Lukio ei ole meriitti itsessään – se, mitä sen jälkeen tekee, ratkaisee
Olen viime aikoina pohtinut sitä, miksi lukion käyminen tuntuu olevan joillekin asia, jota täytyy korostaa vielä pitkään sen jälkeenkin, kun opinnot ovat päättyneet. Ymmärrän hyvin, että lukiosta voi olla ylpeä ja että se on monelle tärkeä etappi. Mutta pelkkä lukion käyminen ei itsessään ole mikään erityinen meriitti työelämässä.
Harva työnantaja tulee työhaastattelussa kysymään, oletko käynyt lukion. Enemmän kiinnostaa se, mitä osaat, millainen työkokemus sinulla on ja millaisen tutkinnon olet lopulta suorittanut. Jos lukion jälkeen on hankkinut ammatin, jatkanut korkeakouluun ja kartuttanut osaamista, silloin sillä on merkitystä, että on mennyt elämässä eteenpäin.
En myöskään oikein ymmärrä ajatusta, että lukion ja ammatillisen koulutuksen suorittaminen peräkkäin olisi automaattisesti jotenkin hienompi saavutus. Toki jokainen tekee omat valintansa ja joskus kahdelle toisen asteen tutkinnolle on perusteltu syy. Mutta jos päämääränä on korkeakoulututkinto, voi olla aika turhaa käyttää kuutta vuotta kahden toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, jos saman ajan olisi voinut käyttää ammatillisen tutkinnon jälkeen AMK- tai yliopisto-opintoihin.
Ja ennen kuin joku vetää tästä herneen nenään: en todellakaan väitä, että lukio olisi huono valinta. Päinvastoin. Se on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun tiedossa on, että haluaa jatkaa korkeakouluun. Mutta lukio itsessään ei tee ihmisestä sen osaavampaa, fiksumpaa tai menestyneempää kuin ammatillisen koulutuksen käyneestä.
Itse arvostan suuresti ihmisiä, jotka suorittavat ammatillisen tutkinnon kunnialla, hankkivat ammattitaidon ja jatkavat siitä eteenpäin, jos haluavat. AMK:hon tai yliopistoon voi aivan yhtä hyvin päätyä ammatillisen koulutuksen kautta. Silloin koulutuspolku voi olla hyvinkin käytännönläheinen mutta silti johtaa korkeakoulututkintoon ja vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Loppujen lopuksi minulle koulutus ei ole kilpailu siitä, kuka on joskus käynyt lukion tai millaiset kirjaimet todistuksessa komeilevat. Merkityksellisempää on se, mitä ihminen on sen jälkeen tehnyt.
Kommentit (21)
En läpäissyt lukiota ---> joten minusta tuli DI
Ylioppilastutkinto on hienompi ja vaikeampi kuin DI. Moni DI ei ole ylioppilas. Liian vaikea.
Tiedän monta DI:tä jotka ei ylioppilastutkitoa läpäissyt
Ei ne paskahousut osaa.
kävin 2 vuoden amiksen ja siitä DI:ksi suoraan! Hyvä palkka ja helpot opinnot joista pääsee vaikka ei lukupäätä
Ylioppilas on kymmenen kertaa vaikeampi tutkinto kuin DI. DI on kuin dementoitunut ylioppilas
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta DI:tä jotka ei ylioppilastutkitoa läpäissyt
Ei ne paskahousut osaa.
Miksi laitoit neljä kommenttia koskien DI:tä? Olet itse selvästi vain lukion käynyt, mutta et DI.
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas on kymmenen kertaa vaikeampi tutkinto kuin DI. DI on kuin dementoitunut ylioppilas
Ylioppilaskoe ja DI-tutkinto ovat toki eri asioita, mutta jos vaikeutta verrataan kokonaisuutena, DI-tutkinto on selvästi vaativampi.
Ylioppilaskokeissa mitataan lukion oppimäärän hallintaa, kun taas diplomi-insinöörin opinnoissa mennään asioissa huomattavasti syvemmälle. DI-opintoihin kuuluu vaativaa matematiikkaa, fysiikkaa, tekniikan teoriaa ja ongelmanratkaisua sekä paljon itsenäistä opiskelua. Opinnot kestävät yleensä useita vuosia ja vaativat jatkuvaa työskentelyä.
Ylioppilaskokeen vaativuudesta puhutaan välillä vähän turhankin suurena saavutuksena. Pienemmillä paikkakunnilla lukioon pääsee esimerkiksi kuuden keskiarvolla, ja siitä huolimatta ylioppilaskokeet on mahdollista suorittaa hyväksytysti. Jos lähtötaso on näin vaihteleva ja kokeet ovat suunniteltu koko lukion oppimäärän pohjalta, ei ylioppilastutkintoa voi pitää vaikeusasteeltaan samana asiana kuin DI-tutkintoa.
DI-opinnot ovat kokonaisuutena aivan eri tasolla. Niissä vaaditaan vuosien ajan jatkuvaa opiskelua, vaativaa matematiikkaa, fysiikkaa, tekniikan teoriaa, ongelmanratkaisua ja itsenäistä työskentelyä. Siksi on mielestäni selvää, että DI-tutkinto on vaativampi.
Lukio ei ole meriitti vaan itsestäänselvyys. Ennemminkin amikseen joutuminen on dismeriitti. Lukio tekee fiksummaksi ja sivistyneemmäksi verrattuna, jos joutuisi amikseen, mutta se on vain välietappi ennen yliopistoa.
Lyhennän apn vuodtuksen napakkaan muotoon: minulla ei ole lukiokoulutusta, koska äly ei riittänyt.
Ei amiksesta mennä " ihan yhtä hyvin" yliopistoon" kuin lukiosta. Se on aika harvinaista.
Elämässäni lukio kilpailee valtion poikaleirin kanssa tasapäisesti eniten hukkaan heitetyn ajankäytön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lukio ei ole meriitti vaan itsestäänselvyys. Ennemminkin amikseen joutuminen on dismeriitti. Lukio tekee fiksummaksi ja sivistyneemmäksi verrattuna, jos joutuisi amikseen, mutta se on vain välietappi ennen yliopistoa.
Näin on. Ap ei selvästikään ole päässyt lukioon ja terapioi nyt palstalla. 😁
En tunne ketään, joka ylpeilisi lukion käymisellä. Jokainen tietää ettei se ole mikään ammattitutkinto ja sen jälkeen pitää jatkaa opintoja. Harmittaako sinua ettet ole ylioppilas vai mistä tämä aloitus on saanut alkunsa? Se että mainitsee jotain lukion käymisestä tai kirjoituksista ei ole vielä ylpeilyä.
Vierailija kirjoitti:
On myös hienoa sanoa että vietetään välivuotta kun ovet kouluhuin ei ole avautunut.
Niin, kunnes seuraavana vuonna haetaan uudelleen. Tottahan tuo on.
Lukio on vain toisenasteenkoulu kuten ammattikoulutkin. Ei sen enempää eikä vähempää. Korkeakoulut on sitten ihan erikseen.
On myös hienoa sanoa että vietetään välivuotta kun ovet kouluhuin ei ole avautunut.