Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys

Vierailija
18.08.2026 |

Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi. 

Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).

Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta. 

Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.

Kommentit (534)

Vierailija
281/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nepsyydestä puhuvat:

Meillä on ainakin ongelmana ollut se, että edes ammattilaiset eivät ota asiaa todesta ja loput heistä ovat erimielisiä siitä, voisiko lapsi olla nepsy. Lapsi on viisas, kielellisesti lahjakas, todella sosiaalinen ja motorisilta taidoiltaan ikätasoa edellä. Samainen lapsi tulistuu nopeasti, on huono hillitsemään tunteitaan (saattaa heittää tavaran tai tönäistä aikuisia), pitää toistuvasti ääntä (siis muuta kuin puhetta), on äärimmäisen nirso ruoan suhteen, ei siedä meteliä (vaikka itse tuottaa sellaista ääntä tuottamalla!) jne. Koitapa tässä arvata, onko lapsi nepsy vai normaali, jolla haastavampi käytös/erityisyydet menevät kasvaessa ohi. Todellisuus on se, että lapsen haasteiden kanssa ei saa mitään kunnollista apua, kun osan ammattilaisista mielestä mitään ongelmaa ei edes ole.

Nepsyltähän tuo lapsi kuulostaa.

Vierailija
282/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tukasta kunnon otteella kiinni ja pyörittää menemään. Oppiipahan olemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vanhempien vastuulla hoitaa lapsensa. Miksi nykyään oletetaan että se olisi yhteiskunnan tehtävä?

Vierailija
284/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä mikään neuvola taida auttaa, kun kyse lienee lähinnä aggressiota ruokkivasta dieetistä!

Vierailija
285/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai ehkä kiellot ja neuvot on turhia, be eivät välttämättä auta. Taaperolle voi jo ennenkuin hän osaa puhua, niin eleillä opettaa kiellon ja hyväksymisen merkityksen. Kielloksi riittää pään pudistus ja vaikka etusormen nostaminen ja sana ei, hyväksymiseksi riittää nyökkäys ja sana hyvä. Pieni lapsi ymmärtää yksittäisiä ohjeita, ei pitkiä perusteluja. Eikä varsinkaan huutamista. Jos lapselle ei opeta mitään ihan pienestä, niin kolmevuotiaana aloitettu ohjaaminen on myöhäistä. Lapsi oppii myös esimerkistä, jos vanhemmat ja isommat lapset huutaa ja kiukuttelee, niin ei pidä ihmetellä pienen käytöstä. Ihmettelen aina olipa kapsi pieni tai jo isompi niin miksi vain kielletään tai käsketään mutta ei näytetä miten pitää tehdä ja olla. Esimerkkinä semmoinen, kun käsketään lapsen siivota oma huone, niin ei neuvota miten. Vanhempien pitää pelkkien kieltojen ja käskyjen ja moittimisen sijaan kannustaa ja neuvoa. Ehtivätkö ja viitsivätkö vanhemmat väittää lapsista, jotka eivät ole pyytämättä tulleet maailmaan vanhempien kiusaksi.

Vierailija
286/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä järkeä on vastailla ilkeästi ja epäempaattisesti ja aggressiivisesti ihmiselle, joka pyytää apua? Mieti sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla lapsilla sattuu olemaan pahempi temperamentti kuin toisilla. Mekin pidimme itseämme esikoisen kohdalla epäonnistuneina kasvattajina, kun lapsen tunteiden säätely oli todella heikkoa. Toka lapsi olikin sitten temperamentiltaan erilainen ja aloimme ymmärtää, että vika ei ollut meissä. Esikoisemme on nyt kolmannella ja päiväkodin murheet ovat taaksejäänyttä elämää, vaikka vielä 5-vuotiaan kohdalla pelkäsimme, ettei lapsestamme tule ikinä yhteiskuntakelpoista. Kyllä hänestä sellainen tuli, hän vain tarvitsi enemmän aikaa tunnetaitojen opetteluun.

Missä vaiheessa alkoi helpottaa? Miten tuitte tunnetaitojen opettelua? Miten päiväkodin aikuiset suhtautuivat lapseenne?

Nimim. samassa veneessä

Sanoisin, että eskarivuoden loppupuolella alkoi helpottaa: Silloin ei lyöminen ollut enää päivittäistä vaan pikemminkin viikottaista. Siitä se sitten väheni vielä entisestään.

 

Tunnetaitoja tuettiin samalla tavalla kuin aina ennenkin eli luimme paljon kehittääksemme empatiaa ja ymmärrystä maailmasta, yritimme vanhempina olla raivostumatta eli toimimme roolimalleina ja muistuttelimme hyvästä käytöksestä säännöllisesti ennen muiden lapsien kohtaamista. Kävimme myös läpi raivostumisia jälkikäteen yhdessä lapsen kanssa.

 

Olimme aina pitäneet kiinni ruutuajoista ja myös noudatimme kuuliaisesti ikärajoituksia. Eskarin kuluessa poistimme kotoamme myös kaikki muut suoratoistopalvelut kuin Yle Areenan, kun tuntui, että muissa suoratoistopalveluissa oli kamalasti tappelua lastenohjelmissakin. Yksittäisistä teoista koen, että tämä ehkä auttoi eniten – harmittaa, etten tehnyt sitä aiemmin, vaikka lapsi mankuukin yhä välillä tv:n perään.

 

Päiväkodin aikuiset suhtautuivat kahtalaisesti. Osa oli valmiina huomaamaan hyvän lapsessamme, mutta eräs opettaja taas ei muuta kuin huonoa nähnyt lapsessamme. Hänen yllytyksestään kävimme myös toimintaterapiassa, mutta koska lapsi käyttäytyi näissä tilanteissa hyvin, toimintaterapeutti ei nähnyt syytä jatkaa terapiaa.

Vierailija
288/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet epäonnistunut vanhempana. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet todella huono kasvattaja. 

Vierailija
290/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla lapsilla sattuu olemaan pahempi temperamentti kuin toisilla. Mekin pidimme itseämme esikoisen kohdalla epäonnistuneina kasvattajina, kun lapsen tunteiden säätely oli todella heikkoa. Toka lapsi olikin sitten temperamentiltaan erilainen ja aloimme ymmärtää, että vika ei ollut meissä. Esikoisemme on nyt kolmannella ja päiväkodin murheet ovat taaksejäänyttä elämää, vaikka vielä 5-vuotiaan kohdalla pelkäsimme, ettei lapsestamme tule ikinä yhteiskuntakelpoista. Kyllä hänestä sellainen tuli, hän vain tarvitsi enemmän aikaa tunnetaitojen opetteluun.

Missä vaiheessa alkoi helpottaa? Miten tuitte tunnetaitojen opettelua? Miten päiväkodin aikuiset suhtautuivat lapseenne?

Nimim. samassa veneessä

Sanoisin, että eskarivuoden loppupuolella alkoi helpottaa: Silloin ei lyöminen ollut enää päivittäistä vaan pikemminkin viikottaista. Siitä se sitten väheni vielä entisestään.

 

Tunnetaitoja tuettiin samalla tavalla kuin aina ennenkin eli luimme paljon kehittääksemme empatiaa ja ymmärrystä maailmasta, yritimme vanhempina olla raivostumatta eli toimimme roolimalleina ja muistuttelimme hyvästä käytöksestä säännöllisesti ennen muiden lapsien kohtaamista. Kävimme myös läpi raivostumisia jälkikäteen yhdessä lapsen kanssa.

 

Olimme aina pitäneet kiinni ruutuajoista ja myös noudatimme kuuliaisesti ikärajoituksia. Eskarin kuluessa poistimme kotoamme myös kaikki muut suoratoistopalvelut kuin Yle Areenan, kun tuntui, että muissa suoratoistopalveluissa oli kamalasti tappelua lastenohjelmissakin. Yksittäisistä teoista koen, että tämä ehkä auttoi eniten – harmittaa, etten tehnyt sitä aiemmin, vaikka lapsi mankuukin yhä välillä tv:n perään.

 

Päiväkodin aikuiset suhtautuivat kahtalaisesti. Osa oli valmiina huomaamaan hyvän lapsessamme, mutta eräs opettaja taas ei muuta kuin huonoa nähnyt lapsessamme. Hänen yllytyksestään kävimme myös toimintaterapiassa, mutta koska lapsi käyttäytyi näissä tilanteissa hyvin, toimintaterapeutti ei nähnyt syytä jatkaa terapiaa.

Kertomasi kuulostaa hyvin tutulta sen osalta, millaista päiväkotiaika oli.

Muuttuiko arkenne jotenkin, kun lapsen käytös alkoi eskarivuoden keväällä muuttua? Tapahtuiko kaverisuhteissa muutosta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ruikuta luuseri 

Vierailija
292/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luuserin postaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi keskustelu on näin suosittu 

Vierailija
294/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille ei pitäisi lapsia suoda. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luonto karsii 

Vierailija
296/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Luonto karsii 

Milloin ajattelitkaan heittää veivisi?

Vierailija
297/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskustelu on näin suosittu 

Monissa perheissä painiskellaan aggressiivisen lapsen kanssa, joka ei usko kieltoja, eikä terveydenhuollostakaan saa apua tilanteeseen.

Vierailija
298/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki kiva pois jos on agressiivinen. Pelit, lelut, puhelin jne

Vierailija
299/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nepsylapsen äiti tässä ehdottaa adhd/autismitutkimuksiin hakeutumista välittömästi. Oma raivopääni rauhoittui tiukoilla rutiineilla, kuvakorteilla (mm. päiväjärjestys, tunteiden sanoittaminen) ja runsaalla liikkumisella (2 h riehumista puistossa päivittäin oli minimi) Lapseni söi tasan kahta lämmintä ruokaa n. puolitoista vuotta ja yökkäili ulos kaikki muut. Omat kodit vanhemmille kuulostaa varsin fiksulta idealta. Ei sitä kärsimyksen ja täydellisen uupumuksen määrää ymmärrä kukaan muu kuin toisen samanlaisen nepsyn vanhempi. Lämmin halaus ja voimia sinulle! 

Vierailija
300/534 |
21.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kiinnosta 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan seitsemän