Onko sinulle käynyt niin, että olet joskus torjunut jonkun, joka on ollut ihastunut sinuun ja sitten jälkeenpäin on tullut ikävä?

Kyllä. Monta kertaa nuorena. Joskus menin vaan ihan paniikkiin, kun suuri ihastukseni lähestyi. 

Mutta tuonhan voi aina korjata?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti. 90-luvun puolella torjuin yhden kivan naisen tyhmyyttäni. Hän yritti lähestyä minua ajoittain vielä vuosienkin päästä kirjeitse ym. Omat tilanteet eivät vain sallineet enää asian edistämistä. Harmittaa, olisimme varmasti olleet sopivat toisillemme. Hän kummittelee edelleen mielessäni usein.

Mulle on jäänyt myös tällainen mielessä kummittelija. Olimme molemmat ihastuneita käsittääkseni, mutta justiin tuolla lailla ristiin meni. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuonhan voi aina korjata?

Ei voi. Mennyt on mennyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei.  Mikä on ap:n motiivi kysymykselle, haaveilla siitä, että kyllä se sitten katuu kun minut torjui, vai?

Kovin harvinaista tuollainen kyllä on.

Täällä vauvapalstalla kahjot avaukset ovat jonkin ideologian ajamista, tässä punainen lanka on se, että miesten pitäisi huomioida rumapainoiset sekä wanhat naiset pariutumismarkkinoilla yhdenveroisena tai jopa arvokkaampina kuin nuoret hoikat kaunottaret.

Avaaja yleensä vahvistaa avauksessaan esittämäänsä hölötystä vastaamalla itselleen punaisen langan mukaisesti, kuten nytkin on jo käynyt.
 

En ole. Torjumiselle on aina ollut syy. Muutama muusta syystä loppunut juttu jäi aikoinaan vaivaamaan. Lähinnä siitä syystä, että oli vielä itsellä toista kohtaan tunteita. Myöhemmin, kun hattara haihtui päästä, tajusin että kohtelivat itse asiassa mua tosi huonosti, joten turha sellaisten peräänkään on haikailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei.  Mikä on ap:n motiivi kysymykselle, haaveilla siitä, että kyllä se sitten katuu kun minut torjui, vai?

Kovin harvinaista tuollainen kyllä on.

Täällä vauvapalstalla kahjot avaukset ovat jonkin ideologian ajamista, tässä punainen lanka on se, että miesten pitäisi huomioida rumapainoiset sekä wanhat naiset pariutumismarkkinoilla yhdenveroisena tai jopa arvokkaampina kuin nuoret hoikat kaunottaret.

Avaaja yleensä vahvistaa avauksessaan esittämäänsä hölötystä vastaamalla itselleen punaisen langan mukaisesti, kuten nytkin on jo käynyt.
 

Seitenkympppinen pedaripappparainen se vaan jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Parasta aikaa ihastunut ja vastapuoli todennäköisesti ei. Olisipa joku ihastus patteri, jonka voisi ottaa irti itsestään ja nakata lopullisesti roskiin. Ja voisipa kuolettaa kaikki tunteet. Elämä olisi helpompaa. 

Ei tunteettomuus kannata. Sellaiset ihmiset ovat katkeria, onnettomia ja luotaantyöntäviä.

Olen vahingossa. 

Kun olin nuori opiskelija, eräs viehättävä Nimimuutettu soitti minulle aivan puskista, mutta lievästi kaoottisen tilanteen ja taustamelun vuoksi en saanut selvää hänen sukunimestään. Luulin hänen olevan eräs toinen vähemmän viehättävä Nimimuutettu ja suhtauduin hyvin nihkeästi koko puheluun. 

Joskus kymmenen vuotta myöhemmin sain kuulla, että viehättävä Nimimuutettu oli ollut aikanaan minuun ihastunut ja onkinut yhteiseltä tutulta puhelinnumeroni. 

Olisin mielelläni tutustunut ja katsonut, olisiko jutusta kehittynyt jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei.  Mikä on ap:n motiivi kysymykselle, haaveilla siitä, että kyllä se sitten katuu kun minut torjui, vai?

Kovin harvinaista tuollainen kyllä on.

Täällä vauvapalstalla kahjot avaukset ovat jonkin ideologian ajamista, tässä punainen lanka on se, että miesten pitäisi huomioida rumapainoiset sekä wanhat naiset pariutumismarkkinoilla yhdenveroisena tai jopa arvokkaampina kuin nuoret hoikat kaunottaret.

Avaaja yleensä vahvistaa avauksessaan esittämäänsä hölötystä vastaamalla itselleen punaisen langan mukaisesti, kuten nytkin on jo käynyt.
 

Js jokaiseen ketjuun ilmestyy ääliö projisoiva persu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti. 90-luvun puolella torjuin yhden kivan naisen tyhmyyttäni. Hän yritti lähestyä minua ajoittain vielä vuosienkin päästä kirjeitse ym. Omat tilanteet eivät vain sallineet enää asian edistämistä. Harmittaa, olisimme varmasti olleet sopivat toisillemme. Hän kummittelee edelleen mielessäni usein.

Mulle on jäänyt myös tällainen mielessä kummittelija. Olimme molemmat ihastuneita käsittääkseni, mutta justiin tuolla lailla ristiin meni. 

Hullua on, että kun aina nousee pintaan. Moni muu juttu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olisi ollut mahdollisuus seksisuhteeseen järkyttävän komean lääkärin kanssa. Torjuin, valitettavasti. Olisi pitänyt ottaa kaikki ilo irti. 

Seksisuhteet ei kannata. Niissä polttaa näppinsä ennemmin tai myöhemmin.

Mulla on asialliset välit äskeisen sinkkukauteni seksikumppaneihin. Miksi ei olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olisi ollut mahdollisuus seksisuhteeseen järkyttävän komean lääkärin kanssa. Torjuin, valitettavasti. Olisi pitänyt ottaa kaikki ilo irti. 

Seksisuhteet ei kannata. Niissä polttaa näppinsä ennemmin tai myöhemmin.

Tietyntyyppisille sopii, mutta joillain leviää kuuppa. 

Kyllä moni tädeistä haluaa ja suostuu, vaikka ukkomiehiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei.  Mikä on ap:n motiivi kysymykselle, haaveilla siitä, että kyllä se sitten katuu kun minut torjui, vai?

Kovin harvinaista tuollainen kyllä on.

Täällä vauvapalstalla kahjot avaukset ovat jonkin ideologian ajamista, tässä punainen lanka on se, että miesten pitäisi huomioida rumapainoiset sekä wanhat naiset pariutumismarkkinoilla yhdenveroisena tai jopa arvokkaampina kuin nuoret hoikat kaunottaret.

Avaaja yleensä vahvistaa avauksessaan esittämäänsä hölötystä vastaamalla itselleen punaisen langan mukaisesti, kuten nytkin on jo käynyt.
 

Js jokaiseen ketjuun ilmestyy ääliö projisoiva persu. 

Oot sitte vapautunut. Näin ne vuodet vierii. 😉 

On käynyt. Kerran yksi ihminen oli ihan oikeasti ihastunut minuun. Hän laittoi viestiä, halusi nähdä ja jaksoi aina kysyä, miten mulla menee. Mä tiesin kyllä, että hän välitti, mutta jotenkin ajattelin, ettei mulla ollut samanlaisia tunteita. Torjuin hänet.

Aluksi olin helpottunut. Ajattelin, että tein oikein enkä halunnut johtaa häntä harhaan. Sitten hän vain lakkasi yrittämästä.

Viikot kuluivat, eikä puhelimeen enää tullut hänen nimeään. Ensin en kiinnittänyt siihen huomiota. Sitten aloin huomata pieniä asioita: kappaleen, jonka hän oli joskus lähettänyt, paikan jossa oltiin sattumalta tavattu, jonkun hänen käyttämänsä sanan. Ja yhtäkkiä tajusin, että ikävä ei tullut silloin, kun hän oli vierelläni.

Se tuli vasta, kun tiesin, ettei hän enää odottanut minua.

Yhtenä iltana kirjoitin hänelle viestin. Kirjoitin pitkään, poistin kaiken ja aloitin uudestaan. Lopulta lähetin vain: ”Mitä sulle kuuluu?”

Vastausta ei koskaan tullut.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, etten tiedä, olisiko meistä koskaan tullut mitään. Tiedän vain, että silloin kun joku rakasti minua, en osannut nähdä sen arvoa. Ja kun viimein tajusin kaipaavani häntä, hän oli jo oppinut elämään ilman minua. Haluatko että lisään tähän enemmän draamaa?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin, monet itkut itkin ja soimasin itseäni ikävissäni. 

Useampi vuoden hengasin FWB suhteessa mahtavan miehen kanssa. Hän sitten jossain vaiheessa puhuikin, että jos oltaisiinkin toisillemme enemmän. Ajattelin, että kun kaikki on ollut niin rentoa ja mukavaa ja kuitenkin ollaan yhdessä useana iltana viikossa ja kaikki viikonloput, niin mitä sitä tiheämpään olemaan. 

Tajuamatta, että toinen todellakin halusi sitoutua. 
Sepä sitten olikin kamalaa, kun itsensä "pelastaakseen" katkaisi kaikki välit minuun. :( Oli kuulemma helpompi työstää ihastumisen tunteet pois ja unohtaa minut.
Kaksi ensimmäistä viikonloppua aivan järkyttävät, kun ei suunniteltu, kumman luona ollaan tai minne ajeltaisiin viikonloppua viettämään. Kolmantena menin käymään, kun ei vastannut enää viesteihini. Olin valmis vaikka kävelemään saman tien alttarille hänen kanssaan, mutta ei, hän olisi halunnut, että hänen puhuessa vakavasta asiasta, olisin silloin kertonut tunteeni. Miten? Tajusin ne vasta, kun jouduin viettämään aikaa ilman häntä, ilman tietoa, millon hänet näkee seuraavan kerran... 
 

Mikä vajaa ulisija sinä olet? 

Ihan turhaa uhriudut, mies teki oikein, ettei sinua  huolinut 

Muutamaa ihmistä kaipasin pitkään, mutta loppujen lopuksi oli hyvä, ettei niistä jutuista tullut mitään. Myöhemnin ilmeni, että niissä jutuissa olisi olkut siinä määrin sovittamattomia ristiriitoja, että parempi oli kun ne jäivät taakse. Sain myöhemmin tietää, että suhteissa olisi ollut väkivaltaa, erilaista arvomaailmaa ja maailmankatsomusta, suurta ikäeroa tai muutama olisi lähinnä halunnut liiankin kiihkeästi kokea ensimmäiset eroottiset kokemuksensa ninun kanssani. 

Kadun syvästi yhtä juttua, jossa aloin suhteeseen ihmisen kanssa, josta en alunperin ollut edes kiinnostunut, mutta lopulta ajattelin, että meillä oli tärkeitä yhdistäviä tekijöitä. Olisi vaan pitänyt uskoa sitä alun inhon tunnetta. Tosi tarkkana olen muuten ollut siitä kenen kanssa alan suhteeseen, mutta tein tuon yhden massiivisen virheen ja muuten olen ollut jo pitkään vain yhden ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On. Mutta ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa, olin liian rikki. Piti keskittyä parantelemaan itseään.

Tämä on huonoin selitys ikinä. Olisit voinut saman työn tehdä siinä suhteessakin. 

Et sinä aidosti häntä halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin, monet itkut itkin ja soimasin itseäni ikävissäni. 

Useampi vuoden hengasin FWB suhteessa mahtavan miehen kanssa. Hän sitten jossain vaiheessa puhuikin, että jos oltaisiinkin toisillemme enemmän. Ajattelin, että kun kaikki on ollut niin rentoa ja mukavaa ja kuitenkin ollaan yhdessä useana iltana viikossa ja kaikki viikonloput, niin mitä sitä tiheämpään olemaan. 

Tajuamatta, että toinen todellakin halusi sitoutua. 
Sepä sitten olikin kamalaa, kun itsensä "pelastaakseen" katkaisi kaikki välit minuun. :( Oli kuulemma helpompi työstää ihastumisen tunteet pois ja unohtaa minut.
Kaksi ensimmäistä viikonloppua aivan järkyttävät, kun ei suunniteltu, kumman luona ollaan tai minne ajeltaisiin viikonloppua viettämään. Kolmantena menin käymään, kun ei vastannut enää viesteihini. Olin valmis vaikka kävelemään saman tien alttarille hänen kanssaan, mutta ei, hän olisi halunnut, että hänen puhuessa vakavasta asiasta, olisin silloin kertonut tunteeni. Miten? Tajusin ne vasta, kun jouduin viettämään aikaa ilman häntä, ilman tietoa, millon hänet näkee seuraavan kerran... 
 

FWB-suhteessa oleminen, varsinkin useamman vuoden ajan on kyllä erittäin suuri riski satuttaa itseä ja toista osapuolta. Ei elämällä ja toisella ihmisellä voi kevyesti leikkiä!