ole vielä kouluiässä, ei ole tietoa miten hänen ominaisuutensa ehkä tulevat haittaamaan koulumaailmassa. Siksi asiaan ei neuvolakaan mitään ohjaa. Tällä hetkellä asia on lähinnä meidän vanhempien rasite ja pikkusisaruksen. Vanhemmuus tällaiselle lapselle on rankkaa. Ja pettymykset jatkuvia. Vasta viime aikoina olen oivaltanut, että minä haluaisin tehdä lapseni kanssa ns. normaaleja asioita. Ja sitten kun ei voi, ne eivät onnistu, petyn joka kerta. Minun täytyy lakata odottamasta häneltä sitä normaalia käytöstä. Täytyy hyväksyä, että hänen kanssaan elämä on tällaista. Mitään muuta apua tähän tilanteeseen ei nyt ole, kuin tehdä tämä oman ajattelutavan muutos.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa lapsi? Ala miehes kanssa hommiin ja tehkää toinen.
Sivusta. Itse en todellakaan uskaltanut tehdä toista, kun esikoinen osoittautui vaativaksi, nopeasti tulistuvaksi ja heikosti kieltoja uskovaksi lapseksi, jolla on haasteita syömisen ja hiljaa olemisen kanssa. Ei yksinkertaisesti jaksettaisi, jos tähän yhtälöön tulisi toinen vastaava lapsi.
Mielenkiintoista, miksei nykyisessä syntyvyyskeskustelussa oteta esille tätä näkökulmaa, että moni lapsi jää ainokaiseksi, koska on sen verran haastavaa arkea, eikä ole tukiverkkoja, jotta saisi hengähtää. Ja kyllä, kuluttaa ensin tehdä intensiivinen työpäivä, sitten hoitaa ilta tällaista lasta, välissä huonosti nukuttu yö ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Vapaapäivinä sitten 24/7 lapsen kanssa.
Mitenkäs teidän vanhempien oma oleminen ja elo? Äkkiseltään kuulostaa siltä, että lapsi reagoi johonkin epäterveeseen menoon terveellä tavalla.
Mikä tekee pahan olon? Onko parisuhdeongelmia, liikaa kulissien ylläpitoa, epäjohdonmukaista kanssakäymistä? Jompikumpi vanhemmista ei ole johonkin tyytyväinen?
Todennäköisesti ei liity lapseen millään muotoa, mutta koska se ilmenee lapsessa, etsitään ratkaisua hänestä.
Kulta pieni, oletpa sinä rohkea, kun et mukaudu.
Mene lapsen kanssa kasvatukseen erikoistuneen psykologin luo. Jos yhteiskunta ei sinulle sitä maksa, maksa itse. Ongelma näyttää olevan niin suuri ja kasvatustyylisi niin huono lapsen kannalta, että tällainen investointi on aivan välttämätön.
Pyydä piia pennttala apuun. Se pistää lapsen ojennukseen ja tottelemaan. Me tehtiin niin että lapselle arestia eikä saanut tavata kavereita. Pelit ja vehkeet pois myös. Kuukauden jälkeen alkoi tottelee. Kyllä lapsia alkaa noudattaa sääntöjä kun tajuaa että aikuiset käskee. Siinä pitää molempian vanhempien asettaa tiukat rajat.
Onko muilla tällaista:
Lapsen käytös on todella vaikeaa, aggressiivisuutta yms. Sitten tulee joku yksittäinen tosi kiva ja helppo päivä, lapsi on hyvällä tuulella koko päivän ja kaikki sujuu. Huokaiset, että ehkä tämä nyt tästä alkaa helpottaa. Kunnes tulee seuraava päivä ja lapsi on naama norsunv'tulla heti aamusta. Nimimerkillä meillä lapsi sai aivan järkyttävän raivokohtauksen tänään, vaikka on ollut mukava lomapäivä kotona. Lapsi haukkui, löi, heitteli tavaroita, karjui ja pomppi. Vartin hullun raivoamisen jälkeen pyrki syliin ja ihmettelee, miksi olen ihan väsynyt tuosta raivarista. Mietin, eikö tämä helvetti lopu ikinä ja kasvaako tästä lapsesta ikinä kilttiä.
Näitä kädettömiä vanhempia aggressiivisine lapsineen on enenevässä määrin.
Kanmattaa muistaa, että kehonkielen on tuettava puhetta. Jos kieltää hymyillen ja nätisti, se on tehotonta ja haitallisen ristiriitaista viestintää. Kiellä ja käske koko olemuksella tärkeimmissä asioissa, jos tavallinen puhe ei toimi.
Onko aggressiivisuutta, jos 1-vuotias (1) puree, yrittää purra aikuisia, kaiketi saadakseen huomiota. Näykkäisee. Vaarana, että voisiko purra oikeasti.