Siis nämä synnytysten kuvaajat...
Näitä on kyllä ollut jo ennen someaikaakin.
Täysin käsittämätöntä.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen synnyttänyt aikaan kun ei miehdt eikä suku eikä doulat päässeet synnytyssaliin.
Muutenkin synnytys sujui kätilön ohjeiden mukaan, ei kysytty erikoistoiveita ruusunnuppuja synnytyspöydälle tms.
Koko tuo doula-sana saa minut oksentamaan.
Ei ole muutenkaan tarvetta joka asiaa elämästä kuvata, joten synnytyksetkin on jääneet kuvaamatta. Ei edes pohdittu kuvaamista.
Ylipäätään mietin, katsovatko nämä himokuvaajat videoitaan ikinä? Onko vauvan alkuunpanokin kuvattu? Sitten sukujuhlissa katsotaan vauvaprojektin toteutus valkokankaalta?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen synnyttänyt aikaan kun ei miehdt eikä suku eikä doulat päässeet synnytyssaliin.
Muutenkin synnytys sujui kätilön ohjeiden mukaan, ei kysytty erikoistoiveita ruusunnuppuja synnytyspöydälle tms.
En ainakaan huomannut salissa mediaa. Tekeekö ne jotakin piilokamera juttuja?
Kyllä vtutti kun menin naapuriin. Köytti tuoliin kiinni, laittoi tikut silmäluomiini että pysyy auki ja laittoi synnytysfilmin pyörimään.
Minäkin olen nähnyt kälyni elimen. En olisi halunnut. Kun hän istuu kahvipöydässä edessäni, muistan vain sen elimen.
On selvästi rikollista ilman synnyttäjän nimenomaista lupaa.
Kuka niitä tallenteita katsoo ja kelle niitä näytetään :-)))))))
Minusta se ainakin on mun suurin saavutukseni, että sain ruokittua ja kasvatettua lapseni aikuisiksi ja omillaan pärjääviksi. Iso ponnistus kun oli.
Mikään työ tai oppiarvo ei vaadi niin kovaa työtä ja vaivannäköä. Arvotan sen kyllä kaikkein korkeimmalle.
Suurin saavutus eli elämän merkityksellisin asia. Jos haluat erilaisen vastauksen sun pitää määritellä mitä tarkoitat suurimmalla saavutuksella ja mitkä ovat sen reunaehdot. Senhän voi tulkita monin eri tavoin.
Kun täältä kuolen, niin lapset (ja myöhemmin heidän lapsensa jne) ovat ainoa jälki joka musta pysyvämmin jää. Siinä mielessä siis suurin saavutus.
Onko sinulla tälläistä kokemusta ollenkaan? Onko lasta?
Kyllähän elämän tarkoitus on se oma lapsi.
On aina ollut keskeinen osa ihmisyyttä.
Elämän suurin rakkaus kyseessä.
80-90 -luvuilla näytettiin synnytysvideoita 10-12 -vuotiaille lapsille.
Jälkikeskustelussa monet sanoi, ettei sen nähtyään halua ikinä omia lapsia. Haluttiin ehkäistä nuorisoraskauksia.
Miltä sen ajan päättäjistä nyt tuntuu, kun ne lapset on nyt 40-50 -vuotiaita ja edelleen lapsettomia?
No kyllähän se on kaunis hetki, kun lettu on levällään kuin aidanportti, paska haisee ja veri valuu revenneestä välilihasta. Mielelläänhän niitä videoita näyttää vaikka sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se on kaunis hetki, kun lettu on levällään kuin aidanportti, paska haisee ja veri valuu revenneestä välilihasta. Mielelläänhän niitä videoita näyttää vaikka sukujuhlissa.
Ja ajatukset istukan syömisestä ....
Minä olen synnyttänyt kolme kertaa suunnitellulla sektiolla. Ei tullut videoitua tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muutenkaan tarvetta joka asiaa elämästä kuvata, joten synnytyksetkin on jääneet kuvaamatta. Ei edes pohdittu kuvaamista.
Ylipäätään mietin, katsovatko nämä himokuvaajat videoitaan ikinä? Onko vauvan alkuunpanokin kuvattu? Sitten sukujuhlissa katsotaan vauvaprojektin toteutus valkokankaalta?
....siis mitä, eihän se tässä voinut tapahtua kun kakkoseen vedellään?
Vierailija kirjoitti:
80-90 -luvuilla näytettiin synnytysvideoita 10-12 -vuotiaille lapsille.
Jälkikeskustelussa monet sanoi, ettei sen nähtyään halua ikinä omia lapsia. Haluttiin ehkäistä nuorisoraskauksia.
Miltä sen ajan päättäjistä nyt tuntuu, kun ne lapset on nyt 40-50 -vuotiaita ja edelleen lapsettomia?
Jep. Ja 90-luvun terveystiedon tunneilla opetettiin, että hirveintä, mitä voi tapahtua on tulla raskaaksi. Toiseksi hirveintä oli sairastua AIDS:iin.
Onneksi olen synnyttänyt aikaan kun ei miehdt eikä suku eikä doulat päässeet synnytyssaliin.
Muutenkin synnytys sujui kätilön ohjeiden mukaan, ei kysytty erikoistoiveita ruusunnuppuja synnytyspöydälle tms.