Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Mun oerheen voi ottaa pois muttei sinun lapsia?

Minusta taas on aika tyhjää elämää, jos viisikymppisenä elämän ainoa sisältö on omat lapset ja mahdolliset lapsenlapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Tätäkö tasoa ja tällaisia argumentteja lapselliset esittävät todistaakseen että laspettomat ovat onnettomia?

Älä höpötä.

Et oikeasti pysyt vastaamaan muuta kuin sössönsössön, ääliö ja älä höpötä?

Koetapa rauhoittua.

Ai sä vaihdoit tyyliä :) sama tyhjyys ja aiheeton ylimielisyys sanomisissas kumminkin jatkuu.

monet pennut valittelee nykyään kremppoja ja mielenterveys ongelmia kun tuuliviiri pyörii.

sounds that hell?

pst. katos kun on seko.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Minulla on useampi aikuinen lapsi ja ne on sen verran elämässäni mukana, että sama vaikka niitä ei olisi ikinä hankittu. Kun lähes 30 vuotta on ollut piikana muille ja työntänyt itsensä ja omat tarpeensa taka-alalle niin otan onnellisena vastaan tämän elämänvaiheen mikä on täynnä nautintoa ja minun löytämistä yhä uusilla tavoilla. 

Tuskinpa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on aika tyhjää elämää, jos viisikymppisenä elämän ainoa sisältö on omat lapset ja mahdolliset lapsenlapset. 

Ja kamalan raskasta ja tuskallista työkavereille ym, kuunnella loputtomia juttuja kuinka Pirkkopetteri sitä ja katsella kännykästä kuvia kuinka Jussijannika tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Tätäkö tasoa ja tällaisia argumentteja lapselliset esittävät todistaakseen että laspettomat ovat onnettomia?

Älä höpötä.

Et oikeasti pysyt vastaamaan muuta kuin sössönsössön, ääliö ja älä höpötä?

Koetapa rauhoittua.

Ai sä vaihdoit tyyliä :) sama tyhjyys ja aiheeton ylimielisyys sanomisissas kumminkin jatkuu.

Me ei tietääkseni olla tehty sinunkauppoja sun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?

No mulla on nää harrastukset niinku.

Voisiko ap tai joku toinen samoin ajatteleva kertoa ihan selkeästi miksi ne lapset/lapsenlapset ovat saavutus elämässä ja miksi niillä pitää päteä?

Apkin kun kertoo niiden olevan vain väline oman yksinäisyyden tunteen poistoon. Toiset eivät tarvitse siihen jälkeläisiä niin ovat jotenkin epäonnistuneita?

Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Poistamaan yksinäisyyttä,  tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, jne. 
Ja kenen jääkaappia ei ketään nyt kukaan täytä ja kuka on nyt yksinkin, kun olit vanhemmillesi se riippakivi, joka rikkoi heidän suhteen? Isä sentään oli armollinen ja pysyi pois katkeruutensa kanssa.#ällöperhemyytti#ällöäitimyytti

On ihan ihmusen biologiaa että kun tapaa ihmisen johon rakastuu, niin hänen kanssaan haluaa lisääntyä.

Ei halua, se on vain seuraus jostain ihan muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi parhaimmista päätöksistä mitä olen tehnyt on ollut lapsettomana pysyminen. M41

Näin viiskymppisenä vaikea ajatella elämää ilman lapsia, iso osa jo aikuisia ja osa teinejä. Kaikkien kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Yhteistä hauskaa aikaa, sitä oikeaa elämää. Mitä ihmettä tekisin jos mulla ei olis lapsia. Kyllä ne on mulle koko elämä ystävien lisäksi. 

Näin viisikymppisenä vaikea ajatella elämää jos olisi lapsia. Ihan oikeaa elämää tässä on eletty ilman lapsiakin. Tekemistä ja elämänsisältöä on on riittänyt koko ajan. Itse asiassa, kun miettii, millainen tämä maailma tällä hetkellä on ja mihin suuntaan näköjään ollaan menossa, olen enemmän kuin tyytyväinen, että en koskaan ole halunnut lapsia. Eipä heidän ja heidän omien lastensa tulevaisuus kovin ruusuiselta näyttäisi, niin paljon vakavia uhkakuvia olemassa, ilmastokatastrofista alkaen. 

On onnellisia perheitä tasapainoisia vanhempia ja lapsia joilla muutakin kuin oma suljettu perhe-elämä, on onnettomia perheitä ja pareja, syystä tai toisesta, on niitä jotka katuvat lasten hankkimista, niitä jotka eivät koskaan lapsia halunneet mutta yllättäen niin kävikin ja päättivät pitää eivätkä ole päätöstä katuneet..

Harvat jos mitkään asiat tässä maailmassa ovat mustavalkoisia. Eläkööt kukin omaa elämäänsä mahdollsimman hyvin ja antakoon  muiden elää omaansa. Muiden lapsettomuuden ei pitäisi kenenkään napaa kaivella ja jos, siis jos, oikeasti on omaan elämäänsä ja lapsiinsa tyytyväinen ei juolahda mieleenkään alkaa miettimään mites ne muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Tätäkö tasoa ja tällaisia argumentteja lapselliset esittävät todistaakseen että laspettomat ovat onnettomia?

Älä höpötä.

Et oikeasti pysyt vastaamaan muuta kuin sössönsössön, ääliö ja älä höpötä?

Koetapa rauhoittua.

Ai sä vaihdoit tyyliä :) sama tyhjyys ja aiheeton ylimielisyys sanomisissas kumminkin jatkuu.

Me ei tietääkseni olla tehty sinunkauppoja sun kanssa.

Miksi sinä sitten puhuttelet minua sinä-muodossa? Älä, koetapa jne :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Mun oerheen voi ottaa pois muttei sinun lapsia?

Otapa ihan rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Tätäkö tasoa ja tällaisia argumentteja lapselliset esittävät todistaakseen että laspettomat ovat onnettomia?

Älä höpötä.

Et oikeasti pysyt vastaamaan muuta kuin sössönsössön, ääliö ja älä höpötä?

Koetapa rauhoittua.

Ai sä vaihdoit tyyliä :) sama tyhjyys ja aiheeton ylimielisyys sanomisissas kumminkin jatkuu.

Me ei tietääkseni olla tehty sinunkauppoja sun kanssa.

Miksi sinä sitten puhuttelet minua sinä-muodossa? Älä, koetapa jne :)

Se johtuu arvojärjestyksestä.

Kuka haluaa jotain rääkyviä, sotkevia ja sinussa kiinni riippuvia pentuja? Oma elämä menee heihin. Aika provosoivasti sanottu, mutta niin oli aloituskin. Tietysti, jos tällaista elämäänsä nimenomaan haluaa, niin mikäs siinä, senkun lapsia hankkimaan. Mutta luulo, että jokaisen ihmisen elämä muuttuisi jotenkin paremmaksi sen myötä, on harhaa.

Minulla on aivan sama, mitä valintoja muut ovat tehneet, mutta minä olen onnellinen mummi kahdelle lapselle. 
Juuri tänään aamulla 4-vuotias soitti ja kysyi: Mummi, koska tulet hakemaan, me tullaan mummolaan! Ja taustalla 2-vuotias huuteli mummi, mummi, mummi! Heiltä saa niin pyyteetöntä rakkautta. Parin tunnin kuluttua lähden hakemaan heitä mummolaan yökylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, perhe, kumppani. Mitä tyhjää siinä on?

 Ne kaikki voidaan ottaa pois.

Tätäkö tasoa ja tällaisia argumentteja lapselliset esittävät todistaakseen että laspettomat ovat onnettomia?

Älä höpötä.

Et oikeasti pysyt vastaamaan muuta kuin sössönsössön, ääliö ja älä höpötä?

Koetapa rauhoittua.

Ai sä vaihdoit tyyliä :) sama tyhjyys ja aiheeton ylimielisyys sanomisissas kumminkin jatkuu.

Me ei tietääkseni olla tehty sinunkauppoja sun kanssa.

Miksi sinä sitten puhuttelet minua sinä-muodossa? Älä, koetapa jne :)

Se johtuu arvojärjestyksestä.

Ai lapselliset ovat siinäkin ylempänä että he saavat sinutella ilman lupaa mutta lapsettomien pitää pyytää sinunkauppoja. Jotain rajaa nyt trollailuunkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan sama, mitä valintoja muut ovat tehneet, mutta minä olen onnellinen mummi kahdelle lapselle. 
Juuri tänään aamulla 4-vuotias soitti ja kysyi: Mummi, koska tulet hakemaan, me tullaan mummolaan! Ja taustalla 2-vuotias huuteli mummi, mummi, mummi! Heiltä saa niin pyyteetöntä rakkautta. Parin tunnin kuluttua lähden hakemaan heitä mummolaan yökylään.

Kiva juttu. Varmasti pyyteetön rakastetuksi tuleminen lastenlasten taholta lämmittää ja hivelee itsetuntoasi. Sinulle se on se juttu elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa jotain rääkyviä, sotkevia ja sinussa kiinni riippuvia pentuja? Oma elämä menee heihin. Aika provosoivasti sanottu, mutta niin oli aloituskin. Tietysti, jos tällaista elämäänsä nimenomaan haluaa, niin mikäs siinä, senkun lapsia hankkimaan. Mutta luulo, että jokaisen ihmisen elämä muuttuisi jotenkin paremmaksi sen myötä, on harhaa.

Mutku LAPSET

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on aika tyhjää elämää, jos viisikymppisenä elämän ainoa sisältö on omat lapset ja mahdolliset lapsenlapset. 

Ja kamalan raskasta ja tuskallista työkavereille ym, kuunnella loputtomia juttuja kuinka Pirkkopetteri sitä ja katsella kännykästä kuvia kuinka Jussijannika tätä.

Mutku LAPSET

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aivan sama, mitä valintoja muut ovat tehneet, mutta minä olen onnellinen mummi kahdelle lapselle. 
Juuri tänään aamulla 4-vuotias soitti ja kysyi: Mummi, koska tulet hakemaan, me tullaan mummolaan! Ja taustalla 2-vuotias huuteli mummi, mummi, mummi! Heiltä saa niin pyyteetöntä rakkautta. Parin tunnin kuluttua lähden hakemaan heitä mummolaan yökylään.

Mitenkäs sitten kun pikkulapsi-ikä mene ohi ja mummi ei olekaan äärettömän ihailun kohde? Alkaa tulla oma tahto, vanhempien ja isovanhempien uhmaaminen ja heidän tapojen ym halveksunta, kun se rakkaus ei olekaan enää ehdotonta? Miten oma rakkautesi heitä kohtaan, rakastatko heitä heidän itsensä vuoksi vai siksi että sinua hivelee kun he rakastavat - nyt - sinua ehdoitta kun eivät muusta vielä ymmärrä?