Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (1015)
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄
Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittykää vaan itse elämään oma elämänne paremmin ja lakatkaa syyttelemästä vanhempianne.
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää vaan itse elämään oma elämänne paremmin ja lakatkaa syyttelemästä vanhempianne.
Sitähän tässä yritetään, mutta lapsuuden takia ylivirittynyt hermosto ja herkkyys paniikkikohtauksiin haittaavat monia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää vaan itse elämään oma elämänne paremmin ja lakatkaa syyttelemästä vanhempianne.
Sitähän tässä yritetään, mutta lapsuuden takia ylivirittynyt hermosto ja herkkyys paniikkikohtauksiin haittaavat monia asioita.
En ole enää vanhemman kanssa tekemisissä, koska en halua triggeröityä hänen käytöksensä takia. Olen siis ottanut vastuun omasta hyvinvoinnistani.
Niin ja jos joku sanoo että kaikilla on samat lähtökohdat, niin kyllä se toimimattomassa perheessä kasvaminen sitoo vielä aikuisiälläkin paljon energiaa, kun monet asiat joutuu itse ilman opastusta opettelemaan ja yrittämään saada päässään asiat johonkin järjestykseen. Saman energian olisi paremmalla tuurilla voinut käyttää johonkin muuhun, esimerkiksi siihen miten vaurastua. Nyt se on mennyt vain siihen, että on edes jotenkin yrittänyt saada mahdollisimman normaalia arkea rakennettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se toimimattomassa perheessä kasvaminen lopu aikuisuuteen. Harva pystyy kuitenkaan laittamaan välit poikki vanhempiinsa, vaikka syytäkin olisi. Joku hemmetin velvollusuudentunto ja sääli estää.
Vanhetessa vanhempien käytöshäiriöt, huono käytös harvemmin helpottuvat. Toki toisinaan käy niinkin.
Saattavat jäädä ikuiseksi kiviriipaksi lapselle, kun nykyään vanhempi saattaa elää satavuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikä se toimimattomassa perheessä kasvaminen lopu aikuisuuteen. Harva pystyy kuitenkaan laittamaan välit poikki vanhempiinsa, vaikka syytäkin olisi. Joku hemmetin velvollusuudentunto ja sääli estää.
Vanhetessa vanhempien käytöshäiriöt, huono käytös harvemmin helpottuvat. Toki toisinaan käy niinkin.
Saattavat jäädä ikuiseksi kiviriipaksi lapselle, kun nykyään vanhempi saattaa elää satavuotiaaksi.
Meillä on myös suvussa laajemminkin esiintynyt sitä, että aikuisiin lapsiin koetaan jonkinlaista omistusoikeutta ja heitä kontrolloidaan ja määräillään hyvin tiiviisti. Vaaditaan asumaan lähellä, vaaditaan avaimet kotiin, tullaan omin luvin toisen kotiin ja arvostellaan kodinhoitoa, sekaannutaan lapsenkasvatukseen.
Myös yritetään pitää taloudellista kontrollia sitovilla lahjoilla, joihin liittyy ehtoja sekä sabotoimalla lasten työuria.
Kaikki tämä syö voimavaroja aikuisena todella paljon, varsinkin lasten kautta tapahtuva kontrollointi ja sabotointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä se toimimattomassa perheessä kasvaminen lopu aikuisuuteen. Harva pystyy kuitenkaan laittamaan välit poikki vanhempiinsa, vaikka syytäkin olisi. Joku hemmetin velvollusuudentunto ja sääli estää.
Vanhetessa vanhempien käytöshäiriöt, huono käytös harvemmin helpottuvat. Toki toisinaan käy niinkin.
Saattavat jäädä ikuiseksi kiviriipaksi lapselle, kun nykyään vanhempi saattaa elää satavuotiaaksi.
Meillä on myös suvussa laajemminkin esiintynyt sitä, että aikuisiin lapsiin koetaan jonkinlaista omistusoikeutta ja heitä kontrolloidaan ja määräillään hyvin tiiviisti. Vaaditaan asumaan lähellä, vaaditaan avaimet kotiin, tullaan omin luvin toisen kotiin ja arvostellaan kodinhoitoa, sekaannutaan lapsenkasvatukseen.
Myös yritetään pitää taloudellista kontrollia sitovilla lahjoilla, joihin liittyy ehtoja sekä sabotoimalla lasten työuria.
Kaikki tämä syö voimavaroja aikuisena todella paljon, varsinkin lasten kautta tapahtuva kontrollointi ja sabotointi.
Minä olen prosessoinut asioita niin, että en ole henkisesti tarpeeksi kypsä ihminen pitämään huolta vanhemmastani, jos hän päätyy huonoon kuntoon. On vastuullista pistää välit poikki jo hyvissä ajoin ennen sitä. Ei voi tietää millaisia yllykkeitä toisen heikko tila voisi laukaista, kun kipeiden kokemusten käsittelystä yhdessä on täysin kieltäydytty.
Kieltämättä hyvä pointti. Kun mietin, miten rsskaita kotitöitä minun piti tehdä tarhaikäisenä lapsena, niin tulee väistämättä mieleen, että ihan yhtä hyvin voisi pistää vanhuksen hommiin. Vesiä kantamaan, siivoomaan, mitä näitä nyt on.
Parempi varmaan kaikille, etten ole lähimaillakaan, kun avuttomuus koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä hyvä pointti. Kun mietin, miten rsskaita kotitöitä minun piti tehdä tarhaikäisenä lapsena, niin tulee väistämättä mieleen, että ihan yhtä hyvin voisi pistää vanhuksen hommiin. Vesiä kantamaan, siivoomaan, mitä näitä nyt on.
Parempi varmaan kaikille, etten ole lähimaillakaan, kun avuttomuus koittaa.
Mielestäni ihmisellä ei ole myöskään moraalista velvollisuutta huolehtia sellaisesta vanhemmasta, joka ei ole huolehtinut sinusta kun olet ollut lapsena hänestä riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.
Et taida ymmärtää miten narsistisia piirteitä omaava vanhempi käyttäytyy? Et pääse hänestä eroon vaikka muuttaisit kuuhun.
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapeuttini selkeästi yrittää, että mutenisin, luhistuisin ja sitä kautta lähtisin rakentumaan uudelleen, mutta tuo veisi vuosia. En selviytyisi kotiin vastaanotolta sellaisessa tilassa. En pystyisi työhön tai muuhunkaan arkeen, vaan muuttuisin lapseksi - ehkä pysyvästi.
Mikä olisi tällöin terapeutin vastuu elämästäni ja toimeentulostani? No ei mikään, tietenkään.
Psykoterapiassa on se ongelma, että terapeutilla puuttuu kaikki vastuu.
En tiedä, mistä traumasi on peräisin, joten suo anteeksi jos kommenttini on epäsopiva. Mutta minusta olet hienosti huomannut sen, että tulevaisuutta on turha pilata menneen vuoksi. Jos on rakentanut itselleen hyvän toimeentulon, siitä on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni.
Muutenhan menneisyyden möröt voittavat siinä, että onnistuvat pilaamaan toiselta elämän. Parempi kosto vaan porskuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.Et taida ymmärtää miten narsistisia piirteitä omaava vanhempi käyttäytyy? Et pääse hänestä eroon vaikka muuttaisit kuuhun.
Kyllä minä ymmärrän, liiankin hyvin. Minä olen estänyt narsistisen vanhemman kännykästäni, kuten muukin perhe. Lukot vaihdettu eikä yhteyttä pidetä. Minun puolestani hän voisi olla vaikka siellä kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapeuttini selkeästi yrittää, että mutenisin, luhistuisin ja sitä kautta lähtisin rakentumaan uudelleen, mutta tuo veisi vuosia. En selviytyisi kotiin vastaanotolta sellaisessa tilassa. En pystyisi työhön tai muuhunkaan arkeen, vaan muuttuisin lapseksi - ehkä pysyvästi.
Mikä olisi tällöin terapeutin vastuu elämästäni ja toimeentulostani? No ei mikään, tietenkään.
Psykoterapiassa on se ongelma, että terapeutilla puuttuu kaikki vastuu.En tiedä, mistä traumasi on peräisin, joten suo anteeksi jos kommenttini on epäsopiva. Mutta minusta olet hienosti huomannut sen, että tulevaisuutta on turha pilata menneen vuoksi. Jos on rakentanut itselleen hyvän toimeentulon, siitä on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni.
Muutenhan menneisyyden möröt voittavat siinä, että onnistuvat pilaamaan toiselta elämän. Parempi kosto vaan porskuttaa.
Toki toimeentulosta kannattaa pitää kiinni jos siihen pystyy. Monella toimimattomassa perheessä kasvaneella vain on sen seurauksena kaikenlaisia ongelmia mielenterveyden kanssa, joten tuo on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin minä kuormitun töissä huomattavan paljon ristiriitatilanteista, kun ne palauttavat mieleen lapsuuden muistoja. Se on hankaloittanut työssä jaksamista todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.Et taida ymmärtää miten narsistisia piirteitä omaava vanhempi käyttäytyy? Et pääse hänestä eroon vaikka muuttaisit kuuhun.
Kyllä minä ymmärrän, liiankin hyvin. Minä olen estänyt narsistisen vanhemman kännykästäni, kuten muukin perhe. Lukot vaihdettu eikä yhteyttä pidetä. Minun puolestani hän voisi olla vaikka siellä kuussa.
Riittäisikin se etä puhelimessa on esto eikä yhteyttä pidetä. Sukulaisen voi silti yllättäen löytää takapihaltaan päivystämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.Et taida ymmärtää miten narsistisia piirteitä omaava vanhempi käyttäytyy? Et pääse hänestä eroon vaikka muuttaisit kuuhun.
Kyllä minä ymmärrän, liiankin hyvin. Minä olen estänyt narsistisen vanhemman kännykästäni, kuten muukin perhe. Lukot vaihdettu eikä yhteyttä pidetä. Minun puolestani hän voisi olla vaikka siellä kuussa.
Riittäisikin se etä puhelimessa on esto eikä yhteyttä pidetä. Sukulaisen voi silti yllättäen löytää takapihaltaan päivystämästä.
Soitto poliisille siinä kohtaa. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen oli ihan jossain lääketieteen oppikirjassa, jota joskus lueskelin. Todettiin, että tietynlaisia rankkoja asioita lapsuudessaan kokeneet ihmiset kärsivät usein jostain tietystä oireilusta, jonka nimeä en muista niin varmasti että tähän viitsisin laittaa JA että heille valitettavasti usein käy niin, että terapeutti alkaa hyökkäävästi kyseenalaistaa heidän kokemaansa ja he voivat päätyä jopa terapiasuhteessa kiusatuiksi.
Jotenkin helppo uskoa, kun tällaiseen keskusteluunkin hyökkää heti näitä aggressiivisia kyseenalaistajia, vaikka eihän kenenkään pitäisi käyttäytyä sillä tavalla. Tarkoitan, että tuossa penäämisessä ja uhrin syyttelyssä ei ole järjen häivää täällä palstalla. Terapeutti sentään tekee hyvät rahat sillä, että kuuntelee ja keskustelee, vaikka asiattomastikin🙄Terapiassa tuntuu usein olevan lähtökohtana, että jos asiakkaalla on paljon kielteisiä ihmissuhdekokemuksia, on hän silloin vain käsittänyt jotain väärin ja tätä ns. väärinkäsitystä pitäisi sitten lähteä yhdessä korjaamaan. Ilmeisesti terapeutit eivät oikein pidä siitä lähtökohdasta, että huono-osaisuus usein kasaantuu, vaikka henkilö yrittäisikin vaikka mitä.
Monella menee myös sekaisin, mikä on uhriutumista ja mikä taas sitä, että toinen on ihan oikeasti vääryyden uhri. Ei ole uhriutumista, jos haluaa käydä läpi terapiassa kokemuksia, joissa on ollut uhrina. Terapia on kuitenkin vähän sen sortin korttitalo, että vastauksia etsitään uudelleenasennoitumisesta eikä elämän muuttamisesta.
Aika monet ongelmat nimittäin ratkeavat ihan konkreettisilla teoilla. Muuttaa vaikka kauemmas tai hankkii hyvän ammatin, niin vanhempien vallankäyttö on helpompi lopettaa.Et taida ymmärtää miten narsistisia piirteitä omaava vanhempi käyttäytyy? Et pääse hänestä eroon vaikka muuttaisit kuuhun.
Kyllä minä ymmärrän, liiankin hyvin. Minä olen estänyt narsistisen vanhemman kännykästäni, kuten muukin perhe. Lukot vaihdettu eikä yhteyttä pidetä. Minun puolestani hän voisi olla vaikka siellä kuussa.
Riittäisikin se etä puhelimessa on esto eikä yhteyttä pidetä. Sukulaisen voi silti yllättäen löytää takapihaltaan päivystämästä.
Soitto poliisille siinä kohtaa. Voimia!
Tällä seudulla on poliiseja vähän. Jos poliisi on kaukana hoitamassa muita tehtäviä, en usko että he tulevat paikalle pelkän kotirauhan rikkomisen takia ellei henkilö huumepäissään riehu ja hajota paikkoja (ja silloinkin tulevat ehkä tunnin tai kahden viiveellä).
Vierailija kirjoitti:
Eikä se toimimattomassa perheessä kasvaminen lopu aikuisuuteen. Harva pystyy kuitenkaan laittamaan välit poikki vanhempiinsa, vaikka syytäkin olisi. Joku hemmetin velvollusuudentunto ja sääli estää.
Vanhetessa vanhempien käytöshäiriöt, huono käytös harvemmin helpottuvat. Toki toisinaan käy niinkin.
Saattavat jäädä ikuiseksi kiviriipaksi lapselle, kun nykyään vanhempi saattaa elää satavuotiaaksi.
Sitä vaikeampaa on laittaa ne välit poikki mitä enemmän eri paikoista tule painetta ymmärtää vanhemman haitallista käyttäytymistä.
Eikä ainakaan minulla enää ole riittävästi voimavaroja hakeutua terapiaan uudelleen. Meni siinä määrin aikaa, rahaa ja energiaa etten enää uudelleen halua testata miten käy. On todella raskasta puhua traumoistaan vieraille ihmisille uudelleen ja uudelleen.