Missä kohtaa suhdetta haluat tietää kumppanin tulot, sijoitukset, velat, ulosoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten tulot voi tarkistaa verotoimiston tietokoneelta ihan jokainen jos siltä tuntuu.

Tulot voi, muttei menoja. Ei esim. ulosottoa.

Tavallisesti lähtökohta on, että ihminen ei ole missään ulosotossa.

Miksi kuka? Kaikkia ei ehkä kiinnosta raha, vaikka sulle se onkin kriteereistä tärkein?

Minua kiinnostaa elämänhallinta ja silloin asiat eivät ole ulosotossa

Oi itse täydellisyys kultalusikka suussaan on saapunut keskusteluun.  Toivottavasti sun yritys nimeltä parisuhde ei koe kovia taloudellisia takaiskuja. Jossakin vaiheessa kuitenkin elämän realiteetit saattavat tulla sinunkin kohdalle ja esimerkiksi yrityskumppanisi, jota puolisoksi kutsutaan, saattaa löytää menestyvämmän liikekumppanin. 

30v naimisissa ja nykyään itsenäiset raha-asiat. Kaikenlaista on tullut vastaan ja tiukkoja aikoja. Mutta osattu suhteuttaa menot tuloihin. Se on ihan mahdollista ilman kultalusikkaa. Selkärankaa lähinnä tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.

Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

Ennen kun suhde alkaa en todellakaan suostu edes tapailemaan miestä ennen kun saan tietää että miehet tulot ja varallisuus riittää maksamaan minun vaatiman elintason mihin suoraan sanottuna oma varallisuus ja tulot ei riitä. Minä paroudun vain sen takia että saan nostettua miehen tulojen ja varallisuuden ansiosta omaa sosioekonomista tasoa. Mies on vain kävelevä rahapussi ja kaiken maksaja joka on täysin arvoton ihmisenä

Vierailija kirjoitti:

Ennen kun suhde alkaa en todellakaan suostu edes tapailemaan miestä ennen kun saan tietää että miehet tulot ja varallisuus riittää maksamaan minun vaatiman elintason mihin suoraan sanottuna oma varallisuus ja tulot ei riitä. Minä paroudun vain sen takia että saan nostettua miehen tulojen ja varallisuuden ansiosta omaa sosioekonomista tasoa. Mies on vain kävelevä rahapussi ja kaiken maksaja joka on täysin arvoton ihmisenä

Koulu alkoi jo. Aikuiset juttelee täällä.

Henkilökohtaisesti haluaisin varmaan tietää tuon ulosoton aika nopeasti. En ainakaan itse usko, että kykenisin seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, jolla on paljon ulosottoa tai sitä lainkaan, koska olen itse niin tarkka rahankäytöstä ja raha-asioista. Kyllähän se jossain vaiheessa ongelmaksi tulisi, ettei toinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ihan kysyä että miksi ette voisi seurustella henkilön kanssa joka on ulosotossa?

Jos nyt lähtisin uudelle kierrokselle, niin haluaisin samanlaisia asioita, kuin nykyisessäkin suhteessa. Eli rakennettaisiin yhteistä elämää ja tulevaisuutta, missä todellakin on aspektina myös taloudellinen puoli. Yhteinen koti on tietysti omistusassunto. Yhteisiä sijoituksia asuntoihin, metsään, vapaa-ajanasuntoon. Ekalla kierroksella on ollut tärkeää yhteiset lapset, heidän tulevaisuuden turvaaminen myös taloudellisesti. Jos nyt joutuisin toiselle kierrokselle, tämän sijaan ennemmin mietittäisiin missä kohtaa ja millä strategialla eläköidytään yhdessä ja mitä taloudellisia siirtoja se vaatii nyt, että nämä suunnitelmat ovat kestäviä ja realistisia 15-20 vuoden kuluttua. 

 

Ellei luottotiedottomuus johtuisi esim.yrityksen konkurssista, vaan jostain käsittääkseni tilastollisesti tavanomaisemmista syistä (klarnat, yms) ei meidän persoonatkaan voisi mitenkään sopia yhteen. Ja valitettavasti pitäisin liian todennäköisenä, että luottotiedoton mies yrittäisi joko hyötyä minusta, tai jotenkin kampittaa minun menestystäni ja pyrkimyksiäni taloudellisissa asioissa. 

 

Joten siksi. 

Keskustelin juuri ystäväni kanssa, joka asuntosijoittaa, kuten minäkin. Nythän hyvien vuokralaisten löytäminen on ollut haaste ja kesäaika aina korostaa ongelmaa. Ystäväni oli saanut puhelun vuokralaiskandidaatilta kesken mökkeilyn. Hän oli ollut mökillä tuoreehkon seurustelukumppanin kanssa (en tiedä ajattelivatko suhdettaan vielä seurusteluna vai jonain muuna) ja kun ystäväni puhui puhelimessa sopien näyttöä, mies huuteli kovaan ääneen taustalla "nyt takaisin paljuun, nainen" ja nauraa hörötteli päälle äänekkäästi niin, että takuulla kuului soittajalle saakka. Asiasta tuli tietysti kipakka keskustelu, jossa mies alkoi morkkaamaan ystäväni "massimuijakuvitelmia", haukkui ystäväni mökin (juuri sen, mistä hän oli parhaillaan ilmaiseksi hyötymässä ja nauttimassa), ja lopuksi mies vielä höpötti jotain sekavaa rahanahneista akoista. No se suhde päättyi tietysti siihen.

Totesimme yhteisesti, että kyllä miehellä on pakko itselläänkin olla vyönsä alla jotain muuta kuin se kiero katkarapu. Ei siitä muuten mitään tule. Ei hyvällä tahdollakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Joku jo sanoikin, mutta on eri asia alkaa seurustella köyhän ja asiansa sössineen ulosottovelallisen kanssa, kuin tukea pitkäaikaista puolisoa hankalassa taloudellisessa tilanteessa. Minäkin olen naimisissa, ja jos mieheni jostain syystä törmäisi maksuvaikeuksiin, tekisin kaikkeni häntä tukeakseni. Myisin jumalauta vaikka per settä, jos se olisi ainut keino saada ruokaa pöytään molemmille.

Mutta jos miehellä ei olisi ollut ekoilla treffeillä rahaa ostaa itselleen treffeille yhtä olutta, koska kaikki raha on ulosotossa, ei toisia treffejä olisi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ihan kysyä että miksi ette voisi seurustella henkilön kanssa joka on ulosotossa?

Jos nyt lähtisin uudelle kierrokselle, niin haluaisin samanlaisia asioita, kuin nykyisessäkin suhteessa. Eli rakennettaisiin yhteistä elämää ja tulevaisuutta, missä todellakin on aspektina myös taloudellinen puoli. Yhteinen koti on tietysti omistusassunto. Yhteisiä sijoituksia asuntoihin, metsään, vapaa-ajanasuntoon. Ekalla kierroksella on ollut tärkeää yhteiset lapset, heidän tulevaisuuden turvaaminen myös taloudellisesti. Jos nyt joutuisin toiselle kierrokselle, tämän sijaan ennemmin mietittäisiin missä kohtaa ja millä strategialla eläköidytään yhdessä ja mitä taloudellisia siirtoja se vaatii nyt, että nämä suunnitelmat ovat kestäviä ja realistisia 15-20 vuoden kuluttua. 

 

Ellei luottotiedottomuus johtuisi esim.yrityksen konkurssista, vaan jostain käsittääkseni tilastollisesti tavanomaisemmista syistä (klarnat, yms) ei meidän persoonatkaan voisi mitenkään sopia yhteen. Ja valitettavasti pitäisin liian todennäköisenä, että luottotiedoton mies yrittäisi joko hyötyä minusta, tai jotenkin kampittaa minun menestystäni ja pyrkimyksiäni taloudellisissa asioissa. 

 

Joten siksi. 

Keskustelin juuri ystäväni kanssa, joka asuntosijoittaa, kuten minäkin. Nythän hyvien vuokralaisten löytäminen on ollut haaste ja kesäaika aina korostaa ongelmaa. Ystäväni oli saanut puhelun vuokralaiskandidaatilta kesken mökkeilyn. Hän oli ollut mökillä tuoreehkon seurustelukumppanin kanssa (en tiedä ajattelivatko suhdettaan vielä seurusteluna vai jonain muuna) ja kun ystäväni puhui puhelimessa sopien näyttöä, mies huuteli kovaan ääneen taustalla "nyt takaisin paljuun, nainen" ja nauraa hörötteli päälle äänekkäästi niin, että takuulla kuului soittajalle saakka. Asiasta tuli tietysti kipakka keskustelu, jossa mies alkoi morkkaamaan ystäväni "massimuijakuvitelmia", haukkui ystäväni mökin (juuri sen, mistä hän oli parhaillaan ilmaiseksi hyötymässä ja nauttimassa), ja lopuksi mies vielä höpötti jotain sekavaa rahanahneista akoista. No se suhde päättyi tietysti siihen.

 

Totesimme yhteisesti, että kyllä miehellä on pakko itselläänkin olla vyönsä alla jotain muuta kuin se kiero katkarapu. Ei siitä muuten mitään tule. Ei hyvällä tahdollakaan. 

Jotkut miehet ei kestä sitä, että nainen menestyy taloudellisesti heitä paremmin. Vähintään se ilo menestymisestä pitää saada latistaa jotenkin. Huomaa tosi hyvin just noiden julkisuudessa esim. sijoittamisesta puhuvien naisten sometilien kommenttiosiossa. Siellä on nuo pienisieluiset aurinkolasimiehet laumana vähättelemässä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten tulot voi tarkistaa verotoimiston tietokoneelta ihan jokainen jos siltä tuntuu.

Tulot voi, muttei menoja. Ei esim. ulosottoa.

Tavallisesti lähtökohta on, että ihminen ei ole missään ulosotossa.

Vuoden 2025 aikana ulosoton asiakkaana oli yhteensä yli 608 000 eri velallista.

 

-Ulosottolaitos.fi

Eli 5 miljoonaa ihmistä ei ole.

Niistä miljoona on lapsia ja pitää vielä poistaa joukosta väärä sukupuoli ja väärät ikäluokat.

Sukupuoli ja ikäluokat pitää poistaa siitä ulosotossa olevien määrästäkin.... Ihan riittävästi vielä mahdollisia seurustelukumppaneita jotka eivät ole ulosotossa ja ennenkaikkea enemmän kuin ulosotossa olevia.

Minulla oli toiveena parisuhde, jossa on sujuva yhteinen arki, siis yhteinen koti ja elämäntapa joka sisältää kulttuuritapahtumia ja matkustelua (ollaan 50+). En tarvitse elättäjää näitä kustantamaan, vaan tasavertaisen kumppanin joka haluaa tätä samaa ja  maksaa oman osansa. Ja toki kaikki muukin piti osua kohdalleen. Onnekseni tämmöisen miehen löysin ja vieläpä parjatusta Tinderistä. En ole kysynyt ulosotosta tai veloista, mutta olen pystynyt hänen rahakäyttäytymisestään päättelemään, ettei näitä ole. Ja kun muutettiin yhteen, avattiin näkyville molempien tulot, jotta laskut maksetaan reilusti tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Aikoinaan kun olin Tinderissä, kävin paljon treffeillä 50-55v miesten kanssa. Arvaatteko mistä tiesi, onko miehellä osakesalkku ja minkä kokoinen? Ei tarvinnut edes kysyä, miehet kertoi sen ihan itse.

Sitten oli niitä toisen ääripään miehiä, jokta tuli paikalle kävellen tai polkupyörällä ja pelkkä kahvinkaan tarjoaminen oli ylivoimaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

Hauska esimerkki kyllä näistäeri todellisuuksien kohtaamisesta palstalla. Täällä viisikymppiset kulttuuria harrastavat vakavaraiset naiset juttelee parisuhteista huumeita käyttävien nuorten? miesten kanssa. Jollain tavalla tämäkin on tärkeää, että on tällainen kanava joka tuo yhteen ihmisiä ihan eri taustoista. Mielenkiintoista keskustelua syntyy.

En lainkaan jos ennen avioliittoa laaditaan säännöt että molemmat ovat itse vastuussa veloistaan ja raha-asioistaan yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun olin Tinderissä, kävin paljon treffeillä 50-55v miesten kanssa. Arvaatteko mistä tiesi, onko miehellä osakesalkku ja minkä kokoinen? Ei tarvinnut edes kysyä, miehet kertoi sen ihan itse.

Sitten oli niitä toisen ääripään miehiä, jokta tuli paikalle kävellen tai polkupyörällä ja pelkkä kahvinkaan tarjoaminen oli ylivoimaista

Näillä jälkimmäisillä oli varmasti vielä isommat salkut, joista eivät kertoneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

En lainkaan jos ennen avioliittoa laaditaan säännöt että molemmat ovat itse vastuussa veloistaan ja raha-asioistaan yleensä.

Voit laatia mitä tahansa sääntöjä, mutta avioliitossa on puolison elatusvelvollisuus.