Lue keskustelun säännöt.
Euron unelmatalo Italiasta TV5
07.08.2026 |
Katson tätä ja kuuntelen tuon Billin juttuja siitä, kun olo tuntuu oikealta ja hyvältä tuolla Sisiliassa.
En tiedä, löytäisinkö itse sitä rauhaa Sisiliasta, mutta jotain tuollaista haluaisin.
Jotain muutosta tähän nykytilaan pitää saada, kun tämä Suomi ei vaan tunnu enää hyvältä asuinmaalta. Jotenkin ahdistaa kaikki. Koko ajan lisää sääntöjä, kieltoja ja puristusta. Sitten on tämä ilkeyden ja kateuden ilmapiiri.
Olen asunut ulkomailla ennenkin, ja tiedän, ettei sitä paratiisia ole missään, Joka paikassa on omat ongelmansa. Mutta joku muutos on tehtävä.
Miettiikö kukaan samoja juttuja?
Kommentit (66)
Tuo nainen ei ole löytänyt sisäistä rauhaansa.
Käy sääliksi hänen perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän on totuus🤔euron taloja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän on totuus🤔euron taloja ei ole.
Kyllä niitä kuulemma on tuolla, mutta...
Kyllä. Ja Suomen ilmapiiri on muuttunut viime vuosina paljon huonommaksi.
Koko ajan vaan digidigi ja AI ja tehokkuus. Ja äppejä. Vaikka se tuo oikeasti mitään tehoja.
Ihmiset eivät mene ystävien kanssa ulos syömään, kun on niin kallista.
Kerrostaloissa kyttäillään toisia. Tupakointikieltoja ja muita kieltoja. On kuin joku näkymätön vanne puristaisi jokaisen päätä. Kaikki tuntuvat vihaisilta.
Maailman onnellisin maa? Joopajoo.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei ole löytänyt sisäistä rauhaansa.
Käy sääliksi hänen perhettään.
Rasittava tyyppi. Ohjelma sinänsä kiinnostaisi, mutta se nainen ja sen kamala mokellus pilaa muuten hyvän ohjelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän on totuus🤔euron taloja ei ole.
Kyllä niitä kuulemma on tuolla, mutta...
Talon saa eurolla, muta remppaan menee min. satatonnia. Lopullisia kuluja ei kukaan pysty arvioimaan kunnolla etukäteen.
Ja tietysti pitää tehdä paikallisten määräysten mukaan ja suojeluvelvoitteet päällä rötisköissä.
Mutta Ap:lla ei tainnut olla tästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Rauha kyllä löytyy ihan sieltä omien korvien välistä jos on löytyäkseen.
Siihen ei mitään Sisiliaa tarvita...
Tämä! Ei auta vaikka muuttaisi sata kertaa ja vaikka löytäisi sen paratiisin jos omia ajatuksia ei pääse pakoon tai saa rauhaa itsellensä. Se rauha voi tulla vaikka yksiöön Kontulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmista totta? Vaikeaa. Rahoitus usein esteenä.
Tuossakin molemmilla on ansiotyöt Ruotsissa, joilla niitä unelmia toteutetaan.
Mutta anna kyllä paljon pisteitä heittäytymisestä ja rohkeudesta. Toki auttaa, kun ovat toteuttaneet useampia vastaavia projekteja.
Suomen ilmapiiristä olen samaa mieltä Ap:n kanssa.
Voihan sotä vaikka vuokrata asunnon Sisiliasta ja lähteä kokeilemaan muuttuuko elämä siellä onnelliseksi. Itse olen lomaillut siellä ja on kyllä viehättävä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vain!
Olen myös asunut jo pitkään ulkomailla, useammassa maassakin. Tuntuu kauhealta, jos täältä kylmästä ja pimeästä ei pääse kohta enää pois, ja on "tuomittu" viettämään täällä loppuelämänsä. Olen jo eläkkeellä, joten s8tä nuoruuden intoa ja energiaa ei enää ole niin kuin aiemmin. Mutta juuria en ole Suomeen kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sotä vaikka vuokrata asunnon Sisiliasta ja lähteä kokeilemaan muuttuuko elämä siellä onnelliseksi. Itse olen lomaillut siellä ja on kyllä viehättävä paikka.
Tämä! En ikinä ostasi vieraasta maasta asuntoa. Ksmsls riesa ja byrokratia viranomaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hemmetin sääntöjä ja kieltoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauha kyllä löytyy ihan sieltä omien korvien välistä jos on löytyäkseen.
Siihen ei mitään Sisiliaa tarvita...
Tämä! Ei auta vaikka muuttaisi sata kertaa ja vaikka löytäisi sen paratiisin jos omia ajatuksia ei pääse pakoon tai saa rauhaa itsellensä. Se rauha voi tulla vaikka yksiöön Kontulassa.
Onko esim. kaamosmasennus tuttu termi? Sitä pääsee pakoon, kun muuttaa lähemmäs kääntöpiirejä tai päiväntasaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sotä vaikka vuokrata asunnon Sisiliasta ja lähteä kokeilemaan muuttuuko elämä siellä onnelliseksi. Itse olen lomaillut siellä ja on kyllä viehättävä paikka.
Tämä! En ikinä ostasi vieraasta maasta asuntoa. Ksmsls riesa ja byrokratia viranomaisten kanssa.
Mä ostin kiinteistön etelästä v. 2008. Lakimies hoiti byrokratian, niin siellä on yleensäkin tapana. Nyt kiinteistö on myyty. Ei siinäkään ongelmia.
Talo eurolla ja 100 000 € remontti ja silti löydät hometta joka talvi asunnosta. Tv. Italiassa asunut.
Euron arvoisa taloja joita ei tähän mennessä ole kukaan huolinut mistään hinnasta löytyy pitkin suomea. Jotta ihmiset kiinostuisivat näistä taloista tarvittaisiin varmaan joku remontilla rahoiksi tv-ohjelma jossa kilpailtaisiin siitä kuka remppaa upeimmaksi tällaisen ei kenenkään huoliman talon. Kuollut kyläkin voisi herätä henkiin, kun sinne muuttaisi ihmisiä.
Kävin kavereiden kanssa kerran espanjassa tapaamassa yhtä pelikaveriamme. hän asui espanjassa ns. turistivapaalla alueella pikkukylässä (espanjalaisen mittapuun mukaan) suurkaupungin vieressä. Voi että ihastuin siihen tienooseen. sieltä olisi löytynyt pilvin pimein tyhjillään olevia maatiloja, tyhjiä asuntoja, oli vanhoja hylättyjä kirkkoja ja kappeleita, lähteitä siellä täällä ja ihmiset hyvin autenttisen oloisia espanjalaisia. Ei turisteja, eli ei känniläisiä, ei päihtyneitä (tienoo oli hyvin katolilaista ja siellä ajatellaan, että jos on kännissä, niin on suuria psyykkisia ongelmia ja suurinpiirtein pitää heti viedä ihminen psykiatriselle saamaan apua). Oli kva istua kahviloiden sisäpihoilla varjossa ja ihmetellä miten taitavasti siellä on käytety sisäpihat yksitysinä puutarhoina. Jäi sieluun sellainen olo, että sitten kun voin, niin sinne voisi muuttaa. Ilmastokin oli suotuisampi kuin aurinkorannikolla. Tiedä siten miten lmastonmuutos vaikuttaa, mutta ihan se energia siellä oli toisenlaista kuin tuppisuiden ja tunnevammaisten suomessa, jossa ei uskalleta puhua mistään vähänkään vaikeammasta aiheesta, tai herra paratkoon, kertoa toiselle, etä nyt n elämässä rankkaa. Tykkäsin siitä tavasta miten siellä espanjalaiset tekee kysymyksiä ihmisen yksityiselämästä ja että siihen voi noin vain vastata ilman pelkoa kateudesta tai selkään puukottamisesta Jos jollain oli iloja ja sanoi siitä vaikka siellä kuppilan sisäpihalla vieradne läsnäollessa, niin kaikki alkoivat hihkua mukana ilosta, jos jollain suruja, niin ihmiset tulivat halaamaan ja kertomaan miten he olivat selviytyneet samasta tai muuten vain tsemppaamaan.
Tosi kivat fiilikset jäi.
autolla sai ajaa keskustassakin ja pysäköidä vaikka jonkun pikkuputiikin oven eteen. Se oli ihan itsestäänselvää, koska kuka nyt viitsisi ostoksia kantaa kädessä pitkiä matkoja.
Katsoin edelliset kaudet, kun remppasivat sen isomman talon. Sieltä on noin puolen tunnin ajomatka tähän uuteen kohteeseen. Ihana vain kotisohvalta haaveilla...
Olen jo vanha eikä iho kestä aurinkoa laisinkaan. Mutta kivoja ohjelmia, kuten Elleninkin perheen.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kavereiden kanssa kerran espanjassa tapaamassa yhtä pelikaveriamme. hän asui espanjassa ns. turistivapaalla alueella pikkukylässä (espanjalaisen mittapuun mukaan) suurkaupungin vieressä. Voi että ihastuin siihen tienooseen. sieltä olisi löytynyt pilvin pimein tyhjillään olevia maatiloja, tyhjiä asuntoja, oli vanhoja hylättyjä kirkkoja ja kappeleita, lähteitä siellä täällä ja ihmiset hyvin autenttisen oloisia espanjalaisia. Ei turisteja, eli ei känniläisiä, ei päihtyneitä (tienoo oli hyvin katolilaista ja siellä ajatellaan, että jos on kännissä, niin on suuria psyykkisia ongelmia ja suurinpiirtein pitää heti viedä ihminen psykiatriselle saamaan apua). Oli kva istua kahviloiden sisäpihoilla varjossa ja ihmetellä miten taitavasti siellä on käytety sisäpihat yksitysinä puutarhoina. Jäi sieluun sellainen olo, että sitten kun voin, niin sinne voisi muuttaa. Ilmastokin oli suotuisampi kuin aurinkorannikolla. Tiedä siten miten lmastonmuutos vaikuttaa, mutta ihan se energia siellä oli toisenlaista kuin tuppisuiden ja tunnevammaisten suomessa, jossa ei uskalleta puhua mistään vähänkään vaikeammasta aiheesta, tai herra paratkoon, kertoa toiselle, etä nyt n elämässä rankkaa. Tykkäsin siitä tavasta miten siellä espanjalaiset tekee kysymyksiä ihmisen yksityiselämästä ja että siihen voi noin vain vastata ilman pelkoa kateudesta tai selkään puukottamisesta Jos jollain oli iloja ja sanoi siitä vaikka siellä kuppilan sisäpihalla vieradne läsnäollessa, niin kaikki alkoivat hihkua mukana ilosta, jos jollain suruja, niin ihmiset tulivat halaamaan ja kertomaan miten he olivat selviytyneet samasta tai muuten vain tsemppaamaan.
Tosi kivat fiilikset jäi.
autolla sai ajaa keskustassakin ja pysäköidä vaikka jonkun pikkuputiikin oven eteen. Se oli ihan itsestäänselvää, koska kuka nyt viitsisi ostoksia kantaa kädessä pitkiä matkoja.
Yhden kahvilaistuskelun perusteella teit kaikki päätelmät että.espanjalaiset on avain ihku ja suomalaiset ihan pskoja 😅
Rauha kyllä löytyy ihan sieltä omien korvien välistä jos on löytyäkseen.
Siihen ei mitään Sisiliaa tarvita...