Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?

"Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan."

Sinä olet itsenäinen mutta entäs ne lapset? Kai heidän elämäänsä pitää vaikuttaa myös isän elatuskyky?

Valehtelu ja pimittämien söisi luottamusta. Mitä muuta hän salaa. Petaako takaporttia erolle

Aivan hullua olisi, jos ei olisi yhtään takaporttia. Puoliso voi kuolla tai jättää, realiteetteja.

Eli on ok että toisella on salainen takaportti samaan aikaan kun omat rahasi menevät 100% arjen pyörittämiseen??

Meillä rahat ja omaisuus on yhteistä. Perinnötkin käytetty yhteiseen hyvään. Molemmille jää ns taskurahaa josta minä sijoitan osan ja mies tuhlaa omansa. Tämä on miehen valinta jolloin hänellä ei ole mitään sanomista minun säästöihini, kuitenkin tietää ja näkee tilanteen esim nettipankista. Rehellistä ja avointa. Meillä ei ole tarvetta salata toisiltamme mitään

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä kertoa. Siinä vaiheessa kun mies kuolee, ei ole kivaa jos tulee yllätyksenä isot perintöverot maksettavaksi, ennenkuin perintöä on edes saatu. Tämä varsinkin jos on metsää ja rahaa on vähemmän mitä perintöveroihin menee. Toinen yllätys tulee jos vanhaksi elätte ja miehen metsäomistus vaikuttaa hoivamaksujen suuruuteen yllättävän paljon korottavasti. 
Toki yllätys voi olla mukavakin, jos mies on ajatellut asiaa teidän jälkeenjäävien kannalta, niin että rahaa on perintöveroihin riittävästi. 

Ap:lla ei ole oikeutta saada perintöä, koska eivät ole avioliitossa. Miehen kuollessa jos asuvat vaikkapa miehen omistamassa tai puoliksi omistamassa talossa niin saattaa olla jonkin mittainen asumisoikeus ks talossa ja ehkä (en siis ole täysin varma) saada ns "elatustukea" itseäänkin varten. 

"Minä en myöskään halua tietää toisen sijoituksista, vain olemassa oleva velkataakka on se mikä kiinnostaa."

Kuitenkin sekä velat että varat vaikuttavat yhtäläisesti siihen millaiset taloudelliset ratkaisut ovat järkeviä.

Jos ei ole luottamusta= 🚩

Olisi se sitten mikä tahansa asia. Raha, aiemmat suhteet yms

"Ap:lla ei ole oikeutta saada perintöä, koska eivät ole avioliitossa."

Eikä avioliitossakaan puoliso peri jos vainajalla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso kuolee äkillisesti,niin kuin meidän tapauksessa kävi, ja 30 vuoden kituuttamisen sekä jatkuvan pihistelyn jälkeen selviääkin puolison omaisuuden määrä, tuntui se aika väärältä. Koska olin käyttänyt omia rahojani, perintöäni,. meidän hyväksi reilusti ja ikään avioliiton yhteishengessä, olin leskenä täysin puolison sisaruksien armoilla heidän vaatiessaan omaa osuuttaan puolison sekä minun yhteisestä omaisuudesta. Koska meillä ei ollut avioehtoa, eikä puoliso korvamerkinnyt omaisuuttaan, tuntui epäreilulta joutua lähtemään yhteisestä kodista sekä menettää samalla kaikki se mitä itse olin sijoittanut kotimme kunnostukseen ja elämänlaatuun. Armoa ei rahan edessä leskeä kohtaan tunnettu. Meillä ei myöskään ollut lapsia, joten asemani oli todella huono.
Jos nyt joku viisastelee, että olisi pitänyt säilyttää kuitit ja vaatia puolisoa puhumaan totta, saa juosta itsensä mutkille. Parisuhteessa on välit perustuttava luottamukseen, eikä elämästä tulisi mitään epäilemällä toista koko ajan. Puolisoni oli "sairastunut" pihiyteen, se oli osa hänen luonnettaan ja äidinmaidosta imetty asenne. Siihen totuin ja maksoin. 
En koe tulleeni sentään huijatuksi, mutta ap:lle sanoisin, että ota asia vakavasti puheeksi kenelle hän haluaa omaisuutensa periytyvän. Onko testamenttia, avioehtoa, mitään, jossa sinut otetaan myös huomioon?

Ei sisaruksilla ole mitään oikeutta perintöön ilman testamenttia jos vainajalla rintaperillisiä tai puoliso 

Vierailija kirjoitti:

"Ap:lla ei ole oikeutta saada perintöä, koska eivät ole avioliitossa."

 

Eikä avioliitossakaan puoliso peri jos vainajalla on lapsia.

Yksi sana. Testamentti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on superluottamusdiili. Olemme sijoittaneet vain rakkaan vaimoni nimiin tietyin ehdoin. Mä määrään koska ja minkä verran nostetaan. Mutta kaikki vaimon nimissä. Minulla ei erossa mitään oikeuksia niihin!!

 

Molemmat tyytyväisiä tähän. Mä saan varmuuden, että varallisuus kertyy ja voidaan vähitellen kasvavin määrin auttaa lapsia ja nähdä maailmaa. Vaimo luultavasti tyytyväinen, kun mulla iso intressi käyttäytyä hyvin ja luotettavasti.

Miksi näin?

Puhuttamattakaan uusperheistä. Minullakin on perittyä varallisuutta. Jos olisin uusperheellinen, en haluaisi maksaa autoa/ matkaa / vuokraa puolison lapsille. Vain omilleni lapsilleni. Tämä voisi puolisoa kiukuttaa.

Me olemme uusperhe, menimme yhteen 30v sitten. Minulla oli paremmat tulot ja omaisuutta sekä 3 valmista lasta. Mieheni halusi meidät, ei vain minua. Se oli hänen valintansa jota arvostan.

Puntit meni aikalaille tasan kun 15 vuotta elätimme myös hänen 90-luvun lamassa kaiken menettäneitä vanhempiaan. 

Ikinä ei ole ollut "sinun lapsia" vaan kaikki neljä ovat meidän joille on annettu tasapuolisesti hyvä lapsuus ja nuoruus

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä kertoa. Siinä vaiheessa kun mies kuolee, ei ole kivaa jos tulee yllätyksenä isot perintöverot maksettavaksi, ennenkuin perintöä on edes saatu. Tämä varsinkin jos on metsää ja rahaa on vähemmän mitä perintöveroihin menee. Toinen yllätys tulee jos vanhaksi elätte ja miehen metsäomistus vaikuttaa hoivamaksujen suuruuteen yllättävän paljon korottavasti. 
Toki yllätys voi olla mukavakin, jos mies on ajatellut asiaa teidän jälkeenjäävien kannalta, niin että rahaa on perintöveroihin riittävästi. 

Avopuoliso ei peri, jos ei ole testamenttia.

Aviopuolisokaan ei peri, jos on rintaperillisiä.

Puolison ei siis tarvitse perintöveroja miettiä.

Kyllä, mutta ei siihenkään tarvi varoja tietää. Jos suunnitellaan yhdessä auton ostoa niin minulle riittää tieto, että onko siihen yhdessä varaa. Jos talo tarvitsee remppaa asiasta keskustellaan ajoissa mitä ylläpitoon tai remonttiin menee ja millaisia rahallisia varoja siihen tarvitsee kiinnittää ja miten esim. yhteisen tilin varoja siihen käytetään. 

Vierailija kirjoitti:

"Minä en myöskään halua tietää toisen sijoituksista, vain olemassa oleva velkataakka on se mikä kiinnostaa."

 

Kuitenkin sekä velat että varat vaikuttavat yhtäläisesti siihen millaiset taloudelliset ratkaisut ovat järkeviä.

Puolison velat ja varat eivät ole koskaan vaikuttaneet minun taloudellisiin ratkaisuihini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet tulot olisivat ihan omaa syytäni enkä haluaisi olla missään SDP-perheessä. Yhteiset menot pistetään puoliksi.

Mites sitten kun lapsia siunaantuu? Maksatko palkastasi puole vaimolle, kun hoitaa lapsia ja sinä saat käydä töissä?

Molemmat käyvät töissä, molemmat hoitavat lapsia.

Ei, mutta ongelma olisi se pimittäminen, ei itse raha.

Kysyisin itseltäni, mikä elämässäni muuttuu, kun tiedän miehen säästöistä, ovatko ne minulle vahingollinen asia, menetänkö jotain niiden takia, tuovatko ne minulle ongelmia tai häpeää. Vastaus on, että mikään ei muutu, joten miehen ei tarvitse säästöistään kertoa. Ne eivät vaikuta elämääni tai lasten elämään millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä puhumista siinä on. Voidaan puhua esimerkiksi suunnitelmista ja suuremmista hankinnoista, mutta ei niissäkään tarvi varsinaisesti rahasta puhua. "

 

Suuremmissa hankinnoissa ei tarvitse puhua rahasta? Mitä ihmettä? On aika oleellista juuri isoissa hankinnoissa miettiä että miten iso riski ne ovat perheen taloudelle ja onko se kannattavaa ottaa. Ja on tosiaan väliä riskin kannalta että onko toisella kymppitonni jemmassa vai kymppitonni velkaa. 

Miten minun rahankäyttöni vaikuttaa perheen talouteen, jos edelleen maksan puolet kuluista? Ei perheelle koidu mitään riskiä siitä, että vahdan auton uuteen tai ostan sijoitusasunnon. Minun rahani, minun riskini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on superluottamusdiili. Olemme sijoittaneet vain rakkaan vaimoni nimiin tietyin ehdoin. Mä määrään koska ja minkä verran nostetaan. Mutta kaikki vaimon nimissä. Minulla ei erossa mitään oikeuksia niihin!!

 

Molemmat tyytyväisiä tähän. Mä saan varmuuden, että varallisuus kertyy ja voidaan vähitellen kasvavin määrin auttaa lapsia ja nähdä maailmaa. Vaimo luultavasti tyytyväinen, kun mulla iso intressi käyttäytyä hyvin ja luotettavasti.

Miksi näin?

Tuskin on edes totta, mutta  kuvitteellisestikin itseäni kiinnostaisi se kuinka tuo voisi olla mahdollista että ovat yhdessä sijoittaneen vain vaimon nimiin, eikä eron jälkeen olisi minkäänlaista oikeutta ks sijoituksiin yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on superluottamusdiili. Olemme sijoittaneet vain rakkaan vaimoni nimiin tietyin ehdoin. Mä määrään koska ja minkä verran nostetaan. Mutta kaikki vaimon nimissä. Minulla ei erossa mitään oikeuksia niihin!!

 

Molemmat tyytyväisiä tähän. Mä saan varmuuden, että varallisuus kertyy ja voidaan vähitellen kasvavin määrin auttaa lapsia ja nähdä maailmaa. Vaimo luultavasti tyytyväinen, kun mulla iso intressi käyttäytyä hyvin ja luotettavasti.

Miksi näin?

Tuskin on edes totta, mutta  kuvitteellisestikin itseäni kiinnostaisi se kuinka tuo voisi olla mahdollista että ovat yhdessä sijoittaneen vain vaimon nimiin, eikä eron jälkeen olisi minkäänlaista oikeutta ks sijoituksiin yms. 

Mulle tulee mieleen, että mies on vilunkipetteri ja siirtää rahoja velkojiensa ulottumattomiin.

Outo kuvio joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan.

Jos mies haluaa tarjota minulle hotelliviikonlopun tai loman Argentiinassa, niin ilolla otan sellaisen vastaan, mutta en todellakaan oleta miehen maksavan unelmiani vain siksi, että hänellä on säästöjä. Niillä kun on taipumus kadota, jos niitä käyttää turhuuteen.

No jos vaikka taloon pitää tehdä kattoremontti ja sitten maksat säästösi tyhjäksi ja liäsksi pienestä palkastasi siihen otetusta lainasta puolet, samalla kun mies olisi voinut kuitata tuon remontin säästöillään 10 kertaa. Tai kun pitää maksaa lapsen rippileiri, ajokortti tai ratsastusleiri. Sori, vanhemmilla nyt ei ole varaa, joten nämä jää tekemättä. Ja isällä oliskin ollut, mutta on pihi

Jos meillä olisi yhteinen talo, niin miksi ihmeessä vain miehen pitäisi maksaa sen kulut, vaikka hänellä olisi siihen varaa? Ilman muuta kumpikin osallistuu kuluihin yhtä paljon, jos omistus on 50/50. Tuossa hypoteettisessa katonkorjaustilanteessa olisi aihetta keskustella siitä, maksaako mies korjauksen kokonaan ja samalla talon omistussuhteet vaihdetaan ihan kirjallisesti 30/70 miehen osuuden ollessa isompi.

Rippileiri, ajokortti ja ratsastusleiri ovat asioita, joista keskustellaan etukäteen (ei rahan takia vaan siksi, ovatko ne edes ajankohtaisia tulevaisuudessa) ja sitten säästetään se 150 e, jonka rippileiri maksaa. Ajokortti ja ratsastusleiri taas ovat asioita, joista keskusteltaisiin maksajan kanssa, ei vanhempien ole pakko maksaa lasten ei-elintärkeitä kuluja yhdessä tai tuossa tapauksessa ei ole välttämätöntä maksaa lainkaan, nuori voi vaikka tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa.

Puoliso ei ole pankki, vaikka hänellä olisi säästöjä!