Missä kohtaa suhdetta haluat tietää kumppanin tulot, sijoitukset, velat, ulosoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

Siitäkin on sellainen sanonta, että kun köyhyys astuu pirttiin, rakkaus lentää ikkunasta ulos. Monet parisuhteetkin kaatuu taloudellisiin ongelmiin. Ehkä koska se muuttaa usein ihmistä huonompaan suuntaan. 

Itse poistuin tinderistä kun olin hetken työtön. En ole itsekään hyvää seuraa stressaantuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Mä valehtelin kerran yhdelle miehelle jota tapailin että mulla on kymppitonnien ulosottovelat. Vaikka ei oikeasti olekaan. Sillä tavalla pääsin eroon kyseisestä miehestä. Mies kyseli tapailun alussa koko ajan mun raha-asioistani niin että mua alkoi jo ärsyttää. Eikä miestä tuntunut kiinnostavan minussa muu kuin vanhempien perintörahat. Halusin päästä tyypistä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde. 

Onko parisuhde kokoNAISvaltainen elämäntapa?

Enpä oo koskaan kysellyt tuollaisia asioita missään parisuhteessa, en ole tiennyt kenenkään palkkojakaan, enkä kysy tulevaisuudessakaan, mutta mä en olekaan muuttamassa kenenkään kanssa yhteen, menossa naimisiin, saati hankkimassa lapsia, noi tilanteet kun on sellaisia että rahasta olisi hyvä puhua perusteellisesti.

-n37

Velat ja ulosoton ekana seurusteluvuonna, tulot voin päätellä työstä, sijoituksista kertoo halutessaan.

Omista sijoituksista ei kuulu kertoa.  En tiennyt koko avioliiton aikana paljonko toinen sai edes palkkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten tulot voi tarkistaa verotoimiston tietokoneelta ihan jokainen jos siltä tuntuu.

Tulot voi, muttei menoja. Ei esim. ulosottoa.

On siihenki keinonsa mutta en viitsi tuoda julki miten onnistuu esim lainat, ulosotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde. 

Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde. 

Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.

Ohis, mutta en ymmärrä mitä tällä yrität sanoa. Totta, huumeilla saa hyvän olon ja pään sekaisin muutamaksi minuutiksi tai muutamaksi tunniksi. Miten se vertautuu onnelliseen parisuhteeseen, joka saattaa kestää vuosikymmenet eikä aiheuta terveyshaittoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.

Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.

Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään. 

Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde. 

Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.

Vaikea ehkä nähdä asiaa ulkopuolisen silmin, jos itse on koukussa, eikä tunne mielihyvää enää muuten kuin aineiden avulla. Ihminen, jolla ei ole riippuvuutta, tuntee mielihyvää monista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä valehtelin kerran yhdelle miehelle jota tapailin että mulla on kymppitonnien ulosottovelat. Vaikka ei oikeasti olekaan. Sillä tavalla pääsin eroon kyseisestä miehestä. Mies kyseli tapailun alussa koko ajan mun raha-asioistani niin että mua alkoi jo ärsyttää. Eikä miestä tuntunut kiinnostavan minussa muu kuin vanhempien perintörahat. Halusin päästä tyypistä eroon. 

Oishan ton voinut sanoa, ettei kiinnosta tutustua enempää. Suoraan päin naamaa. Toki hyvä tapa selvittää, että millä motiiveilla ihminen on liikkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

Hauska esimerkki kyllä näistäeri todellisuuksien kohtaamisesta palstalla. Täällä viisikymppiset kulttuuria harrastavat vakavaraiset naiset juttelee parisuhteista huumeita käyttävien nuorten? miesten kanssa. Jollain tavalla tämäkin on tärkeää, että on tällainen kanava joka tuo yhteen ihmisiä ihan eri taustoista. Mielenkiintoista keskustelua syntyy.

Olen eri ( :D ) mutta näitä törmäyksiä täällä tosiaan päivittäin tapahtuu, kun kaksi eri maailmaa törmää toisiinsa. Toisille on normaalia, että kaikki ovat ulosotossa ja varattomia, toisille taas se, että keski-ikäisellä on omistusasunto ja jotain muutakin omaisuutta. Eiväthän tällaiset ihmiset kohtaa missään muualla kuin tällaisella palstalla. Keskustelu kuitenkin menee lillukanvarsiin, kun ei ole minkäänlaista yhteistä pohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.

Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.

Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään. 

 

Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää. 

Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki. 

Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.

Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit. 

On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.

Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.

Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään. 

 

Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää. 

Olen eri, mutta aika naiivi on kyllä näkemys, koska ihmisen elämä kyllä osoittaa hänestä hänestä hyvinkin paljon. Koti missä hän asuu, asiat joita hän tekee, työ samoin jne. Sen sijaan kenenkään sisintä ei pysty rakastumisvaiheessa tuntemaan, eikä se täysin selviä milloinkaan mitenkään muuten kun ulkonaisten asioiden kautta: miten elää ja toimii elämässään, josta elämäntapa ja omaisuuskin koostuvat.

Maailma on materiaalinen, siinä me elämme. On mielestäni aika riskaabeliakin haihattelua ajatella, että jostain lähes tuntemattomasta ihmisestä rakastutaan "ihmiseen", koska se kuvastaa vain omia projektioita. Tuollaiset ihmiset usein taitavat olla niitä, jotka haksahtavat huijareihin, kun he tarkastelevat asioita vain omien fiiliksiensä pohjalta eivätkä suostu uskomaan sitä, että ihmisen eletty elämä kertoo hänestä sen toden tarinan, ei mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.

Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.

Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.

No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."

Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa  eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.

Joopa joo, seliseli :D

 

Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.

Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.

Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.

Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.

En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.

Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä? 

No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?

En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.

Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.

Mikä se kysymys oli?

Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.

Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde. 

Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.

Ohis, mutta en ymmärrä mitä tällä yrität sanoa. Totta, huumeilla saa hyvän olon ja pään sekaisin muutamaksi minuutiksi tai muutamaksi tunniksi. Miten se vertautuu onnelliseen parisuhteeseen, joka saattaa kestää vuosikymmenet eikä aiheuta terveyshaittoja?

Kyse on vertailusta. Naiset tuntuvat hyvin usein kuvittelevan, että ovat joku vuorenhuippu, jota parempaa mikään ei voi olla. Todellisuudessa nykyään on kyllä tapoja, joilla pääsee paljon toistuvammin ja helpommin miellyttävämpään lopputulokseen. Silti nämä ei näköjään vaikuta mitenkään oletuksiin, vaan edelleen luulevat oletusarvoisesti että ovat parasta ikinä missään ja mikään ei voi ajaa prioriteeteissä edelle. Sitten jos ajaankin, alkaa vain hirveä marmatus ja moraalisointi, sen sijaan, että mentäisiin peilin miettimään miksi näin on.