Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Haluamme lukea ap:n kakkureseptin. Ihan tarkasti kaikki aineet ja kuva valmiista tuotteesta. Maalaismunia? Maalaisvoita? Mitä jauhoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Miksi haluat rakentaa perhekonstellaatioita? Ihmiset saavat täällä tehdä aloituksia haluamistaan aiheista. Jos sinä haluat ketjun aiheen sijaan puhua kukkaruukusta, aloita oma ketjusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon niin lapsen puolella, että tekisin kotona pienemmässä koossa lapsen toivomani kakun. Ja söisimme sen perheen kesken kotona.
Kertoisin tästä asiallisesti anopille. Korostaisin, että lasta harmitti, ettei anopin luona ollut kakku toiveiden mukainen, vaikka niin luvattiin. Kyllä tuollaisesta käytöksestä saa antaa asiallisesti palautetta. Jos ei osaa ottaa sitä vastaan, on hänen ongelmansa.
Mies oli sitä mieltä että lapselle ei pitäisi kertoa miten kakun suhteen on anoppilassa toimittu, jottei synny enempää mielipahaa.
Mies siis joissain määrin pelkää äitiään. Anopin mielestä hän on timantinkova kasvattaja eikä niitä miehen lapsuuden epäkohtia ole siksi käsitelty millään tavalla.
Miniähän oli itse mukana leipomassa kakkua eikä kipaissut hakemaan oikeaa suklaata kaupasta.
Lähin kauppa on kaukana ja koko tilanne tuli yllättäen. Anoppi oli tehnyt kakun jo osittain etukäteen valmiiksi ilman että oli siitä mitään ennakkoon maininnut.
Osin valmiiksi? Eli kuorrutuksesta ja koristelusta on kysymys? Kakun pienimmästä makuun vaikuttavasta osasta?
Anoppi oli tekemässä kakkua kokonaan oman päänsä mukaan. Ei se ollut ollenkaan sellainen kuin lapsi oli toivonut. Makumaailma oli monelta osin ihan erilainen kuin mitä oli toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kermapersettä siellä kasvatetaan? Ai ettei maistunut vähän toisenlainen suklaa?
Mummi tekee kakun ja valitetaan, että väärin tehty. Mikä malli lapselle?
Minkälaisen mallin lapselle antaa se, että aikuinen kysyy lapsen toiveita antaakseen hänelle sen opetuksen, ettei niillä toiveilla ole edes läheisille ihmisille mitään väliä juhlapäivänä?
Luulisi, että se kakku olisi ollut pääasia.
Joku viilaaminen tietyn suklaan kanssa kertoo kakaran perheestä tarpeeksi.
Vielä nettiinkin pitää valittaa väärästä ainesosasta.
Huomenna varmaan saamme lukea tästä tragediasta Iltalehdestä .
Eli sinulle voi syntymäpäivänäsi tuoda vaikka styroksista tehdyn kakun ja olet yhtä ilahtunut kuin jos olisi tuotu lempiherkkuasi? Hiukan epäilen.
Onko hauskaa kääntää kaikki asiat mustavalkoiseksi paskaksi?
Eivätkö yleensä juuri ne ihmiset sano että ajatus on tärkein, jotka eivät pahemmin lahjoja antaessaan aivosolujaan vaivaa sillä mikä lahjan saajaa voisi ilahduttaa? Ostetaan vain jotain sälää ja odotetaan ylitsevuotavaa kiitollisuutta.
Tehdäänkö teillä KIRJAIMELLISESTI styrox-kakkuja? Et sitten rasita aivosolujasi ollenkaan?
Muutiti tarinan ihan hyvän kakun roskaksi.
Kuka sanoi kakun olleen hyvä muiden kuin anopin mielestä?
Edellinen vertasi suklaakakkua styroxiin. Ja muutoinkin oli riidanhaastaja.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä palstalla kirjoittavia nuoria rouvia. Heidän arvonsa ja elämänasenteensa on kuin jostakin toiselta planeetalta. Toivottavasti tämä vaativa ja itsekäs sukupolvi voi elää elämänsä ilman sotia, puutetta, nälkää ja sairauksia. On paljon kirjoitettu siitä, miten vaikeaa lapsiperheillä Suomessa tällä hetkellä on. Tämä ketju antaa tilanteesta täysin vastakkaisen kuvan. Kaikissa perheissä suklaan merkki ei nykytilanteessa varmaankaan ole se tärkein asia. Itse toivoisin, että näiden ylihemmoteltujen lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä osattaisiin pitää parempaa huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kermapersettä siellä kasvatetaan? Ai ettei maistunut vähän toisenlainen suklaa?
Mummi tekee kakun ja valitetaan, että väärin tehty. Mikä malli lapselle?
Minkälaisen mallin lapselle antaa se, että aikuinen kysyy lapsen toiveita antaakseen hänelle sen opetuksen, ettei niillä toiveilla ole edes läheisille ihmisille mitään väliä juhlapäivänä?
Luulisi, että se kakku olisi ollut pääasia.
Joku viilaaminen tietyn suklaan kanssa kertoo kakaran perheestä tarpeeksi.
Vielä nettiinkin pitää valittaa väärästä ainesosasta.
Huomenna varmaan saamme lukea tästä tragediasta Iltalehdestä .
Eli sinulle voi syntymäpäivänäsi tuoda vaikka styroksista tehdyn kakun ja olet yhtä ilahtunut kuin jos olisi tuotu lempiherkkuasi? Hiukan epäilen.
Onko hauskaa kääntää kaikki asiat mustavalkoiseksi paskaksi?
Eivätkö yleensä juuri ne ihmiset sano että ajatus on tärkein, jotka eivät pahemmin lahjoja antaessaan aivosolujaan vaivaa sillä mikä lahjan saajaa voisi ilahduttaa? Ostetaan vain jotain sälää ja odotetaan ylitsevuotavaa kiitollisuutta.
Tehdäänkö teillä KIRJAIMELLISESTI styrox-kakkuja? Et sitten rasita aivosolujasi ollenkaan?
Muutiti tarinan ihan hyvän kakun roskaksi.
Kuka sanoi kakun olleen hyvä muiden kuin anopin mielestä?
Edellinen vertasi suklaakakkua styroxiin. Ja muutoinkin oli riidanhaastaja.
Jos kysytään lapsen toiveita kakun suhteen, niin aikuiselle ei ole ylitsepääsemätön vaiva hakea marketista kakkua varten se lapsen varta vasten toivoma suklaa. Jotain on aikuisella pielessä jos nimenomaisesti haluaa syntymäpäivänä järjestää lapselle pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei nyt jengi tajua jutun pointtia! Kakusta viis mutta miksi lapselta kysytään ne toiveet jotka sitten räikeästi petetään! Viedään se ilo, minkä toiveen toteutuminen olisi tuonut lapselle! Lapsi tulee muistamaan mummun naisena, johon sai usein pettyä eikä voinut luottaa. Pikku juttu tämä kakku mutta jos käytös on muissakin asioissa tätä luokkaa niin pska muisto jää mummusta!
Mun anoppi toimi aina juuri noin. Lupaili milloin mitäkin, mikään ei toteutunut. Ei eväsretket, ei luvatut lelut, ei yhteiset leivontahetket.
Lapset on nyt teinejä. Eipä juuri valehteleva mummeli kiinnosta. Vielä kun mummo totuudentorvena arvostelee lasten ulkonäköä, vaatteita jne, niin eipä tarvitse mummon odotella yllätysvisiittejä lastenlapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Miksi haluat rakentaa perhekonstellaatioita? Ihmiset saavat täällä tehdä aloituksia haluamistaan aiheista. Jos sinä haluat ketjun aiheen sijaan puhua kukkaruukusta, aloita oma ketjusi.
Niin.meidän pitäisi kaikkien haukkua aloittajan anoppia? Ymmärtää hänen makuaistiherkkää hemmoiteltua lastaan?
Ja mitenkään ei liity kenenkään perheeseen?
Kaksi ongelmaa:
Anoppi valehteli ja te luotitte siihen.
Tuollaista on vaikea selittää lapselle, että mummo on nyt vähän saita.
Mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että toisten vaatimukset ovat aina turhia, ja esimerkiksi "ruokaaine-allergiat on turhaa vouhotusta, sillä kyllä minä tiedän paremmin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei nyt jengi tajua jutun pointtia! Kakusta viis mutta miksi lapselta kysytään ne toiveet jotka sitten räikeästi petetään! Viedään se ilo, minkä toiveen toteutuminen olisi tuonut lapselle! Lapsi tulee muistamaan mummun naisena, johon sai usein pettyä eikä voinut luottaa. Pikku juttu tämä kakku mutta jos käytös on muissakin asioissa tätä luokkaa niin pska muisto jää mummusta!
Jo onkin aika, että lapsi oppii, ettei kaikkea haluamaansa saa.
Jos suklaan merkki kaukussa on noin tärkeää, tulee elämästä todella vaikeaa.
Muutamassa kymmenessä vuodessa mummuille ja paapoille suurimmaksi tehtäväksi on kehkeytynyt lapsen miellyttäminen. Koko helvetin härdelli pikkuihmisen ympärillä. Ja ylpeät vanhemmat vaativat tätä uhkailulla ettet saa nähdä lapsenlapsiasi jos et tottele pienintäkin "toivetta".
Nämä nykykuninkaalliset turvaruokineen. Sit tulee psykiatrin tarve kun onkin vain yksi toisten joukossa. Kesätyössäkin pitäisi noudattaa työaikoja ja ohjeita.
Onko syntymäpäiväjuhla tosiaan sinusta se hyvä ajankohta koulia lasta kestämään pettymyksiä? Toki lapsi jatkossa muistaa ettei mummon lupauksiin ole luottamista, mutta en ymmärrä miksi mummo tällaista haluaa syntymäpäivänä lapsenlapselleen opettaa.
Onkohan mummo edes ajatellut koko asiaa? Nirso lapsi on kamaluus, jota ei toivo kenelekään.
Onko se lapsi nirso, kun hänelle luvataan jotain mitä mummo ei sitten euron säästääkseen viitsi toteuttaa, ja tulee pettymys?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ongelmaa:
Anoppi valehteli ja te luotitte siihen.
Tuollaista on vaikea selittää lapselle, että mummo on nyt vähän saita.
Mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että toisten vaatimukset ovat aina turhia, ja esimerkiksi "ruokaaine-allergiat on turhaa vouhotusta, sillä kyllä minä tiedän paremmin."
Tämä on jo allergian huippu. Vain yhtä suklaata lapsi voi syödä, ei halvempia.
Lapsiperheköyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Miksi haluat rakentaa perhekonstellaatioita? Ihmiset saavat täällä tehdä aloituksia haluamistaan aiheista. Jos sinä haluat ketjun aiheen sijaan puhua kukkaruukusta, aloita oma ketjusi.
Niin.meidän pitäisi kaikkien haukkua aloittajan anoppia? Ymmärtää hänen makuaistiherkkää hemmoiteltua lastaan?
Ja mitenkään ei liity kenenkään perheeseen?
No kun olet noin kiinnostunut perhesuhteista, niin kerrohan monesko lapsi olet? Onko isoja ikäeroja sisaruksiin? Onko lapsia tai lapsenlapsia? Sinun ja puolisosi ammatit? Ovat teidän vanhenpanne elossa? Missä asutte? Onko suvussa sairauksia?
Vastaamalla näihin kysymyksiin autat meitä paremmin ymmärtämään toimintaasi. Ai et halua vastata? No ei kuule muitakaan kiinnostaa tyydyttää täällä sinun uteliaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei nyt jengi tajua jutun pointtia! Kakusta viis mutta miksi lapselta kysytään ne toiveet jotka sitten räikeästi petetään! Viedään se ilo, minkä toiveen toteutuminen olisi tuonut lapselle! Lapsi tulee muistamaan mummun naisena, johon sai usein pettyä eikä voinut luottaa. Pikku juttu tämä kakku mutta jos käytös on muissakin asioissa tätä luokkaa niin pska muisto jää mummusta!
Jo onkin aika, että lapsi oppii, ettei kaikkea haluamaansa saa.
Jos suklaan merkki kaukussa on noin tärkeää, tulee elämästä todella vaikeaa.
Muutamassa kymmenessä vuodessa mummuille ja paapoille suurimmaksi tehtäväksi on kehkeytynyt lapsen miellyttäminen. Koko helvetin härdelli pikkuihmisen ympärillä. Ja ylpeät vanhemmat vaativat tätä uhkailulla ettet saa nähdä lapsenlapsiasi jos et tottele pienintäkin "toivetta".
Nämä nykykuninkaalliset turvaruokineen. Sit tulee psykiatrin tarve kun onkin vain yksi toisten joukossa. Kesätyössäkin pitäisi noudattaa työaikoja ja ohjeita.
Onko syntymäpäiväjuhla tosiaan sinusta se hyvä ajankohta koulia lasta kestämään pettymyksiä? Toki lapsi jatkossa muistaa ettei mummon lupauksiin ole luottamista, mutta en ymmärrä miksi mummo tällaista haluaa syntymäpäivänä lapsenlapselleen opettaa.
Onkohan mummo edes ajatellut koko asiaa? Nirso lapsi on kamaluus, jota ei toivo kenelekään.
Onko se lapsi nirso, kun hänelle luvataan jotain mitä mummo ei sitten euron säästääkseen viitsi toteuttaa, ja tulee pettymys?
Miksi lapsella ei voisi olla lempiherkkuja siinä missä aikuisellakin? Lapsilla on myös makuaisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Ap:n äiti ei ole enää elossa. Mitä sitä sen enempää ruotimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ongelmaa:
Anoppi valehteli ja te luotitte siihen.
Tuollaista on vaikea selittää lapselle, että mummo on nyt vähän saita.
Mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että toisten vaatimukset ovat aina turhia, ja esimerkiksi "ruokaaine-allergiat on turhaa vouhotusta, sillä kyllä minä tiedän paremmin."
Tämä on jo allergian huippu. Vain yhtä suklaata lapsi voi syödä, ei halvempia.
Lapsiperheköyhyyttä.
Missä sanottiin, että lapsen suklaamieltymys on allergiasta johtuvaa?
Lapsihan on kuin vanha vanhapiikatäti, vaativa ja arvosteleva. Ei nauti onnitteluista ja että juhlat on järjestetty. ( äidin tukema juoniminen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ongelmaa:
Anoppi valehteli ja te luotitte siihen.
Tuollaista on vaikea selittää lapselle, että mummo on nyt vähän saita.
Mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että toisten vaatimukset ovat aina turhia, ja esimerkiksi "ruokaaine-allergiat on turhaa vouhotusta, sillä kyllä minä tiedän paremmin."
Tämä on jo allergian huippu. Vain yhtä suklaata lapsi voi syödä, ei halvempia.
Lapsiperheköyhyyttä.
Missä sanottiin, että lapsen suklaamieltymys on allergiasta johtuvaa?
Tuohonhan joku vetosi. Allergioita ei ymmärretä.
Miksi tongit toisten perheasioita?