Lue keskustelun säännöt.
Eikö paras liikunta ole se mitä tekee ja tykkää tehdä? Kun nyt on niin tapetilla se lihaskunnon kehittäminen
11.08.2026 |
Tuli mieleen tuota vaihdevuosi-iän vatsarasvansulatus-ketjua lukiessa. Tosi useasti siellä tuli esiin että lihaksia on kehitettävä, ja että pelkkä aerobinen liikunta on huono. Mä vasta tänä vuonna olen innostunut liikkumaan ekaa kertaa aikuisiällä, aloitin lenkkeilyn. Käyn usein juoksemassa, olen ihan onnesta soikeana että jaksan juosta kilometritolkulla ja koen että en ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa.
Mitä sitten tulee tuohon lihaskunnon kehittämiseen, olen yrittänyt kotona kahvakuulan ja käsipainojen kanssa jumppailla, kehonpainojumppaa yms mutta se on kuin tervanjuontia. En vaan halua sitä tehdä enkä saa itseäni siihen pakotettua.
Ehkä joskus minullekin tulee siihen joku innostus niin kuin tuohon juoksuunkin mutta siihen saakka olen armelias itselleni. Ajattelen niin että tuo juoksuharrastus on huima parannus entiseen sohvaperunan elämään ja että mun ei tarvitse treenata niin että kaikki on optimaalista ja "oikein" vaan teen niin mikä hyvältä ja kivalta tuntuu.
Kommentit (83)
Kyllä ne lihakset aluksi kehittyy juostessakin, vaikkei muuta tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset elävät keskimäärin vanhimmaksi jossain japanin okinawalla ja kreikan saaristossa, tuskin ne salilla rempoo ja aika moni muukin yli satavuotias ei välttämättä ole salilla ikinä käynytkään. Taustalla useimmilla terveellinen ravinto, monipuolinen säännöllinen liikkuminen joka voi olla esim. kävelyä ja puutarhan hoitoa ja ylipäätää mielekäs elämän sisältö. Monipuolisuus tossa varmaan on se juttu ja se että tekee jotain oli se sitten vaikka halonhakkuuta eikä vaan istu paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ihminen tarvitsee myös hyvän lihaskunnon. Et sä keski-iän jälkeen nouse enää itse sängystä ylös jos ei sulla ole lihaksia. Lihaskunto on kaiken toimintakyvyn edellytys, ei todellakaan pelkkä aerobinen kunto riitä siihen.
Mutta eikö se pelkkä aerobinenkin ole parempi kuin ei mitään?
Se ei pidä lihaksia kunnossa. Lihaksia pitää huoltaa.
Edelleen, eikö sekin ole parempi kuin ei mitään?
Oletko yksinkertainen? Kukaan ei ole väittänyt niin.
Olen :D Väittänyt mitä?
Vierailija kirjoitti:
Saat tuossa aerobisessa varmasti jalkoihin lihaksia myös ja sitä kautta vanhuuden kestävyyttä. Sehän se oleellisin on että pääsee kävelemään mahdollisimman pitkään eikä tarvi laitokseen.
Juoksu yms. aerobinen liikunta ei rakenna lihasmassaa tai -voimaa ainakaan missään merkittävässä määrin.
Sellainen normaalin aktiivinen elämä ylläpitää lihaskuntoa ihan riittävästi, ei siihen mitään salia tai jumppaa tarvita. Eri asia sitten jos työssä istuu tietokoneella ja vapaa-ajan makaa sohvalla, silloin tarvitaan erikseen treeniä. Ihmisten ajatus liikunnasta on jotenkin ihan vääristynyt, kun ajatellaan että taviksen pitäisi harjoitella kuin urheilijan, paitsi että näiltä salilla viihtyviltä taviksilta tuppaa unohtumaan aerobinen liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina inhonnut liikuntaa, en saa mitään mielihyvää siitä, kuulun siihen pieneen osaan ihmisistä joille ei tule niitä endorfiineja liikunnan suorituksen jälkeen.
Yhtä tervanjuontia alusta loppuun asti.
Ehkä kävelyä voisin koittaa jossain vaiheessa, kaipa sekin on parempi kuin möllöttää apaattisena sohvalla.
Punttia ja pyöräilyä hyvä näin ) kävelyt ja tanssit päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset elävät keskimäärin vanhimmaksi jossain japanin okinawalla ja kreikan saaristossa, tuskin ne salilla rempoo ja aika moni muukin yli satavuotias ei välttämättä ole salilla ikinä käynytkään. Taustalla useimmilla terveellinen ravinto, monipuolinen säännöllinen liikkuminen joka voi olla esim. kävelyä ja puutarhan hoitoa ja ylipäätää mielekäs elämän sisältö. Monipuolisuus tossa varmaan on se juttu ja se että tekee jotain oli se sitten vaikka halonhakkuuta eikä vaan istu paikallaan.
Mutta kuinka pitkään nämä vanhukset pystyvät elämään itsenäistä elämää? Nuo kummatkin ovat paikkoja, joissa perheyhteisöt ovat paljon tiiviimpiä kuin vaikka tämän päivän Suomessa. Sukupolvet asuvat yhdessä ja heitä pystytään auttamaan ihan eri tavalla kuin omassa kodissaan elävää vanhusta. Jos haluaa lykätä kotihoidon varaan tai laitokseen joutumista, omasta fyysisestä kunnostaan huolehtiminen monipuolisella tavalla on varmasti tehokkain tapa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Tämän ketjun aiheena on juoksun riittävyys liikunnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen normaalin aktiivinen elämä ylläpitää lihaskuntoa ihan riittävästi, ei siihen mitään salia tai jumppaa tarvita. Eri asia sitten jos työssä istuu tietokoneella ja vapaa-ajan makaa sohvalla, silloin tarvitaan erikseen treeniä. Ihmisten ajatus liikunnasta on jotenkin ihan vääristynyt, kun ajatellaan että taviksen pitäisi harjoitella kuin urheilijan, paitsi että näiltä salilla viihtyviltä taviksilta tuppaa unohtumaan aerobinen liikunta.
Mitä sinun "normaaliin aktiiviseen elämään" kuuluu, että se riittää ylläpitämään lihasmassaa? Teetkö työtä, jossa nostelet jatkuvasti raskaita esineitä vai roudaatko käsipelissä halkoja päivittäin talon lämmitykseen. Väitän, että aivan ylivoimaisella enemmistöllä arki ei riitä lihasmassan kasvatukseen tai edes ylläpitoon, mutta varmasti poikkeuksiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Tämän ketjun aiheena on juoksun riittävyys liikunnaksi.
Niin ja sanoin, että se ei riitä rakentamaan lihaskuntoa sellaiseksi, että se tukee tervettä vanhuutta parhaalla tavalla. Oliko tämä liina monimutkaista sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Tämän ketjun aiheena on juoksun riittävyys liikunnaksi.
Niin ja sanoin, että se ei riitä rakentamaan lihaskuntoa sellaiseksi, että se tukee tervettä vanhuutta parhaalla tavalla. Oliko tämä liina monimutkaista sinulle?
Kyllä riittää. Olet väärässä. Ymmärrätkö.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ihminen tarvitsee myös hyvän lihaskunnon. Et sä keski-iän jälkeen nouse enää itse sängystä ylös jos ei sulla ole lihaksia. Lihaskunto on kaiken toimintakyvyn edellytys, ei todellakaan pelkkä aerobinen kunto riitä siihen.
Olen jo vanha ihminen ja harrastan aerobista liikuntaa, hyvin onnistuu sängystä nousu ja jopa lattialtakin. En ole koskaan käynyt kuntosalilla. Harrastan puutarhanhoitoa ja hyötyliikuntaa lisäksi. Hyvä että aloittaja on löytänyt lajin mistä pitää. Voin kertoa että tulet pysymään todella hyvässä fyysisessä kunnossa pitkään, kun jatkat tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Tämän ketjun aiheena on juoksun riittävyys liikunnaksi.
Ei vaan se että paras liikunta on se että ylipäätään jotain liikuntaa harrastaa.
Lisäys perään että menee moderoinnista läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä ihmiset eivät ota huomioon ovat vanhuuden ajan vammat. Jos vaikka kaadutaan ja murretaan jalka, kun lihaskunto riittää suurin piirtein arjesta selviämiseen, sen parin kuukauden toipumisjakson aikana lihakset ovat surkastuneet siinä määrin, että sieltä sängystä ei enää päästäkään jaloilleen. Jos nuoruudessa tai keski-iässä olisi rakennettu vähän enemmän puskuria, toipuminen olisi paljon helpompaa.
Jos lihaskunto on riittänyt juoksemiseen ennen kaatumista, tilanne on parempi. Ja juoksu kehittää tasapainoa, joka ennaltaehkäisee kaatumisia.
Mä en nyt varsinaisesti puhunut enää siitä vaiheesta, kun pystytään juoksemaan vaan siitä vaiheesta, kun suurinpiirtein selvitään lyhyiden matkojen köpöttelystä...
Tämän ketjun aiheena on juoksun riittävyys liikunnaksi.
Ei vaan se että paras liikunta on se että ylipäätään jotain liikuntaa harrastaa.
Lisäys perään että menee moderoinnista läpi.
Sinä et kuule mitään lisäyksiä rupea perään laittamaan. Kyllä asia on näin.
Jos jätetään fiilikset ja mutu-tuntumat sikseen, lihakset ovat lähinnä nuoruudenlähdettä, mitä löytyy.
Tutkimusten mukaan pohjelihaksen paksuus ennustaa pitkää ikää. Lisäksi isot, voimakkaat reisilihakset vähentävät ja lykkäävät merkittävästi naisten dementioita. Muistaakseni jossain tutkimuksessa luvut olivat 90 prosenttia ja 11 vuotta. Jos olisi olemassa lääke, joka noin rajusti vähentää dementiariskiä, olisimme valmiit maksamaan siitä maltaita.
Ihmiset eivät ymmärrä, mikä lihasten funktio kehossa on. Ne eivät ole vain voimaa ja toimintakykyä. Lihakset ovat elimistön glukoosivarasto. Jos niitä ei ole, glukoosi jää pyörimään verenkiertoon ja varastoituu maksaan. Insuliiniresistenssi kasvaa. Tällä on merkittävä vaikutus kaikkeen kehossa, myös aivoihin ja niiden toimintaan.
Jatkuvasti kertyy lisää tutkimusnäyttöä siitä, miten lihakset suojaavat ihmistä ja miten lihastreeni vaikuttaa ihan solutasolla. En nyt lähde tähän etsimään lähteitä, mutta jos kysyt vaikka tekoälyltä näitä, niin tietoa kyllä löytyy.
Muistuttaisin naisia myös siitä, että jos lihakset ovat vahvat, niin myös luusto on vahva. Kolmasosa naisista saa osteoporoottisen murtuman yli 50-vuotiaana ja jos se on lonkkamurtuma, kuolleisuus seuraavan vuoden aikana on 25 prosenttia. Juoksu kyllä auttaa luita, mutta esimerkiksi jooga, pilates, uinti tmv. ei auta mitään.
Liikunta on yleisesti ottaen hyvästä ja parempi on tehdä jotain. Mutta lihaksia ei mikään korvaa. Naisten lihas- ja luumassa alkaa huveta kolmenkympin jälkeen jopa 3-8 prosentin vuosivauhtia ja vaihdevuosien jälkeen tahti kiihtyy, jos lihaskuntoliikuntaa ei harjoiteta. Yleensä tämä haurastuminen on pitkään huomaamatonta. Kunnes sitten tulee se murtuma tai esimerkiksi leikkauksen jälkeen ei enää meinaa toipuakaan kunnolla tolpilleen.
Joku sanoi, että keski-ikäisellä ja vanhemmalla naisella on kaksi vaihtoehtoa: joko etsit itsellesi sopivan kuntosalin tai sopivan hoitokodin.
Vaikka naiset elävät miehiä pidempään, meillä on terveitä vuosia vähemmän, mikä johtuu juurikin lihas- ja luukadon seurauksista.
No joo ja ei. Kaikki liikunta on tyhjää parempaa, mutta fakta on, että terveeseen elämään vaaditaan sekä aerobista- että lihaskuntoa. Erityisesti vanhuudessa lihaskunnon ja -massan merkitys kasvaa. Keski-iässä ja sen jälkeen lihasmassa alkaa häviämään vuosi vuodelta, jos sitä ei ylläpidä aktiivisesti ja vanhuusvaiheessa se hupenee joka tapauksessa, mutta tahtia voi toki hidastaa.
Hyvin monilla vanhuksilla aerobinen kunto ei ole ongelma, vaan se, että lihakset ovat niin heikot, että ei selvitä arkiaskareista tai edes päästä itsenäisesti edes sängystä ylös.
Kaikkien pitäisi huolehtia ihan oman terveytensä vuoksi riittävästä lihaskuntoharjoittelusta, vaikka se olisikin tervan juontia. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä parempaan lopputulokseen pääsee. Jos sen aloittaa vasta, kun ei meinaa enää selvitä arjesta, on aika vähän tehtävissä.