Kauanko burnoutista toipumiseen sinulla meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole läpi käynyt burn outia, mutta vaimolla oli tämä tilanne kuusi vuotta sitten. Siihen johti paitsi työasiat, myös muuten kokonaisvaltaisesti rankka jakso elämässä.

Akuutti vaihe kesti kolme kuukautta, töistä hän oli poissa neljä kuukautta ja tähän päälle kesäloman ja vuoden jälkeen hän alkoi olemaan taas oma itsensä. Tämä toki vaati työpaikan vaihdon ja muita elämän eri osa-alueiden uudelleen organisoimisia. Lisäksi suht nopeaa toipumista edes auttoi se, että meitä on tässä kaksi ja minä pystyin ottamaan kaikki arkielämn asiat huolehdittavakseni hänen toipumisensa ajaksi. Olemme myös siitä etuoikeutetussa asemassa, että hänen oli mahdollisuus jäädä pienemmälle työajalle, joka helpotti paljon töihin paluuta. Sen verran jälkeä tuo jätti, että hänestä jäi stressiherkempi. 

Ihanaa että olet pystynyt ja jaksanut olla vaimon tukena. Työttömänä oleminen ei varsinaisesti ole minulla ladannut akkuja, kun koko ajan on huolehdittava kotona nyt koululaisista ja lapsilla on myös erityistarpeita.

Työnhaun, ruoanlaiton, pyykinpesun ja muiden kotitöiden jälkeen ei ylimääräistä energiaa oikein mihinkään jäänä.

Minä hajonneen mielenterveyteni kanssa olin iso osasyyllinen vaimoni uupumiseen, joten se oli vähintä mitä saatoin tehdä, ei siis mitään erityismaininnan arvoista toimintaa. Kiitos kuitenkin!

Onko sinun mahdollisuus saada mistään apua arjen pyörittämiseen? Vaimoni kohdalla huomasin, että akuuttivaiheessa ihan pienetkin asiat olivat liikaa. Kerran kun tulin töistä kotiin, löysin hänet itkuisena ja täysillä ahdistuskierroksilla vain sen takia, että hän oli vahingossa rikkonut kahvipannut. Pelkkä ajatus sirpaleiden siivoamisesti aj siitä, että täytyisi käydä ostamassa uusi, olivat hänelle niin uuvuttavat, ettei hän meinannut pystyä käsittelemään sitä asiaa. Ei, vaikka tiesi, että hoitaisin kyllä sen. Tuntui, että kynnys ihan kaikkeen pieneenkin tekemiseen kasvoi valtavaksi ja lamaannutti hänet ja sen takia oli tärkeää, ettei hänen tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Onneksi pian alkavat koulut, sekin helpottaa kun ei tarvitse yhtä paljon laittaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.

Ei tuo ole loppuunpalamista, tuo on masennusta.

Ennen byrnboutia olin aktiivinen ihminen..sosiaaliset tilanteet kiinnosti ja matkailu ja erilaisten asioiden kokeileminen ja olin innostunut useista asioista ja ja harrastuksista kävi. Ravintoloista ja olin kiinnostunut vastakkaista sukupuolesta

Burn outin jälkeen  olen pysytellyt lähinnä kotona eikä enää mutkään edellämainituista asioista kiinnosta ..on ikäänkuin hävinnyt elämänhalu ja tulevaisuuden usko . Luen lähinnä lehtiä ja selaan nettiä. TV sarjat ja elokuvat ei kiinnosta eikä kirjojen lukeminen ..kyynisyys on jäänyt päälle huonosta kohtelusta jota on saanut työpaikalta ja siksi en hae enää töihin vaan vietän erakko elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.

Ei tuo ole loppuunpalamista, tuo on masennusta.

Ei mielestäni ole. Aiemmin olen ollut diagnosoidusti masentuneena  todella ahdistunut ylivirittynyt ja levoton. Nyt olen vain äärettömän väsynyt ja melko turtunut kaikkeen. Sekään ei pahemmin tunnu missään, ettei saa töitä vaikka rahat ovat loppumassa. En osaa oikein kunnolla ajatella tulevaisuutta.

Burn out Ei tule hetkessä se on pitkä aikaisen stressin lopputulos..

Vierailija kirjoitti:

Burn out Ei tule hetkessä se on pitkä aikaisen stressin lopputulos..

Tiedän. En muista edes lapsuudessa milloin olo olisi ollut huoleton. Olen vain puskenut ja puskenut kaiken läpi keski-ikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.

Ei tuo ole loppuunpalamista, tuo on masennusta.

Ei mielestäni ole. Aiemmin olen ollut diagnosoidusti masentuneena  todella ahdistunut ylivirittynyt ja levoton. Nyt olen vain äärettömän väsynyt ja melko turtunut kaikkeen. Sekään ei pahemmin tunnu missään, ettei saa töitä vaikka rahat ovat loppumassa. En osaa oikein kunnolla ajatella tulevaisuutta.

Jos haluat saikkua, se masennusdiagnoosi kannattaa ottaa. Jos sl-todistuksessa on maininta vain BO:sta, työnantajat antavat kyllä saikkua, mutta palkattomana. Kela ei korvaa vieläkään tuon diagnoosin saikkuja työnantajille, eikä sillä sairastaja saa Kelalta edes sairauspäivärahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.

Ei tuo ole loppuunpalamista, tuo on masennusta.

Ei mielestäni ole. Aiemmin olen ollut diagnosoidusti masentuneena  todella ahdistunut ylivirittynyt ja levoton. Nyt olen vain äärettömän väsynyt ja melko turtunut kaikkeen. Sekään ei pahemmin tunnu missään, ettei saa töitä vaikka rahat ovat loppumassa. En osaa oikein kunnolla ajatella tulevaisuutta.

Jos haluat saikkua, se masennusdiagnoosi kannattaa ottaa. Jos sl-todistuksessa on maininta vain BO:sta, työnantajat antavat kyllä saikkua, mutta palkattomana. Kela ei korvaa vieläkään tuon diagnoosin saikkuja työnantajille, eikä sillä sairastaja saa Kelalta edes sairauspäivärahaa.

En ole nyt töissä, vaan työttömänä. Täällä ei ole juuri töitä, joten työnhakuvelvoite on ollut kaksi paikkaa / kk.

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen byrnboutia olin aktiivinen ihminen..sosiaaliset tilanteet kiinnosti ja matkailu ja erilaisten asioiden kokeileminen ja olin innostunut useista asioista ja ja harrastuksista kävi. Ravintoloista ja olin kiinnostunut vastakkaista sukupuolesta

 

Burn outin jälkeen  olen pysytellyt lähinnä kotona eikä enää mutkään edellämainituista asioista kiinnosta ..on ikäänkuin hävinnyt elämänhalu ja tulevaisuuden usko . Luen lähinnä lehtiä ja selaan nettiä. TV sarjat ja elokuvat ei kiinnosta eikä kirjojen lukeminen ..kyynisyys on jäänyt päälle huonosta kohtelusta jota on saanut työpaikalta ja siksi en hae enää töihin vaan vietän erakko elämää

Tunnistan tämän.  Kansalaisopisto mainosti syksyn kursseja ja pohdin vain, että turha ilmoittautua jos ei missään kuitenkaan jaksa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Käsittämätöntä! Kuulostaa hoitovirheeltä. Voisi olla kantelun paikka.

Joku tuolla aikaisemmin mainitsikin ettei paluuta vanhaan enää ole ja tunnen samoin. 

Irtisanouduin työstäni tajuamatta että kyseessä oli burnout. Ajattelin että jos nukun viikon hyvin, niin kaikki on hyvin. Meni oikeasti hetki tajuta, että mistä on kyse. Olin työttömänä jonkin aikaa (muutaman kuukauden), mutta sitten aloittelin yritystoimintaa... Eihän siitä mitää tullut, kun ei ollut jaksamista tehdä sitä kunnolla. Se oli ihan hirveää aikaa, kun tuntui että koskaan voinut olla, aina olisi voinut tehdä enemmän jne. ja sosiaalista pelkoa. Mitää  sosiaalista en jaksanut ja sain ihan ihmeellisiä itkukohtauksia. Kävin toki terapiassa (onneksi) ja se auttoi jonkin verran. Loppujen lopuksi tuli hetki päättää jatkanko tuota yritystoimintaa ja onneksi päätin lopettaa.  Vielä onnekkaampaa oli, että suht nopeasti löysin työn josta nautin ja jossa meno on rauhallisempaa. Tavallaan sielläkin meni ensimmäinen vuosi toipuessa. Jaksan tehdä vapaa-ajallakin enemmän mutta olen silti varovainen, vapaalla ei voi olla liikaa suunnitelmia ja tarvitsen paljon aikaa oleilulle.

Olen vähän yli 50v mies, hyvin vaativassa työssä. Palkka on erinomainen ja olen pian velaton, näennäisesti asiat ovat hyvin. Silti olen kuolla stressiin. Yksi reilun kuukauden sairasloma kovan uupumuksen takia ja toinen 2,5 vko sairasloma myöhemmin. Palauduin osittain, tein elämäntapamuutoksen eli aloitin kuntosalin ja liikunnan. Voxra 300mg joka ainoa päivä, että jaksan käydä töissä. Paino putosi noin 8%, mutta se tuli takaisin kun minulla on aina nälkä, lisäksi stressin määrä kasvoi liiaksi. Luultavasti suolistohormonit sekaisin, olin 40-vuotiaaksi asti hyvin sopusuhtainen. 

Painoindeksi on 31 tai enemmän, tästä syystä unenlaatu surkeaa kun tullut painon takia uniapneaa. Yritän vielä kerran hakemalla laihdututuslääkettä. Painoa pitäisi saada pois 15kg mutta joudun syömään laihdutuslääkkeitä luultavasti lopun ikääni.

Osa-aikaiseen eläkkeeseen minimisssään 11 vuotta, vanhuuseläkkeeseen vähintään 14 vuotta ja todennäköisesti 16-18 vuotta tulevien hallitusten päätösten ansiosta. 

Pelkään, että ehdin kuolla ennenkuin pääsen eläkkeelle. En kehtaa hakea enää sairaslomaa, saisin sitä kyllä mutta pelkään pilaavani työurani ja mahdollisen etenemisen vielä kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin jos on ollut elämässä kriisejä olen saanut käsiteltyä niitä esimerkiksi maalaamalla kuvia tai jollain muulla luovalla toiminnalla. Nyt ei vain mikään kunnolla kiinnosta.

Ei tuo ole loppuunpalamista, tuo on masennusta.

Ei mielestäni ole. Aiemmin olen ollut diagnosoidusti masentuneena  todella ahdistunut ylivirittynyt ja levoton. Nyt olen vain äärettömän väsynyt ja melko turtunut kaikkeen. Sekään ei pahemmin tunnu missään, ettei saa töitä vaikka rahat ovat loppumassa. En osaa oikein kunnolla ajatella tulevaisuutta.

Jos haluat saikkua, se masennusdiagnoosi kannattaa ottaa. Jos sl-todistuksessa on maininta vain BO:sta, työnantajat antavat kyllä saikkua, mutta palkattomana. Kela ei korvaa vieläkään tuon diagnoosin saikkuja työnantajille, eikä sillä sairastaja saa Kelalta edes sairauspäivärahaa.

En ole nyt töissä, vaan työttömänä. Täällä ei ole juuri töitä, joten työnhakuvelvoite on ollut kaksi paikkaa / kk.

Kannattaa silti ottaa sl-todistus. Sillä saat todnäk poistettua työnhakupakon, jos oma virkailijasi ei satu olemaan sadisti. Tärkeää se on myös, jos olet ansiosidonnaisella, niiden päivät eivät kerry saikulla ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette saaneet työterv diagnoosiksi?

Minulla keskivaikea masennus, mutta ei sitä ole diagnoosiksi laitettu, koska työperäistä. Ts ei ole tippunut sairauslomaakaan.

Miksi työperäisyys estää diagnosoinnin? Minulla oli vain F41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Lääkäri, tai siis 2 sellaista, on todennut, että johtuu työstäni, ei siis keskivaikean masennuksen diagnoosia. Pitää yrittää muuttaa työoloja ja käydä juttelemassa psykologille, siinä se.

Minulle todettiin myös liiallinen työn vaativuus ja se on ihan totta. Fakta on vaan se, ettei mun työtä saa helpotettua muuten kuin palkkaamalla 4 henkeä lisää tekemään tätä tonttia. Nykyisin yhdellä hengellä on 2 - 5 hengen työt verrattuna johonkin 2000-luvun alkuun. 

En edes voi muuttaa työolojani, koska työnkuvani eikä työolot sitä mahdollista. Eli jos en irtisanoudu (ja harvempi niin vakityöstään tekee) niin sitten vaihtoehdoksi jää lyhyemmän työajan tekeminen ja siitäkään en tiedä miten työnantaja suhtautuisi ja suostuisiko. Ja tokihan se vaikuttaisi heikentävästi ansiotuloihin ja myös eläkekertymään (joka ei kummoinen muutenkaan tule olemaan).

Kuolemako tämän sitten ratkaisee, en tosiaan tiedä.

Burnout ei ole suomea.

Työuupumus on.

Vierailija kirjoitti:

Burnout ei ole suomea.

Työuupumus on.

Kiitos oikaisusta.