Lukio ei ole meriitti itsessään – se, mitä sen jälkeen tekee, ratkaisee

Olen viime aikoina pohtinut sitä, miksi lukion käyminen tuntuu olevan joillekin asia, jota täytyy korostaa vielä pitkään sen jälkeenkin, kun opinnot ovat päättyneet. Ymmärrän hyvin, että lukiosta voi olla ylpeä ja että se on monelle tärkeä etappi. Mutta pelkkä lukion käyminen ei itsessään ole mikään erityinen meriitti työelämässä.

Harva työnantaja tulee työhaastattelussa kysymään, oletko käynyt lukion. Enemmän kiinnostaa se, mitä osaat, millainen työkokemus sinulla on ja millaisen tutkinnon olet lopulta suorittanut. Jos lukion jälkeen on hankkinut ammatin, jatkanut korkeakouluun ja kartuttanut osaamista, silloin sillä on merkitystä, että on mennyt elämässä eteenpäin.

En myöskään oikein ymmärrä ajatusta, että lukion ja ammatillisen koulutuksen suorittaminen peräkkäin olisi automaattisesti jotenkin hienompi saavutus. Toki jokainen tekee omat valintansa ja joskus kahdelle toisen asteen tutkinnolle on perusteltu syy. Mutta jos päämääränä on korkeakoulututkinto, voi olla aika turhaa käyttää kuutta vuotta kahden toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, jos saman ajan olisi voinut käyttää ammatillisen tutkinnon jälkeen AMK- tai yliopisto-opintoihin.

Ja ennen kuin joku vetää tästä herneen nenään: en todellakaan väitä, että lukio olisi huono valinta. Päinvastoin. Se on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun tiedossa on, että haluaa jatkaa korkeakouluun. Mutta lukio itsessään ei tee ihmisestä sen osaavampaa, fiksumpaa tai menestyneempää kuin ammatillisen koulutuksen käyneestä.

Itse arvostan suuresti ihmisiä, jotka suorittavat ammatillisen tutkinnon kunnialla, hankkivat ammattitaidon ja jatkavat siitä eteenpäin, jos haluavat. AMK:hon tai yliopistoon voi aivan yhtä hyvin päätyä ammatillisen koulutuksen kautta. Silloin koulutuspolku voi olla hyvinkin käytännönläheinen mutta silti johtaa korkeakoulututkintoon ja vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Loppujen lopuksi minulle koulutus ei ole kilpailu siitä, kuka on joskus käynyt lukion tai millaiset kirjaimet todistuksessa komeilevat. Merkityksellisempää on se, mitä ihminen on sen jälkeen tehnyt.