Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hassua, olen 80, jos 30 vuotta itsenäistä elämää eläneet lapseni tulisivat haukkumaan minua lapsuudestaan.
Haukkumaan sinut? Et siis koe että asioista on mahdollista sivistyneesti keskustella? Koiriako olet kasvattanut?
En vaan lapset jpyka tajuavat ettei elämä ole kiiltokuvaa. Ovat ottaneet vastuun omasta elämästään, eivät 50 v hae sitä lapsuuskodistaan lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä sinä uskot, mutta on sangen hassua käydä keskustelupalstalla valittamassa ettei henkilö voi sanoa mitään elämästään ennen kuin saadaan toisenkin osapuolen kommentti.
Kumpikin kertoo tapahtunutta omasta näkökulmastaan. Totuus on jossain siellä keskellä.
Tässä kiteytyy yksi haitallisimmista tavoista suhtautua tähän ilmiöön. Näin on tehty vuosikymmenet, haettu syytä uhrista- ”totuus on siellä keskellä”. Katsokaapa dokumentti perheväkivallasta, jossa hakkajat kertovat miksi käyttivät väkivaltaa. Ja entä ihmiset jotka nauttivat koiratappeluista tai kukkotappeluista tai kidutusvideoista? Ehkä joskus totuus ei ole keskellä.
Nämä perustelut menee kyllä entistä epätoivoisemmiksi, eihän kirjoittamasi liittynyt mitenkään aiheeseen, vaan aloit olkiukkoilla😅😅
Montako lasta olet pahoinpidellyt ja raiskannut? Sinulla on huolestuttavia asenteita.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole aikuisiällä riidoissa yhdenkään kanssa, koska osaan tutkailla omaa sekä muiden toimintaa kriittisesti, kyky joka teiltä täysin puuttuu. Sääli ettet sinäkään osaa muuten keskustella kuin henkilökohtaisin hyökkäyksin😉😉
Et pidä henkilökohtaisena hyökkäyksenä sitä, että syyttelet täällä ihmisiä valehtijoiksi?
Toivottavasti en koskaan törmää sinuun missään muualla kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
Tai vanhempi ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tai uskoo, ettei lapsella ole oikeutta valittaa kokemastaan kaltoinkohtelusta. Vanhempi voi uskoa, että hänellä oli oikeus toimia miten toimi, koska niin hänenkin vanhempansa toimivat/ei hänenkään tunteistaan välitetty. Jne. jne. jne. Kaikella on syynsä, eri asia on se, onko niillä lopulta merkitystä. Pelastakaa itsenne, kun tulette tietoiseksi, että joku ihminen on teille haitallinen. Oli heidän syynsä mitkä hyvänsä.
Olen samaa mieltä täysin, mutta en ymmärrä sitä että viha omaa lasta kohtaan jotenkin siirtyisi sukupolvelta toiselle. Miksi joku tekisi lapsia siksi että saisi vihata heitä? Samalla eletään normaali elämä, ollaan töissä, on kavereita ja harrastuksia, eikä mitään ongelmaa niissä, ollaan muille ystävällisiä ja ihan pidettyjä henkilöitä, mutta omaa lasta vihataan ja kiusataan kun minuakin vihattiin?
Ei vain mene minulle tuo läpi, ei millään.
Tiedätkö, joillain ihmisillä on pinnan alla jotain todella pimeää. Muille se ehkä näyttäytyy välähdyksinä, perheenjäsenet taas saavat kokea sen koko helvetin.
Olen samaa mieltä täysin, mutta en ymmärrä sitä että viha omaa lasta kohtaan jotenkin siirtyisi sukupolvelta toiselle. Miksi joku tekisi lapsia siksi että saisi vihata heitä? Samalla eletään normaali elämä, ollaan töissä, on kavereita ja harrastuksia, eikä mitään ongelmaa niissä, ollaan muille ystävällisiä ja ihan pidettyjä henkilöitä, mutta omaa lasta vihataan ja kiusataan kun minuakin vihattiin?
Ei vain mene minulle tuo läpi, ei millään.
Onhan sellaisella vanhemmalla, joka lastaan vihaa, jokin ongelma, persoonallisuushäiriö tms. Normaali vanhempi menisi itse terapiaan siinä vaiheessa, jos huomaisi, ettei rakasta/että vihaa lastaan.
Sikäli tuo, että muiden ihmisten kanssa menee näennäisesti paremmin, voi johtua siitä, että ne ihmiset ovat sopivan etäällä. Mitä lähemmäs toinen ihminen tulee, sitä enemmän koskee niihin vanhemman omiin sisäisiin ongelmakohtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä sinä uskot, mutta on sangen hassua käydä keskustelupalstalla valittamassa ettei henkilö voi sanoa mitään elämästään ennen kuin saadaan toisenkin osapuolen kommentti.
Kumpikin kertoo tapahtunutta omasta näkökulmastaan. Totuus on jossain siellä keskellä.
Tässä kiteytyy yksi haitallisimmista tavoista suhtautua tähän ilmiöön. Näin on tehty vuosikymmenet, haettu syytä uhrista- ”totuus on siellä keskellä”. Katsokaapa dokumentti perheväkivallasta, jossa hakkajat kertovat miksi käyttivät väkivaltaa. Ja entä ihmiset jotka nauttivat koiratappeluista tai kukkotappeluista tai kidutusvideoista? Ehkä joskus totuus ei ole keskellä.
Nämä perustelut menee kyllä entistä epätoivoisemmiksi, eihän kirjoittamasi liittynyt mitenkään aiheeseen, vaan aloit olkiukkoilla😅😅
Montako lasta olet pahoinpidellyt ja raiskannut? Sinulla on huolestuttavia asenteita.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole aikuisiällä riidoissa yhdenkään kanssa, koska osaan tutkailla omaa sekä muiden toimintaa kriittisesti, kyky joka teiltä täysin puuttuu. Sääli ettet sinäkään osaa muuten keskustella kuin henkilökohtaisin hyökkäyksin😉😉
Et pidä henkilökohtaisena hyökkäyksenä sitä, että syyttelet täällä ihmisiä valehtijoiksi?
Toivottavasti en koskaan törmää sinuun missään muualla kuin täällä.
Näen pikemminkin parempana lähtökohtaisesti suhtautua ihmisten kertomuksiin skeptisellä varauksella. Sinäkin puolustat itseäsi vähän liian hanakasti ollaksesi pelkkä viaton uhri😏😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
No mitä ihmettä teet tässä ketjussa joka on täynnä sinulle tuntemattomia ihmisiä joiden kenenkään tilanteita et koskaan tule omin silmin näkemään??
Kiva keskustelu.
Vuosia sitten olin hieman skeptinen terapiasta. Mutta sillehän vain naurettiin.
Terapeutit ovat myös ihmisiä, eivät täydellisiä. Kuten ei kukaan auktoriteetti ole, oli sitten kyseessä opettaja, poliisi, tieteilijä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin pääseväni nyt koulutuspsykoterapiaan. Ei ole varaa maksaa täyttä hintaa psykoterapiasta.
Oon useamman kerran elämässäni ravannut psykiatreilla ja psykologeilla ja terapeuteilla. Jokainen pyytää kertomaan historian, mutta kun alan avautumaan mun traumoista ja tapahtumista niin jokainen vaan pyörittelee päätään ja voivottelee miten kamalaa ja harvinaista ja epätervettä se on ollut. No kyllä mä sen tiedän. Mutta kun mun nyt pitäisi jotenkin oppia elämään sen kanssa tai siitä huolimatta. Kaipaisin neuvoja, uuden näkökulman, jotain kysymyksiä jotka saa mut tajuamaan jotain eri tavalla, mitä tahansa joka vie mua jotenkin eteenpäin. Jos kerron että isä yritti tappaa koko perheen ni onhan se kamalaa, mutta asian voivottelu näin aikuisena enää auta. Siis ihanaa et ihmiset on empaattisia, mutta mä en tarvitse päänsilittelyä ja voivottelijaa viereeni miettimään miten paskaa se nyt olikaan. Tarvitsen apua.
terapeutti saattaa traumatisoitua siitä, mitä hänelle kerrotaan. Pumpulissa on moni heistä kasvanut. En rupeaisi ainakaan itse avautumaan semmoselle, joka ei tajua, yhtään mistään rankemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
No mitä ihmettä teet tässä ketjussa joka on täynnä sinulle tuntemattomia ihmisiä joiden kenenkään tilanteita et koskaan tule omin silmin näkemään??
Yritän parhaani saada teitäkin ymmärtämään havainnointikykynne rajallisuuden ja tarkastelemaan maailmaa monialaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä sinä uskot, mutta on sangen hassua käydä keskustelupalstalla valittamassa ettei henkilö voi sanoa mitään elämästään ennen kuin saadaan toisenkin osapuolen kommentti.
Kumpikin kertoo tapahtunutta omasta näkökulmastaan. Totuus on jossain siellä keskellä.
Tässä kiteytyy yksi haitallisimmista tavoista suhtautua tähän ilmiöön. Näin on tehty vuosikymmenet, haettu syytä uhrista- ”totuus on siellä keskellä”. Katsokaapa dokumentti perheväkivallasta, jossa hakkajat kertovat miksi käyttivät väkivaltaa. Ja entä ihmiset jotka nauttivat koiratappeluista tai kukkotappeluista tai kidutusvideoista? Ehkä joskus totuus ei ole keskellä.
Nämä perustelut menee kyllä entistä epätoivoisemmiksi, eihän kirjoittamasi liittynyt mitenkään aiheeseen, vaan aloit olkiukkoilla😅😅
Montako lasta olet pahoinpidellyt ja raiskannut? Sinulla on huolestuttavia asenteita.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole aikuisiällä riidoissa yhdenkään kanssa, koska osaan tutkailla omaa sekä muiden toimintaa kriittisesti, kyky joka teiltä täysin puuttuu. Sääli ettet sinäkään osaa muuten keskustella kuin henkilökohtaisin hyökkäyksin😉😉
Et pidä henkilökohtaisena hyökkäyksenä sitä, että syyttelet täällä ihmisiä valehtijoiksi?
Toivottavasti en koskaan törmää sinuun missään muualla kuin täällä.
Näen pikemminkin parempana lähtökohtaisesti suhtautua ihmisten kertomuksiin skeptisellä varauksella. Sinäkin puolustat itseäsi vähän liian hanakasti ollaksesi pelkkä viaton uhri😏😏
Et vastannut kysymykseen. Montako uhria? Tiedoksi sinulle etteivät raiskaus ja pahoinpitely eivät ole rinnastettavissa riitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
No mitä ihmettä teet tässä ketjussa joka on täynnä sinulle tuntemattomia ihmisiä joiden kenenkään tilanteita et koskaan tule omin silmin näkemään??
Yritän parhaani saada teitäkin ymmärtämään havainnointikykynne rajallisuuden ja tarkastelemaan maailmaa monialaisemmin.
Miksi? Haluat vähän lisätä vääryyttä ja pahaa oloa maailmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
Tai vanhempi ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tai uskoo, ettei lapsella ole oikeutta valittaa kokemastaan kaltoinkohtelusta. Vanhempi voi uskoa, että hänellä oli oikeus toimia miten toimi, koska niin hänenkin vanhempansa toimivat/ei hänenkään tunteistaan välitetty. Jne. jne. jne. Kaikella on syynsä, eri asia on se, onko niillä lopulta merkitystä. Pelastakaa itsenne, kun tulette tietoiseksi, että joku ihminen on teille haitallinen. Oli heidän syynsä mitkä hyvänsä.
Olen samaa mieltä täysin, mutta en ymmärrä sitä että viha omaa lasta kohtaan jotenkin siirtyisi sukupolvelta toiselle. Miksi joku tekisi lapsia siksi että saisi vihata heitä? Samalla eletään normaali elämä, ollaan töissä, on kavereita ja harrastuksia, eikä mitään ongelmaa niissä, ollaan muille ystävällisiä ja ihan pidettyjä henkilöitä, mutta omaa lasta vihataan ja kiusataan kun minuakin vihattiin?
Ei vain mene minulle tuo läpi, ei millään.
Tiedätkö, joillain ihmisillä on pinnan alla jotain todella pimeää. Muille se ehkä näyttäytyy välähdyksinä, perheenjäsenet taas saavat kokea sen koko helvetin.
Et ymmärtänyt oikein. Kyseenalaisti sitä miten käytännös asenne kohdella peritty sukupolvelta toiselle jos näin puhutaan asian yeensä olevan. Pimeys ei ole vastaus jos asiaan on syy. Peritty pimeys ehkä mutta mitrn se syntyy, mallituksen kauttako?
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Terapeutit on vaan ihmisiä. Tunnen monia henkilökohtaisesti. En koskaan menisi heille mihinkään terapiaan.
Tiedän myös terapeutteja, yksi on ns. täydellinen äiti, toinen on livistäjä, joka livistää aina kun pitäisi jotain tehdä. Kolmas on ottaja, ei anna mitään mutta aina on vaatimassa. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä sinä uskot, mutta on sangen hassua käydä keskustelupalstalla valittamassa ettei henkilö voi sanoa mitään elämästään ennen kuin saadaan toisenkin osapuolen kommentti.
Kumpikin kertoo tapahtunutta omasta näkökulmastaan. Totuus on jossain siellä keskellä.
Tässä kiteytyy yksi haitallisimmista tavoista suhtautua tähän ilmiöön. Näin on tehty vuosikymmenet, haettu syytä uhrista- ”totuus on siellä keskellä”. Katsokaapa dokumentti perheväkivallasta, jossa hakkajat kertovat miksi käyttivät väkivaltaa. Ja entä ihmiset jotka nauttivat koiratappeluista tai kukkotappeluista tai kidutusvideoista? Ehkä joskus totuus ei ole keskellä.
Nämä perustelut menee kyllä entistä epätoivoisemmiksi, eihän kirjoittamasi liittynyt mitenkään aiheeseen, vaan aloit olkiukkoilla😅😅
Montako lasta olet pahoinpidellyt ja raiskannut? Sinulla on huolestuttavia asenteita.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole aikuisiällä riidoissa yhdenkään kanssa, koska osaan tutkailla omaa sekä muiden toimintaa kriittisesti, kyky joka teiltä täysin puuttuu. Sääli ettet sinäkään osaa muuten keskustella kuin henkilökohtaisin hyökkäyksin😉😉
Et pidä henkilökohtaisena hyökkäyksenä sitä, että syyttelet täällä ihmisiä valehtijoiksi?
Toivottavasti en koskaan törmää sinuun missään muualla kuin täällä.
Näen pikemminkin parempana lähtökohtaisesti suhtautua ihmisten kertomuksiin skeptisellä varauksella. Sinäkin puolustat itseäsi vähän liian hanakasti ollaksesi pelkkä viaton uhri😏😏
Et vastannut kysymykseen. Montako uhria? Tiedoksi sinulle etteivät raiskaus ja pahoinpitely eivät ole rinnastettavissa riitaan.
Liikut aika vaarallisilla vesillä syyttelemällä tuntemattomia asioilla. Kaiken näkemäni perusteella en ihmettele yhtään vanhempiesi suuttumusta sinuun, jos olet heille käyttäytynyt samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
No mitä ihmettä teet tässä ketjussa joka on täynnä sinulle tuntemattomia ihmisiä joiden kenenkään tilanteita et koskaan tule omin silmin näkemään??
Yritän parhaani saada teitäkin ymmärtämään havainnointikykynne rajallisuuden ja tarkastelemaan maailmaa monialaisemmin.
Miksi haluat "kouluttaa" netissä vieraita ihmisiä?
Voin ymmärtää vanhempia, miksi käyttäytyvät tietyllä tavalla. Silti en kuitenkaan hyväksy tai ole tekemisissä pahemmin. Koska vanhempien käytös saa minut voimaan pahoin. Ihan sama kuinka tahansa ymmärtäisikin lähtökohdat.
Yritän parhaani saada teitäkin ymmärtämään havainnointikykynne rajallisuuden ja tarkastelemaan maailmaa monialaisemmin.
Jatkat muiden kaltoinkohtelijoiden/pahoinpitelijöiden aloittamaa työtä saada uhrit epäilemään omia havaintojaan. Ei toimi enää, kun on vuosikymmeniä opeteltu uudestaan luottamaan siihen, että asiat olivat juuri siten, miltä ne alusta astikin näyttivät. Niiden havaintojen vaimentaminen palveli vain hauraita pahantekijöitä, jotta eivät joutuneet kohtaamaan omaa vajaavaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
Tai vanhempi ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tai uskoo, ettei lapsella ole oikeutta valittaa kokemastaan kaltoinkohtelusta. Vanhempi voi uskoa, että hänellä oli oikeus toimia miten toimi, koska niin hänenkin vanhempansa toimivat/ei hänenkään tunteistaan välitetty. Jne. jne. jne. Kaikella on syynsä, eri asia on se, onko niillä lopulta merkitystä. Pelastakaa itsenne, kun tulette tietoiseksi, että joku ihminen on teille haitallinen. Oli heidän syynsä mitkä hyvänsä.
Olen samaa mieltä täysin, mutta en ymmärrä sitä että viha omaa lasta kohtaan jotenkin siirtyisi sukupolvelta toiselle. Miksi joku tekisi lapsia siksi että saisi vihata heitä? Samalla eletään normaali elämä, ollaan töissä, on kavereita ja harrastuksia, eikä mitään ongelmaa niissä, ollaan muille ystävällisiä ja ihan pidettyjä henkilöitä, mutta omaa lasta vihataan ja kiusataan kun minuakin vihattiin?
Ei vain mene minulle tuo läpi, ei millään.
Tiedätkö, joillain ihmisillä on pinnan alla jotain todella pimeää. Muille se ehkä näyttäytyy välähdyksinä, perheenjäsenet taas saavat kokea sen koko helvetin.
Et ymmärtänyt oikein. Kyseenalaisti sitä miten käytännös asenne kohdella peritty sukupolvelta toiselle jos näin puhutaan asian yeensä olevan. Pimeys ei ole vastaus jos asiaan on syy. Peritty pimeys ehkä mutta mitrn se syntyy, mallituksen kauttako?
-sivusta
Asioita ei ole käsitelty kunnolla, joten kun pinna jostain syystä tällaisella ihmisellä palaa, niin tuli leimahtaa ja polttaa kaiken. Reaktio tulee siis kaikkeen muuhunkin kuin sillä hetkellä ärtymyksen laukaisseeseen asiaan.
Siksi on vaarallinen neuvo vain jatkaa eteenpäin ilman että asioita pyrkii käsittelemään. Läheiset maksavat siitä kovan hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sekä lapsi että vanhempi joten kokemusta on molemmista rooleista.
Kyllä minä toivon että lapseni ymmärtää miksi olen tehnyt tiettyjä ratkaisuja vaikka ne hänen mielestä olisivatkin vääriä.
Itse ymmärrän myös omia vanhempiani tiettyyn pisteeseen asti mutta äitini vihaa minua kohtaan en pysty ymmärtämään sillä se ei oikein tunnu perustuvan mihinkään muuhun että minä olen jotenkin väärä ihminen kokonaisuudessaan.
Ymmärrän että he ovat tietynlaisissa lähtökohdista ja että heillä on ollut hyvin vähän mistä ottaa joka on vaikuttanut heidän toimia muun muassa vanhempina.
Sitä kyllä ihmettelisin jos joku pyytäisi ymmärtämään sitä että vanhempi pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti tai suorastaan vihaa lastaan tai on hyväksikäyttänyt tätä monin eri tavoin lapsuudessa. Varsinkin jos terapeutti tekisi näin kyllä ihmettelisin suuresti.
oman lapseni kanssa kun olemme puhuneet niin hän kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä miksi joitain asioita on tehty ja joitain ei, ja ymmärtää sen että minä vanhempana olen rakastanut häntä ihan koko hänen elämänsä eikä tekemiseni ole koskaan tarkoittanut sitä että hänestä en välittäisi tai jopa vihaisin häntä. Toisaalta nuo asiat ovat niin pieniä tarkoitan että ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta eikä tunne kylmyyttä tms.Toimimattomassa perheessä vanhempi yleensä kieltäytyy keskustelemasta menneistä tapahtumista. Omaa lasta säännönmukaisesti kaasuvalotetaan siihen asti, kunnes lapsi lopulta väsyy turhaan yrittämään ja rajaa vanhemman ulos elämästään.
Se on juuri näin. En ymmärrä miksi omaa lasta vihataan noin.
Minäpä kerron: Vanhempaa hävettää. Hän tietää mokanneensa. Asian kaivelu ei innosta, koska se hävettää.
En usko. Uskon että kyse on mielen vinoumasta, mt-häiriöstä, mielisairaudesta, narsismista, sadismista etc.
Miksi tenttaat terapeutilta vastauksia, kerran olet asian jo päättänyt? Haetko terapiaa, vai ainoastaan vahvistusta omalle käsityksellesi?
Ymmärtänet, että voit olla myös väärässä. Ehkä se siksi kiukuttaa?Tätä mä olen koko keskustelun yrittänyt sanoa, että nämä kommentoijat voivat myös olla väärässä eikä heidän näkemyksensä ole ainoa oikea😅😅
Sinä epäilemättä tiedät parhaiten. Olitko paikalla?
En, ja siksi lähtökohtaisesti haluan nähdä tilanteet omin silmin ennen kuin uskon kumpaakaan osapuolta.
No mitä ihmettä teet tässä ketjussa joka on täynnä sinulle tuntemattomia ihmisiä joiden kenenkään tilanteita et koskaan tule omin silmin näkemään??
Yritän parhaani saada teitäkin ymmärtämään havainnointikykynne rajallisuuden ja tarkastelemaan maailmaa monialaisemmin.
Minä en.
Ihan sama, mitä ikinä sanotkaan, jonkun mielestä olet aina väärässä.
Sanot, että maapallo on pyöreä ja johan jollain on jo herne nenässä.
Kaikkia ei voi miellyttää. Olen luovuttanut objektiivisuuden tavoittelun suhteen tuosta syystä.
En ole kuitenkaan ihminen, jonka uskomukset ovat niin kiveen hakattuja, etteikö niitä voisi muuttaa. En vain enää automaattisesti ajattele, että olen heti väärässä, kun on ristiriitoja ihmisten kanssa.
Olen samaa mieltä täysin, mutta en ymmärrä sitä että viha omaa lasta kohtaan jotenkin siirtyisi sukupolvelta toiselle. Miksi joku tekisi lapsia siksi että saisi vihata heitä? Samalla eletään normaali elämä, ollaan töissä, on kavereita ja harrastuksia, eikä mitään ongelmaa niissä, ollaan muille ystävällisiä ja ihan pidettyjä henkilöitä, mutta omaa lasta vihataan ja kiusataan kun minuakin vihattiin?
Ei vain mene minulle tuo läpi, ei millään.