Lue keskustelun säännöt.
Kauanko burnoutista toipumiseen sinulla meni?
09.08.2026 |
Olen ollut pian jo puoli vuotta poissa töistä määräaikaisuuden päätyttyä. Edelleen tuntuu siltä ettei oikein mikään kunnolla kiinnosta.
Etsin toki töitä, mutta takaraivossa painaa samanaikaisesti se ajatus, ettei minusta välttämättä ole työelämään.
Ihmisiä kehotetaan aina kasvattamaan paksumpi nahka ja olemaan välittämättä ikävästä kohtelusta, mutta minulta se ei tunnu onnistuvan.
Kommentit (80)
Minulla on pari vuotta toipumista takana. Olin reilun puoli vuotta pois töistä. Muutoin menee ihan hyvin, mutta olen selvästi edelleen herkistynyt stressille. Ihan jo reipas liikuntakin aiheuttaa yöunien menetyksen. Aika rauhakseen pitää elellä. Viikonloput on pakko pyhittää levolle, muuten alkaa tulla ongelmia.
Haluaisin urheilla enemmän, sen suhteen odottelen vielä paranemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?
Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.
Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.
Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.
Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun.
En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).
Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.
Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.
Kävi myös selväksi että työnantaja ei hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä. Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pari vuotta toipumista takana. Olin reilun puoli vuotta pois töistä. Muutoin menee ihan hyvin, mutta olen selvästi edelleen herkistynyt stressille. Ihan jo reipas liikuntakin aiheuttaa yöunien menetyksen. Aika rauhakseen pitää elellä. Viikonloput on pakko pyhittää levolle, muuten alkaa tulla ongelmia.
Haluaisin urheilla enemmän, sen suhteen odottelen vielä paranemista.
Tunnistan myös tämän ongelman ahdistus palaa herkästi kun joutuu käsittelemään vaikeita asioita ja ahdistus tuo toiminta kyvyttömyyttä ...minulla ei ollut tälläistä ennen loppuun palamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunt, ollut jo 18 vuotta.
Oikeasti? Ihan kamalaa.
Mullakin 18 v. Huh, en tajunnut. Välillä parempia aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?
Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.
Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.
Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.
Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun.
En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).
Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.
Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.
Kävi myös selväksi että työnantaja ei hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä. Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.
On tullut myös esille että samaisessa työtehtävissä samassa yrityksessä on ollut myös kova vaihtuvuus myös minun potkujen jälleen ja edellinen. Lähti jo vuoden työssä olon jälkeen ..syytä en tiedä saiko potkut vain lähti omasta aloitteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?
Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.
Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.
Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.
Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun.
En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).
Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.
Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.
Kävi myös selväksi että työnantaja ei hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä. Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.
On tullut myös esille että samaisessa työtehtävissä samassa yrityksessä on ollut myös kova vaihtuvuus myös minun potkujen jälleen ja edellinen. Lähti jo vuoden työssä olon jälkeen ..syytä en tiedä saiko potkut vain lähti omasta aloitteesta
Joissakin työnantajilla työntekijät jaetaan kasteihin..
Ylimpänä on toimitusjohtajan hovi johon kuuluu tämän itse palkkaamat avainhenkilöt ja lähin johto...
Sitten on avain työntekijät jotka on hyvin palkattuja ja saavat toimia yrityksessä melko vapaasti ja heillä virheet ja poikkeukset katsotaan läpi sormien ..
Sitten on tämä lattia taso jotka joutuu olemaan kusitolpan roolissa ..heille ei katsota virheitä läpi ,heitä valvotaan, he saavat huonoa palkkaa, eivät saa koulutusta eikä neuvotella lomista ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?
Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.
Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.
Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.
Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun.
En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).
Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.
Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.
Kävi myös selväksi että työnantaja ei hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä. Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.
Minua kiusattiin töissä, kun olin määräaikaisena. Siitä ei vain oikein missään voi puhua, koska työllistyminen vaikeutuu entisestään jos vaikuttaa kovin katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa toipuminen? Mistä tietää toipuneensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole toipunut. Varon todella paljon kaikkea kuormittumista ja stressaan helposti. Tämä kiitokseksi siitä, että pomot nostivat miljoonat ulos ja möivät firman. Työntekijät (eli tuloksen tekijät) paloivat loppuun, jäivät sairaslomille ja palasivat kaikki töihin ihan eri aloille kuin mihin koulutuksensa saivat. Parempaa elämää tämä nyt kuitenkin on, vaikka köyhän rajoilla olen tuloillani nykyään. Huomisesta ei tiedä, kun kaikki kallistuu ja tulevaisuus on epävarmaa. Kuka tahansa voi tipahtaa korkealta, sen olen nähnyt läheltä.
Vierailija kirjoitti:
En ole toipunut. Varon todella paljon kaikkea kuormittumista ja stressaan helposti. Tämä kiitokseksi siitä, että pomot nostivat miljoonat ulos ja möivät firman. Työntekijät (eli tuloksen tekijät) paloivat loppuun, jäivät sairaslomille ja palasivat kaikki töihin ihan eri aloille kuin mihin koulutuksensa saivat. Parempaa elämää tämä nyt kuitenkin on, vaikka köyhän rajoilla olen tuloillani nykyään. Huomisesta ei tiedä, kun kaikki kallistuu ja tulevaisuus on epävarmaa. Kuka tahansa voi tipahtaa korkealta, sen olen nähnyt läheltä.
Hyvät työpaikat tuntuvat olevan harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kuusi viikkoa sairaslomalla, palasin töihin muutamaksi viikoksi, jonka jälkeen irtisanouduin kun työnantajaa ei kiinnostanut parantaa työolosuhteitani (sain burnoutin liian suuren työmäärän takia). Tilalleni palkattiin samantien kaksi työntekijää 😂
Sain onneksi nopeasti uuden työpaikan, mutta varsinainen toipuminen kesti noin viisi vuotta. Irtisanoutumisen jälkeen pystyin kyllä työskentelemään suht normaalisti, mutta vapaa-ajalla olin edelleen aivan zombie. Onneksi kohdalleni osui silloin aikanaan ymmärtävä lääkäri, ilman tuota saikkua olisin varmaan kuollut.
Lääkityksellä ja elintapojen muutoksella toivuin noin puolessa vuodessa, ja olen nyt ollut reilun vuoden työelämässä ilman suurempia ongelmia.
Se mikä pitää ymmärtää on, että burnout johtuu aina omasta itsestä ja oman pään sisällä tapahtuvista prosesseista, vaikkakin itselle väärä työpaikka tai rooli voi myös edesauttaa asiaa.
Loppupeleissä ihminen on onnellinen vaikka tapahtuisi mitä, kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa. Itselleni burnout oli tärkeä oppitunti siitä, mitkä asiat itselläni altistavat sille että välittäjäaineet joutuvat epätasapainoon.
Omalla kohdallani on toiminut:
- vaihto vähemmän paineistettuun tehtävään ja kriisiyrityksestä ihan hyvin pärjäävään firmaan
- alkoholin vähentäminen lähelle nollaa
- liikunnan lisääminen
- monipuolinen ja terveellinen ruokavalio
- ”itsekkyyden” lisääminen. Nyt pyrin joka viikko ottamaan omaa aikaa vaikka työtehtävät tai perhevelvollisuudet eivät sitä sallisi. Loppujen lopuksi ainoa joka voi varata aikaa kalenteristasi sinulle itsellesi on sinä itse.
- kalaöljy ja riittävästi D vitamiinia talvella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa toipuminen? Mistä tietää toipuneensa?
Minusta se tarkoittaa hyvää toimintakykyä ja voimavaroja.
Entäpä, jos ei kiinnosta tehdä mitään muutoksia omassa elämässään, ei kiinnosta eikä jaksa. Onko sitä niin syvällä siinä paskasuossa, että se on syynä vai puuttuuko se oman itsensä rakastaminen tyystin. Vai onko syynä kaiken kattava kyynisyys ja toivottomuus isojen asioiden suhteen (työtilanne, parisuhde ym) joka sitten heijastuu kaikkeen muuhunkin. Itselläni ei ole voimia yhtään mihinkään ja teen valtavasti ns pään sisäistä painia ja puurtamista, että saan mentyä työpaikalle ja esitettyä siellä toimintakykyistä, "normaalia" ihmistä. On vain loppumaton, kaiken kattava suru, toivottomuus ja luovuttaneisuus.
2019 tuli kunnolla seinä vastaan, en usko että toivun ikinä entiselleen, opeteltava vaan elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa
Vierailija kirjoitti:
2019 tuli kunnolla seinä vastaan, en usko että toivun ikinä entiselleen, opeteltava vaan elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa
Tätä minäkin pelkään. Työelämä on nykyään niin armotonta, että vajaalla työkyvyllä ei vain taida pystyä käymään missään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkityksellä ja elintapojen muutoksella toivuin noin puolessa vuodessa, ja olen nyt ollut reilun vuoden työelämässä ilman suurempia ongelmia.
Se mikä pitää ymmärtää on, että burnout johtuu aina omasta itsestä ja oman pään sisällä tapahtuvista prosesseista, vaikkakin itselle väärä työpaikka tai rooli voi myös edesauttaa asiaa.
Loppupeleissä ihminen on onnellinen vaikka tapahtuisi mitä, kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa. Itselleni burnout oli tärkeä oppitunti siitä, mitkä asiat itselläni altistavat sille että välittäjäaineet joutuvat epätasapainoon.
Omalla kohdallani on toiminut:- vaihto vähemmän paineistettuun tehtävään ja kriisiyrityksestä ihan hyvin pärjäävään firmaan
- alkoholin vähentäminen lähelle nollaa
- liikunnan lisääminen
- monipuolinen ja terveellinen ruokavalio
- ”itsekkyyden” lisääminen. Nyt pyrin joka viikko ottamaan omaa aikaa vaikka työtehtävät tai perhevelvollisuudet eivät sitä sallisi. Loppujen lopuksi ainoa joka voi varata aikaa kalenteristasi sinulle itsellesi on sinä itse.
- kalaöljy ja riittävästi D vitamiinia talvella
Varmasti jollain sopivilla huumeilla voi säätää itsensä olemaan tyytyväinen vaikka tapahtuisi mitä. Elinajanodote laskee siinä samalla, joten ei ole edes kovin pitkäaikainen huoli mitä sitten seuraavaksi.
Nyt taitaa olla jo neljäs vuosi menossa. Ensin olin sairauslomalla ja sen jälkeen työttömänä. Pitäisi mennä kuntoutustuella työkokeiluun mutta pelottaa mennä vajaakuntoisena minnekään.
Minäkin olen kokenut painetta päästä mahdollisimman pian työkuntoon. Normaalit asiat vaativat edelleen normaalia enemmän ponnistelua. En sentään enää onneksi yhtä paljon jumita apaattisena sohvalla kuin ollessani työstä sairaslomalla.