Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua risoo se, miten rauhallisten lasten vanhemmat syyllistävät levottomien, aggressiivisten ja tottelemattomien lasten vanhempia näiden lasten käytöksestä. Ihmetellään, miksi ei kasvateta, eikä sanota ei. Eivät käsitä, että todella tehdään kasvatustyötä ja paljon tehdäänkin, mutta se, mikä kiltin ja rauhallisen lapsen kasvatukseen riittää, ei riitä tottelemattomalle lapselle.

Samalla tekisi mieli kysyä: jos lapsesi on kiltti, rauhallinen ja arka, muuttuuko hän sosiaaliseksi ja rohkeasti sillä, että käsket? Päästääkö äidin lahkeesta irti ja lähtee rohkeasti tutkimaan ympäristöään sillä, että käsket? muuttuuko arka ja rauhallinen lapsesi rohkeaksi, pelottomaksi ja vilkkaammaksi sillä, että käsket? Alkaako lapsesi käskemällä puhua muille reippaasti, jos tähän asti hän ei ole lainkaan rohkaistunut puhumaan? Ei tietenkään. Miksi oletat, että se levoton ja tottelematon lapsi muuttuisi pelkästään käskemällä? Muutos vaatii paljon työtä ja joskus se suurikin työ voi lopulta merkitä vain pieniä muutoksia lapseen.

Kerää alapeukkuja, mutta sitten kerää:

Jossain asiassa helpon lapsen vanhemmat kuvittelevat, että helppous on heidän kasvatuksensa ansiota. Ei käsitetä, että lapsi on vain luonnostaan "helppo" jonkin asian osalta ja hänen persoonansa/temperamenttinsa on sellainen, että asia sujuu vaivattomasti. Sen sijaan vanhempi kuvittelee asian olevan kasvatuksensa ansiota: "Me kasvatetaan kunnolla, niin Isla nukkuu sikeästi yönsä/Leevi ei koskaan lyö ketään/Livia on niin reipas ja juttelee joka paikassa rohkeasti/Väinö syö kaikkea mukisematta." Sitten syyllistetään muita vanhempia, että jos kasvattaisitte paremmin ja lapsenne noudattamaan sitä, mitä sanotte, niin Sofiakaan ei heräilisi öisin ja kömpisi vanhempien väliin nukkumaan/Samuel ei menettäisi hermojaan ja löisi ketään/Lilja muuttuisi hiljaisesta lapsesta sosiaalisesti rohkeaksi/Eino ei nirsoilisi enää, vaan söisi kaikkea.

Ei yksinkertaisesti käsitetä, että jotkut asiat eivät muutu vain käskemällä. Vaikka lasta kuinka jossain asiassa käskisi ja kasvattaisi, voi kasvatustyön lopputulos jäädä laihaksi. Se voi olla sitä, että Sofia ei tulekaan vanhempien viereen enää teininä/Samuel ei tirvaise toisia lapsia enää usein/Lilja uskaltaa joskus avata suunsa vieraassa seurassa/Eino oppii syömään paria uutta ruokalajia. 

Nämä sun kirjoitukset kuulostaa tosi katkerilta.

Ensinnäkään et voi tietää miten helppoja toisten lasten ovat: Sinä saatat nähdä hyvin käyttäytyvän lapsen, mutta et voi tietään millaista pohjatyötä siinä on tehty tai miten lapsi käyttäytyy jossakin toisessa tilanteessa.

Ja toisekseen: En oikein ymärrä mitä ajat takaa tällaiselle helppojen lasten sotkemisella nyt tähän asiaan? Aivan ihmeellistä huomion siirtämistä pois aivan ilmeisesti ongelmasta.

"Helppo" eli  toisinsanoen hyvin käyttäyvä lapsi ei  ole mikään ongelma vaikka sinua selvästi harmittaakin, että sellaisiakin lapsia on olemassa. Luojan kiitos on vielä lapsia jotka osaavat käyttäytyä, eivätkä kaikki ole väkivaltaisia ja täysin vailla kontrollia.

Helppojen lasten vanhemmat voivat olla tyytyväisiä siihen, että heidän lapset osaavat käyttäytyä ja se on täysin ansaittua ylpeyttä: Oli sitten lapsen persoona sellainen että se jo lähtkökohtaisesti auttaa pääsemään siihen lopputulokseen tai ei. Todella törkeä yrittää viedä pohja toisten saavutuksilta spekuloimalla jotain ihme yleistyksiä "helppojen lasten vanhemmista".

T: lastenhoitaja.

Mitenkä tämä teoriasi hyvin kasvatetuista lapsista pätee siihen, että monessa perheessä on yksi käytöshäiriöinen lapsi joka terrorisoi koko perhettä mukaanlukien sisarukseksensa joilla ei ole mitään käytöshäiriöitä. Yleensä käy niin, että sisarukset alkavat oireilla ja pelätä tätä käytöshäiriöistä ja sisarukset otetaan huostaan mutta se käytöshäiriöinen jätetään kotiin vanhempien "iloksi".

Ihan sivusta kommentoin, en niinkään puolusta tuota lainaamaasi kommentoijaa.

Jokainen lapsi on yksilö ihan syntymästään lähtien ja saattanut periä hyvinkin erilaisen geenicocktailin kuin sisaruksensa. Lisäksi, vaikka kaikki lapset kasvattaisi samalla tavalla, yhdellekään lapselle ei pysty tarjoamaan täysin identtistä kasvuympäristöä ja elämänkokemuksia. Tässä kohtaa niitä kasvatustaitoja ja yhteiskunnan tukirakenteita sitten oikeasti aletaan punnitsemaan, kun helppojen lasten lisäksi perheessä on yksi haastava lapsi. Pahimmillaan tilanne menee sitten juurikin noin kun kuvaat.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus noita korkeakoulutettuja! Ette ole sen parempia kuin muutkaan, uskokaa tai älkää! Vain kodin tasapainoisuus ja perusturvallisuus on tärkeä.

Lapsi saa niin hyviä kuin kuin huonoja vaikutteita useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä. Ikävää, jos lapsi ei saa hänen tarvitsemaansa huomiota. Esimerkiksi tiedän perheitä, joissa ainut vanhempi tai molemmat vanhemmat on liimautuneena puhelimeen ja lapsi katsoo telkkaria ja vanhempi antaa ruokaa kännykkä kourassa. Kyläillessäni yritän sitten viettää aikaa lasten kanssa ja yritän myös herättää vanhemmat tajuamaan itsekästä toimintaansa. 

Moni korkeakoulutettu on ihan tavallisesta työläisperheestä; vanhemmat jotain terveydenhoitajia ja ylioppilasmerkonomeja. Mistä ne älykkäät geenit olisi häneen pompanneet kun ei hänen vanhemmissaan niitä ole?

Kuulostaa, että lapsi on ns. rajoillansa kokoajan ja ristiriidat saavat kattilan kiehumaan yli. Onko lapsi kuormittunut? Päiväkoti on itsessään jo tosi kuormittava ympäristö, erityisesti lapsi jolla on aistitiedon käsittelyn poikkeamaa (esim. Kuulo tai tunto) voi reagoida tosi voimakkaasti muihin lapsiin. Voimakkaassa tunnetilassa lapsi ei pysty oppimaan, eli kasvatuskeskustelut säästettävä rauhalliseen tilanteeseen.

Käytöksen taustasyyt olisi selvitettävä, onko jotain kehityksellistä. Muutoin tärkeää tilanteiden ennakointi ja kuormituksen rajaus. Mahdollistetaan lapselle onnistumisia. Suosittelen tutustumaan vireystilan ja sietoikkunan käsitteisiin.

Hakekaa apua ja pyytäkää tukea ja toimintaterapeutin arviointia neuvolasta sitkeästi, valitettavan joskus asiakkailta kuulen että huolta ja avuntarvetta oli vuosia ennenkuin se otettiin vakavasti.

T. Toimintaterapeutti
 

Lastenpsykiatrialle vaan tutkimuksiin, etenkin vuorovaikutus, mim-asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus noita korkeakoulutettuja! Ette ole sen parempia kuin muutkaan, uskokaa tai älkää! Vain kodin tasapainoisuus ja perusturvallisuus on tärkeä.

Lapsi saa niin hyviä kuin kuin huonoja vaikutteita useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä. Ikävää, jos lapsi ei saa hänen tarvitsemaansa huomiota. Esimerkiksi tiedän perheitä, joissa ainut vanhempi tai molemmat vanhemmat on liimautuneena puhelimeen ja lapsi katsoo telkkaria ja vanhempi antaa ruokaa kännykkä kourassa. Kyläillessäni yritän sitten viettää aikaa lasten kanssa ja yritän myös herättää vanhemmat tajuamaan itsekästä toimintaansa. 

Moni korkeakoulutettu on ihan tavallisesta työläisperheestä; vanhemmat jotain terveydenhoitajia ja ylioppilasmerkonomeja. Mistä ne älykkäät geenit olisi häneen pompanneet kun ei hänen vanhemmissaan niitä ole?

Työläiset ovat vähän eri asia kuin terveydenhoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että lapsi on ns. rajoillansa kokoajan ja ristiriidat saavat kattilan kiehumaan yli. Onko lapsi kuormittunut? Päiväkoti on itsessään jo tosi kuormittava ympäristö, erityisesti lapsi jolla on aistitiedon käsittelyn poikkeamaa (esim. Kuulo tai tunto) voi reagoida tosi voimakkaasti muihin lapsiin. Voimakkaassa tunnetilassa lapsi ei pysty oppimaan, eli kasvatuskeskustelut säästettävä rauhalliseen tilanteeseen.

Käytöksen taustasyyt olisi selvitettävä, onko jotain kehityksellistä. Muutoin tärkeää tilanteiden ennakointi ja kuormituksen rajaus. Mahdollistetaan lapselle onnistumisia. Suosittelen tutustumaan vireystilan ja sietoikkunan käsitteisiin.

Hakekaa apua ja pyytäkää tukea ja toimintaterapeutin arviointia neuvolasta sitkeästi, valitettavan joskus asiakkailta kuulen että huolta ja avuntarvetta oli vuosia ennenkuin se otettiin vakavasti.

T. Toimintaterapeutti
 

Toimintaterapeutille kysymys:

Meillä olisi itsellämme epäily, mikä voisi olla (ainakin yksi syy) lapsen käytöksen taustalla: sensorisen integraation häiriö. Saako tähän asiaan todella apua kunnalliselta toimintaterapeutilta? Osaako jokainen toimintaterapeutti auttaa asian kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi on?

En sano tarkkaa ikää, jotta lapsi ei olisi tunnistettavissa. Ei ole enää taapero, mutta alle kouluikäinen.

Ap

Oikein.

Jos sanoisit iän, esim 5 vuotta, kaikki tietäisi heti, että kyseessä on teidän Charlottachristoffer. 

Eiku...

Antakaa lapsi adoptioon, vahinko kiertämään.

"... ja siihen asti aikuinen pysyy jatkuvasti käsivarren mitan päässä kun muita lapsia on lähettyvillä."

Tämä on hyvä neuvo, jos lapsi ei vielä osaa leikkiä "nätisti" toisten lasten kanssa, häntä ei voi jättää valvomatta leikkimään. On oltava tarpeeksi lähellä, jotta ehtii pysäyttämään ennen väkivaltaa. 

Ja joku kirjoitti, ettei lapsi muista pitkään esim. olla juoksematta uimahallissa, silloin pidetään vanhempaa kädestä kiinni loppu uimahalleilun ajan tai lähdetään pois ja yritetään seuraavalla kerralla uudelleen ja pysytään pysäytysetäisyydellä, kunnes taito on lapsella hallussa. Ei lapsen voi antaa halkaista kalloaan liukkailla kaakeleilla!

Ennen päiväkodeissakin oli enemmän (ja lapsista kiinnostunutta!) henkilökuntaa huomaamaan tilanteita ajoissa ennen kuin jollain on silmäkulma auki ja kun tilanteisiin puututtiin ajoissa, lapset eivät oppineet kolhimaan toisiaan. 

Lasten leikkien jatkuva vahtiminen on ainakin minulle todella raskasta, mutta jos lapsi ei vielä osaa, niin pakollista. Jotkut lapset voi jättää leikkimään keskenään, toisia ei. Ja joskus olisi hyvä hieman seurata koululaistenkin keskinäisiä touhuja, voisi ehtiä estämään kiusaamisia/hölmöilyjä...

Allekirjoitan myös huomion, että monet uskovat olevansa erinomaisia kasvattajia, kun ovat sattuneet saamaan lapsia, jotka kasvavat, nukkuvat, syövät, oppivat ja käyttäytyvät hyvin. Kyllä niihin kaikkiin osalla lapsista pystyy kasvatuksella puuttumaan suuntaan ja toiseen, mutta osalla lapsia ei vanhempien hyvät taidot, työ ja hyvä tahto muuta tilannetta mitenkään.

Kotona rauhallinen ilmapiiri, läsnäoloa, ei huutamista, säännöllisttä, sylissäpitoa, ruoka-ajat, ulkoilua, Rakkautta ja Rajat. 

Se on väkivaltaa tujkapöllyt ja luunapit

Siis päiväkoti-ikäinen tönäisee toista niin pitää lähteä heti kotiin? Te ylireagoitte aika rajusti. Tuollainen tilanne rauhoittuu kahdessa minuutissa. Apua te kylläkin tarvitsette, koska tuolla menolla te soitatte poliisia siinä vaiheessa kun lapsi kymmenvuotiaana vaikka lintsaa koulusta yhdesti.

Miten olisi jälki abortti tälle elukalle

Tuonikäiselle pitää näyttää, kuka määrää. Tiukka puhuttelu, lelut ja viihde pois, nurkkaan seisomaan tms. Vanhemman pitää jaksaa pysyä tiukkana, vaikka lapsi käyttäytyisi huonosti uudestaan ja uudestaan. Alle kouluikäisen kanssa kurinpalautuksrn pitäisi vielä onnistua hyvin, ellei lapsella ole jotain erityistä vammaa. Liika kepsuus pois, vanhempia pitää totella.

Ennenvanhaan tuollaisille lapselle annettiin vitsaa, joka yleensä auttoikin.

Miten olisi poliisi joka voisi antaa vähän sähköhoitoa taaperolle. Lastensuojeluilmoitus kannattaa myös tehdä. Olisiko huostaanotto tai jatkossa koulukoti ratkaisu räyhääjälle.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lapsi adoptioon, vahinko kiertämään.

Tää olis muuten hyvä, jos lapsi ei tottele, sanokaa sille että annatte sen adoptioon sellaiseen perheeseen missä saa huutaa, tapella ja riehua aamusta iltaan ja joskus öisinkin :DDD

Voisiko lapsen saada kanavoimaan aggressioitaan johonkin harrastukseen mitä pystyisi tehdä itsekseen? Opetella soittamaan jotain soitinta, toki ei niin vaikeaa että raivoissaan hajottaa sen.

Taistelulajeja tai nyrkkeilyä ei ainakaan kannata viedä harrastamaan, koska lopputuloksena on sitten tulevaisuudessa se kaupungilla ja baareissa kännissä muita uhoava ja tappeluun provosoiva tyyppi joka kuvittelee olevansa voimakkaampi kuin muut, koska osaa! :-o Tällainen tapaus oli minun nuoruudessa, että vanhemmat laittoivat vilkkaan ja aggressiivisen, nollasta sataan hetkessä kiihtyvän poikalapsensa johonkin jujutsu tai karatetunneille, ja tämä sai siitä vaan lisäintoa alkaa vetää muita lärviin. Niin miehiä kuin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lapsi adoptioon, vahinko kiertämään.

Tää olis muuten hyvä, jos lapsi ei tottele, sanokaa sille että annatte sen adoptioon sellaiseen perheeseen missä saa huutaa, tapella ja riehua aamusta iltaan ja joskus öisinkin :DDD

Meille sanottiin lapsena että "Turkin Lappalainen" hakee teidät jos ette osaa olla kunnolla ja lopeta kauheaa mekastusta ja riitelyä. Peloteltiin että "Turkin Lappalainen" on kiroileva vihainen karvainen mies eikä kukaan halua olla tekemisissä sen kanssa. :D :D :D

Tämä päivänä tuo olisi varmaan jonkin sortin rassssismia, puhua turkkilaisesta lappalaisesta, ehkä?

Kuulostaa mun veljeltä, oli ihan kamala lapsi. 3-4v alkoi uhmaikä, joka kesti n 10 vuotiaaksi asti, jolloin alkoi murkkuikä (alkoi tosi aikaisin). Siihen loppui ja teini-ikä oli lekottelua sen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.

Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.

Eikö kuusivuotiaillakin ole yleensä jokin uhmakausi? Ja seuraavana vuonna mennään kouluun.