Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?
Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.
Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne
Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei tuossa niinkään häiritsisi nimenomaan varallisuuden pimittäminen, vaan yleensä se, että yhteisistä asioista päätettäessä toinen antaa valheellista tietoa omasta tilanteestaan. Olisi vähän erikoista, mihin suhde oikein hänellä sitten perustuu, jos ei kumppanuuteen ja yhteiseen elämään. Mutta lasten kannalta ärsyttäisi se, että toinen vanhempi jemmaa varallisuutta ja rahaa itsellään, mutta pitää lapsia niukkuudessa. Mitä varten ja miksi hän sitten oikein kerää sitä rahaa? Vaikuttaisi jotenkin patologiselta. Ainakin itse koen, että rahan sijoittaminen lapsiin nimenomaan on mielekästä, ja olisi aika ikävä paljastus miehestä, jos hänelle nimenomaan omistaminen on tärkeämpää kuin se, että voi omaisuuden avulla panostaa lapsiinsa.
Maksaako nainen lasten hevosharrastuksen ja taitoluistelun yksin kun mies jää sapattivapaalle (saa burnoutin).
Normaali elintaso vs niukkuus. Huomaatteko miten naiset kääntävät asioita?
Ap:n kysymykseen vastauksena: ei haitaisi. Näin meillä onkin. Molemmilla on omat säästöt, joista toinen ei tiedä. Yhteiset on sovittu juurikin Excelissä. Sis. lasten harrastuskulut jne. Ja kyllä, siitä on etua myös mahdollisessa erotilanteessa. Kummankaan ei vastavuoroisesti voi odottaa roikkuvan suhteessa vain taloudellisista syistä, joten homma pysyy rehellisenä.
Hah. Jos et tiedä mitään puolisosi säästöistä, et myöskään tiedä, että siellä on vain 10 euroa ja hän roikkuu kanssasi vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan.
Jos mies haluaa tarjota minulle hotelliviikonlopun tai loman Argentiinassa, niin ilolla otan sellaisen vastaan, mutta en todellakaan oleta miehen maksavan unelmiani vain siksi, että hänellä on säästöjä. Niillä kun on taipumus kadota, jos niitä käyttää turhuuteen.
No jos vaikka taloon pitää tehdä kattoremontti ja sitten maksat säästösi tyhjäksi ja liäsksi pienestä palkastasi siihen otetusta lainasta puolet, samalla kun mies olisi voinut kuitata tuon remontin säästöillään 10 kertaa. Tai kun pitää maksaa lapsen rippileiri, ajokortti tai ratsastusleiri. Sori, vanhemmilla nyt ei ole varaa, joten nämä jää tekemättä. Ja isällä oliskin ollut, mutta on pihi
Jos meillä olisi yhteinen talo, niin miksi ihmeessä vain miehen pitäisi maksaa sen kulut, vaikka hänellä olisi siihen varaa? Ilman muuta kumpikin osallistuu kuluihin yhtä paljon, jos omistus on 50/50. Tuossa hypoteettisessa katonkorjaustilanteessa olisi aihetta keskustella siitä, maksaako mies korjauksen kokonaan ja samalla talon omistussuhteet vaihdetaan ihan kirjallisesti 30/70 miehen osuuden ollessa isompi.
Rippileiri, ajokortti ja ratsastusleiri ovat asioita, joista keskustellaan etukäteen (ei rahan takia vaan siksi, ovatko ne edes ajankohtaisia tulevaisuudessa) ja sitten säästetään se 150 e, jonka rippileiri maksaa. Ajokortti ja ratsastusleiri taas ovat asioita, joista keskusteltaisiin maksajan kanssa, ei vanhempien ole pakko maksaa lasten ei-elintärkeitä kuluja yhdessä tai tuossa tapauksessa ei ole välttämätöntä maksaa lainkaan, nuori voi vaikka tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Puoliso ei ole pankki, vaikka hänellä olisi säästöjä!
Ei ole pankki mutta hemmetin itsekäs ainakin
Miksi ihminen on itsekäs, jos hän ei tuhlaa? Ei varakkaaksi tulla sillä, että viskotaan rahaa ympäriinsä.
Mutta miksi salata? Voi ihan perustellusti kertoa, että mihin se raha on varattu.
Oman rahan, puskurin tai niin sanotun salaisen kassan pitäminen voi tuoda naiselle turvaa ja itsenäisyyttä. Se mahdollistaa irtautumisen vaikeista tai yllättävistä elämäntilanteista.
Turva ja itsenäisyys
Hätävara: Oma rahamäärä auttaa selviämään yllättävistä elämänmuutoksista, kuten erosta tai vaikeasta suhteesta.
Taloudellinen vapaus: Päätökset omasta elämästä ja arjesta helpottuvat, kun käytössä on omia varoja.
Mielenrauha: Puskuri tuo turvan tunnetta tulevaisuuden varalle.
Kumma kun tuota on oikein neuvottu naisille.
Aivan. Miksi olisi siis muka huono asia miehelle, ja miksi tämä ei voi asiasta kertoa?
Epäilyttävä mies.
Kuvio on aika teoreettinen. Harvemmin todella hyvätuloinen päätyy kimppaan taloudellisesti huomattavasti huonommin pärjäävän kanssa. Tilannetta voi muuttaa ehkä suurempi yllättävä perintö.
Itsellä reilusti yli 100t€ vuositulot ollut jo pitkään. Vaikka olisi miten mukava mimmi, en varmasti lähtisi parisuhteeseen pari tonnia bruttona tienaavan pienituloisen kanssa. Ei siitä tulisi pitkässä juoksussa kuin varmoja ongelmia.
Vaimolla n. samat tienestit ja samankaltainen koulutus- ja perhetausta. Homma toimii.
Emmekä tiedä mekään toistemme sijoitusvarallisuuksia. Eikä niillä ole merkistystäkään puolin ja toisin. Molemmille se on sellainen taloudellinen puskuri, millä pystyy vastamäissä kantamaan sen saman korren kekoon, kuten on sovittu nykyisellään.
Tietysti vakava sairaus voisi, vakuututurvista huolimatta, keikauttaa tilanteen puolin ja toisin radikaalistikin. Mutta sitä riskiä on vaikea välttää olematta multimiljonääri.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kysymykseen vastauksena: ei haitaisi. Näin meillä onkin. Molemmilla on omat säästöt, joista toinen ei tiedä. Yhteiset on sovittu juurikin Excelissä. Sis. lasten harrastuskulut jne. Ja kyllä, siitä on etua myös mahdollisessa erotilanteessa. Kummankaan ei vastavuoroisesti voi odottaa roikkuvan suhteessa vain taloudellisista syistä, joten homma pysyy rehellisenä.
Hah. Jos et tiedä mitään puolisosi säästöistä, et myöskään tiedä, että siellä on vain 10 euroa ja hän roikkuu kanssasi vain rahan takia.
Jos puoliso kuitenkin maksaa oman sovitun osansa yhteisistä menoista, eikä saa mitääm hyötyä toisen säästöistä, miksi hän roikkuisi suhteessa vain rahan takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan.
Jos mies haluaa tarjota minulle hotelliviikonlopun tai loman Argentiinassa, niin ilolla otan sellaisen vastaan, mutta en todellakaan oleta miehen maksavan unelmiani vain siksi, että hänellä on säästöjä. Niillä kun on taipumus kadota, jos niitä käyttää turhuuteen.
No jos vaikka taloon pitää tehdä kattoremontti ja sitten maksat säästösi tyhjäksi ja liäsksi pienestä palkastasi siihen otetusta lainasta puolet, samalla kun mies olisi voinut kuitata tuon remontin säästöillään 10 kertaa. Tai kun pitää maksaa lapsen rippileiri, ajokortti tai ratsastusleiri. Sori, vanhemmilla nyt ei ole varaa, joten nämä jää tekemättä. Ja isällä oliskin ollut, mutta on pihi
Jos meillä olisi yhteinen talo, niin miksi ihmeessä vain miehen pitäisi maksaa sen kulut, vaikka hänellä olisi siihen varaa? Ilman muuta kumpikin osallistuu kuluihin yhtä paljon, jos omistus on 50/50. Tuossa hypoteettisessa katonkorjaustilanteessa olisi aihetta keskustella siitä, maksaako mies korjauksen kokonaan ja samalla talon omistussuhteet vaihdetaan ihan kirjallisesti 30/70 miehen osuuden ollessa isompi.
Rippileiri, ajokortti ja ratsastusleiri ovat asioita, joista keskustellaan etukäteen (ei rahan takia vaan siksi, ovatko ne edes ajankohtaisia tulevaisuudessa) ja sitten säästetään se 150 e, jonka rippileiri maksaa. Ajokortti ja ratsastusleiri taas ovat asioita, joista keskusteltaisiin maksajan kanssa, ei vanhempien ole pakko maksaa lasten ei-elintärkeitä kuluja yhdessä tai tuossa tapauksessa ei ole välttämätöntä maksaa lainkaan, nuori voi vaikka tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Puoliso ei ole pankki, vaikka hänellä olisi säästöjä!
Ei ole pankki mutta hemmetin itsekäs ainakin
Miksi ihminen on itsekäs, jos hän ei tuhlaa? Ei varakkaaksi tulla sillä, että viskotaan rahaa ympäriinsä.
Mutta miksi salata? Voi ihan perustellusti kertoa, että mihin se raha on varattu.
Oman rahan, puskurin tai niin sanotun salaisen kassan pitäminen voi tuoda naiselle turvaa ja itsenäisyyttä. Se mahdollistaa irtautumisen vaikeista tai yllättävistä elämäntilanteista.
Turva ja itsenäisyys
Hätävara: Oma rahamäärä auttaa selviämään yllättävistä elämänmuutoksista, kuten erosta tai vaikeasta suhteesta.
Taloudellinen vapaus: Päätökset omasta elämästä ja arjesta helpottuvat, kun käytössä on omia varoja.
Mielenrauha: Puskuri tuo turvan tunnetta tulevaisuuden varalle.
Kumma kun tuota on oikein neuvottu naisille.
OIkeastiko joku isot perinnöt ja säästöt omistava nainen ei käyttäsi varojaan lainkaan kotiin ja omien lastensa hyväksi vaan jemmaisi niitä salaisena kassana? Vuokralla vaan asuisi ja lapset ei harrastaisi mitään kun 'ei ole varaa' kjäh, kjäh
Aloittaja kysyy, onko ok että mies on pihi. Ja onko ok, että mies haluaa säästää rahansa mieluummin kuin sallia, että aloittaja voi elää leveämmin miehensä rahoilla.
Aloittajan miehelle sopii kituuttaminen ja vähään tyytyminen päivittäisessä elämässä. Aloittajalle ei sovi. Aloittaja katsoo, että hänelle kuuluu osa miehen perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei tuossa niinkään häiritsisi nimenomaan varallisuuden pimittäminen, vaan yleensä se, että yhteisistä asioista päätettäessä toinen antaa valheellista tietoa omasta tilanteestaan. Olisi vähän erikoista, mihin suhde oikein hänellä sitten perustuu, jos ei kumppanuuteen ja yhteiseen elämään. Mutta lasten kannalta ärsyttäisi se, että toinen vanhempi jemmaa varallisuutta ja rahaa itsellään, mutta pitää lapsia niukkuudessa. Mitä varten ja miksi hän sitten oikein kerää sitä rahaa? Vaikuttaisi jotenkin patologiselta. Ainakin itse koen, että rahan sijoittaminen lapsiin nimenomaan on mielekästä, ja olisi aika ikävä paljastus miehestä, jos hänelle nimenomaan omistaminen on tärkeämpää kuin se, että voi omaisuuden avulla panostaa lapsiinsa.
Maksaako nainen lasten hevosharrastuksen ja taitoluistelun yksin kun mies jää sapattivapaalle (saa burnoutin).
Normaali elintaso vs niukkuus. Huomaatteko miten naiset kääntävät asioita?
Niistä lasten harrastuksista maksetaan mistä ollaan sovittu, ja mihin on varaa. Jos lapsilla ei ole harrastuksia kun vaimo luulee ettei ole varaa ja mies ei kerro et olisi kuitenkin, kuulostaa kovin saidalta, vainoharhaiselta ja rakkaudettomalta siipalta.
Miksi mies ei halua, että lapsillaan on kivoja harrastuksia?
Kun rakas saa burnoutin, mietitään perheen pärjääminen yhdessä. Jos naisella on varaa niin kyllä, voi maksaa yksinkin lasten harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen avioliittoa. Ja naimisiin ei mennä ellei kaikesta puhuta avoimesti.
Ei haittaisi jos on vaikka mitä sijoituksia, mutta jos ei kerro niin ihmettelen. Mutta jo se ettei "suostu" naimisiin kertoo oleelliseen, next.
Me menimme naimisiin maistraatissa vain perintökaaren takia. Avioehto on. Eikä kumpikaan tiedä tarkasti toisensa omaisuuden arvoa.
Sinun naimisiin menosi kuullostaa enemmän tavoitteelta turvata omaa persausta toisen kustannuksella. Next.
Vierailija kirjoitti:
Kuvio on aika teoreettinen. Harvemmin todella hyvätuloinen päätyy kimppaan taloudellisesti huomattavasti huonommin pärjäävän kanssa. Tilannetta voi muuttaa ehkä suurempi yllättävä perintö.
Itsellä reilusti yli 100t€ vuositulot ollut jo pitkään. Vaikka olisi miten mukava mimmi, en varmasti lähtisi parisuhteeseen pari tonnia bruttona tienaavan pienituloisen kanssa. Ei siitä tulisi pitkässä juoksussa kuin varmoja ongelmia.
Vaimolla n. samat tienestit ja samankaltainen koulutus- ja perhetausta. Homma toimii.
Emmekä tiedä mekään toistemme sijoitusvarallisuuksia. Eikä niillä ole merkistystäkään puolin ja toisin. Molemmille se on sellainen taloudellinen puskuri, millä pystyy vastamäissä kantamaan sen saman korren kekoon, kuten on sovittu nykyisellään.
Tietysti vakava sairaus voisi, vakuututurvista huolimatta, keikauttaa tilanteen puolin ja toisin radikaalistikin. Mutta sitä riskiä on vaikea välttää olematta multimiljonääri.
Miehille ei ole yleisesti pariutumisen kannalta mitään väliä naisen tuloilla tai varoilla.
Mutta monikaan ei silti ole valmis käyttämään varojaan naisen hvyinvointiin, jos nainen sattuukin olemaan köyhä.
Puoliso ei ole pankki!! (palstalta luettua)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy, onko ok että mies on pihi. Ja onko ok, että mies haluaa säästää rahansa mieluummin kuin sallia, että aloittaja voi elää leveämmin miehensä rahoilla.
Aloittajan miehelle sopii kituuttaminen ja vähään tyytyminen päivittäisessä elämässä. Aloittajalle ei sovi. Aloittaja katsoo, että hänelle kuuluu osa miehen perinnöstä.
Nykyaikana tuntuu materialisteja riittävän, kummassakin sukupuolissa. Raha ja omaisuus jota pihistellään, siinäkö tärkeintä elämässä?
Kuulostaapa onnelliselta mieheltä ;D Arvot niin keturalleen kun olla ja voi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy, onko ok että mies on pihi. Ja onko ok, että mies haluaa säästää rahansa mieluummin kuin sallia, että aloittaja voi elää leveämmin miehensä rahoilla.
Aloittajan miehelle sopii kituuttaminen ja vähään tyytyminen päivittäisessä elämässä. Aloittajalle ei sovi. Aloittaja katsoo, että hänelle kuuluu osa miehen perinnöstä.
Aloittaja on miehen kanssa suhteessa, vaikka ei edes tiedä miehen rahoista eli ei ole hänen kanssaan rahojen takia. Mutta kysymys olikin se salaaminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy, onko ok että mies on pihi. Ja onko ok, että mies haluaa säästää rahansa mieluummin kuin sallia, että aloittaja voi elää leveämmin miehensä rahoilla.
Aloittajan miehelle sopii kituuttaminen ja vähään tyytyminen päivittäisessä elämässä. Aloittajalle ei sovi. Aloittaja katsoo, että hänelle kuuluu osa miehen perinnöstä.
Nykyaikana tuntuu materialisteja riittävän, kummassakin sukupuolissa. Raha ja omaisuus jota pihistellään, siinäkö tärkeintä elämässä?
Kuulostaapa onnelliselta mieheltä ;D Arvot niin keturalleen kun olla ja voi.
No raha ja omaisuus, säästettynä hyvinä aikoina, on se ero "yhyy, tilillä 2€ ja tuet viikon päästä!" -viestien ja "käynpä kaupassa" välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen avioliittoa. Ja naimisiin ei mennä ellei kaikesta puhuta avoimesti.
Ei haittaisi jos on vaikka mitä sijoituksia, mutta jos ei kerro niin ihmettelen. Mutta jo se ettei "suostu" naimisiin kertoo oleelliseen, next.
Me menimme naimisiin maistraatissa vain perintökaaren takia. Avioehto on. Eikä kumpikaan tiedä tarkasti toisensa omaisuuden arvoa.
Sinun naimisiin menosi kuullostaa enemmän tavoitteelta turvata omaa persausta toisen kustannuksella. Next.
? Kirjoitinpa huonosti kun meni noin ohi.
Minulle avioliitossa on tärkeintä kumppanuus samat arvot omaavan ihmisen kanssa. Oltiin opiskelijoita ja samat varat silloin molemmilla kun mentiin naimisiin. Nyt miehellä parempi palkka, mutta minä olen saanut isommat perinnöt. Joista tietenkin puolet kuuluu miehelleni.
Rakkaus merkitsee, mammona valovuoden vähemmän.
Jos mies pimittää, niin ei ole OK, miehen pitää elättää perhe. Nainen saa tehdä omilla rahoilla mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ennen avioliittoa. Ja naimisiin ei mennä ellei kaikesta puhuta avoimesti.
Ei haittaisi jos on vaikka mitä sijoituksia, mutta jos ei kerro niin ihmettelen. Mutta jo se ettei "suostu" naimisiin kertoo oleelliseen, next.
Onko edes kysytty? Jos ei ole, mikä olisi luonteva tapa alkaa selittämään omasta varallisuudestaan ja perinnöistä? Seuraavaksi nainen olisi loukkaantumassa kuinka mies, se SIKA, vain leveilee rahoillaan ilman aikomustakaan käyttää niitä hänen Birkin-laukkuun joka nostaisi naisen elintasoa viikoiksi.
Jos taas on kysytty ja mies on ilmaissut ettei ole mitään erityisiä varoja, miten nainen on selvittänyt että niitä onkin? Onko nainen huumannut miehen ja kuulustellut uudelleen? Onko jostain tullut paperipostia ja nainen on rikkonut kirjesalaisuuden?
Sijoita kaikki sun kultaan
T: Ressu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvio on aika teoreettinen. Harvemmin todella hyvätuloinen päätyy kimppaan taloudellisesti huomattavasti huonommin pärjäävän kanssa. Tilannetta voi muuttaa ehkä suurempi yllättävä perintö.
Itsellä reilusti yli 100t€ vuositulot ollut jo pitkään. Vaikka olisi miten mukava mimmi, en varmasti lähtisi parisuhteeseen pari tonnia bruttona tienaavan pienituloisen kanssa. Ei siitä tulisi pitkässä juoksussa kuin varmoja ongelmia.
Vaimolla n. samat tienestit ja samankaltainen koulutus- ja perhetausta. Homma toimii.
Emmekä tiedä mekään toistemme sijoitusvarallisuuksia. Eikä niillä ole merkistystäkään puolin ja toisin. Molemmille se on sellainen taloudellinen puskuri, millä pystyy vastamäissä kantamaan sen saman korren kekoon, kuten on sovittu nykyisellään.
Tietysti vakava sairaus voisi, vakuututurvista huolimatta, keikauttaa tilanteen puolin ja toisin radikaalistikin. Mutta sitä riskiä on vaikea välttää olematta multimiljonääri.
Miehille ei ole yleisesti pariutumisen kannalta mitään väliä naisen tuloilla tai varoilla.
Mutta monikaan ei silti ole valmis käyttämään varojaan naisen hvyinvointiin, jos nainen sattuukin olemaan köyhä.
Puoliso ei ole pankki!! (palstalta luettua)
Noinhan ne miehet elää siinä vuokrayksiössä johon pariskunnalla olisi varaa naisen tulotasolla, syöden vain kaalisoppaa johon pariskunnalla olisi varaa naisen tulotasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei tuossa niinkään häiritsisi nimenomaan varallisuuden pimittäminen, vaan yleensä se, että yhteisistä asioista päätettäessä toinen antaa valheellista tietoa omasta tilanteestaan. Olisi vähän erikoista, mihin suhde oikein hänellä sitten perustuu, jos ei kumppanuuteen ja yhteiseen elämään. Mutta lasten kannalta ärsyttäisi se, että toinen vanhempi jemmaa varallisuutta ja rahaa itsellään, mutta pitää lapsia niukkuudessa. Mitä varten ja miksi hän sitten oikein kerää sitä rahaa? Vaikuttaisi jotenkin patologiselta. Ainakin itse koen, että rahan sijoittaminen lapsiin nimenomaan on mielekästä, ja olisi aika ikävä paljastus miehestä, jos hänelle nimenomaan omistaminen on tärkeämpää kuin se, että voi omaisuuden avulla panostaa lapsiinsa.
Maksaako nainen lasten hevosharrastuksen ja taitoluistelun yksin kun mies jää sapattivapaalle (saa burnoutin).
Normaali elintaso vs niukkuus. Huomaatteko miten naiset kääntävät asioita?
Niistä lasten harrastuksista maksetaan mistä ollaan sovittu, ja mihin on varaa. Jos lapsilla ei ole harrastuksia kun vaimo luulee ettei ole varaa ja mies ei kerro et olisi kuitenkin, kuulostaa kovin saidalta, vainoharhaiselta ja rakkaudettomalta siipalta.
Miksi mies ei halua, että lapsillaan on kivoja harrastuksia?
Kun rakas saa burnoutin, mietitään perheen pärjääminen yhdessä. Jos naisella on varaa niin kyllä, voi maksaa yksinkin lasten harrastukset.
Jos naisella on varaa maksaa ne yksinkin, eiköhän ne ole katsoneet että tähän on yhdessä varaa.
Vanhempani ovat kirjanneet testamenttiin, että lasten puolisoilla ei ole oikeutta perintöön. Ole.me tehneet samoin mieheni kanssa.