Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että lapsi on ns. rajoillansa kokoajan ja ristiriidat saavat kattilan kiehumaan yli. Onko lapsi kuormittunut? Päiväkoti on itsessään jo tosi kuormittava ympäristö, erityisesti lapsi jolla on aistitiedon käsittelyn poikkeamaa (esim. Kuulo tai tunto) voi reagoida tosi voimakkaasti muihin lapsiin. Voimakkaassa tunnetilassa lapsi ei pysty oppimaan, eli kasvatuskeskustelut säästettävä rauhalliseen tilanteeseen.
Käytöksen taustasyyt olisi selvitettävä, onko jotain kehityksellistä. Muutoin tärkeää tilanteiden ennakointi ja kuormituksen rajaus. Mahdollistetaan lapselle onnistumisia. Suosittelen tutustumaan vireystilan ja sietoikkunan käsitteisiin.
Hakekaa apua ja pyytäkää tukea ja toimintaterapeutin arviointia neuvolasta sitkeästi, valitettavan joskus asiakkailta kuulen että huolta ja avuntarvetta oli vuosia ennenkuin se otettiin vakavasti.
T. Toimintaterapeutti
Ihan oikeasti? Sinulla ei taida olla omia lapsia? 😁
Terv. Viiden lapsen vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsen saada kanavoimaan aggressioitaan johonkin harrastukseen mitä pystyisi tehdä itsekseen? Opetella soittamaan jotain soitinta, toki ei niin vaikeaa että raivoissaan hajottaa sen.
Taistelulajeja tai nyrkkeilyä ei ainakaan kannata viedä harrastamaan, koska lopputuloksena on sitten tulevaisuudessa se kaupungilla ja baareissa kännissä muita uhoava ja tappeluun provosoiva tyyppi joka kuvittelee olevansa voimakkaampi kuin muut, koska osaa! :-o Tällainen tapaus oli minun nuoruudessa, että vanhemmat laittoivat vilkkaan ja aggressiivisen, nollasta sataan hetkessä kiihtyvän poikalapsensa johonkin jujutsu tai karatetunneille, ja tämä sai siitä vaan lisäintoa alkaa vetää muita lärviin. Niin miehiä kuin naisia.
Aloittajan kertoma on normaalista lapsesta. Se ei ole mitään aggressiota, vaan pentujen kahinointia. Kun saa muutaman kerran vertaiseltaan nenilleen, niin oppii kyllä. Viimeistään ekaluokalla tulee joku luokkalainen, joka kyllä kouluttaa, jos vanhemmat eivät osaa.
Minun tytär oli tuollainen ja syy oli hänen autismissaan, tai siinä miten hän oireili. Yleensä "raivarit" tulivat esimerkiksi pitkään venyneiden perhejuhlien jälkeen, kun hänen piti niin pitkään esittää ja rajoittaa itseään. Nyt aikuisena hän on lähes erakko, mutta raivoamista ei enää ole. Juhlissa saattaa kadota hetkeksi, silloin tiedän, että on mennyt jonnekin itsekseen rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun tytär oli tuollainen ja syy oli hänen autismissaan, tai siinä miten hän oireili. Yleensä "raivarit" tulivat esimerkiksi pitkään venyneiden perhejuhlien jälkeen, kun hänen piti niin pitkään esittää ja rajoittaa itseään. Nyt aikuisena hän on lähes erakko, mutta raivoamista ei enää ole. Juhlissa saattaa kadota hetkeksi, silloin tiedän, että on mennyt jonnekin itsekseen rauhoittumaan.
Tähän lisäyksenä, hänellä auttoi kun aloitti hevosharrastuksen ja hankimme perheeseen kissan. Yleensä lapset, jotka kasvavat lemmikkiperheissä, oppivat rajoja ja muiden huomioon ottamista paremmin.
Ainoa lapsi? Ala miehes kanssa hommiin ja tehkää toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi tönäisee toista lasta, niin älä mene väliin. Anna sen toisen lapsen puolustautua ja lyödä takaisin. Kun lapsesi tulee vaatimaan sympatiaa, niin toteat että niin makaa kuin petaa.
Eli aikuisella ei ole munaa pistää omaa lastaan kuriin? No, tällaista tämä nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus noita korkeakoulutettuja! Ette ole sen parempia kuin muutkaan, uskokaa tai älkää! Vain kodin tasapainoisuus ja perusturvallisuus on tärkeä.
Lapsi saa niin hyviä kuin kuin huonoja vaikutteita useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä. Ikävää, jos lapsi ei saa hänen tarvitsemaansa huomiota. Esimerkiksi tiedän perheitä, joissa ainut vanhempi tai molemmat vanhemmat on liimautuneena puhelimeen ja lapsi katsoo telkkaria ja vanhempi antaa ruokaa kännykkä kourassa. Kyläillessäni yritän sitten viettää aikaa lasten kanssa ja yritän myös herättää vanhemmat tajuamaan itsekästä toimintaansa.
Moni korkeakoulutettu on ihan tavallisesta työläisperheestä; vanhemmat jotain terveydenhoitajia ja ylioppilasmerkonomeja. Mistä ne älykkäät geenit olisi häneen pompanneet kun ei hänen vanhemmissaan niitä ole?
Työläiset ovat vähän eri asia kuin terveydenhoitajat.
Samaa asiaa. Minun 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat väitelleet tohtoreiksi -80- ja 90-luvuilla. Heille esimerkiksi lukion aineenopettaja on työläinen ja tekee p*skaduunia.
Maailma näyttää erilaiselta, kun sitä ei katso sieltä työväenluokkaisesta kuopastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitteko lapselle lähetteen lastenpsykiatriaan? Eihän tuo lapsi kunnossa ole ja varmastikin osaatte itse melko hyvin arvioida eron ns. normaalin käyttäytymisen ja poikkeavan käyttäytymisen välillä.
En lukenut kuin aloituksen, tiedä sitä lukeeko ap näitä edes... mutta koska tuo tilanne on oikeasti kamala niin nopeasti pari juttua millä pääsee eteenpäin;
asiakkuus lastenpsykiatriselle; pyydä lähete neuvolalääkäriltä, tai koululääkäriltä (oliko jo menossa kouluun?) tai ihan terveyskeskuksesta. Ilman lähetettä ei pääse erikoissairaanhoitoon ja valitettavasti näitä joutuu vaatimaan.
Lastenpsykiatri on se jota tässä tarvitaan, neuvolalääkärit ja muut ei ole psyykkisen puolen tai käytöshäiriöiden eksperttejä.
Väkivaltaisia lapsia lääkitään, se on jonkun mielestä ikävää, mutta joidenkin lasten kanssa ikävä pakko. Esim autismi tai kehitysvamma, jolloin lapsen raivarit ei tule laantumaan ymmärryksen myötä.
Heti ette lääkettä saa vaan kaikkea muuta ensin, tutkitaan lapsi (onko joku syy käytökseen, esim se autismi tai jotain muuta) tutkitaan perhe (miten kasvatatte) psykososiaaliset olot ja avut ja "tuet".
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että lapsi on ns. rajoillansa kokoajan ja ristiriidat saavat kattilan kiehumaan yli. Onko lapsi kuormittunut? Päiväkoti on itsessään jo tosi kuormittava ympäristö, erityisesti lapsi jolla on aistitiedon käsittelyn poikkeamaa (esim. Kuulo tai tunto) voi reagoida tosi voimakkaasti muihin lapsiin. Voimakkaassa tunnetilassa lapsi ei pysty oppimaan, eli kasvatuskeskustelut säästettävä rauhalliseen tilanteeseen.
Käytöksen taustasyyt olisi selvitettävä, onko jotain kehityksellistä. Muutoin tärkeää tilanteiden ennakointi ja kuormituksen rajaus. Mahdollistetaan lapselle onnistumisia. Suosittelen tutustumaan vireystilan ja sietoikkunan käsitteisiin.
Hakekaa apua ja pyytäkää tukea ja toimintaterapeutin arviointia neuvolasta sitkeästi, valitettavan joskus asiakkailta kuulen että huolta ja avuntarvetta oli vuosia ennenkuin se otettiin vakavasti.
T. Toimintaterapeutti
Ihan oikeasti? Sinulla ei taida olla omia lapsia? 😁
Terv. Viiden lapsen vanhempi
Mikä tuossa toimintaterapetin kirjoittamassa oli sinusta huvittavaa? En itsekään usko toimintaterapian keinoihin jos on vakavista oireista kyse (silloin otetaan käyttöön psykoterapia) mutta ihan asiaahan hän kuormittumisesta ym kirjoitti.
Viiden lapsen vanhempi ei tarkoita yhtään mitään osaamista, jos kaikki lapsesi ovat terveitä ja rauhallisella temperamentilla.
Nyt mietityttää, että jos teillä on kotona rakkautta, yhteistä tekemistä, välittämistä ja rajoja, niin mitä onkaan lapsen päivä päiväkodissa? Lyövätkö ja kiusaavatko toiset häntä siellä, kiroilun ilmeisesti ainakin on oppinut sieltä? Ihan varmasti tuo käytösmalli tarttuu, lapsi ajattelee, että hänhän huitaisee ensiksi niin, että toiset eivät hypi silmille.
Tätä olen valitettavasti töissä nähnyt joissakin erittäin kuormittuneissa ryhmissä, vaikka parhaamme olemme varhaiskasvattajina tehneetkin. 6-7 lasta alkoi käyttäytyä tämän käytösmallin levittyä todella väkivaltaisesti, hakkasivat toisiaan, heittelivät tavaroita, huusivat ja karjuivat. Kyseessä 5-vuotiaat lapset, joista osa oli kotona traumatisoitunut ja joutunut todistamaan väkivaltaa, osalla myös selviä nepsy-oireita.
Olisiko päiväkodin vaihto aiheellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika katsoa peiliin. Tällaiset ongelmat löytyvät sieltä, poikkeuksetta. Jopa dignostoiduista ongelmista suurin osa on siellä peilikuvassa.
Eiköhän tuostakin lapsesta kasva ainakin kelaloinen kun odotellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sido kädet ja jalat yhteen ja vapautat yhden kerrallaan kun tarvitsee vaikka syödä.
Vierailija kirjoitti:
Saisitteko lapselle lähetteen lastenpsykiatriaan? Eihän tuo lapsi kunnossa ole ja varmastikin osaatte itse melko hyvin arvioida eron ns. normaalin käyttäytymisen ja poikkeavan käyttäytymisen välillä.
En nyt vielä tuon ap:n kuvauksen perusteella menisi diagnosoimaan lasta.
Lapsi ei ole valmis, vaan vasta opettelee käsittelemään tunteita ja joskus ne vaan ovat liian isoja lapsen käsiteltäviksi. Lapset ovat myös erilaisia ja siinä missä toinen lapsi vetäytyy sivuun, kun asiat eivät mene niinkuin haluaa, toinen taas räjähtää.
Oma keskimmäinen lapseni oli aloituksen kaltainen ja olin jo ihan varma, että hän päätyy vähintäänkin nuorisorikolliseksi. Kävimme myös perheneuvolassa hänen kanssaan. Mun oli kuitenkin aika helppo ymmärtää häntä, koska itsekin olen luonteeltani erittäin äkkipikainen. Kun noita konflikteja tuli, pyrin siihen, että nuo tapaukset selvitettiin heti - ei poislähtemällä vaan ensin rauhoittamalla ja sitten esim anteeksipyynnöllä tai juttelemalla mitä tapahtui ja miten muuten sen olis voinut hoitaa.
Pikkuhiljaa asiat helpottuivat ja kouluaika ja murrosikäkin menivät ihan ok. Hänestä ei missään vaiheessa tullut kovin sosiaalista, mutta muutama hyvä kaveri oli ja on edelleen.
Tällä hetkellä poikani on töissäkäyvä perheenisä ja muutaman vuoden päästä ehkä painii samojen ongelmien kanssa lapsensa takia - ainakin, jos lapsi on isäänsä tullut.
Hommatkaa kersa jonkun vanhemman/vahvemman kersan seuraan joka pätkäsee turpaan jos perseilee, siitäpäs oppii
Ei noille luonnevikaisille ole mitään tehtävissä, osa hieman järkiintyy iän myötä viidenkympin tienoilla, osa ei koskaan.
Miten alle kouluikäinen voitaisiin edes henkilö kohtaisesti tunnistaa kun joku kysyy ikää🤣🤣 Menkää psykologille sen lapsenne kanssa ja jos ei auta niin neurologi. Ei ole niin vaikeeta..
Voi auttaa jos ap opettelet reagoimaan neutraalisti noissa tilanteissa. Ei sekään ihan oikein ole että lähdette dramaattisesti leikkitreffeiltä pois jos nyrkki vähän heilahtaa. Parempi voisi olla esim että menet rauhallisena mukaan toimintaan ja yrität ohjata tilannetta muuhun suuntaan. Lapsi ei osaa vielä toimia oikein ja tarvitsee apuasi. Minulla on kokemusta vähän vastaavasta, eniten auttoi ettei itse heti kuumentunut nollasta sataan. Mutta tämä oli itselleni vaikea oppi kun se tuntuu niin ”luonnottomalta”. Ja aikakin auttoi, kyllä ne itsesäätelykeinot koko ajan kasvavat. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi tönäisee toista lasta, niin älä mene väliin. Anna sen toisen lapsen puolustautua ja lyödä takaisin. Kun lapsesi tulee vaatimaan sympatiaa, niin toteat että niin makaa kuin petaa.