Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä palstalla kirjoittavia nuoria rouvia. Heidän arvonsa ja elämänasenteensa on kuin jostakin toiselta planeetalta. Toivottavasti tämä vaativa ja itsekäs sukupolvi voi elää elämänsä ilman sotia, puutetta, nälkää ja sairauksia. On paljon kirjoitettu siitä, miten vaikeaa lapsiperheillä Suomessa tällä hetkellä on. Tämä ketju antaa tilanteesta täysin vastakkaisen kuvan. Kaikissa perheissä suklaan merkki ei nykytilanteessa varmaankaan ole se tärkein asia. Itse toivoisin, että näiden ylihemmoteltujen lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä osattaisiin pitää parempaa huolta.
Miksi on ok valehdella, että oikea suklaa on hankittu, että pääsee näpäyttämään lasta tämän syntymäpäivänä? Vielä liidellä tyytyväisenä, että säästi pari euroa!
Miniähän näki kun meni sinne leipomaan ettei suklaa ole oikea. Vai menikö niin maan ääriin ettei kauppaa ollut lähellä?
Itse kyllä varalta ottaisin oikean suklaan mukaan, en jonnekun maalaiskyläkauppojen valikoimaan luottaisi. Liekö sama miniä kun huono patja ja hotelliin 40 km?
Lapset ei kuulemma nykyisin saa syödä makeisia eikä makeaa. Kuitenkin kultivoitunut tietämys karkeista ja tarkka maku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian päätin jo nuorena: kunnioitin aina anoppiani. Miksikö? No siksi, että hän oli mieheni äiti.
Ja sekö riittää... Entä jos anoppi on juoppopas ka, eikä ole koskaan lapsestaan huolehtinut, vaan jättänyt veljensä perheeseen... toisinaan siskolleen ja lähtenyt kuukausikausiksi muualle.
Ei onnistu kunnioitus.
Miksi tongit toisten perheasioita?
Miniän ja lastenlasten ajatellaan yleensä kuuluvan laajennettuun perheeseen. Jos taas perhe rajataan kovin tiukasti pelkäksi ydinperheeksi, eivät isovanhemmat enää kuulu siihen.
Aloittajalta ei saanut kysyä hänen äidistään , vain miehen äidistä saa puhua.
Miksi haluat rakentaa perhekonstellaatioita? Ihmiset saavat täällä tehdä aloituksia haluamistaan aiheista. Jos sinä haluat ketjun aiheen sijaan puhua kukkaruukusta, aloita oma ketjusi.
Niin.meidän pitäisi kaikkien haukkua aloittajan anoppia? Ymmärtää hänen makuaistiherkkää hemmoiteltua lastaan?
Ja mitenkään ei liity kenenkään perheeseen?
No kun olet noin kiinnostunut perhesuhteista, niin kerrohan monesko lapsi olet? Onko isoja ikäeroja sisaruksiin? Onko lapsia tai lapsenlapsia? Sinun ja puolisosi ammatit? Ovat teidän vanhenpanne elossa? Missä asutte? Onko suvussa sairauksia?
Vastaamalla näihin kysymyksiin autat meitä paremmin ymmärtämään toimintaasi. Ai et halua vastata? No ei kuule muitakaan kiinnostaa tyydyttää täällä sinun uteliaisuuttasi.
Sanotaan että muistan pula-ajan ja ostokortit. Ja vertaan sitä näihin nykylapsiin ja äiteihin jotka lapsensa opettavat vaativiksi.
Miksi näitä pitäisi verrata toisiinsa? Vaikka vertaisikin, se ei oikeuta valehtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo pitää ottaa niin vakavasti? Toisten tarjoamia tarjottavia ei pitäisi juurikaan arvostella, vaan kiittää. Ikävää, ettei ollut sitä suklaata, mitä olisi pitänyt olla, mutta olisi kakku voinut muutenkin epäonnistua. Kotona voi leipoa uuden kakun sellaisena kuin haluaa.
Voihan sitä leipoa vaikka kymmenen kakkua, mutta miksi kysyä niitä lapsen toiveita jos tarjolle laitetaan kuitenkin jotain ihan muuta? Ei ole ehkä lapsele ihan sama juhlia uudelleen synttäreitä nyt hänen toiveidensa mukaan viikkoa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon niin lapsen puolella, että tekisin kotona pienemmässä koossa lapsen toivomani kakun. Ja söisimme sen perheen kesken kotona.
Kertoisin tästä asiallisesti anopille. Korostaisin, että lasta harmitti, ettei anopin luona ollut kakku toiveiden mukainen, vaikka niin luvattiin. Kyllä tuollaisesta käytöksestä saa antaa asiallisesti palautetta. Jos ei osaa ottaa sitä vastaan, on hänen ongelmansa.
Mies oli sitä mieltä että lapselle ei pitäisi kertoa miten kakun suhteen on anoppilassa toimittu, jottei synny enempää mielipahaa.
Mies siis joissain määrin pelkää äitiään. Anopin mielestä hän on timantinkova kasvattaja eikä niitä miehen lapsuuden epäkohtia ole siksi käsitelty millään tavalla.
Miniähän oli itse mukana leipomassa kakkua eikä kipaissut hakemaan oikeaa suklaata kaupasta.
Niin, näinhän aloituksessa sanotaan:
"Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan,"
Eli tarkoittaa, että yhdessä jo on leivottu. Turhaan alapeukuttelette tuota kommentoijaa. Ap opetelkoon kirjoittamaan johdonmukaisesti, jos tarkoitti, että anoppi leipoi kakun valmiiksi.
Koko tilanne tuli aika äkkiä. Anoppi oli kylään tullessa tehnyt kakun osittain valmiiksi ja valehteli kirkkain silmin, että siinä on käytetty lapsen toivomia aineksia. Ei ollut eikä niitä sitten käytetty myöhemmissäkään vaiheissa.
Minulle tällainen tuli yllätyksenä. En ole tottunut siihen, että ihmisiä hämätään valehtelemalla sen takia, että saataisiin säästettyä vähän rahaa.
Luottamus meni ja jäi ikävä olo kyläilystä.
Miten kakku tehdään "osittain valmiiksi". Puolikypsäksi paistettu vai taikinana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo pitää ottaa niin vakavasti? Toisten tarjoamia tarjottavia ei pitäisi juurikaan arvostella, vaan kiittää. Ikävää, ettei ollut sitä suklaata, mitä olisi pitänyt olla, mutta olisi kakku voinut muutenkin epäonnistua. Kotona voi leipoa uuden kakun sellaisena kuin haluaa.
Voihan sitä leipoa vaikka kymmenen kakkua, mutta miksi kysyä niitä lapsen toiveita jos tarjolle laitetaan kuitenkin jotain ihan muuta? Ei ole ehkä lapsele ihan sama juhlia uudelleen synttäreitä nyt hänen toiveidensa mukaan viikkoa myöhemmin.
Jos teitä olitte te 3 ja anoppi siellä anoppilassa kai se oikea kakku maistuu kolmestaan sitten kotonakin. Ei noi nyt oikeen hääviltä synttäreiltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä palstalla kirjoittavia nuoria rouvia. Heidän arvonsa ja elämänasenteensa on kuin jostakin toiselta planeetalta. Toivottavasti tämä vaativa ja itsekäs sukupolvi voi elää elämänsä ilman sotia, puutetta, nälkää ja sairauksia. On paljon kirjoitettu siitä, miten vaikeaa lapsiperheillä Suomessa tällä hetkellä on. Tämä ketju antaa tilanteesta täysin vastakkaisen kuvan. Kaikissa perheissä suklaan merkki ei nykytilanteessa varmaankaan ole se tärkein asia. Itse toivoisin, että näiden ylihemmoteltujen lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä osattaisiin pitää parempaa huolta.
Miksi on ok valehdella, että oikea suklaa on hankittu, että pääsee näpäyttämään lasta tämän syntymäpäivänä? Vielä liidellä tyytyväisenä, että säästi pari euroa!
Miniähän näki kun meni sinne leipomaan ettei suklaa ole oikea. Vai menikö niin maan ääriin ettei kauppaa ollut lähellä?
Itse kyllä varalta ottaisin oikean suklaan mukaan, en jonnekun maalaiskyläkauppojen valikoimaan luottaisi. Liekö sama miniä kun huono patja ja hotelliin 40 km?
Lapset ei kuulemma nykyisin saa syödä makeisia eikä makeaa. Kuitenkin kultivoitunut tietämys karkeista ja tarkka maku.
Lapset erottavat tutkimusten mukaan hyvin erilaiset tuotemerkit. Lapsillakin on toimiva muisti ja makuaisti ja kaikenlaisia makumieltymyksiä.
En ole tottunut siihen että ihmiset valehtelevat päin naamaa. Jos anoppi kertoo ottaneensa toivotun suklaan jo ostoskoriin, mistä voisin päätellä että anoppi valehtelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo pitää ottaa niin vakavasti? Toisten tarjoamia tarjottavia ei pitäisi juurikaan arvostella, vaan kiittää. Ikävää, ettei ollut sitä suklaata, mitä olisi pitänyt olla, mutta olisi kakku voinut muutenkin epäonnistua. Kotona voi leipoa uuden kakun sellaisena kuin haluaa.
Voihan sitä leipoa vaikka kymmenen kakkua, mutta miksi kysyä niitä lapsen toiveita jos tarjolle laitetaan kuitenkin jotain ihan muuta? Ei ole ehkä lapsele ihan sama juhlia uudelleen synttäreitä nyt hänen toiveidensa mukaan viikkoa myöhemmin.
Jos teitä olitte te 3 ja anoppi siellä anoppilassa kai se oikea kakku maistuu kolmestaan sitten kotonakin. Ei noi nyt oikeen hääviltä synttäreiltä vaikuta.
No en aio tässä tyydyttää uteliaisuuttasi yksityiskohdilla. Ehkä tekoäly voi pyynnöstä maalailla sinulle jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on kuin vanha vanhapiikatäti, vaativa ja arvosteleva. Ei nauti onnitteluista ja että juhlat on järjestetty. ( äidin tukema juoniminen)
Onnellisten syntymäpäivämuistojen sijaan lapselle jää mieleen riita vääränlaisesta sukkaakakusta, jonka nuuka mummo tekin ihan vain kiusallaan. Äiti suuttui.
Äiti nalkutti mummolle. Muisto jäi tynkäsynttäreistä kun kavereitakaan ei ole.
Kuulostaa nyt kyllä taas sellaiselta anopilta että kannattaa jättää syrjemmälle. Pakkomielteisen oloinen. Kyllähän lapsen synttärit järjestää yleensä vanhemmat ja isovanhemmat ovat sitten ehkä vieraina.
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on kuin vanha vanhapiikatäti, vaativa ja arvosteleva. Ei nauti onnitteluista ja että juhlat on järjestetty. ( äidin tukema juoniminen)
Onnellisten syntymäpäivämuistojen sijaan lapselle jää mieleen riita vääränlaisesta sukkaakakusta, jonka nuuka mummo tekin ihan vain kiusallaan. Äiti suuttui.
Äiti nalkutti mummolle. Muisto jäi tynkäsynttäreistä kun kavereitakaan ei ole.
Asiaa ei käsitelty, koska mies meni henkisesti ihan jumiin kun anoppi alkoi lapsen selän takana aikuisille selittää miten taas on saatu säästettyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Anopilta oli tullut pitkän aikaa viestejä, että nyt hän haluaisi tehdä lasten kanssa sitä ja tätä. Luulin että viestittely vähenisi hetkeksi jos annamme anopin järjestää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Toisia isovanhempia ei ole eikä lapsella kavereita. Läsnä siis anoppi ( apesta ei puhuta mitään) ja aloittajan kolmehenkinen perhe.
Kakku ei varmaan ainoa ettei oikeen juhlia tullut.
Ja siis näköjään jossain kaukana. Kauppojen ulottumattomissa.
Voishan ne synttärit pitää kotona ja käydä siellä maalaismummolla kakulla että mummo saa onnitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Toisia isovanhempia ei ole eikä lapsella kavereita. Läsnä siis anoppi ( apesta ei puhuta mitään) ja aloittajan kolmehenkinen perhe.
Kakku ei varmaan ainoa ettei oikeen juhlia tullut.
Ja siis näköjään jossain kaukana. Kauppojen ulottumattomissa.
Voishan ne synttärit pitää kotona ja käydä siellä maalaismummolla kakulla että mummo saa onnitella.
Kysy itseltäsi miksi sinulla on noin kova tarve spekuloida ja udella toisten perhe-elämästä. Voisi selvitä jotain kiinnostavaa jos pystyt vastaamaan rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi vaikuttaa aika hallitsevalta persoonalta. Seuraavalla kerralla järjestätte lapsen synttärit kotona ja teette lapsen haluaman kakun. Toki on hyvä oppia että aina ei saa mitä haluaa, mutta sitä voi opiskella arjessa, synttärit ovat vain kerran vuodessa.
Mikä parasta, anoppikin voi opetella ettei aina saa mitä haluaa. Eli ei enää lapsen synttäreitä hänen luonaan. Kyllä isolla naisella pitää jo olla pettymyksensietokykyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Meidän olisi anopin mielestä pitänyt pitää lasten synttärit anopin mökillä. En suostunut. Tosin tiesin jo ennestään, että anopin kanssa ei voi sopia mitään, vaan anopin ehdoilla mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Meidän olisi anopin mielestä pitänyt pitää lasten synttärit anopin mökillä. En suostunut. Tosin tiesin jo ennestään, että anopin kanssa ei voi sopia mitään, vaan anopin ehdoilla mennään.
Ei näitä taida kuin kokemuksen myötä oppia. Anopille lapsenlapset ovat tärkeitä, mutta ylilyöntejä tulee helposti, kun hän on tottunut usein tekemään asiat täsmälleen oman päänsä mukaan.
Mun mielestä koko asetelma on outo. Miksi suostutte siihen että joku muu järjestää lapsenne synttärit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä suostuit siihen, että anoppi järjestää lapsesi synttärit? Sehän on vähän kuin olisi kerännyt jotain ikävää. Jos anopin päästää liian lähelle niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toivottavasti opit läksysi.
Meidän olisi anopin mielestä pitänyt pitää lasten synttärit anopin mökillä. En suostunut. Tosin tiesin jo ennestään, että anopin kanssa ei voi sopia mitään, vaan anopin ehdoilla mennään.
Ei näitä taida kuin kokemuksen myötä oppia. Anopille lapsenlapset ovat tärkeitä, mutta ylilyöntejä tulee helposti, kun hän on tottunut usein tekemään asiat täsmälleen oman päänsä mukaan.
Mun anoppi väittää, että lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä. Oikeasti haluaa vain esittää mummon roolia, mutta aidosti ei välitä. Haluaa vain kivoja kuvia todisteeksi omalle piirilleen siitä, kuinka hän on paras mahdollinen mummo. Esim lapset eivät pienenä päättää mitä kirjaa luetaan, vaan mummo päättää. Jos lapset protestoivat, sitten ei luettu ollenkaan.
Koko tilanne tuli aika äkkiä. Anoppi oli kylään tullessa tehnyt kakun osittain valmiiksi ja valehteli kirkkain silmin, että siinä on käytetty lapsen toivomia aineksia. Ei ollut eikä niitä sitten käytetty myöhemmissäkään vaiheissa.
Minulle tällainen tuli yllätyksenä. En ole tottunut siihen, että ihmisiä hämätään valehtelemalla sen takia, että saataisiin säästettyä vähän rahaa.
Luottamus meni ja jäi ikävä olo kyläilystä.