Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Vierailija kirjoitti:
Eniten nyppii, kun osa vanhemmista kuvittelee, että me vanhemmat hyväksyisimme lapsen aggressiivisen käytöksen. Emme hyväksy! Se surettaa ja hävettää. Lasta kielletään, mutta emme tietenkään ole läsnä esim. päiväkodissa estämässä, jos äkillinen lyömistilanne sattuu. Emmekä todellakaan puolustele lapsen tekoja, päinvastoin. Ja jos joku lyö lasta päiväkodissa, meidän reaktiomme asiaan on "Onpa ikävää, Paavo. Huomaatko, miten pahalta sinusta tuntuu, kun joku lyö sinua? Niin se tuntuu toisistakin pahalta, jos sinä lyöt heitä."
Lakatkaa kuvittelemasta, ettemmekö me aggressiivisten lasten vanhemmat kasvattaisi lapsiamme. Jostain syystä ovat vain kovapäisiä ja eivät millään meinaa oppia, että toisia ei lyödä.
Eli ovat empatiakyvyttömiä ja kehitysviiveisiä?
Vierailija kirjoitti:
Onko aggressiivisuutta, jos 1-vuotias (1) puree, yrittää purra aikuisia, kaiketi saadakseen huomiota. Näykkäisee. Vaarana, että voisiko purra oikeasti.
Näykkäise takaisin.
Kannattaa huolehtia, että aggressiivisen lapsen leikkikaverit ovat häntä vanhempia ja ainakin kookkaampia. Ei missään nimessä samanikäisiä tai nuorempia.
Kyllä elämä sitten opettaa tavoille.
Eiköhän lapsen käytöstapojen opettelu ala jo siitä lähtien, kun lapsi ottaa kontaktin ja häneen otetaan kontaktia. Vai mihin ikään mennessä voi ruveta opettamaan käytöstapoja???? Ihan hölmöä määrittää joku ikä. Tietysti normaalit kehitysvaiheet kuuluvat jokaisen ihmisen elämään mutta ei se elämän oppiminen ala mistään varsinaisesta numerosta.
Vierailija kirjoitti:
empatiaa ei voi opettaa- lapsi sisäistää empatian vain jos häntä kohtaan ollaan empaattisia, jolloin käsitys ja kokemus menee solutasolle, epigeneettisesti DNA- ketjuihin asti
ja mitä eläimiin tulee, niin se onkin kiperämpi juttu, kun yhteiskuntamme on lähes psykopaattinen, todella julma eläimiä kohtaan jolloin päätyvät pitkän kärsimyksen jälkeen lautasille asti - ensin lapsia opetetaan olemaan kilttejä eläimille ja sen jälkeen lapset opetetaan syömään heitä 😮 ----- miten nurinkurinen, skitsofreeninen juttu !
Tuotantoeläimet ovat olemassa vain tullakseen syödyksi.
Siksi ne on domestikoitu ja jalostettu. Ne ovat meidän luomuksemme, vain ja ainoastaan maidon- ja lihantuotannon takia.
Ja paskan tietysti. Se oli 1800-luvulla arvokkainta mitä lehmä tuotti.
Eikös sieltä päiväkodista voi VEO:n ottaa yhteyttä? Jos hän on ammattilainen niin hänen pitäisi asiaa viedä eteenpäin. Etenkin kun te vanhemmat olette asioista avoimia ja haluatte apua. Niin en näe mikä estäisi. Jos vaikka lapsi pääsisi johonkin tutkimuksiin tulevaisuudessa.
Jos hyvin käy niin voi saada jonkinlaisen avustajan ryhmään... nykyään vaan harmi että täytyy olla todella painavat syyt siihen. Ja nykyisin perusryhmissä on usein vähintään parikin ketkä lyö, huitoo ja viskelee tavaroita eikä lisäkäsiä saada. Mutta yrittäkää silti viedä asiaa eteenpäin. Sillä koulussa on aika ikävä joutua tappeluihin ja (viimeistään) sieltä voi toiset antaa samalla takaisin jne.
Vierailija kirjoitti:
empatiaa ei voi opettaa- lapsi sisäistää empatian vain jos häntä kohtaan ollaan empaattisia, jolloin käsitys ja kokemus menee solutasolle, epigeneettisesti DNA- ketjuihin asti
ja mitä eläimiin tulee, niin se onkin kiperämpi juttu, kun yhteiskuntamme on lähes psykopaattinen, todella julma eläimiä kohtaan jolloin päätyvät pitkän kärsimyksen jälkeen lautasille asti - ensin lapsia opetetaan olemaan kilttejä eläimille ja sen jälkeen lapset opetetaan syömään heitä 😮 ----- miten nurinkurinen, skitsofreeninen juttu !
NO nyt on suurinta soopaa ikinä. Todellakin empatiaa voi JA PITÄÄ OPETTAA lapselle pienestä pitäen. Keskustella siitä, miltä itsestä tuntuu ja miltä toisista tuntuu. Kaikilla lapsilla ei ole luontaisesti voimakasta empatiakykyä, joten sitä todellakin pitää opettaa ja pitää iskostaa sitten sitä kautta, että mitäs jos sinulle tehdään kuten sinä teet toiselle?
Maailman yksinkertaisin asia opettaa empatiaa olisi opettaa lapset hoivaamaan ja pitämään huolta pienemmistä ja heikommista, esim. eläimistä. Mistä sen sijaan tee aikuiset? Vähät välittää, jos lapset esim. rääkkää nuijapäitä tms. Kun siinä jos missä olisi oiva paikka opettaa, että vaikka olet täysin vallassa suhteessa toiseen, oikea tapa on auttaa ja olla empaattinen.
Ja sitten niille vähemmän empaattisille: suurin osa koulukiusaamisestakin loppuisi jos kaikki vanhemmat tekisi, kuten tiedän yhden vanhemman tehneen: Lapsellaan oli paljon merkkivaatteita, ja olivat muutenkin varakkaita. Äiti sanoi lapselleen, että jos IKINÄ kuulee, että lapsi on kiusannut toista lasta vaatteista tai köyhyydestä tms. niin siltä seisomalta kaikki lapsen merkkitavarat lähtee sille lapselle, jota on mennyt kiusaamaan.
Ei kiusannut ketään se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
empatiaa ei voi opettaa- lapsi sisäistää empatian vain jos häntä kohtaan ollaan empaattisia, jolloin käsitys ja kokemus menee solutasolle, epigeneettisesti DNA- ketjuihin asti
ja mitä eläimiin tulee, niin se onkin kiperämpi juttu, kun yhteiskuntamme on lähes psykopaattinen, todella julma eläimiä kohtaan jolloin päätyvät pitkän kärsimyksen jälkeen lautasille asti - ensin lapsia opetetaan olemaan kilttejä eläimille ja sen jälkeen lapset opetetaan syömään heitä 😮 ----- miten nurinkurinen, skitsofreeninen juttu !
Tuotantoeläimet ovat olemassa vain tullakseen syödyksi.
Siksi ne on domestikoitu ja jalostettu. Ne ovat meidän luomuksemme, vain ja ainoastaan maidon- ja lihantuotannon takia.
Ja paskan tietysti. Se oli 1800-luvulla arvokkainta mitä lehmä tuotti.
Olisi edelleen arvokkainta lannoitetta, jolla tulisi oikeasti ravitsevaa ja myrkytöntä ruokaa, mikä auttaa myös adhd:hen ja moneen muuhun vastaavaan. Nyt kun Suomi on laittanut itselleen pakotteet Venäjää vastaan, niin emme saa sieltä enää niitä maaperää köyhdyttäviä myrkkylannoitteita. Niinpä Suomi aikoo hankkia niitä muualta ja nosti tämän kuun alusta lannoitteiden sallittuja raskasmetalli kadmiumin pitoisuuksia.
Oikeaa luomu ruokaa on peruste terveelliselle aivojen kehitykselle, terveydelle ja mielenterveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
empatiaa ei voi opettaa- lapsi sisäistää empatian vain jos häntä kohtaan ollaan empaattisia, jolloin käsitys ja kokemus menee solutasolle, epigeneettisesti DNA- ketjuihin asti
ja mitä eläimiin tulee, niin se onkin kiperämpi juttu, kun yhteiskuntamme on lähes psykopaattinen, todella julma eläimiä kohtaan jolloin päätyvät pitkän kärsimyksen jälkeen lautasille asti - ensin lapsia opetetaan olemaan kilttejä eläimille ja sen jälkeen lapset opetetaan syömään heitä 😮 ----- miten nurinkurinen, skitsofreeninen juttu !
NO nyt on suurinta soopaa ikinä. Todellakin empatiaa voi JA PITÄÄ OPETTAA lapselle pienestä pitäen. Keskustella siitä, miltä itsestä tuntuu ja miltä toisista tuntuu. Kaikilla lapsilla ei ole luontaisesti voimakasta empatiakykyä, joten sitä todellakin pitää opettaa ja pitää iskostaa sitten sitä kautta, että mitäs jos sinulle tehdään kuten sinä teet toiselle?
Maailman yksinkertaisin asia opettaa empatiaa olisi opettaa lapset hoivaamaan ja pitämään huolta pienemmistä ja heikommista, esim. eläimistä. Mistä sen sijaan tee aikuiset? Vähät välittää, jos lapset esim. rääkkää nuijapäitä tms. Kun siinä jos missä olisi oiva paikka opettaa, että vaikka olet täysin vallassa suhteessa toiseen, oikea tapa on auttaa ja olla empaattinen.
Ja sitten niille vähemmän empaattisille: suurin osa koulukiusaamisestakin loppuisi jos kaikki vanhemmat tekisi, kuten tiedän yhden vanhemman tehneen: Lapsellaan oli paljon merkkivaatteita, ja olivat muutenkin varakkaita. Äiti sanoi lapselleen, että jos IKINÄ kuulee, että lapsi on kiusannut toista lasta vaatteista tai köyhyydestä tms. niin siltä seisomalta kaikki lapsen merkkitavarat lähtee sille lapselle, jota on mennyt kiusaamaan.
Ei kiusannut ketään se lapsi.
Tämä. Vanhemmat katsovat vierestä kun lapset jahtaavat lintuja, heittävät sorsia kivillä jne.
Ja samat vanhemmat viihtyvät viikonloput kauhuleffojen parissa ja pelaavat räiskintäpelejä. Toiset heistä viettävät näiden parissa aikaa ihan koko perheellä.
Olen ollut itse paikalla kun televisio pauhasi k18 ohjelmaa ja taaperot säikkysilmin leikkivät niinkuin eivät huomaisi televisiota mutta vilkaisuja siihen suuntaan ei voinut olla huomaamatta.
Minusta on tärkeää se, että minkälaisia asioita lisää elämäänsä, sellaiset aiheet nousevat keskiöön. Minkälaisiin kontakteihin ja kommunikaatiotapoihin panostan. Sellainen lisääntyy. Lempeys, ystävällisyys, rauhallisuus, yhteisöllisyys lisääntyvät vain keskittämällä elämänsä näiden asioiden ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten nyppii, kun osa vanhemmista kuvittelee, että me vanhemmat hyväksyisimme lapsen aggressiivisen käytöksen. Emme hyväksy! Se surettaa ja hävettää. Lasta kielletään, mutta emme tietenkään ole läsnä esim. päiväkodissa estämässä, jos äkillinen lyömistilanne sattuu. Emmekä todellakaan puolustele lapsen tekoja, päinvastoin. Ja jos joku lyö lasta päiväkodissa, meidän reaktiomme asiaan on "Onpa ikävää, Paavo. Huomaatko, miten pahalta sinusta tuntuu, kun joku lyö sinua? Niin se tuntuu toisistakin pahalta, jos sinä lyöt heitä."
Lakatkaa kuvittelemasta, ettemmekö me aggressiivisten lasten vanhemmat kasvattaisi lapsiamme. Jostain syystä ovat vain kovapäisiä ja eivät millään meinaa oppia, että toisia ei lyödä.
Eli ovat empatiakyvyttömiä ja kehitysviiveisiä?
Ei empatia liity tähän, vaan impulssikontrollin puute. Se on tietty alue otsalohkossa ja niissä on synnynnäisiä eroja.
Voi liittyä myös kuormittuminen, eli kirjaimellisesti kiehuu yli, hermosto ei pysty rauhoittumaan, sitten räjähtää. sitäkään ei tee tahallaan.
Sitten on nuoria, jotka tekee raivoamista myös tahallaan, heillä on joku tietoinen päämäärä sillä raivoamisella (muiden kiristäminen tms), draamakuningattaret ja lähiökingit. Mun mielestä liian helposti laitetaan nuoren raivarit jonkun hallitsemattoman nepsyyden tai impulssikontrollin tai murrosiän piikkiin; on niitäkin, jotka on minäkeskeinen nykyajan kasvatustyyli pilannut.
Soita poliisi paikalle niin se tulee antamaan lapsipedolle paris sähkösokkia opetukseksi. Luulisi että apina ottaa opikseen.
Varmaan joku vammainen kyseessä.
Lapsi on jo aikuinen, joten voin lohduttaa vanhempia. Lapsemme oli juuri tuollainen noin seitsemänvuotiaaksi asti. Minulla meni pitkään ennen kuin älysin kysyä lapselta itseltään, mitä hän haluaisi että tehdään kun hän saa hullun raivarinsa. Halusi tiukkaan halaukseen. Raivarit olivat turvattomuttaa, tuskaa siitä ettei hallinnut tunteitaan eikä ymmärtänyt, mitä itsessä tapahtuu. Tunteiden sanoitus voi vähän auttaa, mutta rajansa silläkin on, kun on kyse pienestä lapsesta.
Sain asiantuntijalta ohjeen satsata ja keskittyä lapseen, esimerkiksi leikkiä vain hänen kanssaan. Ei todellakaan auttanut. Sai raivarin, kun se hauska loppui.
Päättelin, että kuormitus tuotti raivarit. Hankaluutena vanhemmille on tunnistaa, mikä kuormittaa. Se voi olla todella pieni juttu. Usein kyse oli jostakin hänelle yllättävästä tilanteesta. Silloin auttaa ennakointi ja tasainen, toistuva arki. Ehkä annatte liikaakin huomiota lapsellenne, hän tuntee rasituksena sen, että pyörittää perhettä.
Lapsen kasvaminen ja kehittyminen tuo teille kaikille helpotuksen.
Vaikuttaisi siltä, että paljon on keskusteltu. Se myös rasittaa lasta eikä auta enää toivotusti. Nyt keskustelua vähemmän ja selkeästi kielletään, ja ollaan ehdottoman johdonmukaisia. Kun kielletään, lapselle ei toistella "olet rakas" - juttuja. Se lienee lapselle jo selvä, että rakastetaan. Ei toivotun käytöksen kieltäminen saatava perille. Lapsi kestää sen, että puhutaan Vain, mitä Ei saa tehdä. Vahva vanhempi kestää sen myös, nyt kielletään ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
olen ollut lapsi 60-luvulla,risusta kintuille,läimäytys tai joku muu "selkäsauna"toimi... ja kun tiedettiin mistä se tuli,niin ei jäänyt traumoja,kuritus kun ei tullut ilman syytä.fyysinen kuritus aiheuttaa myös häpeää,joka toimii aika hyvänä ehkäisijänä tulevia tilanteita varten,oli noloa saada kuritusta,en puhu nyt mistään "hakkamisesta" vaan sopivasti. jos lapselle sanotaan,että kun lyöt toista,tai alat riehumaan,saat samalla mitalla takaisin,ja myös se toteutetaan eikä vaan jää hölinäksi,korvasta kiinni,ja poistetaan paikalta,jos ei osaa käyttäytyä..luunappi otsaan..niin uskon että tehoaa,ainakin jos lapsella on jonkunlainen järki päässä,se selkäsaunan pelko on hyvä kasvattaja.no nyt tulee tietysti tuutin täydeltä kaikenlaista lässytystä kuinka on niin väärin lasta kurittaa,mutta jos se toteutetaan loogisesti ,niin toimii varmasti paremmin kun nämä "keskustelut asiantuntijoiden kanssa" teoria kun ei aina korvaa käytäntöä.ehkä omalla kohdalla toimi hyvänä kasvattajana myös se ,että meitä oli 9 sisarusta,siinä porukassa kun ei kukaan voinut olla "keskipiste",itsekäs meuhkaaja,vaan jo sisaruksien kesken palautettiin "maan pinnalle".ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin,huumeiden,poliisin eikä muunkaan kanssa,joten ei se pieni kuritus ole päätä sotkenut,ainakaan pahasti. vanha sanonta mielestäni pitää paikkansa "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee".repikää siitä!
Hemmottelette, ettekä vaadi lapselta mitään. - Ei ole normaalia, että passaatte penskaa kuin pascaa tikun nokassa ja sitten vähän kieltelette. Ei kukaan opi sillä lailla. Ottakaa lapselta pois kaikki, mistä hän pitää ja antakaa takaisin, kun käytös on sen arvoista. Rajut otteet kehiin, ei tuosta muuten mitään tule. Tai antakaa se pois, jos se on ihan sosiopaatti.
Miten kehtaat kertoa palstalla kauheasta kakarastasi? Eikö tuosta jo tunnista teitä? Viekää neuropsykologin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muita lapsia? Uusioperhe? Saattaa olla ainakin huomionhakuinen.
Mikä on uusioperhe?
Oletan, että vanhemmat toivovat ammattilaisen näkevän, miten aggressiivisuus kehittyy ja minkäalisessa tilanteessa. Sellaista tilannetta ei saada toistettua esim.psykologin vastaanotolla. Lapsi on selvästi ammattiavun tarpeessa, mutta avun saaminen ei ole mikään helppo nakki. Vanhempien tulee otta yhteys ihankaikkiin mahdollisiin instansseihin, vaatia lapselleen neuropsykologisia tutkimuksia. ja jos/kun jokin poikkeavuus todetaan, vaatia apua siihen. Se kannattaa aloittaa jo ennen kouluikää, jott aapu aolisi valmiinamys heti koulun alkaessa.
Toivotavn vanhemmille voimia,en jaksa lukea koko ketjua kaikkine idioottimaisuuksineen.