Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Absoluuttisesta totuudesta ja oikein uskomisesta

25.05.2007 |

Tuolla vapaassa keskustelussa näyttää olevan hurjan suosittuja eräiden selvänäkijöiden aloittamat ketjut. Tunnustavana kristittynä minusta tällainen on jotenkin kauhistuttavaa. Tähän siis on menty.



Käväisin siinä ketjussa heittämässä kommenttejani siitä, miten itse nämä asiat näen. Erään ketjun aloittaja sanoi näkemyksenään, että kukin saa uskoa omalla tavallaan ja jokaisella on oma jumalansa, johon uskoo. Hänen jumalansa on loputtomasti armollinen ja rakastava, eikä kadotusta ole. Ja totuudestakin hän oli sitä mieltä, että yhdelle yksi on totuus, ja toiselle toinen. Ei siis ole yhtä ainoaa totuutta maailmankaikkeudessa. Jumalasta on tehty ihmismielen mukainen " unelmajumala" , joka hyväksyy kaiken, rakastaa loputtomasti ja ilmeisesti sytiä ja siitä kannettavia seurauksiakaan ei

tunnusteta.



Minusta tämä on hälyyttävää. Kaipaisin ajatuksia varsinkin sellaisilta, joille Jeesus on Herra.

Kommentit (83)

Vierailija
81/83 |
05.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikuttavaa. :)

Vierailija
82/83 |
05.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo rauha,jota sait kokea on varmastikin ollut Pyhän Hengen kosketus..Sitä olen itsekin välillä saanut kokea rukoillessa. Tämä kokemus vaan ei itselläni ole liittynyt mihinkään yksittäiseen seurakuntaan,vaan tilanteisiin joissa itse yksin tai muiden uskovien kanssa on rukoiltu-niinku hiljennetty Jumalan läsnäololle..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/83 |
06.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistasi ja ajatuksistasi! Itse olen " järkiperäinen" luterilainen, kuten asian ilmaisit :) Käyttämäsi ilmaisu oli minusta mielenkiintoinen. Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit: luterilaisessa kirkossa ei niinkään painoteta tunteita ja kokemuksia; päinvastoin. Luterilainen oppi korostaa uskoa, huolimatta tunteista ja kokemuksista. En kuitenkaan ole kokenut sitä järkiperäiseksi uskoksi, oikeastaan kaikkea muuta kuin järkiperäiseksi. Koen, että joudun välillä suorastaan polkemaan järkeä jalkoihini, silloin kun se estää minua uskomasta ristin sanomaan.



Minä kokisin ahdistavana, jos joutuisin perustamaan uskoni tunteisiin ja kokemuksiin. Jos niitä ei joskus tulisikaan, olisi uskoni hukassa. Mutta tämä siis minun kokemukseni. Minusta on mielenkiintoista huomata millaisia eroja ihmisten ajattelumaailmoissa on. :)