Lue keskustelun säännöt.
Miehen työpaikan vaihto ja arjen vastuun kaatuminen naisen niskaan
17.08.2026 |
Mitä olette mieltä tästä tilanteesta? Mies siis halusi vaihtaa itse työpaikkaa ja löysikin sellaisen, josta sitten itse kovasti innostui. Työpaikka vaan sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä ja lisäksi se on pitkälti reissuhommaa eli työmatkoja voi olla ympäri Suomen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että mies on arkipäivät poissa kokonaan jossain päin Suomea. Meillä on useampia lapsia aina eskari-ikäisestä toisen asteen opinnoissa oleviin ja heillä toki omat menonsa ja harrastuksensa joka viikko ja joihinkin niihin tarttevat kyytimistä yms.
Tietysti nyt tämän työpaikan vaihdoksen vuoksi kaikki arjen asiat kaatuu minun niskaani. Käyn itsekin kokopäivätöissä paitsi loppuvuodesta jään vanhempainvapaalle. Tämä uusi tulokas oli kyllä tiedossa ennen työpaikan vaihtoa. Mies ei myöskään meinaa mitään isyysvapaata pitää nyt, kun on edelleen sit uusi työpaikka ja ei viitsi sieltä heti olla pois. Lähinnä tässä vaan huolettaa, että miten omat voimavarat taas riittää kaiken yksin pyörittämiseen. Eikä tämä työpaikan vaihdos ollut yhdessä keskusteltu ja sovittu asia vaan sen mies päätti ihan itse. Lisäksi on ihmeissään, miksi en voi vain olla iloinen, että on saanut toisen työpaikan ja kutsuu minua itsekkääksi. Ehkä tavallaan olenkin, mutta koen tilanteen todella epäreiluksi, että toinen tekee päätöksiä, jotka vaikuttaa meidän molempien sekä toki lasten arkeen, ihan kysymättä minulta ja olettaa vain, että hyväksyn kaiken mukisematta.
Olisko jollakin antaa jotain neuvoja, miten tähän pystyisi paremmin sopeutumaan ja miten saan arjen yksin toimimaan ja jaksan kaiken keskellä? Olisin tosi kiitollinen neuvoista. Tällä hetkellä olen vain ärsyyntynyt ja turhautunut koko asiaan.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella.
No ei ehkä kovin viisas valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella.
No ei ehkä kovin viisas valinta
Molemmat sanoo kyllä reissutyölle ja lapset selviytykööt omillaan?
Meillä on vastaavanlainen tilanne.
Vaati aika suoraa keskustelua ja parisuhdeterapeutin apua, että mies tajusi etten pysty hoitamaan kaikkea yksin kun on oma kokopäiväinen työ.
Mies palkkasi meille siivoojan. Supertehokas siivouskaksikko käy kerran kuussa tekemässä kodin täydellisen tehosiivouksen, mikä auttaa ihan älyttömästi. Ylläpitosiivouksen pystyn hoitamaan siivouskertojen välissä.
Lisäksi mies tilaa kerran viikossa ruokakaupasta kotiin satsin peruselintarvikkeita ja kotona ollessaan hoitaa pyykkihuollon kokonaan.
Nyt arki sujuu jotenkin. Toki teen edelleen kotihommia enemmän, mutta on sentään jonkinlainen tasapaino.
Ellei mies olisi tullut näissä vastaan, olisi ollut ero edessä. Hoidettuani pari vuotta kaiken, olin NIIN LOPPU, että en enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota tai hakea apua siihen että saisin miehen tajuamaan asian vakavuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.
Ainakin sait nyt tietää, mikä miehelle on tullut ero jo aiemminkin.
ihana perinteinen vaimo, joka on saatu vangittua sinne kotiin lasten ja kodinhoidon varjolla. Tuosta sirkuksesta ei ihan heti karatakaan mihinkään tyhjänpäiväisiin jumppiin tai ystävien kanssa yhdelle. Mies voi sitten tuoda rahaa pöytään olemalla pois jaloista mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä tarina on totta niin olen pahoillani, äijä on jo leimannut itsensä ulos. Ulos suhteestanne. Toista naista ei välttämättä liity kuvioon (vielä) mutta selvästi perhe ja sen myötä tulevat vastuut ei olleet hänen juttu. Opettele elämään yh:na.
Vierailija kirjoitti:
Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella.
Niin että kun toinen päättää lähteä Rovaniemelle ja toinen Lontooseen, niin mikä tai kuka sopeutuu ja mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.
Törkeä mies.
Miten voit enää edes harkita jatkamista hänen kanssaan?
Tämähän on ihan mahtava mielikuvitusleikki, mutta mennään kaikki nyt mukana!
Mites jos ne miehen lapset menisi äidilleen ainakin viikko-viikko systeemillä? vai unohditko kertoa, että äiti on kuollut tai vähintäänkin karannut kuubalaisen tanssin opettajan matkaan?
Vaihtoehto voisi olla muuttaa lähemmäs miehen työpaikkaa, mutta varmaan unohdit kertoa, että asutte sukutilalla tai olette viimeiset vuoden vähintäänkin remontoineet taloa katosta lattiaan, niin ei nyt vaan voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ukkohan muuten tekee mitä haluaa! halusi koiran, sai sen. Halusi vauvan, sai sen. Halusi uuden työpaikan, sai senkin. Mitäpä tuota kyselemään, että mitäpä mieltä te muut näistä olisitte.
Mies on selvästi poistumassa perheestään. Ikävä juttu.
Sitten vaan kotiapulaista ja lastenhoitoa palkkaamaan ja mies maksaa. Meillä jos kävis noin niin alkais suhdeneuvottelut heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keikkatyötä tekevän miehen vaimona sanon, että tuo riippuu hyvin pitkälti siitä, mitä mies tekee viikonloppuisin. Alku on tietenkin rankkaa, kun opettelette uutta elämäntilannetta.
Meillä on sellainen systeemi, että niillä viikoilla, kun mies on reissussa, kaikki on minun vastuullani. Perjantaisin laitan miehelle ostoslistan viikonlopun ruoista, ja hän käy kotimatkalla kaupassa. Hän myös kokkaa ja siivoaa teinien kanssa viikonloppuisin. Tekee pihahommia, käy marjassa yms.
Jos mies irtisanoutuu kaikista kotihommista reissutyöhän vedoten, silloin sinun on syytä irtisanoutua miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.Törkeä mies.
Miten voit enää edes harkita jatkamista hänen kanssaan?
Wtf. Uusperhe ja miehen lapset on sitten sun vastuulla? No nyt kyllä ihmetyttää teidän meno.
Jos tilanne on totta niin eroa kohta pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.
Nyt tuli sen kokoinen kupru tähän tarinaan, että tätä ei pitäisi enää kenenkään uskoa todeksi.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa miehesi lapsia hoidettavaksesi. Jos mies ei hoida heitä omilla viikoillaan, pitää hänen sopia lastensa äidin kanssa uusi tapaamisjärjestely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.
Jos eroat miehestä, poistuu tuosta sinun palapelistäsi välittömästi myös miehesi lapset.
Jätä se ukko. Sinkkuna pystyt helpommin järkeistämään arkesi ja elämäsi on paljon mukavampaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.Nyt tuli sen kokoinen kupru tähän tarinaan, että tätä ei pitäisi enää kenenkään uskoa todeksi.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa miehesi lapsia hoidettavaksesi. Jos mies ei hoida heitä omilla viikoillaan, pitää hänen sopia lastensa äidin kanssa uusi tapaamisjärjestely.
Ei lasten äidin tarvitse sellaiseen suostua ja hänelläkin voi olla reissu-/vuorotyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli kyllä ihan yhdessä tehty päätös ja suunniteltu. Siksikin tulee vähän outoon kohtaan nyt tämä työpaikan vaihdos ja sen tuomat muutokset. Valitettavasti ei edes palkkatasoltaan niin paljon parempi ole, että mahdollistaisi sitten kaiken mahdollisen avun palkkaamisen. Miehelle on edellisessä paikassakin ollut ihan hyvä palkka ja palkannousu ei todella ole niin iso, että toisi mitään merkittävää etua, enemmän hän taisi hakea sitä, että olisi ehkä joskus joidenkin vuosien päästä mahdollisuus päästä etenemään töissä korkeammalle tasolle. Tunnen asetelman sikäli kyllä epäreiluksi, että se tulee nyt aika paljolti minun jaksamisen ja joustamisen kustannuksella.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.Jos eroat miehestä, poistuu tuosta sinun palapelistäsi välittömästi myös miehesi lapset.
Kannatan eroa. Vastuu ex miehesi lapsista ei enää lankea sinulle.
Jos kerran ap. joutuu hoitamaan puolison lapsia, joiden äiti ei ole niin herää kysymys, että onko puolison ex. ihan tietoinen tilanteesta. Puolison exälle pitäisi kertoa suoraan, mikä tilanne on. Oikeinhan tuo ei ole, että ap. joutuu hoitamaan kotonaan näitä lapsia, joiden hoitaminen ei ole ap:n asia.
Yritin tällä kommentilla vastata aiemmin jonkun kysymiin kysymyksiin, mutta lainaus ei onnistunutkaan.
Koira oli paljolti miehen toivoma ja koirallakaan ei ikää vielä ole edes kahta vuotta eli hänelläkin on ollut tässä vielä teini-iän tuomaa myllerrystä.
Mainitsematta jäi myös, että olemme uusperhe eli edellisistä suhteista on lapsia tässä ja tokihan minulla on sitten ne viikot myös miehen lapset huolehdittavana, kun hän on poissa. Eli myöskään se ei ole ratkaisu, että muutetaan erilleen ja saa sitten huolehtia, miten huolehtii enkä tässä toki muutenkaan ensimmäisen eroaikaiseissa ole.