Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa suhdetta haluat tietää kumppanin tulot, sijoitukset, velat, ulosoton?
13.08.2026 |
Itse haluan tietää rahatilanteen aika tarkkaan, kun suunnitellaan muuttoa yhteen. Lähinnä luottamuksen takia ja että kulut jaetaan reilusti. Ja jos on ulosotossa tai paljon velkoja niin miettisin tarkkaan, haluanko seurustella lainkaan.
Kommentit (240)
"Kyse on vertailusta. Naiset tuntuvat hyvin usein kuvittelevan, että ovat joku vuorenhuippu, jota parempaa mikään ei voi olla. Todellisuudessa nykyään on kyllä tapoja, joilla pääsee paljon toistuvammin ja helpommin miellyttävämpään lopputulokseen. Silti nämä ei näköjään vaikuta mitenkään oletuksiin, vaan edelleen luulevat oletusarvoisesti että ovat parasta ikinä missään ja mikään ei voi ajaa prioriteeteissä edelle. Sitten jos ajaankin, alkaa vain hirveä marmatus ja moraalisointi, sen sijaan, että mentäisiin peilin miettimään miksi näin on."
Ehkä niissä sinun nistipiireissäsi naiset ajattelevat noin, tiedä häntä. Todellisessa elämässä harva nainen kuvittelee olevansa mikään vuorenhuippu. Päinvastoin, monet naiset tyytyvät ihan uskomattoman pask oihin parisuhteisiin huonon itsetuntonsa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan rahaa on molemmilla riittävästi ja tulot koko ajan suuremmat kuin menot niin ei niin hirveästi väliä. Ei puolison tarvitse palkkakuittejaan esitellä.
Et vastannut kysymykseen. Kysytkö ekoilla treffeillä, onko tulosi isommat kuin menot? Vai milloin?
Tarkkailen tilannetta. Kun ollaan enemmän tekemisissä, niin se rahatilannekin siitä tulee esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tulotaso ja velkaisuus selviä elämäntavasta kyselemättäkin. Näin vanhemmiten siis. Jos asiat on hoidettu hyvin, niin ihmiselle on kertynyt varallisuutta pienemmistäkin tuloista, oma asunto jne. perusasioita.
Kaikki eivät halua kerryttää varallisuutta, eikä omistusasunto / talo ole kaikille mikään onnistumisen mittari. Taloudellisesti ahdingossa oleva saattaa olla ahdingossa myös osittain ilman omaa syytä, esimerkiksi korona-aikana moni (yrittäjä) ylivelkaantui.
Ei se mikään onnistumisen mittari ole täällä Suomessa, vaan normaali asioiden kulku. Omistusasunto luo turvaa ja pysyvyyttä elämään, ajatellaan usein, se on useimpien suomalaisten tärkein sijoitus ja omaisuus. Se on vain fakta, mikä ei sulje pois sitä, etteikö osa haluaisi asua vuokralla, viettää liikkuvaa elämää tai mitä nyt kukakin tahtoo. Jos on kovin erilaiset arvot, ei siitä pariskuntaa synny eikä silloin edes tavata missään välttämättä tai jos tavataan, ei seurustelu jatku. Samanlaiset elämäntavat ja varallisuus tekevät asioista helppoja, kun taas erilaiset arvot tekevät jopa nettikeskustelusta vaikeaa.
Yrittäjät ymmärtävät kyllä toisiaan, mutta itse en laske sellaisiksi yrittäjiä ollenkaan, jotka kerta toisensa jälkeen ajatuvat konkurssiin, mutta eivät vain ymmärrä lopettaa yrittämistä. Konkurssi voi joskus olla taloudellisesti se fiksuin ratkaisu kyllä, mutta ei jatkuvissa konkursseissa ja ulosottoveloissa oleva ihminen oikein vastaa minun käsitystäni yrittäjästä. Olen siis itse yrittäjä. Ollut melkein 40 vuotta enkä koskaan ole tehnyt konkurssia tai edes hakenut lainaerälle maksun pidennystä, vaikka lainojen maksu ajallaan on usein vaatinut järjestelyjä ja kikkailuja ja kahden viikon pikalainoja läheisiltä myös. Tavoite on ollut, että velat maksetaan aina ajallaan. Ja että yrityksen palvelulupaus pitää. Itselleni yrittäminen on jämptiyttä riskinoton ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.
Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.
Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."
Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.
Joopa joo, seliseli :D
Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.
Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.
Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.
Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.
En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.
Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä?
No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?
En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.
Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.
Mikä se kysymys oli?
Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.
Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde.
Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.
Ohis, mutta en ymmärrä mitä tällä yrität sanoa. Totta, huumeilla saa hyvän olon ja pään sekaisin muutamaksi minuutiksi tai muutamaksi tunniksi. Miten se vertautuu onnelliseen parisuhteeseen, joka saattaa kestää vuosikymmenet eikä aiheuta terveyshaittoja?
Kyse on vertailusta. Naiset tuntuvat hyvin usein kuvittelevan, että ovat joku vuorenhuippu, jota parempaa mikään ei voi olla. Todellisuudessa nykyään on kyllä tapoja, joilla pääsee paljon toistuvammin ja helpommin miellyttävämpään lopputulokseen. Silti nämä ei näköjään vaikuta mitenkään oletuksiin, vaan edelleen luulevat oletusarvoisesti että ovat parasta ikinä missään ja mikään ei voi ajaa prioriteeteissä edelle. Sitten jos ajaankin, alkaa vain hirveä marmatus ja moraalisointi, sen sijaan, että mentäisiin peilin miettimään miksi näin on.
En tunnista naisten ajattelua kuvauksestasi. Mutta ehkä sillä tavalla, että naiset eivät nykyään niin paljon vähättele itseään, että hyväksyisivät kenet tahansa miehekseen. Tuo mitä kuvaat mielihyvän tunteesta, viittaatko siis seksiin sillä? Parisuhde on paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Hajulla tarkoitetaan pääsääntöisesti feromonituoksuja, joita aistitaan tiedostamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Olen eri, mutta aika naiivi on kyllä näkemys, koska ihmisen elämä kyllä osoittaa hänestä hänestä hyvinkin paljon. Koti missä hän asuu, asiat joita hän tekee, työ samoin jne. Sen sijaan kenenkään sisintä ei pysty rakastumisvaiheessa tuntemaan, eikä se täysin selviä milloinkaan mitenkään muuten kun ulkonaisten asioiden kautta: miten elää ja toimii elämässään, josta elämäntapa ja omaisuuskin koostuvat.
Maailma on materiaalinen, siinä me elämme. On mielestäni aika riskaabeliakin haihattelua ajatella, että jostain lähes tuntemattomasta ihmisestä rakastutaan "ihmiseen", koska se kuvastaa vain omia projektioita. Tuollaiset ihmiset usein taitavat olla niitä, jotka haksahtavat huijareihin, kun he tarkastelevat asioita vain omien fiiliksiensä pohjalta eivätkä suostu uskomaan sitä, että ihmisen eletty elämä kertoo hänestä sen toden tarinan, ei mikään muu.
Tämä. Eikä ainakaan omalla kohdallani sen sisimmän rakastaminen riittäisi, jos arkea olisi käytännössä mahdoton elää. Esimerkkinä mieheni veli, joka on mitä sympaattisin, kiltein ja mukavin mies. Kuitenkin erinäisten mt- ja riippuvuusongelmien takia ulosotossa on jokunen kymppitonni, töitä ei ole pystynyt tekemään enää vuosiin ja rahatilanne on aina se ettei sitä yksinkertaisesti ole. Jokuhan voi tietysti rakastua hänen sisimpäänsä, huumorintajuunsa ja leppoisuuteensa, mutta esimerkiksi yhteenmuutto olisi jo todella kannattamaton veto. Mistään perheen perustamisesta puhumattakaan.
Summa summarum: ihminen voi olla ihana mutta elämänhallintaongelmainen.
Aivan, tässäkin näkyvät arvot tai niiden erilaisuus eli ajelehtivaa elämäntapaa viettävä voi itse ajatella olevansa boheemi oman tiensä kulkija ja pitää omistusasuntoa ja säännöllistä elämää viettäviä tylsimyksinä - eihän tuosta yhtälöstä paria tule millään matikalla. Ei vaikka molemmat pitäisivät toisiaan tosi mukavina ja antoisina ihmisinä vaikkapa sen kautta, että antavat toinen toisilleen eriaisia näkökulmia asioihin sen vuoksi, että ajattelevat niin eri tavoin. Se on arvokasta, mutta ei muodosta hyvää pohjaa parisuhteelle. Sama pätee muihinkin merkittäviin arkea jäsentäviin asioihin kuten siisteyteen tai säästäväisyyteen - jos toinen on täydellinen huithapeli ja toinen nipo, aiheuttaa se niin pahoja ristiriitoja arkeen, että suhde menee pilalle. Elämä on sillä tavoin konkreettista, että rakkauden ja seksin huuma ei pitkään kestä arjen painetta, jos arjessa ollaan liian erilaisia. Ja kyllähän se vaikuttaa seksiinkin. Jos toinen haisee pahalta, polttaa tupakkaa eikä tykkää peseytyä, loppuu kyllä seksikin siistin osalta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Hajulla tarkoitetaan pääsääntöisesti feromonituoksuja, joita aistitaan tiedostamattomasti.
Olen eri, mutta eihän sellaista tutkimustulosta ole, että pelkästään haju saa suhteita syntymään. Vaikka ihastumiseen tarvitaan oikeanlainen haju (se on liitetty geenien riittävään erilaisuuteen ja sopivuuteen), niin se ei suinkaan ole ainoa suhteen syntymistä edellyttävä asia, vaan samanlaisuus arvoissa ja elämäntavoissa on yhtä lailla tutkitusti pysyvän parisuhteen syntymisen edellytys. Se voidaan nähdä tilastoista ja jopa älykkyysosamäärän samassa tasossa pariskuntien välillä. Samanlaisuus keskeisissä asioissa on parisuhteen syntymisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Tupakoitsijat taitavat seurustella toistensa kanssa, tupakointi on yleisintä alimmissa tuloluokissa ja vähän koulutettujen keskuudessa. En itse tunne yhtään ainoaa tupakoitsijaa. Nekin vanhukset, jotka nuorena tupakoivat, ovat kaikki lopettaneet. En näe tupakointia enää missään arkiympäristössäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Hajulla tarkoitetaan pääsääntöisesti feromonituoksuja, joita aistitaan tiedostamattomasti.
Olen eri, mutta eihän sellaista tutkimustulosta ole, että pelkästään haju saa suhteita syntymään. Vaikka ihastumiseen tarvitaan oikeanlainen haju (se on liitetty geenien riittävään erilaisuuteen ja sopivuuteen), niin se ei suinkaan ole ainoa suhteen syntymistä edellyttävä asia, vaan samanlaisuus arvoissa ja elämäntavoissa on yhtä lailla tutkitusti pysyvän parisuhteen syntymisen edellytys. Se voidaan nähdä tilastoista ja jopa älykkyysosamäärän samassa tasossa pariskuntien välillä. Samanlaisuus keskeisissä asioissa on parisuhteen syntymisen edellytys.
Se on selvää. En ole se joka kirjoitti tuon alkuperäisen hajukommentin. Pariutumiseen (ja ihan vain jo sen alun vetovoiman syntymiseen) vaikuttaa tuoksun ja feromonien lisäksi moni muukin asia.
Kommentoin vain tuolle joka luuli että haju ei voi vvaikuttaa koska tupakoitsijatkin pariutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.
Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.
Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."
Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.
Joopa joo, seliseli :D
Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.
Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.
Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.
Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.
En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.
Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä?
No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?
En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.
Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.
Mikä se kysymys oli?
Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.
Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde.
Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.
Ohis, mutta en ymmärrä mitä tällä yrität sanoa. Totta, huumeilla saa hyvän olon ja pään sekaisin muutamaksi minuutiksi tai muutamaksi tunniksi. Miten se vertautuu onnelliseen parisuhteeseen, joka saattaa kestää vuosikymmenet eikä aiheuta terveyshaittoja?
Kyse on vertailusta. Naiset tuntuvat hyvin usein kuvittelevan, että ovat joku vuorenhuippu, jota parempaa mikään ei voi olla. Todellisuudessa nykyään on kyllä tapoja, joilla pääsee paljon toistuvammin ja helpommin miellyttävämpään lopputulokseen. Silti nämä ei näköjään vaikuta mitenkään oletuksiin, vaan edelleen luulevat oletusarvoisesti että ovat parasta ikinä missään ja mikään ei voi ajaa prioriteeteissä edelle. Sitten jos ajaankin, alkaa vain hirveä marmatus ja moraalisointi, sen sijaan, että mentäisiin peilin miettimään miksi näin on.
En tunnista naisten ajattelua kuvauksestasi. Mutta ehkä sillä tavalla, että naiset eivät nykyään niin paljon vähättele itseään, että hyväksyisivät kenet tahansa miehekseen. Tuo mitä kuvaat mielihyvän tunteesta, viittaatko siis seksiin sillä? Parisuhde on paljon muutakin.
Seksiinkin kyllä, mutta en pelkästään, vaan ihan kokonaisuuteen. Ihmisillä ei ole nykyään tarjota mitään sellaista mitä ei saisi muilla keinoin nopeammin ja helpommin parempana. Parempiin onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteisiin löytyy nopeat oikoreitit.
"Tupakoitsijat taitavat seurustella toistensa kanssa, tupakointi on yleisintä alimmissa tuloluokissa ja vähän koulutettujen keskuudessa. En itse tunne yhtään ainoaa tupakoitsijaa. Nekin vanhukset, jotka nuorena tupakoivat, ovat kaikki lopettaneet. En näe tupakointia enää missään arkiympäristössäni."
Ai. Minä kävin eilen taas tupakalla verisuonikirurgin kanssa. Edellisellä viikolla teholääkärin.
Tule sairaalaan töihin niin näet että tupakointia esiintyy edelleen ihan kaikissa sosiaaliluokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin hauska palsta, kun täällä keskustelee samassa ketjussa esim. työtön kouluttamaton 20 v., jonka äiti käy pesemässä hänen pyykkinsä ja joka istuu päivät pitkät koneella, keski-ikäiset, joilla maksetut asunnot ja mökit, eläkeläiset jotka tietävät että todennäköisempää on että on viiden vuoden päästä kuollut kuin rakastunut. Osa ihmisistä asuu ulkomailla. Toisilla on parisuhde, joka on kestänyt kymmeniä vuosia, toiset ei ole koskaan seurustelleet. Joku on perinyt puoli miljoonaa eikä ole mitään rahahuolia, toinen laskee pulloja, että riittäisikö makaronipussiin rahat.
Ihmisten todellisuudet eroaa toisistaa dramaattisesti. Se millaisesta suhteesta kukakin pystyisi jotain positiivista saamaan, riippuu omasta elämäntilanteesta.
Sitten arvostellaan toisten vastauksia siitä näkökulmasta mikä se oma todellisuus on.No tällä palstalla ainakin tulee toistuvasti ilmi, tässäkin keskustelussa, tulotasoon, varallisuuteen ja velattomuuteen liittyvien vaatimusten ehdottomuus. Selvästi asioita, joista ei tingitä. Tästä huolimatta samaan aikaan kehdataan kuitenkin väittää "ei, missään tapauksessa kyse ei silti ole rahasta."
Eikö enemmän ole kyse siitä, että siinä kohtaa, kun on harkinnassa yhteisiä taloudellisia vastuita (vuokra, lemmikki, auto, laina, lapset, yms) niin on syytä tietää, mikä on toisen maksukyky ja -halukkuus erilaisissa skenaarioissa kuten työttömyyden sattuessa. Jos ei tällaisia yhteisiä sitoumuksia ole tekemässä, mitä väliä eikä kuulu minulle niin kauan, kun toinen hoitaa satunnaiset sovitut asiat kuten osuutensa vaikka ravintolalaskusta. Ja tässä puhun nimenomaan myös maksuhalukkuudesta: kun itse koettaa olla kaikille raha-asioissa reilu ja omille läheisille kuten lapsille, tärkeille sukulaisille ja läheisille ystäville myös antelias kun siihen kerran on varaa, niin ärsyttäisi joku, joka pihistelisi omille läheisilleen tai koettaisi koko ajan hyötyä muista taloudellisesti. Itse pärjään mainiosti omillani eikä minun elämääni tarvitse kenenkään rahoittaa, mutta tuollainen kitsas elämänasenne, joka näkyy suhteessa kaikkiin ei vaan sytytä, vaikka voikin johtaa suurempaan vaurauteen. Olen seurustellut myös ulosotossa olevan mutta vähistäänkin anteliaan miehen kanssa eikä ollut mitään ongelmaa, ei vaan lähdetty yhteisiin isompiin taloudellisiin hankkeisiin kun lähtökohdat olivat niin erilaiset. Kiva kaveri, suhde päättyi ihan muista syistä.
Joopa joo, seliseli :D
Samat tekopyhät tekosyyt kierrätetään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Irvokasta.
Et sinä vielä kaikkein köyhin ole, kun sinulla on vielä pääsy nettiin. Kannattaa tsekata vaikka jotkut yömajatyyppiset paikat, jos niissä olisi sinua köyhempiä naisia. Etkä sitten tule selittämään, että niillä on jotain ongelmia, tai me sanotaan sulle että eikö köyhä kelpaa.
Valitettava totuus vaan keskustelun kannalta on se, että naiset eivät ole varsinkaan enää mikään tyytyväisen ja onnellisuuden graalin malja, jota korkeammalle ei voi päästä. Todellisuudessa ihmiset ovat aikoja sitten keksineet helpot oikoreitit, joilla vielä pääsee paljon toistuvammin ja varmemmin parempaan kuin mihin naiset voivat ikinä itse pystyä. Ennen kaikkea huumeet, jotka pystyvät nostamaan ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden paljon korkeammalle tasolle kuin toinen ihminen ja paljon vähemmällä vaivalla.
Tästä syystä nainen on nykyään enemmänkin bonari, jonka pitää pystyy tuomaan jotain oikea lisäarvoa kokonaisuuteen. Eikä enää mikään tyytyväisyyden itseisarvo, josta kaikki lähtee, vaan sivujuonne. Hyvin harva ymmärtää tätä.
En toki väitä, että miehet pystyisivät sen parempaan. Eivät tietenkään.
Eli vedät aineita ja valitat että et kelpaa naisille, koska olet köyhä?
No ihan sama sinänsä ottaako joku tämän valituksena tämän valituksena vai ei. Tuon vain esille sen näkökulman, ettei naiset ehkä kuitenkaan ole, varsinkaan nykyään, sellainen hyvän elämän graalin malja ja ehdoton prioriteetti kuin hyvin usein kuvittelevat olevansa. Tosiasiassa nykyään löytyy paljon synteettisiä tapoja, joilla pääsee paljon nopeammin ja toistuvammin parempaan ja eksponentiaalisesti pienemmällä vaivalla. Miksi silti edelleen kuvittelevat, että paljon enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa, jolla ei edes pääse yhtä hyvään lopputulokseen, ajaisi silti prioriteeteissä edelle?
En usko että naiset varsinaisesti suree sitä, jos joku narkki ei ole saatavilla parisuhdemarkkinoilla, oli syy mikä tahansa.
Todistit juuri pointtini oikeaksi. Et edes yritä vastata kysymykseen, vaan annat ymmärtää rivien välissä moralisoimalla, että vastasit paskalle ihmisille ja kaikki hyvät ihmiset kyllä ajattelevat toisin ja voivat kuitata asian ihan oman erinomaisuutensa nimissä.
Mikä se kysymys oli?
Kyllä se ihan selvästi siellä lukee. Sille en voi mitään jos et ymmärrä lukemaasi.
Ahaa, se vaikutti enemmän retoriikalta. En usko, että kovin moni ihminen näkee huumeiden käyttöä vaihtoehtona parisuhteelle. Ei parisuhteesta etsitä saman tyyppisiä lyhytaikaisia kiksejä, vaan se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Parisuhteessa koetaan asioita yhdessä, huumeet ovat itsessään se koko kokemus. Parisuhde on eräänlainen alusta kaikelle mitä tapahtuu, huumeet vain yksi tapahtuma. Ja toisaalta monilla huumeidenkäyttäjilläkin on parisuhde.
Ei ole kyse mistään alustoista, vaan aivokemiasta. Kumpi pystyy vapauttamaan paljon enemmän ja toistuvammin euforisoivia välittäjäaineita tai estämään niiden takaisinoton? Ihminen vai päihteet? Alitajunta ei ymmärrä mistä se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu. Se vain rekisteröi ja toteuttaa sen tason.
Ohis, mutta en ymmärrä mitä tällä yrität sanoa. Totta, huumeilla saa hyvän olon ja pään sekaisin muutamaksi minuutiksi tai muutamaksi tunniksi. Miten se vertautuu onnelliseen parisuhteeseen, joka saattaa kestää vuosikymmenet eikä aiheuta terveyshaittoja?
Kyse on vertailusta. Naiset tuntuvat hyvin usein kuvittelevan, että ovat joku vuorenhuippu, jota parempaa mikään ei voi olla. Todellisuudessa nykyään on kyllä tapoja, joilla pääsee paljon toistuvammin ja helpommin miellyttävämpään lopputulokseen. Silti nämä ei näköjään vaikuta mitenkään oletuksiin, vaan edelleen luulevat oletusarvoisesti että ovat parasta ikinä missään ja mikään ei voi ajaa prioriteeteissä edelle. Sitten jos ajaankin, alkaa vain hirveä marmatus ja moraalisointi, sen sijaan, että mentäisiin peilin miettimään miksi näin on.
En tunnista naisten ajattelua kuvauksestasi. Mutta ehkä sillä tavalla, että naiset eivät nykyään niin paljon vähättele itseään, että hyväksyisivät kenet tahansa miehekseen. Tuo mitä kuvaat mielihyvän tunteesta, viittaatko siis seksiin sillä? Parisuhde on paljon muutakin.
Seksiinkin kyllä, mutta en pelkästään, vaan ihan kokonaisuuteen. Ihmisillä ei ole nykyään tarjota mitään sellaista mitä ei saisi muilla keinoin nopeammin ja helpommin parempana. Parempiin onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteisiin löytyy nopeat oikoreitit.
Voi kunpa kaikki "minä pelastan tuon kuivilla olevan nistin" -naiset näkisivät tämän kommentin.
Vierailija kirjoitti:
"Tupakoitsijat taitavat seurustella toistensa kanssa, tupakointi on yleisintä alimmissa tuloluokissa ja vähän koulutettujen keskuudessa. En itse tunne yhtään ainoaa tupakoitsijaa. Nekin vanhukset, jotka nuorena tupakoivat, ovat kaikki lopettaneet. En näe tupakointia enää missään arkiympäristössäni."
Ai. Minä kävin eilen taas tupakalla verisuonikirurgin kanssa. Edellisellä viikolla teholääkärin.
Tule sairaalaan töihin niin näet että tupakointia esiintyy edelleen ihan kaikissa sosiaaliluokissa.
Sairaaloissa työskentelee enimmäkseen duunareita. Itse asiassa ainoa tuntemani tupakoitsija oli sairaanhoitaja, nyt jo edesmennyt. Itse tunnen todella paljon lääkäreitä, mutta yksikään ei polta. Yksi hammaslääkäri polttaa sikareita joskus, siinäpä se.
Tosi vaikea kyllä uskoa, että verisuonikirurgi polttaa, mutta onhan se mahdollista. Oliko kenties muualta kuin Suomesta, sillä minun tuntemistani lääkäreistä ulkomaalaistaustaiset ovat välillä boheemeja. Löytyy pyöreävatsaisia viininystäviä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Parisuhteen tärkein asia ei ole raha vaan rakkaus. Tulee aika surullinen olo lukiessa palstan rahaan ja/tai parisuhteeseen liittyviä ketjuja. Olen itse ollut 24 vuotta naimisissa ja vähän pidempään parisuhteessa saman ihmisen kanssa. On ollut taloudellisesti helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta rakkaus on pitänyt aina yhdessä. Palstalla monet ihmiset tuntuvat ajattelevan parisuhdetta yritystoimintana. Onneksi eivät kaikki.
Ei rakkaus missään tyhjiössä synny. Se tarvitsee kaverikseen sellaisia tunteita kuin turvallisuudentunne, ihailu, kunnioitus, luottamus, haaveet yhteisestä tulevaisuudesta. En minä ainakaan rakastu sellaiseen ihmiseen, joka herättää lähinnä sääliä.
Mutta raha ei synnytä rakkautta. Tai rahaan perustuva "rakkaus" ei kestä. Rakkaus kestää myös taloudelliset katastrofit.
On täysin eri asia mennä yhteen jonkun kanssa ja sitten parisuhteen aikana kohdata taloudellisia vaikeuksia kuin vaatia ihmisiä rakastumaan henkilöön, joka on sillä hetkellä tuen tarpeessa. Varsinkin naisena, miehestä kaipaa turvallisuuden tunnetta. Jos mies tuntuu enemmänkin riskiltä, ei ne tunteet vaan syty.
Erotuksena jo aiemmin mainittu naistyyppi, jolle miehet on projekteja, joita tykkäävät pelastella, mutta ei siinäkään ole kyse aidosta rakkaudesta vaan jostain lapsuuden traumasta, joka pistää hakemaan hyväksyntää uhraamalla itsensä.Ketään ei voi vaatia rakastumaan kehenkään.
Mutta ongelma nykyisin on, että rakastutaan johonkin muuhun kuin ihmiseen itseensä. Tällainen suhde on todella hauraalla ja parisuhteena jopa epäterveellä pohjalla. Kaiken sen ulkoisen menestyksen, varallisuuden, aseman yms takana on ihminen, johon rakastuu tai ei. Jos molemmat rakastuvat ihmiseen, ei ulkonaisiin asioihin, parisuhde kestää.
Ihminen rakastuu aina mielikuvaan. Ei rakastuminen koskaan ole sitä, että rakastuisi puhtaasti siihen henkilöön, vaan siinä luo itselleen siitä henkilöstä eräänlaisen hahmon päässään ja sitten kuvittelee elämää eteenpäin tuon hahmon kanssa. Tämä on se mitä kutsutaan rakastumiseksi. Vasta aika paljastaa, oliko hahmo ollenkaan todenmukainen.
No jaa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan ihminen ihastuu ennen kaikkea toisen ihmisen hajuun.
Ei se ihan niinkään voi olla, kun esim. tupakoitsijatkin löytää parisuhteita, vaikkeivat haista paljon mitään ja haisevat itsekin vielä pahalle.
Hajulla tarkoitetaan pääsääntöisesti feromonituoksuja, joita aistitaan tiedostamattomasti.
Olen eri, mutta eihän sellaista tutkimustulosta ole, että pelkästään haju saa suhteita syntymään. Vaikka ihastumiseen tarvitaan oikeanlainen haju (se on liitetty geenien riittävään erilaisuuteen ja sopivuuteen), niin se ei suinkaan ole ainoa suhteen syntymistä edellyttävä asia, vaan samanlaisuus arvoissa ja elämäntavoissa on yhtä lailla tutkitusti pysyvän parisuhteen syntymisen edellytys. Se voidaan nähdä tilastoista ja jopa älykkyysosamäärän samassa tasossa pariskuntien välillä. Samanlaisuus keskeisissä asioissa on parisuhteen syntymisen edellytys.
Sulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Ihmiset ihastuvat ennen kaikkea hajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tupakoitsijat taitavat seurustella toistensa kanssa, tupakointi on yleisintä alimmissa tuloluokissa ja vähän koulutettujen keskuudessa. En itse tunne yhtään ainoaa tupakoitsijaa. Nekin vanhukset, jotka nuorena tupakoivat, ovat kaikki lopettaneet. En näe tupakointia enää missään arkiympäristössäni."
Ai. Minä kävin eilen taas tupakalla verisuonikirurgin kanssa. Edellisellä viikolla teholääkärin.
Tule sairaalaan töihin niin näet että tupakointia esiintyy edelleen ihan kaikissa sosiaaliluokissa.
Sairaaloissa työskentelee enimmäkseen duunareita. Itse asiassa ainoa tuntemani tupakoitsija oli sairaanhoitaja, nyt jo edesmennyt. Itse tunnen todella paljon lääkäreitä, mutta yksikään ei polta. Yksi hammaslääkäri polttaa sikareita joskus, siinäpä se.
Tosi vaikea kyllä uskoa, että verisuonikirurgi polttaa, mutta onhan se mahdollista. Oliko kenties muualta kuin Suomesta, sillä minun tuntemistani lääkäreistä ulkomaalaistaustaiset ovat välillä boheemeja. Löytyy pyöreävatsaisia viininystäviä ym.
Ihan tavissuomalainen. Kirurgeista iso osa polttaa, lääkäreistä myös tosi moni. Eivät varmaan sitä sinulle mainosta, kun tietävät asenteesi.
Vierailija kirjoitti:
"Tupakoitsijat taitavat seurustella toistensa kanssa, tupakointi on yleisintä alimmissa tuloluokissa ja vähän koulutettujen keskuudessa. En itse tunne yhtään ainoaa tupakoitsijaa. Nekin vanhukset, jotka nuorena tupakoivat, ovat kaikki lopettaneet. En näe tupakointia enää missään arkiympäristössäni."
Ai. Minä kävin eilen taas tupakalla verisuonikirurgin kanssa. Edellisellä viikolla teholääkärin.
Tule sairaalaan töihin niin näet että tupakointia esiintyy edelleen ihan kaikissa sosiaaliluokissa.
Tähän vielä se, että tupakoinnistahan on paljon tilastotietoa, kun sitä on yritetty monin keinoin vähentää. Tekstini siitä kuka tupakoi ja kuka ei perustui tilastolliseen faktaan, ei mielipiteeseen tai fiiliksiin tai tuttaviini. Mutta tuttavat ja ystävät kyllä vahvistavat tilastotiedon. Jos sinä tunnet lääkäreitä, jotka polttavat, tunnet poikkeustapauksia. Sellaiset eivät kumoa tilastollisia todennäköisyyksiä.
Itse en aio asua yhdessä kumppanini kanssa, vaan meillä on omat taloudet joista vastataan. Jos saa laskunsa maksettua eikä pummi multa rahaa, niin tehkööt mitä haluaa, ei minua hänen varallisuutensa kiinnosta. Ja yhteisissä menoissa, esim. matkat maksetaan homma puoliksi, tai sitten ei matkusteta yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Eikä ainakaan omalla kohdallani sen sisimmän rakastaminen riittäisi, jos arkea olisi käytännössä mahdoton elää. Esimerkkinä mieheni veli, joka on mitä sympaattisin, kiltein ja mukavin mies. Kuitenkin erinäisten mt- ja riippuvuusongelmien takia ulosotossa on jokunen kymppitonni, töitä ei ole pystynyt tekemään enää vuosiin ja rahatilanne on aina se ettei sitä yksinkertaisesti ole. Jokuhan voi tietysti rakastua hänen sisimpäänsä, huumorintajuunsa ja leppoisuuteensa, mutta esimerkiksi yhteenmuutto olisi jo todella kannattamaton veto. Mistään perheen perustamisesta puhumattakaan.
Summa summarum: ihminen voi olla ihana mutta elämänhallintaongelmainen.