Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu siitä miten lapsenlapset tuo sisältöä elämään. Lapset päättävät kuitenkin itse tuleeko niitä lapsenlapsia ja osalla on ihan hedelmättömyyttäkin. Aika hurjaa jos sen varaan rakentaa vanhuuden onnellisuutensa.

Tämä nyt on vähän sama kuin tupakointi. Ei tupakoimattomuus mitenkään takaa tervettä elämää, voihan tupakoimatonkin saada keuhkosyövän. Mutta ketjupolttajan todennäköisyys kärsiä ikävistä sairauksista on kuitenkin suurempi kuin sen, joka ei polta. 

Niin no jos todennäköisyyksillä ruvetaan pelaamaan niin todennäköisemmin joudut vedetyksi johonkin lapsen huumeriipuvuusdraamaan tai vankilatuomioon jos sinulla on lapsia kuin että jos ei ole. Tai joudut vammaisen lapsesi omaishoitajaksi. Näissä väitöksissä miten lasten hankkiminen ehkäisee kurjaa vanhuutta unohdetaan se, että saattaa käydä niinkin että kannat itse vastuuta ja huolta aikuisesta lapsestasi vielä 80-vuotiaakin. Ylelläkin oli joku juttu miten iäkäs äiti vetää aikuista kehitysvammaista poikaansa pulkassa tms.

Todennäköisys lapsen huumeriippuvuusdraamaan tai vankilatuomioon on todella riippuvainen lapsuuden kodista, eli itsestä. Jos itsellä on arvostettu tutkinto, ehjä työura ja kyky ja halu hoitaa lapset hyvin, on äärimmäisen todennäköistä, että lapsista tulee myös hyväosaisia kunnon kansalaisia. Eli tässä ei ole kyse mistään semmoisesta, mihin ei voisi vaikuttaa.

Tietysti joskus jollakulla käy huono tuuri silti. Vaikka todennäköisyys on häviävän pieni, ei se toki ihan nollaan mene. Siksi on ihan oman itsenkin takia hyvä, jos on kaksi tai kolme lasta. Jos yhdelle käy jotenkin huonosti, on vielä jäljellä toinen.

Hieno teoria, mutta mulla on tuttavapiirissä 2 perhettä, joilta on molemmilta kuollut 2 lasta erillisissä liikenneonnettomuuksissa ja yksi sairauden vuoksi. Että kaksi ei riitä takaamaan elämän sisältöä. Valitettavasti myös vammaisuuteen tai sairauksiin ei auta vanhempien "suoraselkäisyys".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesuskin oli lapseton ja elämässään oli huhujen ja raamatun mukaan enemmän sisältöä kuin kko ihmiskunnalla yhteensä

Olikohan lapseton? Karismaattinen saarnaaja lie saanut kyllä pesää.

raamatussa on niin kattavat sukuluettelot eri raamatullisista hahmoista, joten jos jeesuksella olisi lapsia ollut, niin ne olisi siellä myös mainittu, etenkin, kun jeesus oli mies.  skutukimustahan tehtiin jo raakatullisina aikoina nimenomaan miehen suvuista käsin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesuskin oli lapseton ja elämässään oli huhujen ja raamatun mukaan enemmän sisältöä kuin kko ihmiskunnalla yhteensä

Olikohan lapseton? Karismaattinen saarnaaja lie saanut kyllä pesää.

raamatussa on niin kattavat sukuluettelot eri raamatullisista hahmoista, joten jos jeesuksella olisi lapsia ollut, niin ne olisi siellä myös mainittu, etenkin, kun jeesus oli mies.  skutukimustahan tehtiin jo raakatullisina aikoina nimenomaan miehen suvuista käsin

Joo mutta perinnönjaon näkökulmasta, ei genetiikan. Lehtolapsia ei siis laskettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu siitä miten lapsenlapset tuo sisältöä elämään. Lapset päättävät kuitenkin itse tuleeko niitä lapsenlapsia ja osalla on ihan hedelmättömyyttäkin. Aika hurjaa jos sen varaan rakentaa vanhuuden onnellisuutensa.

Tämä nyt on vähän sama kuin tupakointi. Ei tupakoimattomuus mitenkään takaa tervettä elämää, voihan tupakoimatonkin saada keuhkosyövän. Mutta ketjupolttajan todennäköisyys kärsiä ikävistä sairauksista on kuitenkin suurempi kuin sen, joka ei polta. 

Niin no jos todennäköisyyksillä ruvetaan pelaamaan niin todennäköisemmin joudut vedetyksi johonkin lapsen huumeriipuvuusdraamaan tai vankilatuomioon jos sinulla on lapsia kuin että jos ei ole. Tai joudut vammaisen lapsesi omaishoitajaksi. Näissä väitöksissä miten lasten hankkiminen ehkäisee kurjaa vanhuutta unohdetaan se, että saattaa käydä niinkin että kannat itse vastuuta ja huolta aikuisesta lapsestasi vielä 80-vuotiaakin. Ylelläkin oli joku juttu miten iäkäs äiti vetää aikuista kehitysvammaista poikaansa pulkassa tms.

Todennäköisys lapsen huumeriippuvuusdraamaan tai vankilatuomioon on todella riippuvainen lapsuuden kodista, eli itsestä. Jos itsellä on arvostettu tutkinto, ehjä työura ja kyky ja halu hoitaa lapset hyvin, on äärimmäisen todennäköistä, että lapsista tulee myös hyväosaisia kunnon kansalaisia. Eli tässä ei ole kyse mistään semmoisesta, mihin ei voisi vaikuttaa.

Tietysti joskus jollakulla käy huono tuuri silti. Vaikka todennäköisyys on häviävän pieni, ei se toki ihan nollaan mene. Siksi on ihan oman itsenkin takia hyvä, jos on kaksi tai kolme lasta. Jos yhdelle käy jotenkin huonosti, on vielä jäljellä toinen.

Et varmaan tarkoita sanomaasi niin kuin se nyt vaikuttaa, tuskin ajattelet ettei joka lapsella itsellään ole muuta kuin menestymisarvoa, nythän saa sen käsityksen että mitäs yhdestä jos yksi tai kaksi muuta pärjää ja pääsee korkeaan asemaan elämässä.

Ymmärrät tahallasi väärin. Tuo, jolle vastasin, ajatteli jotenkin niin, että jos lapsesta on huolta ja murhetta, olisi parempi, ettei häntä ole ollenkaan olemassa. Eihän se niin mene. Mutta toki on mukavaa, jos pääsee olemaan onnellinen isovanhempi edes jonkun lapsen lapsille tai viettämään aikaa mukavissa merkeissä jonkun lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu siitä miten lapsenlapset tuo sisältöä elämään. Lapset päättävät kuitenkin itse tuleeko niitä lapsenlapsia ja osalla on ihan hedelmättömyyttäkin. Aika hurjaa jos sen varaan rakentaa vanhuuden onnellisuutensa.

Tämä nyt on vähän sama kuin tupakointi. Ei tupakoimattomuus mitenkään takaa tervettä elämää, voihan tupakoimatonkin saada keuhkosyövän. Mutta ketjupolttajan todennäköisyys kärsiä ikävistä sairauksista on kuitenkin suurempi kuin sen, joka ei polta. 

Niin no jos todennäköisyyksillä ruvetaan pelaamaan niin todennäköisemmin joudut vedetyksi johonkin lapsen huumeriipuvuusdraamaan tai vankilatuomioon jos sinulla on lapsia kuin että jos ei ole. Tai joudut vammaisen lapsesi omaishoitajaksi. Näissä väitöksissä miten lasten hankkiminen ehkäisee kurjaa vanhuutta unohdetaan se, että saattaa käydä niinkin että kannat itse vastuuta ja huolta aikuisesta lapsestasi vielä 80-vuotiaakin. Ylelläkin oli joku juttu miten iäkäs äiti vetää aikuista kehitysvammaista poikaansa pulkassa tms.

Todennäköisys lapsen huumeriippuvuusdraamaan tai vankilatuomioon on todella riippuvainen lapsuuden kodista, eli itsestä. Jos itsellä on arvostettu tutkinto, ehjä työura ja kyky ja halu hoitaa lapset hyvin, on äärimmäisen todennäköistä, että lapsista tulee myös hyväosaisia kunnon kansalaisia. Eli tässä ei ole kyse mistään semmoisesta, mihin ei voisi vaikuttaa.

Tietysti joskus jollakulla käy huono tuuri silti. Vaikka todennäköisyys on häviävän pieni, ei se toki ihan nollaan mene. Siksi on ihan oman itsenkin takia hyvä, jos on kaksi tai kolme lasta. Jos yhdelle käy jotenkin huonosti, on vielä jäljellä toinen.

Jaa, senkö takia tuolla lapsiperhehelvettipellolla, jonne kaverikin perheineen rakennutti Avaimet käteen -talonsa, kaikilla kynnelle kykenevillä on kolme lasta. Että jos yksi niistä suorittaakin vain amistutkinnon, saadaan niitä ylioppilasjuhlia juhlia kuitenkin ainakin kahden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesuskin oli lapseton ja elämässään oli huhujen ja raamatun mukaan enemmän sisältöä kuin kko ihmiskunnalla yhteensä

Olikohan lapseton? Karismaattinen saarnaaja lie saanut kyllä pesää.

Rooman keisari domitianus kuulusteli jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen jeesuksen veljen lapsia, koska pelkäsi heidän nousevan kapinaan keisaria vastaan. Jos jeesuksella olisi ollut lapsia, toki keisari olisi pidättänyt jeesuksen lapset myös kuulusteluja varten ja niistäkin olisi mainitoja. Sen sijaan jeesuksen lapsista ei löydy mitään mainintoja (toisin kuin hänen sisarustensa lapsista löytyy). jeesus oli siis miä todennänköisemmin lapseton 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu siitä miten lapsenlapset tuo sisältöä elämään. Lapset päättävät kuitenkin itse tuleeko niitä lapsenlapsia ja osalla on ihan hedelmättömyyttäkin. Aika hurjaa jos sen varaan rakentaa vanhuuden onnellisuutensa.

Tämä nyt on vähän sama kuin tupakointi. Ei tupakoimattomuus mitenkään takaa tervettä elämää, voihan tupakoimatonkin saada keuhkosyövän. Mutta ketjupolttajan todennäköisyys kärsiä ikävistä sairauksista on kuitenkin suurempi kuin sen, joka ei polta. 

Niin no jos todennäköisyyksillä ruvetaan pelaamaan niin todennäköisemmin joudut vedetyksi johonkin lapsen huumeriipuvuusdraamaan tai vankilatuomioon jos sinulla on lapsia kuin että jos ei ole. Tai joudut vammaisen lapsesi omaishoitajaksi. Näissä väitöksissä miten lasten hankkiminen ehkäisee kurjaa vanhuutta unohdetaan se, että saattaa käydä niinkin että kannat itse vastuuta ja huolta aikuisesta lapsestasi vielä 80-vuotiaakin. Ylelläkin oli joku juttu miten iäkäs äiti vetää aikuista kehitysvammaista poikaansa pulkassa tms.

Todennäköisys lapsen huumeriippuvuusdraamaan tai vankilatuomioon on todella riippuvainen lapsuuden kodista, eli itsestä. Jos itsellä on arvostettu tutkinto, ehjä työura ja kyky ja halu hoitaa lapset hyvin, on äärimmäisen todennäköistä, että lapsista tulee myös hyväosaisia kunnon kansalaisia. Eli tässä ei ole kyse mistään semmoisesta, mihin ei voisi vaikuttaa.

Tietysti joskus jollakulla käy huono tuuri silti. Vaikka todennäköisyys on häviävän pieni, ei se toki ihan nollaan mene. Siksi on ihan oman itsenkin takia hyvä, jos on kaksi tai kolme lasta. Jos yhdelle käy jotenkin huonosti, on vielä jäljellä toinen.

Ei se nyt vain mene noin. Ikinä ei voi tietää mikä voi saada kunnollisen perheen kunnollisen nuoren käyttämään huumeita, toki mainitsemasi kaltaisen perheen lapsi periaatteessa on paremmassa turvassa sellaiselta kohtalolta mutta elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan ja kaikenlaista voi tapahtua. On paljon asioita joihin voi yrittää vaikuttaa ja joita voi koettaa ennalta ehkäistä mutta "arpa kohtalon on aina arvaamaton".

Hyvän perheen lapsi voi olla myös erittäin kapinahenkinen murrosiässä ja tekee vaikka mitä järkyttääkseen vanhempiaan.

Tilastojen valossa se menee juuri noin. Hyväosaisuus periytyy vahvasti. 

Murrosiän kapinahenki on ihan normaalia. Ei järkyttymistä tarvitse pelätä. Hyvä vaan, kun lapset tuovat elämään uusia tuulia ja omakin ajattelu avartuu. Juuri se on kaiketi syynä dementiariskin pienetymiseen vanhalla iällä. Tiivis kontakti nuorempaan sukupolveen pitää aivot virkeinä.

Siitä olen vähän eri mieltä aloittajan kanssa, että 50v olisi jotenkin jo ikä, missä nämä hyödyt näkyvät. Olen itse viisikymppinen ja nyt nautin kyllä lapsettomasta elämästä, kun lapset ovat opiskelijoita ja muuttaneet omilleen. Näemme kerran pari kuukaudessa, viestittelemme viikottain, mutta ei se tässä kohtaa juuri eroa yhteydenpidosta hyviin ystäviin. Nyt on minun aikani harrastaa, lukea, luuhata ystävien kanssa ja niin edelleen. Ei minun elämäni tässä kohtaa eroa mitenkään olennaisesti lapsettomien elämästä.

Tilastojen valossa joo jne mutta koskaan ei tiedä osuuko se poikkeama omalle kohdalle. Kapinoiva nuori voi jäädä huumekoukkuun, kyllä sen luulisi normaalia äitiä tai isää järkyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesuskin oli lapseton ja elämässään oli huhujen ja raamatun mukaan enemmän sisältöä kuin kko ihmiskunnalla yhteensä

Olikohan lapseton? Karismaattinen saarnaaja lie saanut kyllä pesää.

raamatussa on niin kattavat sukuluettelot eri raamatullisista hahmoista, joten jos jeesuksella olisi lapsia ollut, niin ne olisi siellä myös mainittu, etenkin, kun jeesus oli mies.  skutukimustahan tehtiin jo raakatullisina aikoina nimenomaan miehen suvuista käsin

Joo mutta perinnönjaon näkökulmasta, ei genetiikan. Lehtolapsia ei siis laskettu.

raamatussa on useita mainintoja myös lehtolapsista, kun puhutaan raamatullisista merkkihenkilöistä. Jos jeesuksella olisi sellaisia ollut, niin kyllä niistäkin mainittaisiin. 

Tilastot ovat tilastoja eivätkä mikään raamattu, eivät ne ole tae että ns hyvän perheen lapsille ei tapahtuisi mitään pahaa, jopa sellaista mikä vaikuttaa koko loppuelämään tai jopa saa elämän päättymään.

Mutta ei elämää voi sillä lailla elää, että jättää lapset tekemättä, koska pelkää tuommoisia. Kohta ei uskalla ylittää katuja, kun jokuhan aina jää auton alle. Eikä mennä uimaan tai soutelemaan, ihmisiähän hukkuu. Lentokoneitakin on tippunut taivaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei elämää voi sillä lailla elää, että jättää lapset tekemättä, koska pelkää tuommoisia. Kohta ei uskalla ylittää katuja, kun jokuhan aina jää auton alle. Eikä mennä uimaan tai soutelemaan, ihmisiähän hukkuu. Lentokoneitakin on tippunut taivaalta. 

Ei tietenkään. Nuo nyt olivat vain vastauksia niille jotka inttävät että lapsettomat ovat onnettomia ja yksinäisiä, lapselliset onnellisia ja elämä niin täyttä ja auvoisaa ja sukupolvet yhdessä karkeloivat kesällä juhannussalon ja jouluna kuusen ympärillä käsi kädessä.

Kuinka huonosti AP on ruuhkavuosina n 30-50 vuotiaana pitänyt ystävyyttä yllä ja välittänyt ystävistään, että katkerana ja yksinäisenä huutelee tällaisia aloutuksia?

Lapset on lainaa vain. Heillä on ihan eri suunnitelmat, haaveet ja unelmat kuin sukupolvellani, eivätkä he tee mummulle lapsenlapsia tilauksesta. Tosin mulla on niin vilkas sosiaalinen elämä, että työt jo nyt haittaa vapaa-aikaa. 

En toivo uutta sukupolvea "tyhjän elämäni täytteeksi ja onton oloni parantajaksi", mutta tietysti, jos lapseni haluavat perheellistyä ja onnistuvat siinä, olen happy for them.

T 55v kolmen aikuisen äiti

Vaikka olen sitä mieltä, että lapset ovat parasta elämässä, niin tuo on puppua. 5-kymppisenä on aikaa nimenomaan tehdä niitä omia juttuja, kun lapset aikuistuvat. On saanut kokea lasten saamisen ja sen lisäksi ja jälkeen muita itselle tärkeitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen sitä mieltä, että lapset ovat parasta elämässä, niin tuo on puppua. 5-kymppisenä on aikaa nimenomaan tehdä niitä omia juttuja, kun lapset aikuistuvat. On saanut kokea lasten saamisen ja sen lisäksi ja jälkeen muita itselle tärkeitä asioita.

Ja siis tyhjältähän elämä voi vanhempana tuntua juuri ap:n kaltaisesta, joka elää elämäänsä vain lasten kautta. Sama

Vierailija kirjoitti:

Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne. 

Luulet vaan, mutta et koskaan voi tietää miten paljon oma perhe, omat lapset ja lapsenlapset antaa elämään rakkautta ja iloa. 

Kyllä ainakin omat lapsettomat sedät/tädit/enot sai elämäänsä iloa sisarustensa lapsista ja kun nämä lapset olivat aikuisia, huolehtivat ja kävivät pitämässä seura näille yksin elävillekin.  Ja nytkin oma lapseton sisar saa paljon iloa elämäänsä meidän sisarusten lapsista. Käy heidän kanssaan matkoilla, elokuvissa, syömässä ulkona ja viettää juhlapäiviä heidän kanssaan. 

Pakko sanoa, että enempi sääliksi käy niitä tuttuja, jotka ovat hankkineet lapsia kolmesta eri avioliitosta. Siihen vielä kauhea lauma lastenlapsia niin omaa elämää ei käytännössä koskaan ole perheen ulkopuolella.