Onko sinulla lämpimät välit vanhempiisi?
Havahduin ajatukseen, kun näin tuttavalla Facebookissa postauksen, jossa tämä oli äitinsä kanssa jossakin toritapahtumassa. Olivat hyvällä tuulella, ottivat iloisen kuvan itsestään muistoksi.
Katsoin kuvaa ja mietin, etten ikinä voisi tehdä samaa oman äidin kanssa. En olla iloinen yhdessä hänen kanssaan, en mennä toritapahtumaan. Yhteisen kuvan ottaminen olisi todella kiusallista ja vaivaannuttavaa.
Onkohan tavallisempaa, että ihmisillä on aikuisiällä hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa vai se, että välit ovat hyvin etäiset?
Kommentit (42)
Minun äiti oli pahin ihminen jonka tiedän. Vihaan häntä vaikka on jo haudassa.
Ei ole lämpimät, mutta välit on. Ihan aktiivisesti voidaan pitää yhteyttä mutta mitään läheistä luottamuksellista hankala ylläpitää.
Aika viileäksi ovat menneet. Isä kuoli 49 vuotta sitten ja äiti 31.
Ei ole, Isäni on alkoholisti ja äitini persu. Pyrin pitämään tapaamiset alle kerran vuodessa.
Ei ole. En muista milloin viimeksi näin tai puhuin puhelimessa.
Inhoan äitiä, todella myrkyllinen ihminen. Isän kanssa väleissä.
En sinänsä anna neuvoja, miten kenenkin pitää elää ja olla. Ainoa minkä tiedän, et ois ehkä kannattanut kysyä isältä, miltä se tuntui, kun 18-vuotiaana lähti maalta Stadiin (koulutukseen ja siitä töihin). Pelottiko? En sitä koskaan kysynyt.
Ja sitten: suvusta: Kaakonkulmalta hän lähtöisin; pappa joskus kertoili, et oli pitänyt "kortteeria" K-alkuisessa paikassa, jotain sukulaisia siellä; ei saman sukunimisiä. Mietin, et mikä paikka se oli, Kannaksella..... Ei Kivennapa ..... vaan Kiviniemi (Kiv'niem'). Ja ei, ei russakoita olla. En tiedä, tietääkö elossa olevat täditkään tuota.
Sellasia juttuja, et kun kertojat kuolee, niin kukaan ei tiedä, enää.
t. m61v
Isäni on jo kuollut. Häneen oli lämpimät välit, vaikka ei koskaan soitellut tai viestitellyt. Mutta aina kun nähtiin, juteltiin paljon.
Äitini on sosiaalinen ja yhteyttä aktiivisesti pitävä, mutta mentaalisesti aina ollut epätasapainoinen ja ylikontrolloiva. Tavallaan lämpimät ja läheiset välit, mutta tavallaan hän ahdistaa minua.
Isää ei oikeastaan kiinnosta. Epäilee olenko edes hänen lapsensa. Äiti kiroaa isääni ja toistaa usein että olisi pitänyt valita toinen mies. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut läsnä. Jotain rutiinivelvoitteita vain hoitivat kun huvitti. Ihan hyvät elämän eväät siitä lapsuudesta sai kun ei minuakaan kiinnosta mikään oikeastaan.
Oli läheiset ja lämpimät, sekä äitiin että isään.
Molemmat ovat jo kuolleet.
Edesmenneeseen isääni oli mutta äitini kanssa on aina ollut hankalaa. Äitini ei varmaan ole pitänyt minusta ollenkaan, sillä hän ei ole sitä ihmeemmin osoittanut. Hyvin harvassa on ne muistikuvat, että meillä on ollut jotenkin mukavaa yhdessä. Valitettavasti. Se tekee minut surulliseksi.
Toivon että olisi lämpimmämmät, mutta ei ole. Äiti ei ikinä soittele ja isä ei ikinä. Näin ollut siitä lähtien kun muutin omilleen ja kumpikaan ei tullut ikinä kaupungille viettämään kanssani aikaa vaikka kysyin. Kotona asuessa ei sen kummemmin kiinnostusta, sanoisin että n. 6-7 vuotiaasta lähtien kumpaakaan ei kiinnostanut erityisemmin.
He ovat piintyneet tapoihinsa ja rutiineihinsa, eikä niihin ilmeisesti sovellu omien lasten kuulumisten kysely. Syyllistystä tulee toki jos minä en soita.
Paitsi menivät sinne noin 65 tuhatta vuotta sitten..
Vierailija kirjoitti:
Isää ei oikeastaan kiinnosta. Epäilee olenko edes hänen lapsensa. Äiti kiroaa isääni ja toistaa usein että olisi pitänyt valita toinen mies. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut läsnä. Jotain rutiinivelvoitteita vain hoitivat kun huvitti. Ihan hyvät elämän eväät siitä lapsuudesta sai kun ei minuakaan kiinnosta mikään oikeastaan.
Minä näytän isältäni, ja häntä ei silti kiinnosta. En usko että muistaa edes minkä ikäinen olen, eikä ole ikinä edes kotona asuessa omatoimisesti onnitellut minua syntymäpäivänäni. :D
Yllättävän paljon viileitä välejä vanhempiin täällä ihmisillä! No niin on minullakin, mutta onneksi on lämpimät ja läheiset välit omiin lapsiin. Jotain siis onnistuin tekemään paremmin, vaikka paska vanhempi minäkin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buumerit poistaa tämänkin ketjun
KAIKKEMME TEHTIIN JA TÄSSÄ ON KIITOS.HÄVYTTÖMÄT KERSAT.
No mitä teitte muuta kuin ahnehditte kaiken hyvinvoinnin itsellenne ja elostelitte?
Isäni on kuollut. Häntä en oikein tuntenut, koska vanhempani erosivat, kun olin pieni, eikä isäni pitänyt sen jälkeen yhteyttä juurikaan.
Äitiini on läheiset välit. Näemme viikoittain ja lisäksi soittelemme useana päivänä viikossa. Olemme tosi samanlaisia ja viihdymme hyvin yhdessä.
Minulla on lämpimämmät välit ex-anoppiini kuin äitiini. Hän on lämmin ihminen ja minulle kuin se äiti, jota minulla ei ollut. Varaisää en ole löytänyt.