Kauanko burnoutista toipumiseen sinulla meni?

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aikaisemmin mainitsikin ettei paluuta vanhaan enää ole ja tunnen samoin. 

 

Irtisanouduin työstäni tajuamatta että kyseessä oli burnout. Ajattelin että jos nukun viikon hyvin, niin kaikki on hyvin. Meni oikeasti hetki tajuta, että mistä on kyse. Olin työttömänä jonkin aikaa (muutaman kuukauden), mutta sitten aloittelin yritystoimintaa... Eihän siitä mitää tullut, kun ei ollut jaksamista tehdä sitä kunnolla. Se oli ihan hirveää aikaa, kun tuntui että koskaan voinut olla, aina olisi voinut tehdä enemmän jne. ja sosiaalista pelkoa. Mitää  sosiaalista en jaksanut ja sain ihan ihmeellisiä itkukohtauksia. Kävin toki terapiassa (onneksi) ja se auttoi jonkin verran. Loppujen lopuksi tuli hetki päättää jatkanko tuota yritystoimintaa ja onneksi päätin lopettaa.  Vielä onnekkaampaa oli, että suht nopeasti löysin työn josta nautin ja jossa meno on rauhallisempaa. Tavallaan sielläkin meni ensimmäinen vuosi toipuessa. Jaksan tehdä vapaa-ajallakin enemmän mutta olen silti varovainen, vapaalla ei voi olla liikaa suunnitelmia ja tarvitsen paljon aikaa oleilulle.

Minäkin olen kokenut painetta päästä mahdollisimman pian työkuntoon. Normaalit asiat vaativat edelleen normaalia enemmän ponnistelua. En sentään enää onneksi yhtä paljon jumita apaattisena sohvalla kuin ollessani työstä sairaslomalla.

Minulla on pari vuotta toipumista takana. Olin reilun puoli vuotta pois töistä. Muutoin menee ihan hyvin, mutta olen selvästi edelleen herkistynyt stressille. Ihan jo reipas liikuntakin aiheuttaa yöunien menetyksen. Aika rauhakseen pitää elellä. Viikonloput on pakko pyhittää levolle, muuten alkaa tulla ongelmia. 

Haluaisin urheilla enemmän, sen suhteen odottelen vielä paranemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).

Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.

Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.

Kävi myös selväksi että työnantaja ei  hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia  ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut  ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä.   Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari vuotta toipumista takana. Olin reilun puoli vuotta pois töistä. Muutoin menee ihan hyvin, mutta olen selvästi edelleen herkistynyt stressille. Ihan jo reipas liikuntakin aiheuttaa yöunien menetyksen. Aika rauhakseen pitää elellä. Viikonloput on pakko pyhittää levolle, muuten alkaa tulla ongelmia. 

Haluaisin urheilla enemmän, sen suhteen odottelen vielä paranemista. 

Tunnistan myös tämän ongelman ahdistus palaa herkästi kun joutuu käsittelemään vaikeita asioita  ja ahdistus tuo toiminta kyvyttömyyttä ...minulla ei ollut tälläistä ennen loppuun palamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole toipunt, ollut jo 18 vuotta.

Oikeasti? Ihan kamalaa.

Mullakin 18 v. Huh, en tajunnut. Välillä parempia aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).

Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.

Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.

 

Kävi myös selväksi että työnantaja ei  hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia  ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut  ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä.   Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.

On tullut myös esille että samaisessa työtehtävissä samassa yrityksessä on ollut myös kova vaihtuvuus  myös minun potkujen jälleen ja edellinen. Lähti jo vuoden työssä olon jälkeen ..syytä en tiedä saiko potkut vain lähti omasta aloitteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).

Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.

Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.

 

Kävi myös selväksi että työnantaja ei  hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia  ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut  ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä.   Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.

On tullut myös esille että samaisessa työtehtävissä samassa yrityksessä on ollut myös kova vaihtuvuus  myös minun potkujen jälleen ja edellinen. Lähti jo vuoden työssä olon jälkeen ..syytä en tiedä saiko potkut vain lähti omasta aloitteesta

Joissakin työnantajilla työntekijät jaetaan kasteihin..

Ylimpänä on toimitusjohtajan hovi johon kuuluu tämän itse palkkaamat avainhenkilöt ja lähin johto... 

Sitten on avain työntekijät jotka on hyvin palkattuja ja saavat toimia yrityksessä melko vapaasti ja heillä virheet ja poikkeukset katsotaan läpi sormien ..

Sitten on tämä lattia taso jotka joutuu olemaan kusitolpan roolissa ..heille ei katsota virheitä läpi ,heitä valvotaan, he saavat huonoa palkkaa, eivät saa koulutusta eikä neuvotella lomista ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).

Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.

Tunnistan tämän ongelman ..minulla oli kahden henkilön työtaakka mutta silti esihenkilö ja työnantaja väheksyi minun työsuorituksia ja työtaakkaa ja jopa kielsi sen.

 

Kävi myös selväksi että työnantaja ei  hallinnut tehdä asialle mitään muuta kuin käyttää tilannetta minua vastaan koska kun työtä on liikaa kaikkea ei pysty valvomaan ja ottamaan koppia  ja tätä käytettiin sitten minua vastaan ja sain potkut  ja tilannetta pahensi stressi ja loppuun palaminen työssä.   Olisi pitänyt viedä asia oikeuteen mutta loppuu palamisen stressi ja ahdistuksen vuoksi en halunnut enää käsitellä asiaa.

Minua kiusattiin töissä, kun olin määräaikaisena. Siitä ei vain oikein missään voi puhua, koska työllistyminen vaikeutuu entisestään jos vaikuttaa kovin katkeralta.

Nostetaan ketjua.