Lue keskustelun säännöt.
Miehen työpaikan vaihto ja arjen vastuun kaatuminen naisen niskaan
17.08.2026 |
Mitä olette mieltä tästä tilanteesta? Mies siis halusi vaihtaa itse työpaikkaa ja löysikin sellaisen, josta sitten itse kovasti innostui. Työpaikka vaan sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä ja lisäksi se on pitkälti reissuhommaa eli työmatkoja voi olla ympäri Suomen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että mies on arkipäivät poissa kokonaan jossain päin Suomea. Meillä on useampia lapsia aina eskari-ikäisestä toisen asteen opinnoissa oleviin ja heillä toki omat menonsa ja harrastuksensa joka viikko ja joihinkin niihin tarttevat kyytimistä yms.
Tietysti nyt tämän työpaikan vaihdoksen vuoksi kaikki arjen asiat kaatuu minun niskaani. Käyn itsekin kokopäivätöissä paitsi loppuvuodesta jään vanhempainvapaalle. Tämä uusi tulokas oli kyllä tiedossa ennen työpaikan vaihtoa. Mies ei myöskään meinaa mitään isyysvapaata pitää nyt, kun on edelleen sit uusi työpaikka ja ei viitsi sieltä heti olla pois. Lähinnä tässä vaan huolettaa, että miten omat voimavarat taas riittää kaiken yksin pyörittämiseen. Eikä tämä työpaikan vaihdos ollut yhdessä keskusteltu ja sovittu asia vaan sen mies päätti ihan itse. Lisäksi on ihmeissään, miksi en voi vain olla iloinen, että on saanut toisen työpaikan ja kutsuu minua itsekkääksi. Ehkä tavallaan olenkin, mutta koen tilanteen todella epäreiluksi, että toinen tekee päätöksiä, jotka vaikuttaa meidän molempien sekä toki lasten arkeen, ihan kysymättä minulta ja olettaa vain, että hyväksyn kaiken mukisematta.
Olisko jollakin antaa jotain neuvoja, miten tähän pystyisi paremmin sopeutumaan ja miten saan arjen yksin toimimaan ja jaksan kaiken keskellä? Olisin tosi kiitollinen neuvoista. Tällä hetkellä olen vain ärsyyntynyt ja turhautunut koko asiaan.
Kommentit (51)
Yksin? Sulla on mies joka tuo pätäkkää taloon ja itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon on "useampi lapsi?" Kaveri pärjäs ihan hyvin kun mies oli käytännössä puoli vuotta pois kotoa tekemässä teitä ja kuusi lasta oli iältään vauvasta yläkoululaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on ero ja viikko-viikko systeemi. Mies voi sitten miettiä, miten hoitaa perheensä omilla viikoillaan.
On juridisesti säädetty, että muualla asuvan ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksut. Ketään ei voi pakottaa tapaamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun sopeutumiskeino olisi häipyä muille maille tuosta asetelmasta
Tarkoitat siis sitä matkatöihinsä pakenevaa perheenisää. Mitäpä sinäkään omilla lapsillasi teet. Eivät he sinua tarvitse, eiväthän.
Kiitos asiallisista vastauksista tähän asti. Lapset eivät ole kädettömiä kuten joku tuossa ehti jo epäillä, he kyllä osaltaan osallistuvat kotitöihin, mutta eihän lastenkaan niskaan ihan kaikkea voi laittaa ja on paljon sellaista, mitä lapset eivät tee. Tukiverkko on meillä valitettavan pieni, kun oma isäni on kuollut ja äitini pitkäaikaissairas. Miehen vanhemmat voivat välillä olla jossakin hieman avuksi, mutta suurimmaksi osaksi eivät ole läsnä arjessa.
Lasten harrastuksiin kulkemisesta olen jo vähän jutellut osan lasten kanssa ja osa luvannut itsenäisesti kulkea. Toki nuorimmat tarvitsee vielä, että heidät viedään harrustuspaikalle asti. En kuitenkaan haluaisi, että lapsilta tämän takia lähtee harrastuksia ja he joutuvat luopumaan omista asioistaan. En aloitukseen laittanut, että meillä on lisäksi koira, joka on aktiivista rotua ja tarvitsee tarpeeksi virikkeitä, jottei ala sitten energiaansa käyttämään johonkin muuhun. Tämä on yksi asia, mikä itseäni ahdistaa, kun en ole varma kuinka pitkään itse pystyn koiran kanssa puuhailemaan koiran vaatimalla tasolla. Olen jo joutunut rajoittamaan omaa liikunnan harrastamista raskauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja mies on viikon reissuhommissa ja viikon kotona. Päävastuu lapsista on meillä vuoroviikoin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista tähän asti. Lapset eivät ole kädettömiä kuten joku tuossa ehti jo epäillä, he kyllä osaltaan osallistuvat kotitöihin, mutta eihän lastenkaan niskaan ihan kaikkea voi laittaa ja on paljon sellaista, mitä lapset eivät tee. Tukiverkko on meillä valitettavan pieni, kun oma isäni on kuollut ja äitini pitkäaikaissairas. Miehen vanhemmat voivat välillä olla jossakin hieman avuksi, mutta suurimmaksi osaksi eivät ole läsnä arjessa.
Lasten harrastuksiin kulkemisesta olen jo vähän jutellut osan lasten kanssa ja osa luvannut itsenäisesti kulkea. Toki nuorimmat tarvitsee vielä, että heidät viedään harrustuspaikalle asti. En kuitenkaan haluaisi, että lapsilta tämän takia lähtee harrastuksia ja he joutuvat luopumaan omista asioistaan. En aloitukseen laittanut, että meillä on lisäksi koira, joka on aktiivista rotua ja tarvitsee tarpeeksi virikkeitä, jottei ala sitten energiaansa käyttämään johonkin muuhun. Tämä on yksi asia, mikä itseäni ahdistaa, kun en ole varma kuinka pitkään itse pystyn koiran kanssa puuhailemaan koiran vaatimalla tasolla. Olen jo joutunut rajoittamaan omaa liikunnan harrastamista raskauden takia.
Koira piikille.
Kimppakyydit.
Mökkitalkkari ja kotisiivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista tähän asti. Lapset eivät ole kädettömiä kuten joku tuossa ehti jo epäillä, he kyllä osaltaan osallistuvat kotitöihin, mutta eihän lastenkaan niskaan ihan kaikkea voi laittaa ja on paljon sellaista, mitä lapset eivät tee. Tukiverkko on meillä valitettavan pieni, kun oma isäni on kuollut ja äitini pitkäaikaissairas. Miehen vanhemmat voivat välillä olla jossakin hieman avuksi, mutta suurimmaksi osaksi eivät ole läsnä arjessa.
Lasten harrastuksiin kulkemisesta olen jo vähän jutellut osan lasten kanssa ja osa luvannut itsenäisesti kulkea. Toki nuorimmat tarvitsee vielä, että heidät viedään harrustuspaikalle asti. En kuitenkaan haluaisi, että lapsilta tämän takia lähtee harrastuksia ja he joutuvat luopumaan omista asioistaan. En aloitukseen laittanut, että meillä on lisäksi koira, joka on aktiivista rotua ja tarvitsee tarpeeksi virikkeitä, jottei ala sitten energiaansa käyttämään johonkin muuhun. Tämä on yksi asia, mikä itseäni ahdistaa, kun en ole varma kuinka pitkään itse pystyn koiran kanssa puuhailemaan koiran vaatimalla tasolla. Olen jo joutunut rajoittamaan omaa liikunnan harrastamista raskauden takia.
Itse puuhailin koiran kanssa vauvan nukkuessa rintarepussa.
Koira on helpoin tapaus: mies hommaa koiralle lenkittäjän ja leikittäjän. Jos ei onnistu, niin mies voi ottaa koiran mukaansa töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei selvästi ole pätkääkään kiinnostunut sinun tai muun perheen hyvinvoinnista. Kaiken muun kanssa ehkä keksisi keinot pärjätä, mutta tuo olisi omalta osaltani lähtölaukaus erolle. En yhtään ihmettelisi, jos miehellä olisi samat ajatukset mielessä, kun noin kerran käyttäytyy.
No ainakin ukko voi maksaa siivoojan kerta viikkoon ja hoitaa oman pyykki ja ruokahuollon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis poistui takavasemmalle ja jättää sut lasten kanssa ja uuden vauvan. nice. EI halunnut jäädä vauva-arkeen sun kanssa. Oliko tuleva vauva yhdessä tarkoituksella mietitty ja hankittu vai yllätys? Niin jos tuleva vauva oli miehelle yllätys mutta sun ruinaama niin vastaavasti mies yllätti sut sillä että poistuu nyt takavasemmalle toisaalle ja pääsee vauva-arjesta eroon. Hän ei halunnut ottaa eroa, mutta tavallaan saa tällä työpaikallaan vapauden perheestään. Olin koodaritöissä aikoinaan ja kaikki perheelistyneet miehet aina kiitteli kun kesälomat loppuivat ja pääsivät töihin lomailemaan perhearjestaan. Toivottavasti sun miehen uusi työ on edes palkallisesti sen verran parempi että sä voit palkata apua itsellesi.
Mies tirtenkin nyt maksaa kotiapulaisen arkipäiviksi, jos on itse viikonloppuisin perheen luona ja tekee silloin oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta. Pelkkä ostosiivous ei siis auta mitään vaan pitää olla kotiapulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on se palstamammojen normaali perusasetelma. Onnea ja menestystä!
Vierailija kirjoitti:
Mies tirtenkin nyt maksaa kotiapulaisen arkipäiviksi, jos on itse viikonloppuisin perheen luona ja tekee silloin oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta. Pelkkä ostosiivous ei siis auta mitään vaan pitää olla kotiapulainen.
Miehen palkkaama kotiapulainen, joka hoitaa myös lapsia, voi olla parempikin vaihtoehto kuin se mies.
Vierailija kirjoitti:
Mun sopeutumiskeino olisi häipyä muille maille tuosta asetelmasta
Ja miten tämä helpottaisi asetelmaa. Mihin ne lapset katosi sun häipyessä? Yksinhuoltajaa ei kukaan tule auttamaan edes viikonloppuna tai tuo sitä palkkaansa samaan talouteen? En aina ymmärrä, miten eroaminen ja lähteminen ratkaisaisi ongelmat, kun haasteena on työkuorma on liian suuri perheessä. Tuskin se isä niitä lapsia pystyisi hoitamaan reissutöissä eli sitä vuoroviikkoasumista järjestämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on ero ja viikko-viikko systeemi. Mies voi sitten miettiä, miten hoitaa perheensä omilla viikoillaan.
On juridisesti säädetty, että muualla asuvan ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksut. Ketään ei voi pakottaa tapaamaan lapsia.
Hyvä vinkki! Ap voikin tehdä yllätysmuuton yksin. Mies jää yh:ksi työkuvioitaan pähkäilemään.
Aktiivinen koira kyllä hankaloittaisi minun elämääni tuossa tilanteessa aika lailla. Saanko arvata, mies se halusi koiran? Olisiko mahdollista, että esim. jommat kummat isovanhemmat ottaisivat koiran vähäksi aikaa hoiviinsa?
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Mun vinkki on ero ja viikko-viikko systeemi. Mies voi sitten miettiä, miten hoitaa perheensä omilla viikoillaan.