Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.

Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll  mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi. 

Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.

Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.

ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.

 

Mutta se ei ole sen rauhallisen ihmisen tehtävä paimentaa sinua tai olla koko ajan auttamassa. Jokaisen on pärjättävä omillaan, koska siitä se palkka maksetaan. Tuo hillitön itsekeskeisyys minä ja minun tarpeet, aina vaan minä, tuntuu olevan hyvin ominaista teille. 

Just tämä, nämä levottomat imee energian muilta. Rauhallisilla ihmisillä on oikeus työrauhaan ja mielenrauhaan. 

ADD onkin sitten ulospäin todella rauhallinen, mieli vaeltaa helposti jossain ihan muualla kuin opetuksessa. 

Voi adhd ihminenkin olla. Osalla adhd on pään sekamelska.

Adhd ihmisellä koti on yleensä sekainen. Hän saattaa alkaa tekemään jotain, mutta asia jää kesken ja hän tekee jo muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.

Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll  mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi. 

Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.

Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.

ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.

 

Mutta se ei ole sen rauhallisen ihmisen tehtävä paimentaa sinua tai olla koko ajan auttamassa. Jokaisen on pärjättävä omillaan, koska siitä se palkka maksetaan. Tuo hillitön itsekeskeisyys minä ja minun tarpeet, aina vaan minä, tuntuu olevan hyvin ominaista teille. 

Just tämä, nämä levottomat imee energian muilta. Rauhallisilla ihmisillä on oikeus työrauhaan ja mielenrauhaan. 

ADD onkin sitten ulospäin todella rauhallinen, mieli vaeltaa helposti jossain ihan muualla kuin opetuksessa. 

Voi adhd ihminenkin olla. Osalla adhd on pään sekamelska.

Adhd ihmisen tunnistaa myös puhuessa siitä, että hyppii asiasta toiseen. Voi puhua jotakin ja yhtäkkiä aihe onkin vaihtunut.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti oli aiemminkin. Silloin oli vain eri kasvatusmetodit ja kikkailemisesta tuli seurauksia. Nykyään lapset ymmärretään piloille, eikä perheillä ole kasvatusvastuusta hajuakaan. Harvassa ovat ne lapset joille opetetaan ja joilta vaaditaan käytöstapoja. Ja sitten ihmetellään että miksi ne on niin hankalia ja miksi mikään ei onnistu.

Niin, annettiin selkäsauna tai huudettiin ja nälvittiin hiljaiseksi ja "kiltiksi". Ei ennen ole osattu kasvattaa yhtään paremmin, pelkkää kuvitelmaa. 

TikTok ja energiajuomat ovat tappava yhdistelmä edesauttamaan taipumusta. 

ei mitään syytä vanhemmat vaatineet diaknoosin saadakseen lääkkeet myydäkseen ja omaan käyttöön80% turhia .

Eihän osalle keski-ikäisistä ole koskaan tehty mitään testejä. Osa on työttöminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.

Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll  mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi. 

Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.

Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.

ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.

 

Mutta se ei ole sen rauhallisen ihmisen tehtävä paimentaa sinua tai olla koko ajan auttamassa. Jokaisen on pärjättävä omillaan, koska siitä se palkka maksetaan. Tuo hillitön itsekeskeisyys minä ja minun tarpeet, aina vaan minä, tuntuu olevan hyvin ominaista teille. 

Just tämä, nämä levottomat imee energian muilta. Rauhallisilla ihmisillä on oikeus työrauhaan ja mielenrauhaan. 

ADD onkin sitten ulospäin todella rauhallinen, mieli vaeltaa helposti jossain ihan muualla kuin opetuksessa. 

Voi adhd ihminenkin olla. Osalla adhd on pään sekamelska.

ADD sisältyy nykyään ADHD diagnoosiin. 

No oli mulla, mutta tunnistettiin vasta aikuisena.

Puhut niin kuin se olisi jotain herkkua ja kadehtittavaa omata tämä toimintakykyä rampauttava häiriö. Mielellään olisin ns. normaali ihminen normaalilla muistilla, ajatuksenjuoksulla ja toimintakyvyllä, jotta selviytyisin kaikista arkisista askareista ja töistä sillä tavalla, että päivässä pystyisi/jaksaisi tehdä muutakin kuin vain niitä pakollisia töitä. Jotta päässä ei olisi koko ajan loputon kakofonia, joka estää ottamasta osaa esimerkiksi ihan normaaleihin keskustelutilanteisiin, joissa on mukana useampi kuin yksi henkilö minun lisäkseni. En mainosta tästä kenellekään, mutta varmasti moni huomaa, ettei homma ole aina niin sanotusti hanskassa. En siltikään vielä ymmärrä, että mikä tässä on niin kadehtittavaa ja huomionhakuista?

Eikä ollut kohonnutta kolesteolia tai verenpainetautia, monia syöpiä jne. kun niitä ei tutkittu. 

Kävin kansakoulua 50-luvulla ja näin jälkikäteen luokassa oli ainakin kaksi selvää ADHD tapausta, toinen oli kuin Vaahteramäen Eemeli (lasten elokuva) hyppi talvella opettajaa karkuun ikkunasta ja toinen oli haaveileva runoilija, jolla kaikki jäi kesken. 

Ennen hyväksyttiin erilaisuus ja koulussakin otettiin ne huomioon ja olihan ne elokuvien päähenkilöitä 70-80-luvulla, kuten Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli. Siinä hyväkäytöksisyys on kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin irlantilaisen neurologin, Suzanne O'Sullivanin haastattelun, jossa hän puhuu siitä, miten täysin toimintakykyiset, elämässään menestyneet ihmiset hamuavat itselleen autismidiagnooseja, koska uskovat sellaisen antavan pikavastauksen kaikkiin elämisen ongelmiin. O'Sullivan on kirjoittanut suositun kirjan, The Age of Diagnosis, jossa hän käsittelee monipuolisesti nykyistä diagnoosihulluutta. Hänen perusteesinään diagnoosien suhteen on, että diagnoosista pitää olla käytännön hyötyä; muuten sillä ei ole mitään merkitystä. Diagnoosit ovat käytännön työkaluja, eivät lohturiepuja, identiteetin korvikkeita, eivätkä laastareita elämän pettymyksiin.

Mä olen autisti, ja tieto siitä pelasti mun elämän. Ei mulla ennen sitä tietoa ollut mahdollisuutta hyvään elämään, eli kyllä se käytännön hyöty siitä on ollut niin suurta, ettei sitä voi sanoin kuvailla. 

Jos olisit ”autisti” et kirjoittaisi noin hyvin. Toki nykyään luetaan aspergeritkin ”autisteiksi”, mutta tämä on taas muuttumassa. 

Oli meillä junnuvuosina muutamilla pojilla. Ihan diagnoosin kanssa. Toinen söi lääkitystäkin muistaakseni jo ysärillä tai en oo ihan varma. 

Ei niillä hirveen hyvin tainnut mennä. tai toisesta en oo edes kuullut vuosikymmeniin. Toisen tiedän että ei mennyt hyvin niin kauan ku elossa oli. 

Mutta oli sitä silloinkin. Nykyisellään ruutuärsyke häsläys pahentaa oireita exponentiaalisesti. joten ei se ihme oo että näkyy. Enemmän se kuitenkin on ominaisuus joka joillain ihmisillä nyt vain on. 

Kytköksissä myös alttiuteen käyttää päihteitä. Se saa ADHD piirteisen aivot sellaiseen tilaan mikä koetaan rauhalliseksi. Päihteettömänä pitkä virikkeettömyyys on kidutusta. 

Mutta tk-eläkkeelle ei pääse.

Huumeiden käyttö on yleistynyt valtavasti ja vanhempia ei kiinnosta kasvattaa lapsiaan. Isketään luuri käteen ja unohdetaan kakara komeroon.

Keskosilla esiintyy enemmän tämän kaltaisia ongelmia ja keskoset selviävät nykyään yhä useammin vrt ennen vanhaan. Sillä selittyy (osittain) miksi näitä diagnooseja on enemmän kuin ennen. 

Itsekin olen keskonen ja minulla on samoja ongelmia kuin muillakin keskosilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin irlantilaisen neurologin, Suzanne O'Sullivanin haastattelun, jossa hän puhuu siitä, miten täysin toimintakykyiset, elämässään menestyneet ihmiset hamuavat itselleen autismidiagnooseja, koska uskovat sellaisen antavan pikavastauksen kaikkiin elämisen ongelmiin. O'Sullivan on kirjoittanut suositun kirjan, The Age of Diagnosis, jossa hän käsittelee monipuolisesti nykyistä diagnoosihulluutta. Hänen perusteesinään diagnoosien suhteen on, että diagnoosista pitää olla käytännön hyötyä; muuten sillä ei ole mitään merkitystä. Diagnoosit ovat käytännön työkaluja, eivät lohturiepuja, identiteetin korvikkeita, eivätkä laastareita elämän pettymyksiin.

Mä olen autisti, ja tieto siitä pelasti mun elämän. Ei mulla ennen sitä tietoa ollut mahdollisuutta hyvään elämään, eli kyllä se käytännön hyöty siitä on ollut niin suurta, ettei sitä voi sanoin kuvailla. 

Jos olisit ”autisti” et kirjoittaisi noin hyvin. Toki nykyään luetaan aspergeritkin ”autisteiksi”, mutta tämä on taas muuttumassa. 

Autisti ei ole synonyymi kehitysvammaiselle. Autisti sen sijaan VOI olla superälykäs tai kehitysvammainen, tai ihan mitä vain siltä väliltä. Sinä sen sijaan olet älyltäsi ilmeisesti sieltä jostain alemmasta päästä, kun levität väärää infoa.

Vierailija kirjoitti:

On sitä ollut kautta aikojen, ei vain osattu diagnosoida vielä silloin. 

Tämä. Mun isäni hiljattain puhisi kuinka ennen ei ollut mitään autismia - oma äitinsä ja veljensä ovat niin selvästi autistisia kuin olla voi. Mutta kun ei niistä puhuttu ennen niin ei ollut olemassa. Kätevää. Mitä nyt autisti itse saa kärsiä erilaisuudestaan mutta kato eihän sen väliä.

kyllä hullukin tavoille oppii kun tarpeeksi kipeää tekee. KURIN PUUTE.