Onko sinulle käynyt niin, että olet joskus torjunut jonkun, joka on ollut ihastunut sinuun ja sitten jälkeenpäin on tullut ikävä?
Kommentit (51)
Ei.
Olen joskus kyllä leikitellyt ajatuksella, että millaista elämä olisi ollut sen ja sen ihmisen kanssa joka silloin minua yritti, mutta ei mun tunteet ole koskaan jälkikäteen heränneet. Eli jos ja kun en ole silloin alunperin kokenut mitään kipinää, niin ei se ole myöhemminkään syttynyt.
Ainoa jolle antaisin jälkikäteen mahdollisuuden oli yksi poika, joka oli ihastunut minuun kun oltiin teinejä, mutta jolle annoin pakit, koska silloinen bestikseni oli ihastunut siihen poikaan. Heistä ei tullut mitään, sitä poikaa ei kiinnostanut bestikseni, ja minä ja tuo silloinen bestiskin oltiin etäännytty jo vuoden-parin päästä siitä :D Mutta 20+ tapahtuneista en antaisi jälkikäteen mietittynäkään mahista, jos kipinää ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Torjun vain ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään kipinää, turha niitä on sitten katuakaan. Sen sijaan olen kyllä katunut osaa niistä jotka olen huolinut. Eniten kahta viimeisintä. En minä silti niihin torjumiini tyyppeihin vaihtaisi. Ennemmin yksin kuin jonkun kanssa joka ei sytytä.
Tämä on kyllä totta. Kaikkein eniten sitä katuu niitä mahdollisuuksien antamisia. Pitäisi vain nuorenakin osata olla yksin.
Kyllä minä olen miettiinyt ja ajatellut useammankin kerrmällä edetä parisuhtean oikeastaan jokaista naista tai mahd. tyttöystävää, jolle olen joutunut itse sanomaan, että minusta on parempi, että me jatkamme muutoin kuin yrittämällä elämistä yhdessä parisuhteessa.
Viime aikoina tapailun päättäminen on saanut palan kurkkuun ja kysymään itseltäni, että tässäkö ja nytkö sitten hyvästelen ja sanon hyvästit viimeiselle mahdollisuudelleni olla ja elää parisuhteessa.- Jos tai kun ei aina ole ollut helppoa saada ns pakkeja, niin kuten sanottu ei niiden antaminenkaan ole ollut itselleni erityidsen helppoa. Ei edes silloin kun torjumiselle ja pakkien antamsielle on ollut -uskallan väittää,- että ihan hyvä ja perustelu syy. Ja todennäköisesti tekisin tänään aivan samalla tavoin, jos voisin palata tuohin hetkeen.
Iksinkku mies 40+
.
Olen ihan kivan näköiseksi kehuttu, mutta aina parisuhteissa minua on kohdeltu huonosti eikä kukaan ole ihastunut minuun. Yleensäkin ihmissuhteeni ovat olleet pahantahtoisia ja ilkeitä. Sekä naispuolisten ihmisten/kavereiden kanssa että miesten kanssa. Eikä tämä johdu siitä, että olisin niin kaunis, että joku olisi mustasukkainen tai kateellinen. Erakkona elelen. En edes usko, että tulen koskaan saamaan lämpöä elämääni. Ja iän myötä olen jo rapistunutkin, että ei enää haluakaan olla kenenkään kanssa. Kaunista ja suloista yhdessä oloa olisin kaivannut, en sitä seksiä tarvi. Ja nais kavereiden kanssa hyvää kaveruutta. Tällaiset ovat jääneet minulta kokematta.
Parasta aikaa ihastunut ja vastapuoli todennäköisesti ei. Olisipa joku ihastus patteri, jonka voisi ottaa irti itsestään ja nakata lopullisesti roskiin. Ja voisipa kuolettaa kaikki tunteet. Elämä olisi helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan kivan näköiseksi kehuttu, mutta aina parisuhteissa minua on kohdeltu huonosti eikä kukaan ole ihastunut minuun. Yleensäkin ihmissuhteeni ovat olleet pahantahtoisia ja ilkeitä. Sekä naispuolisten ihmisten/kavereiden kanssa että miesten kanssa. Eikä tämä johdu siitä, että olisin niin kaunis, että joku olisi mustasukkainen tai kateellinen. Erakkona elelen. En edes usko, että tulen koskaan saamaan lämpöä elämääni. Ja iän myötä olen jo rapistunutkin, että ei enää haluakaan olla kenenkään kanssa. Kaunista ja suloista yhdessä oloa olisin kaivannut, en sitä seksiä tarvi. Ja nais kavereiden kanssa hyvää kaveruutta. Tällaiset ovat jääneet minulta kokematta.
Tuota aina toisinaan ihmettelen, miten osa onnistuu ja pystyy ja aki vielä haluaakin luomaan ja elämään parisuhteessa, jossa ei ole edes ihastunut parisuhde kumppaniinsa. - Luulsi, että tuolloin olisii helpompaa elää yksin. Mutta näinhän sitä luulisi. Kun siinä missä min
itse parisuhdetta kokemattomana haaveksin ja toivon löytäväni kumppanin, jonka kanssa olsimme tasavertaiset ja jossa molemmilla olsi ainakin enimmäkseen hyvä ja luonteva olla, niin sitten on niitä kusipäitä kai sitten vain haluavat, että heidän vierellä on joku jota sasiivat alistaa ja halveksi tai muutoin loukata. - Ja ilm aina tosinaan onnsituvatkin. - Ja ei en seuraavaksi ajatellut ripotella tuhkaa päälleni ja uriutua ja miksi naiset suostuvat tällaisiin siuhteisiin eikä anna mahdollsiuutta meille k......l.e
Ikisinkku mies 40+
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Kaksi miestä oli minuun ihastunut samaan aikaan. Päätin sitten edetä toisen kanssa.
Joskus olen miettinyt, millaista elämä olisi ollut sen toisen kanssa. Lähinnä, kun omassa suhteessa on ollut kriisejä.
Mitä seksiä teillä on?
Asennot.
Miten usein.
Missä.
Sun ikä.
Kelasin, että minulla oli paljon todella hyviä puolisokandidaatteja, jotka olivat kiinnostuneita minusta, ja menin ja valitsin narsistin. 🤮
Sitten tajusin, että tämmösen kelaamisessa ei ole mitään järkeä ja satutan vaan itseäni. Elämää on elettävä tässä ja nyt, niin ettei tarvitse taas tätäkin aikaa katua jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olisi ollut mahdollisuus seksisuhteeseen järkyttävän komean lääkärin kanssa. Torjuin, valitettavasti. Olisi pitänyt ottaa kaikki ilo irti.
Seksisuhteet ei kannata. Niissä polttaa näppinsä ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kelasin, että minulla oli paljon todella hyviä puolisokandidaatteja, jotka olivat kiinnostuneita minusta, ja menin ja valitsin narsistin. 🤮
Sitten tajusin, että tämmösen kelaamisessa ei ole mitään järkeä ja satutan vaan itseäni. Elämää on elettävä tässä ja nyt, niin ettei tarvitse taas tätäkin aikaa katua jälkeenpäin.
Narsistit veivittää raa'asti.
En varsinaisesti, mutta kerran sanoin paniikissa ihanalle miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, vaikka todellisuudessa olin aivan lääpälläni. Nyt taittaa sitten mahiksen olla menneet:(
Vierailija kirjoitti:
On. Mutta ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa, olin liian rikki. Piti keskittyä parantelemaan itseään.
Vastuullista. Läheisriipoilla pitää aina olla joku.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti, mutta kerran sanoin paniikissa ihanalle miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, vaikka todellisuudessa olin aivan lääpälläni. Nyt taittaa sitten mahiksen olla menneet:(
😂
Yöelämässä näin jatkuvasti erästä, mutta en koskaan lähtenyt jatkoille syystä, jota en oikein itsekään tiedä. Olen myös jättänyt lähestymättä kiinnostavia tapauksia, vaikka olisi ollut tilaisuus.
Eniten kaduttaa kuitenkin ne kerrat, jolloin olen antanut mahdollisuuden minuun ihastuneelle, vaikka tiesin, että ei pitäisi. Yhtä kadun erityisesti, koska en edes yrittänyt hänen kanssaan vaan tavoitteenani oli vain näyttää, että et todellakaan halua olla kanssani. Hän olisi ansainnut parempaa.
Ei ei ei, en kadu mitään tekemiäni päätöksiä enkä kattele taakse jätettyjä. Syystäkin on tyyppi jätetty. Kattokoon peiliin jos ei ymmärrä.
Valitettavasti. 90-luvun puolella torjuin yhden kivan naisen tyhmyyttäni. Hän yritti lähestyä minua ajoittain vielä vuosienkin päästä kirjeitse ym. Omat tilanteet eivät vain sallineet enää asian edistämistä. Harmittaa, olisimme varmasti olleet sopivat toisillemme. Hän kummittelee edelleen mielessäni usein.
Seurustelin ja mukava mies kertoi että on kiinnostunut. Annoin pakit, kun seurustelin. Poikaystävä jätti vähän myöhemmin. Harmitti että annoin pakit.
Vierailija kirjoitti:
Mikset yksinkertaisesti kerro hänelle, että muutit mielesi? Jos hän ei ole jotenkin erityisen hankala tai herkkähipiäinen tyyppi, saattaisi hyvinkin ymmärtää, että tunteet voivat tulla eri tahtiin.
Useimmst on mrlko herkkähipiäisiä tuossa kohtaa.
On. Mutta en sinänsä torjunut. En vain tajunnut ajoissa työkaverin olleen ihastunut, vaan erehdyin sitten kimppaan toisen työkaverin kanssa, joka olikin umpikahjo. Terveisiä Lauralle 😊